----45+++++ kuumeiset

Tähti ★ sanoi:
Pernilla :) Testaatko huomenna, ellei näy menkioja? Voi olla, ettei niitä tule ja olet raskaana:cheers

Itse testaan huomenna, mutta eiköhän tämän kierron tulos ole jo aika selvä. Mulla ei ole ollut raskausoloja tässä kierrossa ollenkaan. Vain kuu ja tähdet ovat vaihtaneet paikkaa.....ehkä se enteilee raskautta:angel12

Asiat tapahtuu silloin, kun niiden pitää tapahtua. Onneksi ei voi raskautua väärään ja saada väärää lasta:smiley-ashamed004 :laughing002

Dpo14
Click to expand...
Testejä on sopivasti jäljellä yksi huomista varten.. Eipä näy menkkojakaan :rolleyes: Täytyyhän sitä varmistaa.

Täällä muuten yksi lapsensa menettänyt myös. Synnytin tytön kuolleena rv 15. Täytyypä käydä kesän aikana viemässä kukkia hänelle lasten uurnalehtoon..
 
HentoHaave sanoi:
Mäkin uskon, ettö asiat menee aina niin kuin niiden kuuluu mennä. Elämässä tapahtuu välillä tosi traagisia asioita, eikä niille voi ihmismieli eikä järki löytää selitystä tai tarkoitusta. Siitä huolimatta uskon, että niillä vaikeimmillakin kokemuksilla on oma tarkoituksena itse kunkin elämässä. Ei mikään rangaistus eikä karma, niin en ajattele.

Ajattelen että me ollaan täällä oppimassa ja saamassa kokemuksia, ja ne kaikkein vaikeimmat kokemukset on ne, jotka meitä kourii syvimmin, ja muuttaa meidän ajattelutapoja, asennetta elämään. Ja ne vaikeat kokemukset antaa meille suuremman kyvyn kokea empatiaa muita kohtaan. Se on se oppi minkä elämä meille antaa. Näin mä uskon ja ajattelen. Ihminen, joka ei ole koskaan omakohtaisesti kokenut mitään vaikeita kokemuksia, ei voi niin syvällisellä tasolla ymmärtä muita. Vaikeudet avaa sydämen, pehmentää meitä, tuo kykyä ymmärtää ja hyväksyä, myötäelää.
Click to expand...
Tuo on hyvä tapa käsitellä omia haasteitaan, erityisesti ns. normaalissa mielenterveys- ja hyvinvointivaltiokontekstissa.

Menetyksen käsittely voi joskus tuoda resilienssiä. Sille että jotkut lapset joutuvat kidutuspornon kohteiksi tai lapsisotilaiksi, tai kokonainen kylä kuolee ebolaan, en näe mitään tarkoitusta. Tuota ensimmäistä on tapahtunut myös Suomessa.

Monet todella vaikeat kokemukset voivat myös rikkoa ihmiset lopullisesti, vaikka he saisivatkin niihin käsittelyapua. Erityisesti jo valmiiksi depressioriskissä olevilla vaikkapa juuri oman lapsen kuolema on voinut laukaista itsemurhan. Tässä ei ole kyse siitä, että ihminen ei osaisi löytää lohtua, ryhdistäytyä tai mennä elämässä eteenpäin.
 
Muokattu viimeksi:
E6D3353B-1EA2-4EEA-A20A-89B2575D52F2.jpeg
Aamun onestep 10 vahvistunut eilisestä. Muuta testiä ei nyt valitettavasti ollut käytössä.

Miten tässä taas selviää selväjärkisenä... Tuntuu, että jokaisella henkäyksellä huokaisen pyynnön Luojalle; anna tämän mennä hyvin, jos tämä on totta...
 
hippunen77 sanoi:
View attachment 79067
Aamun onestep 10 vahvistunut eilisestä. Muuta testiä ei nyt valitettavasti ollut käytössä.

Miten tässä taas selviää selväjärkisenä... Tuntuu, että jokaisella henkäyksellä huokaisen pyynnön Luojalle; anna tämän mennä hyvin, jos tämä on totta...
Click to expand...
Voi, ihanaa! Kyllähän tuo totta on, OneStepien viiva vahvistuu hitaasti, mutta se ei myöskään anna mitään viivoja ilman hcg:tä. Oletko menossa verikokeeseen ensi viikolla?

Kunpa siellä olisi nyt oikein sitkeä alkio remontoimassa yksiötään seuraaviksi 9kk:ksi! :Heartred
 
Täytyy katsoa, mitä verikokeen kanssa tekisi. Hoidoistavastaavan tahon puolesta ei tässä kohtaa mitään verikokeita oteta, ellei jotain erityistä syytä. Oon tosin aina päässyt tohon terkkariin verikokeeseen ihan vaan soittamalla.

Miten teillä, joilla on seurattu HcG:n nousua on verikokeet otettu, kuinka monen päivän välein?
 
