3-vuotiaiden elämää! :)

Meillä nukkuu päikkärit ulkona vaunuissa parituntia...ihte tahtoo nukkumaan päivällä ja myös illalla kasin maissa rupiaa sanomaan et tahtoo nukkumaan...nyt on ollut haasteellista ku on sairastellu niin silloin nuo allergiat pahimmillaan
 
Kiitos Triina ja Libra! :)

Libra tuo oma fiilis/aavistus siellä sisimmässä on se, mihin mä luotan aina. Mulla se on välillä aika vahvakin ja on vaan parasta tehdä sen mukaan (toki vähän järki mukana), silloin on itse helpointa elää omien valintojensa kanssa.

Toivottavasti tosiaan ensi vuosi on Triinalle parempi! :Heartred Aurinkoloma kuulostaa ihanalta!
 
Hyvää uutta vuotta! Meillä se lähti käyntiin ihan jäätävillä raivokilareilla. :O Tuntui, et ne on jääneet jo pois, mutta aina nämä lapset yllättävät. Syynä taisi olla liian lyhyeksi jääneet yöunet. Mut oli vähän kyl, et hyvää uutta vuotta, äiti, heitän nämä puurot tähän pöydälle, kun en halua syödä enkä ainakaan tästä kupista. Huhhuh. Toivottavasti tämä ei ole mikään merkki alkavasta vuodesta. :wink
 
Hyvää uutta vuotta!

Tuntuu, että taitoja on karttunut ihan valtavasti. Tyttö oppi kirjoittamaan oman ja parhaan ystävänsä nimet omatoimisesti, eli nurinperin. Tässäkö iässä lapset oppivat kirjoittamaan nimensä? Luulen, et itse olen oppinut vasta koulussa kirjoittamaan nimeni, eikä mua varmaan ole edes kiinnostanut mikään tuollainen. Tyttö oppi myös piirtämään ihmisen, ihan on kädet ja jalat, kasvojen kaikki osat ja hiukset. Hän kertoo ja kehittää samalla tarinaa ja sitä on ihan kuunnella. Minulta pyytää yleensä apua värittämisessä, kun ihoa on kuulemma niin paljon.

Ihana huomata sekin, miten tyttö tutkii kanssaihmisiään ja sisällyttää sen piirroksiinsa. Esimerkiki tyttö huomasi, että hänellä on kaksi Iiris-nimistä kaveria, joista toisella on ”pinkki naama ja toisella musta” (hänellä itsellään on kuulemma ”ehkä violetti” ja minulla on ”keltainen”, epäröimättä), jonka perään hän heti perään totesi, että minulla on mukavia kavereita. Meillä on paljon kansainvälisiä kavereita ja tyttöä kiinnostaa todella paljon hiusten ja ihonvärit tällä hetkellä. Mutta se on tietenkin ihan sellaista viatonta tutkiskelua. Olen lähinnä opettanut, että ihmiset ovat erilaisia ja erinäköisiä ja että kaikkia pyydetään leikkiin eikä saa jättää ketään ulkopuolelle.
 
Kylläpäs aika rientää :)

Ajattelin pikaisesti päivitellä kuulumisia. Saatiin päiväkotipaikat ja nyt reilu viikko käyty. Kyllä oikeasti lapset tykkää ja viihtyy :) harmi vaan, kuinka just lasten varhaiskasvatuksesta tingitään ja kuinka jatkuvasti saa lukea neg asioita päivähoidon tilasta :sad001 toistaseksi tämä hoitopaikka näyttäisi pelittävän hyvin ja toivotaan, että näin myös tulevaisuudessa.

Tossa paikassa on myös kielikylpy mahdollisuus, jota täytyy tosissaan harkita :)

Mitäpä muuta... joku pieni flunssa tässä kiusannut, mutta muuten ollaan nyt pysytty terveinä (kopkop). Kovaa uhmailua meillä on edelleen. Molempien tahoilta. Nämä molemmat lapset on kyllä varustettu kunnon tempperamentilla. Luonnetta piisaa ja tunnetta. Haikeudella muistelen vauvavuotta. Karpo, ja myös pikkusisko, olivat niin helppoja vauvoja. Nyt ollaan sit harmaannut miehen kanssa kilpaa viimeiset pari vuotta, heh heh.

