3-vuotiaan housuun kakkaaminen ja äidin hermot riekaleina

H

Heba

Vieras
Mä oon ihan rikki jo tämän asian kanssa. Poika on elokuussa 3 täyttänyt ja p*skoo housuunsa. PIssaaminen pottaan opittiin kesän aikana ja kakka-touhukin oli jo ok asteella. Kunnes kehiin astui ummetus. Kakat tulivat pienininä pökäleinä housuun ja minä lyhyine hermoineni jo poltin asian kanssa päreet. Sitten vasta tajusin, että housuun kakkiminen johtui ummetuksesta. Nyt tästä on tullut jo psykologinen juttu. Ummetuksesta on päästy eroon, mutta poika jatkaa housuun tuhrimista. Esim. istuu potalla ja lähtee siitä niin antaa tulla housuunsa. Ilmoittaa kyllä että kakkattaa, mutta se on silloin jo housussa. Pöntölle meno ei käy. Ei anna sitten suolensa tyhjentyä kun potalle mennään se pieni pökäle housuissa. Asiaa ei todellakaan auttanut se, että suutuin. Tiedostan sen kyllä ja vaikka hoen itselleni, että älä suutu niin suoranainen raivo leimahtaa pintaan kun näen sen kakkaa pitelevän käden takamuksella. Suoraan sanottuna olin tänäänkin valmis nostamaan lapsen korvista pihalle. Neuvolasta ei herunut mitään apua ja lääkäri auttoi vain ummetuksen hoitamisessa.

Mun pitäis ottaa joku aikalisä tästä hommasta kun päivä on joskus heti aamusta pilalla. Poikaa vaivaa vatsa ja minä kyttään koko ajan koska se alkaa äkistelemään tavaraa housuunsa. Tarravihkoista viis veisaa. Saatiin neljän munan kinder-pakkaus tuliaisena ja munapalkinto sai kakkan tulemaan neljästi pottaan, mutta siihen se jäi. Munia ei löydy koko kylästä kun tänään kävin etsimässä.

Mitä mä seuraavaksi teen?!?? Tuun kohta hulluksi!
 
On kyllä varmasti rasittava tilanne. Uskon että tuosta potalla olosta on tullut pojalle liikaa sellasta suorittamista. Joillain auttaa, kun tekee siitä jollain tapaa hauskan asian esim. leikin avulla.

Kannattaa laittaa vaikka sama viesti tuonne "psykologi vastaa" osiolle, saisit varmaan hyviä neuvoja sieltä :)
 
Meillä toimii 2-vuotiaalla täysxylitoli-pastillit palkintona, onnistuneesta pottareissusta! Pissasta saa yhden ja kakasta kaksi pastillia. Tosin meillä ne ovat suurinta herkkua, kun ei vielä muusta karkista mitään tiedä.
 
Nytkin sielä odottaa joulukalenteri joka avataan heti kun kakka on potassa. Neljät kikkareet housussa tänään.
 
Osaisiko 3-vuotias jo oikeasti keskustella asiasta? Siis istuisitte rauhassa alas ja puhuisitte asiasta. Kysy häneltä miksi hän kakkaa housuun ja miksei halua mennä potalle? Ehkä hän ei vielä löydä sanoja, joten auta. Kysy onko potta pelottava? Sattuuko pottaan kakkaaminen? Jännittääkö häntä? Kysy, mikä saisi sinut käymään potalla. Riippuu tietysti paljon lapsen kehitysasteesta, mutta oma kummipoikamme on tällä hetkellä 3,5 vuotias ja uskomattoman taitava keskustelija.

Ja voin vain kuvitella, että sulla on pinna todella kireänä, mutta yritä jotenkin jollain konstilla pysyä asian kanssa rauhallisena, koska mitä enemmän itse hermostut sitä enemmän lapsi hermostuu. Jos saisitte puhuttua asian halki ja juteltua siitä ja käytyä läpi asiat, jotka hommassa tökkii niin voisiko se auttaa?
 
