----45+++++ kuumeiset

Karjusha :)
Luomuplussaan en usko minäkään...
r-testi nega dpo11:angelic:

Rinnat edelleen super kipeät...mutta ei liene johtuvan raskaudesta:happy3
 
Katjusha, ei siis kirvestä kaivoon vaan testiä kehiin :)

Tähti, olen kuumeillut 42-45-vuotiaana, joten varsin tuttua kuumeilu on. Nyt 47-vuotiaana taaperon äitinä ei ole vauvakuumetta, mutta veikkaan, että aika kannustava esimerkki voin omalla kokemuksellani olla. Yritysaikana minulla oli kaksi keskenmenoa ja kolmannesta tämä lapsi. Kaikki kolme raskautta luomuna, joten voin hyvinkin tukea siinä että kaikki on mahdollista.Hoitokuvioihin en osaa kommentoida, mutta aina voin pidellä peukkuja kun on sen aika.
Oma yritys on loppunut, koska minulla on myös kokemus siitä, että kaksi lasta ei mene siinä samalla kuin yksi. Jaksaisin varmasti vielä raskausajan ja uhmaiät ja muut, mutta en kahta teiniä. Joten voin olla tarvittaessa myös järjen ääni, jos joku sitä haluaa kuulla. Tosin on varmasti parempi ihmiskunnan jatkuvuuden kannalta jos kuumeilijoille ei kerro, mitä elämä on teinien kanssa.
 
Yölento :D Kyllä paras ehkäisykeino on 2 lasta, jotka tappelee KOKO ajan. Itellä 11 ja 13, joten tuo teinihelvetti alkaa olla kovin tuttua :)) Siksi varmaan (yksi) vauva tähän paikkaan tuntuisi peace of cakelta.
 
Hannuli, minulla pahin aika oli, kun isot lapset olivat 13/14 ja 15/16. Eihän se montaa vuotta kestänyt mutta olivat kyllä pitkiä vuosia! Jos joku olisi silloin sanonut, että vielä tulee minulle vauvakuume, en olisi uskonut..
 
Ai kamala, tarvitsee vain muistella, minkälainen itse olin teininä. :nailbiting: Luulen kyllä, että huonoilla kotioloilla oli SUURI vaikutus asiaan. Ja sillä, ettei mua oikeasti kuunneltu eikä annettu minkäänlaista vastuuta tai luotettu. Aion tehdä kaiken eri tavalla. En silti osaa syyttää vanhempiani - äiti on syntynyt sota-aikana ja menettänyt oman äitinsä ihan pienenä ja isä oli sairas, koska oli alkoholisti. Nyt eletään ihan erilaisessa maailmassa.

Ihanaa muuten päästä takaisin foorumille! Jouduin eilen ensin norjalaiseen versioon ja sen jälkeen en enää ollenkaan tänne. Jo sinä aikana huomasi, että kyllä tästä on tullut tavallaan henkireikä. :love7
 
Ai kamala, tarvitsee vain muistella, minkälainen itse olin teininä. :nailbiting: Luulen kyllä, että huonoilla kotioloilla oli SUURI vaikutus asiaan. Ja sillä, ettei mua oikeasti kuunneltu eikä annettu minkäänlaista vastuuta tai luotettu. Aion tehdä kaiken eri tavalla. En silti osaa syyttää vanhempiani - äiti on syntynyt sota-aikana ja menettänyt oman äitinsä ihan pienenä ja isä oli sairas, koska oli alkoholisti. Nyt eletään ihan erilaisessa maailmassa.

Ihanaa muuten päästä takaisin foorumille! Jouduin eilen ensin norjalaiseen versioon ja sen jälkeen en enää ollenkaan tänne. Jo sinä aikana huomasi, että kyllä tästä on tullut tavallaan henkireikä. :love7

Towanda :) Ompa ihana kuulla, että palsta on sinulle tärkeä! :) Sitä varten tämä on ja henkireikä kuuluukin olla, joten saa purnata ja laittaa tuntoja syviä. Onneksi me kaikki palstalaiset tiedämme sen, ettei kaikkea saa ottaa vakavasti ja jokaiselle osuu huono päiväkin joskus.