Ulkosuomalainen sanoi:
Pitää nyt tännekin ilmoitella, meillä alkoi tänään lähtölaskenta pojan syntymään. Sektiota aikaistettiin 2 viikolla joten jos kaikki sujuu hyvin meidän poika tulee maailmaan tasan viikon päästä.
Jokatapauksessa pitää olla äärettömän kiitollinen että olemme päässeet näille viikoille asti :angel7 kukaan ei olisi vielä helmikuussa uskonut.
Tulevana syntymäpäivänä viikkoja siis 37+ 3 :Heartblue jos ei päivä muutu vielä alkuviikon lääkärikäynnillä.
Click to expand...

Mulla on kaksi lasta syntynyt noilla.viikoilla tai päivän heitolla. Toinen tarvitsi vähän hengitysapuja tai oikeastaan tarkkailua ja molempia piti herätellä syömään alussa usein. Muutoin voivat hyvin ja olivat noin 3kg.
Tsemppiä!
 
Hippunen, verikoe voisi auttaa päätä jaksamaan päivän kerrallaan.

Tuo vaikeuksiin suhtautuminen opettavaisena asiana voi toimia joillekin ja voi auttaa käsittelemään omia vaikeuksia tai lohduttaa jotakuta. Mutta mikään määrä traagisia kohtaloita ei välttämättä jalosta. Lehtiartikkelit eivät vain haastattele niitä, jotka vaikeuksien vuoksi katkeroituvat, syrjäytyvät, murtuvat tai ajautuvat rikoskierteisiin. Kaikesta ei selviä eikä kaikella ole tarkoitusta, vaikka se onkin kaunis ajatus.
 
Samaa sarjaa uskomuksia on muuten se, että kasvatuksessa perustellaan jotain käytäntöä "ihan hyviä minunkin lapsistani tuli vaikka" tai kyllä ne lapset sitten aikuisena oppii (esimerkiksi kun lapset riitelevät). Ei mitään opi automaattisesti kasvamalla. Maailma on täynnä huonosti kasvatettuja ihmisiä, jotka ovat väkivaltaisia, epäempaattisia, kykenemättömiä siivoamaan omaa kotiaan, hakemaan töitä tai pysymään töissä, noudattamaan sääntöjä, kunnioittamaan yhteisiä arvoja jne.

Kasvaminen tapahtuu automaattisesti, jos saa ruokaa. Kehittyminen vaatii opastusta.
 
Esikoisen raskaudessa kävin verikokeessa yksityisellä, koska siellä esikoinen oli tehty ja suosittelivat sitä. Muistan ettei hinta ollut mikään päätähuimaava ja tuloksenkin sain kahdessa tunnissa. Eli jos ei julkiselle pääse, niin tuokin on vaihtoehto.

Myöhemmissä raskauksissa olen tyytynyt ihan vain yli jääneisiin raskaustesteihin, koska kyllä niissäkin näkyy viivan vahvistuminen. Varmaan jos jotain vuotoa olisi tullut, olisin kinunnut verikokeet julkiselta.

Ja noista vastoinkäymisistä. Karmaan en usko, ihmisille voi hyvin tulla enemmän vastoinkäymisiä kuin he pystyvät kantamaan, ja maailmassa on paljon sellaisia vääryyttä, jolla ei ole mitään tarkoitusta. Universumi on neutraali, siinä ei ole mitään mekanismia, joka takaisi minkäänlaista oikeudenmukaisuutta.

Koska meillä kaikilla on vain tämä yksi elämä, ei vastoinkäymisten tullen kannata jäädä ojaan makaamaan, vaan tehtävä kaikkensa ja käytettävä kaikki keinot, jotta siitä selviää ja pystyisi jatkamaan elämää. Ei todellakaan aina ole helppoa, eikä kaikissa tilanteissa edes onnistu. Turha odottaa, että joku tai jokin tulisi pelastamaan, itse on itsensä pelastettava.
 
Ulkosuomalainen sanoi:
Olen pahoillani menetyksestäsi :sorry::Heartred en halua pahoittaa mieltäsi, mutta hiukan omasta kokemuksestani.

Pitää tähän kommentoida omasta puolestani hiukan, olen neljännen lapseni synnyttänyt kuolleena ja itse kun heräsin hätäsektion jälkeen heräämössä lapselle ei juuri toivoa annettu vaikka hänet saatiinkin elvytettyä. Toivoa oli hyvin vähän lapsen ensimmäisten päivien ajan ja silloin itselleni oli ainut asia mikä edes hiukan auttoi jaksamaan oli ajatus siitä että asiat menee niin kuin ne on ennalta määrätty.
Ei ja en ole uskonnollinen, koskaan aikaisemmin sellainen ajatus ei olisi tullut edes mieleen saati sitten että olisin ikinä kuvitellut sellaisen ajatuksen kantavan siinä tilanteessa.
En tiedä mistä ajatus tuli tai miksi mutta ehkä Tähti tarkoittaa jotain tällaista. :scratch

Tytär selvisi ja selvisi myös täysin terveenä mikä on siitä tilanteesta ja niillä raskausviikolla hyvin suuri ihme, josta täytyy olla ikuisesti kiitollinen.
Click to expand...

Anteeksi en nyt ymmärtänyt. Eli synnytitkö kuolleen lapsen joka saatiin elvytettyä vai synnytytit kuolleen lapsen ja toinen lapsesi saatiin elvytettyä? Mun homeinennpää ei taipunut ymmärtämään tätä.
 
Takaisin
Top