Mutta täytynee toivoa, et esim tää hoidon aloitus ja mahd eri kaverit saa aikaan jotain... ja et täö nahistelu ja tappelu vähenisi. Ja että yhteiset leikit alkaisi onnistumaan paremmin. Tää erotuomarointi on kyllä tosi raastavaa :D
 
Libra, vaikuttaa niin hurmaavalta tuo teidän tyttö! Olisipa ihana nähdä millainen tyyppi siellä on. Itse luo mielikuvia ja tuntuu kuin tuntisi paremminkin.

Ccix, meillä päiväkoti auttoi juuri tuohon jatkuvaan nahisteluun. Leikkitaidot kehittyvät ihan hurjaa vauhtia. 3vee saikin päiväkodista juuri ihan superhyvää palautetta ja lastentarhanopettajan analyysin mukaan poika olisi leikkitaidoissaan ikäisiään edellä. Enkä olis tätä vielä vuosi sitten millään voinut uskoa. Meillä pojat ovat nyt väliaikaisesti eri päiväkodeissa remonttien yms vuoksi.

Meille on sattunut ja tapahtunut viime aikoina ihan liikaa. Valitettavasti en jotenkin viitsi tässä julkisesti kaikelle kansalle tiedottaa kaikkia kiemuroita (ehkä olis pitänyt joskus aktivoida tuota meidän salaista ryhmää), mutta suhteellisen kovasti on meidän paineensietokykyä koeteltu kuluneen vuoden aikana.

Vielä muutama viikko perhelomaan Kanarialla. Se tulee tosi tarpeeseen. Vaikka toki koko ajan jännitän mikä sen meidän reissuun lähdön vielä estää...
 
Voi kuinka kateellisena luenkaan kuulumisianne. Täällä eletään vauva-arkea erityisen esikoisen kanssa.

Esikoinen aloitti tammikuussa kerhoilun ja hoitajien mukaan selvä erityisen tuen tarve eli paikka ei ole kerhossa vaan erityisryhmässä päiväkodissa. Ensi kuussa psykologille testeihin. Lupasivat, että testeihin asti esikoinen voi kulkea kerhossa, mutta ei pidempään koska muu ryhmä kärsii esikoisen käytöksestä.

Toisaalta olen helpottunut, että viimeinkin meidät otetaan vakavissaan tämän asian kanssa, mutta samalla ahdistaa ja itsesyyttelyn määrä ja mitäjossittelu huitelee omissa sfääreissään. Mitä jos olisin vain uskaltanut vaatia tutkimuksia jo vuosi sitten, kun en enää itse uskonut neuvolan '"kaksikielisillä voi mennä pidempään" selittelyihin? Mitä jos olisin puhunut vain suomea? Mitä jos oltaisiin laitettu päiväkotiin eikä kotona hoidettu? Jne jne
 
Muokattu viimeksi:
Ccix mukava kuulla että saitte lapset hyvään päiväkotiin ja viihtyvät siellä hienosti. :)

Libran neiti on kyllä tosiaan hurmaava, jotenkin niin nään hänet sieluni silmin kun kerrot teidän arjesta. :)

Triina voi kun kuulostaa niin ikävältä..yhä vaan epäonnea matkassa.. Nauttikaahan lomasta ja lämmösti, olette niin sen ansainneet!

B612 tunnen todella nuo fiilikset ja itsesyytökset.. :sad001 Meillä poika aloitti nyt vuoden alusta olemaan päiväkodissa enemmän, 4 pv viikossa. Aiemminkin olivat tuota ehdottaneet mutten ollut siihen halukas kun hoidontarvetta ei ollut. Nyt on ja siksi siis tähän siirryttiin, MUTTA tämä on ollut todella hyvä muutos. Pojan puhe ja ryhmätaidot ovat ehtineet jo nyt kehittymään selkeästi. Päiväkodista on saatu paljon hyvää palautetta tästä muutoksesta. En voi kuin suositella lämpimästi kokeilemaan! :) Yritä unohtaa nuo itsesyytökset, on hienoa että nuo lapsukaiset saavat tarvitsemansa avun jo nyt eivätkä esimerkiksi vasta kouluiässä. :)

Tuossa jo tulikin paljon esikoisen kuulumisia. :) Raskaus on jo yli puolen välin ja tänään rv 22+6, rakenneultrassa veden määrä todettiin vähäiseksi ja sitä ja vauvan kasvua seurataan nyt tiheämmin loppuraskaus. Sukupuolikin saatiin tietää ja toinen poika meille on tulossa. :) :Heartred
 
Ccix, hyva hoitopaikka on kylla mahtava arjen helpottaja. :)