Vaikuttaa siltä, että kotiolot tekivät sinusta "rebellionin" ...mikä se nyt suomeksi onkaan, mutta tarkoitan, että haluat tehdä kaiken omalla tavallasi ja kyseenalaistaa lähes kaikkea... Sano, jos menee vikaan :)?

Olet myös epätavallinen muulla tavalla ja haluat näyttää sen ulospäin esim. pukeutumisella.... Sinulla on vahva henkinen stabilius, etkä hätkähdä pienistä.

Tällaista "säteilyä" saan sinusta linjoja pitkin.....:scratch:joyful:
 
Mulla edelleen kaivaa se liian lyhyt kierto. Tässä pohdin minne menisin sitten sitä selvittelemään. Aavassa yksi gyne hoitanut hyvin, 100e käynti mutta sitten tulee labrat jne päälle. Mehiläiseen olen kerran jo varannut lapsettomuus puolelle ajan, mutta menin sen sitten perumaan. Vissiin menee lähelle 300e käynti. Onko kellään kokemusta mitä ekalla kerralla tehdään? Ja mihin kierron vaiheeseen toi eka kerta olis hyvä? Apuuva... Ja kumman valitsen? Ja en ole varma haluanko sittenkään kuulla ettei enää mahdollisuuksia... Jotenkin itse nyt haraan vastaan. En haluaisi heti joutua hoitoihin vaikka varmaan kaikki apu olisi nyt otettava vastaan. Kertokaa pliis teidän ekoista käynneistä ja missä ja paljonko maksoi

Nyt siis kp13 ja ollaan hyödynnetty. Tosin mitään ovikseen edes hitusesti viittaavaa en ole huomannut. :smiley-angry019

Peppipupu :) Missäpäin asut....klinikoita on erisuunnilla, joten vaikea tietää neuvoa.

Sinuna valitsisin parhaan, koska aika alkaa loppua. Matka voi olla pitkäkin, mutta ei siellä silti tarvitse jatkuvasti rampata :)

Meillä paras kokemus on Dextra, josta lapsi saatii heti kerta iskulla! Sitä aiemmin käytiin muutaman kerran Väestöliitolla, mutta vain perustutkimuksissa. Oli kalliimpaa, (kuin yksityisellä Dextrassa) ja siellä ilmapiirikin oli ankea/ negatiivinen.

Vaihdoin heti yksityiselle Dextraan, kun rupesivat vaatimaan maksusitoumusta ja ennen inssiä olisi piikitetty "jotain" hormoneita, vain iän vuoksi:dead:

.
 
MariQ :)

Keep us posted!:cheers
Joo siis kaksi pv oviksesta ja mies kohtelee mua kuin olisin jo raskaana . Ite yritän tahdon voimalla käskeä kroppaa hedelmöittymään ja en pidä mitään jos-puheita, tai ainakin yritän noin. Lopulta saatiin hyödynnetty hyvin ja hyvää fiilistä toi se hymynaama testissä. Nyt on paukut loppu ja hievee uupumus päällä
 
Hannuli, minulla pahin aika oli, kun isot lapset olivat 13/14 ja 15/16. Eihän se montaa vuotta kestänyt mutta olivat kyllä pitkiä vuosia! Jos joku olisi silloin sanonut, että vielä tulee minulle vauvakuume, en olisi uskonut..
Mun tytär täytti 12v juSt. On niin teini!!!!VNhin tytär oli pahin, toinen ihan iisi ja tää pienin prinsessa samaa kaliiberin ku vanhin. Pojilla ollu niin paljon pisimpään, niistä tullu vaa vähän märököllejä. Nyt on poika nro 3 murkussa myös(14v) ja sit viel 2 poikaa murkuttamattA. Ei oo tylsää elämä!
 
Mulla myös teinit 11 ja 14 v. Oon huomannut et vanhemman kans pärjää paremmin ymmärtämällä ja lempeydellä. Jos hän alkaa tiuskia sanon asiallisesti että älä tiuski etten tee niin mäkään. Et jutellaan ja selvitetään asia. En lähde mukaan vouhkaamaan. Ja se että kerron välittäväni ja rakastavani mutta annan omaa tilaa enkä oo koko aikaa halaamassa. Jos kiroilee puutun siihen ja muuhunkin tökeröön käytökseen.

