35 v. ensikertalainen

Turkoosi

Jostain jotain jo tietävä
heipsan,

Ihan ensi kertaa elämässäni tein positiivisen raskaustestin viikko sitten. Kyllä oli hieno tunne. [:)] Tuntuu, ettei onnella ja innostuksella ole mitään rajaa. Paitsi on tietenkin... Koska raskaus on näin alussa (edelliset menkat 2.7. alk) jännittää pirusti, pelottaa lähes. Ja kun etova olo ja rintojen arkuuskin ovat kadonneet, aloin jo miettiä, olenko kuvitellut kaiken. Aika neuvolaan on varattu, mutta odottavan aika on pitkä.

Vauva olisi meille nyt kovin tervetullut. En olisi itse aiemmin ollut valmis vanhemmaksi. Tai no "valmis" ei kai ole koskaan, mutta nyt tuntuu, että on juuri oikea hetki. Oma lapsuuteni ei ollut paras mahdollinen joten sitä läpikäydessä on mennyt tovi. Nytkin pelkään paljon riittämättömyyttäni, mutta siitä pelosta en varmaan elinaikanani pääse eroon.

Onnittelut kaikille odottajille ja tsemppiä yrittäjille [8D]
 
Onnittelut plussasta Turkoosi :)]

Ite tein postiivisen testin viime uudenvuoden yönä ja ikää mittarissa juuri sama 35 kun sullakin. Alkuraskaus oli mulle ainkakin se kaikkein "pelottavin" aika. Keskenmeno kummitteli mielessä. Me ei kerrottu lähipiirissäkään raskaudesta juuri kelleen ennen kun oltiin käyty ekassa ultrassa. Epätodellisesta kaikki tuntui... ja tuntuuhan se vieläkin [;)] mulla on LA huomenna ja vieläkin kummastelen ääneen että "ajatella, meille tulee ihan oikeesti vauva!" On se vaan niin ihmeellistä ja niiin ihanaa.

Mukavaa odotusta sinulle!
 
Onneksi olkoon, Turkoosi!  On mukava, että täältä löytyy muitakin hiukan iäkkäämpiä odottajia. Itsellä on ikää tuota pikaa 36. tosin neljäs tulossa, mutta silti.
 
Moi!
 
Mulla ikää 33 ja ensisynnyttäjä (kunpa nyt onnistaisi, kolmas kerta raskaana!) ja mieheni 36. Meillekin lapsi olisi todella toivottu, tuntuu että olis hyvät puitteet perustaa perhe ja aletaan kaveripiirissä olla jo viimesten joukossa. Eli stressiä tästä aiheesta on ehtiny myös tulla. Kun vaan tää olis nyt totta! Samalla on ristiriitasen ikionnellinen ja pelokas tunne.
 
Me ollaan Turkoosi molemmat huhtikuun synnyttäjissä -laitoinkin sinne just viestiä. Tsemppiä Sunnylle synnytykseen![:)]
 
Helou! Mä haluan kanssa teidän odottajien joukkoon! Olen 38-vuotias vauvasta haaveilija. Ois kiva jutella tuntemuksista jonkun saman ikäisen kanssa, kunhan joskus meilläkin onnistaa. On meinaan kavereitten lapset jo yläasteelle menossa ja kaverit ei enää niin vauvansuloisissa tunnelmissa... [&:]
 
Epätodellisesta kaikki tuntui... ja tuntuuhan se vieläkin mulla on LA huomenna ja vieläkin kummastelen ääneen että "ajatella, meille tulee ihan oikeesti vauva!" On se vaan niin ihmeellistä ja niiin ihana


Voi onnittelut Sunny! Ja kaikki muutkin plussaannet. Ja Silverille kanssa kamalasti tsemppiä.

Puitteet olis meilläkin kunnossa, kun vaan pieni nyt jaksaisi pysyä sisällä. Ja olisi terve. Tuntuu, että vaatekaupoissakin juutun kyynel silmässä vauvan vaatteita silittelemään. Kotona mietin miten vauvan hoitopöytä sopisi tänne, lelukori tuonne. Siskolla on pieni prinsessa jo melkein 2 v. mutta oma pieni olisi enemmän kuin tervetullut. Kun siskon lasta rakastan niin että sydäntä kouraisee, niin mietin vaan miten paljon omaa rakastaisin.