Triina, Voi mina niin toivon, etta saatte sen ihana loman, jota niin odotatte! Me oltiin Kanarialla vuosia vuosia sitten ja siita jai tosi hyvat muistot mieleen. Ja toivon niin sydamestani, etta saisitte ripakopallisen onnea ja hyvia uutisia vastapainoksi. :)

vastavirrassa, toinen raskaus ainakin itsellani meni niin huimaa vauhtia, ettei ole tosikaan! Tuntui, etta se viimeinen kolmannes alkoi heti sen oksentelun loputtua, vaikka kai siina oikeasti oli se toinen kolmanneskin valissa. :D Hyva, etta seuraavat ja superpaljon onnea pikkuveikan odotteluun! :)

B612, Kuulostat ihan mahtavalta vanhemmalta ja leijonaemolta pojallesi. :) Ei ehka auta yhtaan tassa vaiheessa, mutta minulla on vuosien varrella ollut oppilaina monia erityisnuoria, joilla on kaikenlaisia diagnooseja, ja tehnyt yhteistyota heidan vanhempiensa kanssa. Kaikki nama nuoret ovat monikielisia, vahintaan kaksikielisia, vaikka tie on varmasti ollut kivikkoinen. Ainoastaan yhden nuoren olen tavannut, joka ei oikeasti pystynyt oppimaan kielia. Sanon sen vain silla, etta jos se helpottaisi tuota itsesyyttelya, etta tuskin valtavaa siita haittaa on ollut. :) Ja tuosta erityispaivakodista, minun ihan lahimmassa piirissa on todella hyvia kokemuksia noista ryhmista. Yksi ystavani on toissa sellaisessa ja toisen lapsi on erityislapsena siella. Ja juuri taman erityislapsen vanhemmat ovat haltioissaan siita, miten nopeasti heidan poikansa on alkanut kehittya sinne mentyaan. Itse naen hanta harvemmin ja tuskin uskoin samaksi lapseksi! Tulevaisuudessa on kaikki auki ja mahdollisuudet vaikka mihin. :Heartred

Olisikin hauska, jos nahtaisiin. :) Olen muodostanut kaikista teista ja teidan katraista mielikuvat, tieda sitten miten oikeita ovat. :) Tama meidan syyskuussa syntynyt lokakuinen (haha!) yllattaa kylla paivittain. Viime viikolla olin lasten kanssa kotona, kun taalla oli koulusta lomaa, ja ihmeteltyaan, missa isansa on (toissa), han totesi minulle, etta onneksi, aiti, mina olen taalla sinun kanssa, ettei sinun tarvitse olla koko paivaa yksin. :Heartred Eilen illalla han sanoi, etta kylla mina, aiti, sinua niin sitten rakastan, ja pikkusiskoa ja iskaa, vaikka valilla mina kiukuttelen ja teen pahoja. :Heartred Oih, aina sydanalassa kylla lampenee. :) Mutta sitten on niitakin paivia, etta ennen aamuyhdeksaa han on ollut rauhoittumassa kolme kertaa, sohvaan on piirretty tussilla, ikkunlautaan lyijykynalla ja mun koulutehtavat silputtu saksilla ja pikkusisko tonaisty kumoon joku 10 kertaa. No, tasapainoa pitaa olla. :rolleyes:

P.S. Voitte varmaan kuvitella opettajan ilmeen, kun selitan, etten voi palauttaa tehtavia maaraaikaan mennessa ja etta voisinko saada uudet tehtavanannot, kun lapseni silppusi ne edelliset. :D
 
B612, tsemppiä ja itsesyytökset ja jossittelut romukoppaan. Pääasia on nyt että saatte tukea! Kehitys voi ottaa huiman spurtin, kun saa oikeat työkalut asian työstämiseen! Ja eikä varmasti olisi yhtään huono juttu päästä erityisryhmään. Siellä ikätoverit "opettelet" ja käyvät läpi samoja asioita ja ohjaamassa varmasti pätevät ohjaajat ja opettajat.

Vastavirrassa, huisisti onnea poikalupauksesta :)

Libra, mulla on vähän samoja tekosyitä... tai koneellahan nyt suurimman osan teen, mut vihkot on täynnä taidetta :D niitä nyt ei onneksi tarvii palauttaa. On se vaan jännä miten äidin tavarat kiinnostaa. Haha.

Triinalle rentouttaa lomaa!