Mutta kyllä välillä näen punasta noitten kans ja ehkä tilanne vielä paheneekin. 11v on ollu lapsista lepposin ja se varsinkin tuntuu kurjalta ku murkkuikä alkaa sitä vaivata.
 
Mielenterveys on vahva ja uskon maalaisjärkeen. Terapeutteihin en kokemuksen perusteella usko. Siihen myös uskon että asiat järjestyy. Aina on järjestynyt. Paitsi veljeni kuolema mutta muuten.
 
Towanda :) Ompa ihana kuulla, että palsta on sinulle tärkeä! :) Sitä varten tämä on ja henkireikä kuuluukin olla, joten saa purnata ja laittaa tuntoja syviä. Onneksi me kaikki palstalaiset tiedämme sen, ettei kaikkea saa ottaa vakavasti ja jokaiselle osuu huono päiväkin joskus.

Vaikuttaa siltä, että kotiolot tekivät sinusta "rebellionin" ...mikä se nyt suomeksi onkaan, mutta tarkoitan, että haluat tehdä kaiken omalla tavallasi ja kyseenalaistaa lähes kaikkea... Sano, jos menee vikaan :)?

Olet myös epätavallinen muulla tavalla ja haluat näyttää sen ulospäin esim. pukeutumisella.... Sinulla on vahva henkinen stabilius, etkä hätkähdä pienistä.

Tällaista "säteilyä" saan sinusta linjoja pitkin.....:scratch:joyful:

Aika hyvä analyysi, Tähti! :pompus: Nuorempana kapinoin vähän kaikkea vastaan, mutta ikä on onneksi tuonut mielenrauhaa ja itsevarmuutta, niin ei tarvitse enää kapinoida. Nyt voi olla itse sellainen kuin on, muut ovat mitä ovat. Ainahan sitä piti äitiä kauhistuttaa pukeutumisella tai ottamalla lävistyksiä jne., mutta eipähän tarvitse enää viidenkympin villityksen iskiessä tehdä noita teinijuttuja. :joyful:

Mäkin toivon, että pojan kanssa pääsee helpommalla teinivuosina. Kun tietää omasta kokemuksesta, minkälaisia pervoja teinityttöjen perässä hiihtää, niin ehkä pojasta ei tarvitse olla niin huolissaan. Vaikka kai sitä on äitinä silti huolissaan vaikka mistä. :oops:
 
Aika hyvä analyysi, Tähti! :pompus: Nuorempana kapinoin vähän kaikkea vastaan, mutta ikä on onneksi tuonut mielenrauhaa ja itsevarmuutta, niin ei tarvitse enää kapinoida. Nyt voi olla itse sellainen kuin on, muut ovat mitä ovat. Ainahan sitä piti äitiä kauhistuttaa pukeutumisella tai ottamalla lävistyksiä jne., mutta eipähän tarvitse enää viidenkympin villityksen iskiessä tehdä noita teinijuttuja. :joyful:

Mäkin toivon, että pojan kanssa pääsee helpommalla teinivuosina. Kun tietää omasta kokemuksesta, minkälaisia pervoja teinityttöjen perässä hiihtää, niin ehkä pojasta ei tarvitse olla niin huolissaan. Vaikka kai sitä on äitinä silti huolissaan vaikka mistä. :oops:

Towanda :) :laughing002 Jännä, että sinnepäin meni.... mä en tiedä, mistä se tuli ja tulee vieläkin lisää: mielikuva hiuksista, jotka on voimakkaan väriset - jopa violetti tai tummanpuhuva, kampaus erikoinen.

Kengät, joissa on paksu pohja ja korkea korko. Pitkät sukat, polviin saakka, myös mahdollisesti tummat - violettiraitaiset!
Sormuksia ja mahdollisesti käärmekuvioinen yksi sellainen...

On vaan kirjoitettava tää, saat jättää kommentoimatta:laughing002
 
Takaisin
Top