Rakkaudellisissa tunnelmissa tänään - toivottavasti myös kun kotiin pääsen ja näen sohvalla röhnöttävän ukkoni. Peukut pystyyn, että tuo yllättäisi ja tekisi oma-aloitteisesti jotain kotijuttujakin.
 
Itse olen 38-vee esikkoa odotteleva. Kiva, että on muitakin näin "vanhoja" =)

Ei tämä raskaana olo maailman ihaninta ole, mutta kyllä tää on kannattannu kokea - kaikkine vaivoineen päivineen :)

Onnittelut siis kaikille muille ja Sylvesterille toivotaan hyviä yrityksiä. Meillä oli jo aika hormoonipolille ja sain onneksi perua sen kun tuli plussa ennen sitä. Se olikin erikoinen plussa, jotenkin olin niin tottuntu niihin toisiin vastauksiin, että olin jo harmissani heittämässä testiä roskikseen ja piti sitten tavata siitä paketin kyljestä, että plussa tarkoittaa ihan oikeasti sitä, että yritykset oli vihdoinkin palkittu - olin siis aivan hölmistynyt! Vieläkin kun kulkee peilin ohi niin pitää ihan hieraista silmiään, että onko tuo nyt sit mun masu tossa peilissä =D
 
Heippa, oottekos vielä täällä reilut kolmikymppiset ensikertalaiset, vai löytyykö meille uutta ketjua? Itse oon näemmä porukan vanhin eli 39-vuotias ja viikkoja nyt 12+1. Kiva olisi teidän kanssa vaihtaa kokemuksia tästä raskauden kulusta iloineen ja murheineen!

Mulle on ollut raskauden alku väsymyksineen, pahoinvointeineen ja huolineen kaikkea muuta kuin ihanaa. Odotukset oli suuret ja sitten odotetun onnentunteen tilalla olikin vain väsymys ja ihme sekavuus[&:] Tässä on vaan koomailtu ja odotettu elämäniloa palaavaksi. Yksi yritys on takana ja siitähän ne huolet, tietysti. Tänään oli eka ultra ja kaikki hyvin! Ensimmäistä kertaa uskallettiin me tulevat vanhemmat hymyillä kunnolla. Aivan uskomattoman ihanaa oli nähdä ja kuulla ihan oikea vauva ultrassa[:)]!

Toivottavasti joku palailee ketjuun kertomaan kuulumisiaan ja uusiakin kolmikymppisiä ilmaantuu..
 
Moi,

Mä olen kanssa reipas kolmekymppinen, viittä vaille 34. Ja esikoinen masussa möllöttää. Pysyis nyt vain lujasti kiinni loppuun saakka. Kovin olen itseni vanhaksi tuntenut tämän "projektin" aikana. Olisi varmasti ollut fiksumpaa ja helpompaa raskautua alle kolmikymppisenä, mutta nyt vasta tuntuu, että olen valmis äidiksi.

Eve
 
Hauskaa, että tämmöinenkin palsta ilmestyi tänne, kiitos Turkoosi [:)] Aika hassua, että kun koko ajan olen tuntenut itseni näillä palstoilla suht vanhaksi, niin tällä palstalla saankin tuntea itseni melko nuoreksi, heh. Olen 33v ja ensiodottaja ja synnytyksen aikaan pitäisi olla 34v (jollei synnys ala pahasti liian aikaisin).

Samoin kuin Kreetta kertoi, niin mulla on ollut tosi paljon väsymystä koko raskauden ajan ja pahoinvointia kesti tosi pitkään, oliskohan noin 19.vkolle asti.