Meillä on mennyt nyt oikein mukavasti hoidossa ja käytös on muuttunut (kotona). Pystytään joskus jopa leikkimään yhdessä :D kovasti kehuja ovat saaneet reippaudesta ja uusia kavereita tietysti.
 
Huppista, enpäs oot pieneen ikuisuuten täällä käyny! Jospa laittelisin minäkin vähän pojan kuulumisia.

Tarhassa alotettiin viime vuoden syyskuussa. Vuoden loppuun mentiin neljällä tunnilla, nyt seittemän tuntia. Aika pian tarhan alotuksen jälkeen jäi päivävaippa pois ja hyvin on sen suhteen sujunut. Tarhassa mennyt muutenkin oikeen kivasti, mitä nyt lounas jää melkeinpä aina poitsulta syömättä... vieraita ruokia ei näköjään suostuta edes maistamaan. :P Kovasti ollaan kans flunssassa oltu tää puol vuotta. Viikko kipeenä, kaks terveenä ja sit taas kipeenä. Ehkäpä tää sairastaminen joskus loppuu...

Poitsua kiinnostaa numerot ihan hirveesti! Osaa luetella numerot jo luoja ties kuinka pitkälle. Englanniksi luettelee myös moneen sataan ja Espanjaksi sataan. :O Aakkoset menee ku vettä vaan. Jotenki tuntuu ettei kotona enää oikeen leikikkään mitään vaan luettelee numeroita millon mistäkin, esim. lemppari iltasatukirjan sivunumeroita. :D Tää on taas vaihe joka kohta menee ohi kun keksii jonkun uuden kiinnostuksen kohteen.

Päikkäreitä meillä ei oo nukuttu melkeinpä vuoteen. Illalla käy kiltisti nukkumaan noin klo 19:30 ja vetelee sikeitä heräämättä aamu seiskaan asti. Herättely onki sit oma juttunsa kun yleensä sängyn pohjalta kuuluu aina että "EN JAKSA HERÄTÄ!!!" :D Viikonloppusin kun sais nukkua pidempään ni kovin harvoin nukkuu yli kaheksaan.

Meillä on nyt menossa joku ei ei ei vaihe. Kysyt mitä vaan ni vastaus on EN jaksa, EN halua, EN uskalla, EN pysty... leluja ei millään voi siivota tarhassa kun kotiin pitäis lähtee, ite pukeminen tuntuu olevan maailman vaikein asia. Vähän kaikesta pitää vääntää. Puuh.
 
Kiva kuulla, Sultti teidänkin kuulumisia! Ja osaapa laskea :D meilläkin numerot on kuva juttu, mutta toistaseksi vain kyllä suomeksi. Ollaan opittu myös yksinkertaisia yhteen ja vähennyslaskuja... lol. Kirjaimia tunnistaa kanssa ja oman nimen osaa tavata :)

Meillä opittiin polkemaan (lapsiriehassa tossa liikuntamyllyssä). Nyt ootellaankin innolla et tiet sulaa ja päästää opettelemaan pyöräily. Potkupyörällä mentiin viime kesä. Siirtyy tuo potkupyörä sitten siskolle kesäksi.

Muuten arki rullailee ihan normisti. Kovasti on poika muuttunut. Ei kamalia uhmakohtauksia enää. Pikkusisko hoitaa raivoamiset nykyään
 
Sultin poika kuulostaa melkoisen taitavalta ja tosiaan taitaa nuo numerot ja kirjaimet kiinnostaa!! Ja ilmeisesti sama homma Ccix:llä. Olen ihan vaikuttunut!

Meillä siis lasketaan 12 asti ja Ekapelin kautta on tutustunut kirjaimiin ja äänteisiin. Ekapeliä pelailee kyllä tosi mielellään. Se on sellaista ruutuaikaa, jota äitikin mielellään tukee :wink

Oltiin lomailemassa ja se oli tosi rentouttavaa. Olen matkustellut aina paljon ja aina haaveillut näistä reissuista oman perheen kanssa. Onneksi niitä on pystynyt tekemään. Seuraava reissu saa kuitenkin odottaa, sillä alamme rakennushommiin, joten aika (ja rahat) uppoavat siihen ainakin pariksi vuodeksi kokonaisuudessaan. Haaveilen kyllä että lähtisin jonkun miniloman tekemään yhdessä jommankumman poitsun kanssa taas kahdestaan.

