ccix, Voin samaistua tuohon syyllisyyden tunteeseen. Olin siis toissa viime marraskuuhun asti ja sen kummempia syyllisyyden tunteita ei ollut, siihen tottui, etta lapset hoitoon ja itse toihin. No, sitten joulukuusta asti olen ollut kotona. Maaliskuun alusta olen nyt kaynyt osa-aikatoissa ja hyvanen aika, minka syyllisyyden puuskan sain! Lasten suomenkielen taito jaa puutteelliseksi, kun en ole kotona heidan kanssaan 24/7; en ehdi opettaa heille suomalaisia tapoja enka tunteiden ilmaisua; ei ehdita lukea yhdessa, jne... Ihan loputon lista. Lopulta pillitin miehelle, etten tieda, voinko menna toihin ollenkaan, kun lapset menevat tyyliin pilalle, jos en saa viettaa riittavasti (lue: kaiken aikaa) heidan kanssaan, kun ensi syksyna esikoinen menee jo esikouluun... Joo-o. :D Mies tuumasi, etta eikohan naista kunnon kansalaisia kasva siita huolimatta - ja sinusta tulee parempi aiti, kun saan vahan omaa tilaa (totta!) ja omaa rahaa. Mutta joo, ei ole helppoa. :)