Minäkin koen niin, että vasta nyt olen sellaisessa elämäntilanteessa, että lapsi sopii kuvioihin ja on todella tervetullut. Meillä vaan varjostaa odottamista se, että vauvalla todettiin rakenneultrassa vakavin mahdollinen sydänvika. Meillä ei siis ole takuita siitä, selviääkö vauva ja vaikeaa ja raskasta tulee olemaan joka tapauksessa synnytyksestä lähtien. Tästä huolimatta olemme pystyneet myös nauttimaan raskausajasta ja olemaan välillä toiveikkaalla mielellä. Kyllä näitä meidän diagnoosin lapsia on pystytty pelastamaan, vaikka paljon on kuollutkin. Se, että poikamme liikuskelee niin innokkaasti vatsassa, tuottaa valtavaa iloa meille päivittäin. [:)]

Sininen 25+5
 
Onnittelut Eveliina ja Sininen raskauksistanne, peukkuja molemmille, ja voimia sinulle Sininen! Itse jännitin kovasti tuota ensimmäistä ultraa, enkä uskaltanut ollenkaan iloita ennen sitä. Nyt sitten jännityksellä odotetaan rakenneultraa tammikuun lopulla. Suhtaudut hienon positiivisesti!! Toivottavasti itsekin pystyn samaan, jos tarvitsee. Toivotaan että kaikki kääntyy teillä parhain päin!

Itse olisin ollut valmis äidiksi viitisen vuotta sitten, eli teidän ikäisenä- mutta elämä ei mennyt niin, tuli ero ja hetken jo ehdin pelätä, etten perhettä koskaan saakaan. Tämä mahdollisuus, että tuli vielä ihan luomusti ja suht helposti raskaaksi on kyllä suuren onnen aihe. Samalla kyllä ymmärtää miksi ne lapset kannattaisi tehdä aikaisemmin, kun väsyttää ja huolet painaa.. Enää ei osaa suhtautua asioihin huolettomasti. Ja onhan riskitkin eri luokkaa. Toisaalta olisin kai ollut ihan liian ailahtelevainen äidiksi aikaisemmin, joten kai parempi näin [:)].
 
Onnittelut kaikille odottajille!! Lohduttavaa nähdä tämä ketju. Itse olen 37-vuotias ja vasta yrittämässä ensimmäistä lasta ja tietysti tämä ikä hieman huolettaa, mutta te olette luoneet minulle uskoa siihen, että kyllä se meitäkin voi onni potkaista![:D]
 
heips kaikille,

Ihanaa, että meitä vanhempia on muitakin. Fysiikka on ollut aika kovilla. Samoin päänuppi aika pyörällä. Välillä melkoista matalapainetta [:(], mutta vauvaa kovasti odotan.

Töissä käynti ottaa melkoisesti voimille - verenpaineet korkealla, liikkuminen kömpelöä. Eipä ole onneksi enää pitkä aika äitiyslomaan. Vähän reilu 5 viikkoa.
 
moi kaikille!! onneksi meitä yli 30v ensisynnyttäjiä on enempikin. itse olen 33v ja 18+2 viikolla mennään. kolme vuotta on yritystä takana ja kun tämä tulokas ilmoitteli olemassa olostaan ei sitä meinannut millään uskoa. [:)] nyt tän alkuraskauden kanssa taistellessa (älytön pahoinvointi, päänsärky ja väsymys) on tullut mieleen että miksei sitä silloin nuorena huimana 25v haaveillut lapsesta..???? [;)] ei kun silloin piti koluta kaikki festarit ja bilettää ja elää [;)][;)][;)] noh nyt noi on jääneet jo vähemmälle muutamia vuosia sitten kun tilalle tuli jenkkiautot ja prätkä harrastus... pikkunen motocrossikin on jo paaperolle varastossa jos vaikka innostuis.. [;)][;)]oli tulokas sitten tyttö tai poika....
 
Mulla on taas ollut hurjat suunnitelmat saada lapsia jo viimeistään 25 vuotiaana. Noh piti silloin olla vakituinen työpaikkakin ja oma asunto... [8|]

No, elämä sitten on kuitenkin kuljettanut omaa uomaansa ja vasta nyt on tuntunut oikealta - niin mies kuin oma aikataulukin. Ja vanhempana olen varmasti aivan toista luokkaa [:)]
 
Takaisin
Top