Meillä nämä aikaiset aamut eivät tunnu koskaan muuttuvan. Hereillä ollaan varsinkin viikonloppuisin aikalailla kuudelta. Arkena saa välillä väkisin repiä sängystä ja monesti kuuluukin samaa kuin Sultilla: "en halua vielä herätä!!!". Mutta ei koskaan viikonloppuisin. Silloin on kiire herätä ennen kukonlaulua eikä mikään sitten auta.

Iloista sunnuntaita kaikille! Minä aion viettää poikien kanssa museo-iltapäivän ja toivottavasti myös nauttia aurinkoisesta päivästä.
 
Nyt menee vaan onanapailuksi: Kaksi viikkoa oon lepäillyt jo sairaalassa kun vedet alko tihkumaan (ja loppujen lopuksi vuotamaan hieman enemmänkin) rv 27+0. Tänään ollaan siis viikoilla 29+0 ja lääkärin päätös oli toissapäivänä (jos en muista väärin), ettei synnytystä enää estellä vaan pieni saa syntyä jos synnytys käynnistyy. Tulehdusarvoja seurataan ja jos ne nousevat niin leikkauskin saattaa tulla kyseeseen. Mutta täällä siis valmistaudutaan pienen keskospojan syntymään, näyttää kesäkuisesta tulevankin huhtikuinen.
 
Voi Vastavirrassa! Tsemppiä hirmuisesti. Aika pysäyttävää oli lukea tuo. Ei sitä aina tosiaan tiedä kuinka elämä voi yllättää.

Onko sulla ollut supistuksia? Tihkuuko sitä vettä edelleen?
 
Voi, vastavirrassa, nyt ollaankin jannissa tunnelmissa! Todella pysayttavaa lukea! Eika asiaa yhtaan auta se, etta olen ollut viime paivat erityisen herkilla ja synnytystunnelmissa, koska tuo pienempi rakas taytti juuri vuoden. :) Mutta siis asiaan: Ihan hirmuisesti tsemppia matkaan koko perheelle! Toivottavasti menee kaikki mahdollisimman hyvin. :Heartred :Heartred
 
Kiitos tsempeistä!

On todellakin ollut melko shokki tämä kaikki, toki nyt on ajatusta saanut jo työstää ja ollaan saatu keskustella täällä sairaalassa hieman siitä, mitä on tulossa ja miten ja missä meidän pientä sitten hoidetaan. Vesiä vuotelee edelleen pitkin päivää eli kalvot on rikki jostain, vuoto on jonkin verran veristä ja epäilevät istukan reunan irtoamaa, ultralla asiasta ei kuitenkaan ole saatu mitään viitteitä eikä siellä näy mitään syytä vuodolle. Mutta juuri tuon takia mennään nyt aivan päivä kerrallaan. Supistuksia on silloin tällöin piirtynyt käyrille ja välillä tuntunut ihan muutenkin, mutta eivät oo vielä ainakaan synnytyksen käynnistämiseen saakka intoutuneet.

Mitä muille kuuluu?

Librallakin siellä jo yksivuotias, onnea! :)
 
Kiitos! :) Pian on tama vuosi mennyt. :D Vuosi ja viikko sitten olin kayrilla sairaalassa, tulppa oli irronnut edellisena paivana (ironisesti juuri katilolla kaynnin jalkeen) ja lapsivetta vuoti, mutta supistuksia ei ollut nimeksikaan. Laittoivat kotiin ja varattiin kaynnistysaika, jos ei seuraavan vuorokauden aikana alkaisi tapahtua, koska laskettu aika oli jo tullut ja mennyt. :) Ja mina ravaamaan laheisen joen vartta edestakaisin aitini kanssa (joka oli siis saapunut hyvissa ajoin auttamaan :)). Ja siita se homma sitten lahti illalla kayntiin ja seuraava aamuna minulla oli vauva rinnalla. En koskaan tule unohtamaan sita hetkea, kun itse nostin vauvan rinnalleni. Se oli ihan maagista. :)

Pidan sulle peukkuja! Jos ja kun ehdit, tule ihmeessa paivittelemaan. :)
 
Päivä kerrallaan tosiaan mentiin ja eilen iltapäivällä meidän pieni poika syntyi sektiolla. 1400g ja 36cm, leikkauksessa sitten paljastuikin että istukan reuna tosiaan oli lähtenyt hieman irtoamaan, joten sinänsä hyvä ja oikea päätös oli lääkäriltä tuo sektio. Molemmat voidaan olosuhteisiin nähden hyvin, nyt vain toipumista leikkauksesta ja pienelle miehelle voimia kasvaa, hän jää tänne sairaalaan vielä useammaksi viikoksi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top