Mä en osaa auttaa, mut ymmärrän miten raivostuttavaa toi on ja sun tunteet täysin. Meillä esikko on ollu vaipatta vuoden(täytti heinäkuussa 3) ja ekat 3kk meni loistavasti. Sitten aloitti hoidon ja siitä lähtien on päivittäin ollu pissaa housuissa. Joskus ihan pieni liru, toisinaan taas aivan läpimärät housut. Ja esikko ei edes välitä(liekö uhmaasa) märist housuist ja välil ei ees haluis vaihtaa kuiviin, puhumattakaan et ite menis pissalle käskemättä. Siitä oon kiitollinen et viitsii kakalle mennä ite, nimittäin ne jos tulis housuu, ni peeveli sitä sotkua. Sillä ku yleensä on löysää se kakka.
 
Tiedän olevani itse syyllinen nyt tämän kierteen jatkumiseen kun olen hermostunut. Pinna vain tiukalla kun on pieni vauvakin. Suunnittelin laittavani itselleni tarrataulun: kahdesta viikosta suuttumattomia päviä äiti saa ostaa itselleen kengät.

Yritin keskustella asiasta aiemmin, mutta olin kireä kuin viulun kieli. Toki lapsi tämän aisti. Täytyy yrittää uudelleen. Tänäänkin olen haukkana kytännyt koska kakkattaa ja vienyt lasta potalle. Tuloksetta. Sitten iltapäivällä oli housuissa nyrkin kokoinen mötikkä kun viikonlopun panttaus alkoi kyläreissulla tulla ulos.
 
Koskapa minulla ei ole vielä muita lapsia, kuin se joka mahassa potkii, ja lasten kanssa työskentelynikin on rajoittunut lähinnä mielenterveyspuolelle kuuluvaan työhön, en nyt ota mitään kantaa itse kakka-asiaan. Varsinkin, kun muut jo ovat antaneet aiheeseen pätevän kuuloisia neuvoja. :)

Kuvaat olevasi todella stressaantunut ja kireä. En nyt tiedä kuinka pieni vauvasi on mikä mahdollisesti saattaa vaikuttaa asiaan, mutta mitäpä jos ottaisit puolison tai jonkun muun läheisen avustuksella, itsellesi täysin lapsivapaata aikaa päivän tai edes iltapäivän verran? Luuletko, että täysin oma aika, jonka viettäisit itsellesi mieluisalla tavalla, voisi ladata akkuja sen verran, että jaksaisit tilannetta taas paremmin? Ymmärrät selkeästi itsekin omien tunteittesi vaikutuksen, joten ehkä voisit alkaa purkaa tilannetta niistä alkaen. :)
 
Ihan kokonaan lapsivapaata aikaa ei pysty millään järjestämään kun toinen on vielä rinnalla eikä pulloa huoli. Pari tuntia pystyn olla poissa. Mutta käyn esim. juoksemassa joka toinen päivä, joka on mulle henkireikä. Ja tämä 3-v. on hoidossa pari päivää viikossa. Oon tässä miettinyt kävisinkö taas juttelemassa mielenterveyshoitajan kanssa. Sain melanoomadiagnoosin esikoisen ollessa 2,5kk ikäinen ja halusin silloin juttelemaan asiasta. Tuntuu, että sekin kummittelee päivittäin mielessä ja öisin unissa. Asia aiheuttaa edelleen jonkinasteista ahdistusta ja yhdistettynä luonteeseeni (lyhyt pinna) ja oppimaani asioidenhoitomalliin (äitini oli kova huutamaan) lopputulos ei miellytä kyllä ketään. Olen varsin tietoinen monista huonoista puolistani lapseni kasvatuksessa ja kaipaisin ihan konkreettisia neuvoja mitä ihmettä mun tulee tehdä. Tai ehkä mä kaipaan niitä neuvoja vain omien hermojeni hillitsemiseen.
 
Olen jo pitkin öitä miettinyt, että mietn pilallisen lapsen mä saan kasvatettua kun housuun kakkaaminen saa mut näin tolaltaan. Kiehun ja kihisen ja teksi mieli suusta päästää kaiken maailman syytökset. Suurimmat mölyt olen saanut pidäteltyä, mutta joistain sanomisistani en ole ollenkaan ylpeä ja anteeksikin olen lapselta suuttumustani pyytänyt. Useasti löydän itseni käyttäytymästä juuri niin kuin en haluaisi ja lapseni käy sääliksi kun on saanut näin kamalan tyypin äidikseen. Huoh.
 
Et varmastikaan ole lastasi pilaamassa. :) Olet ison työn jo tehnyt sillä, että tunnistat itsessäsi sen, minkä haluat muuttaa ja osaat nimetä myös syitä tämän muutostarpeen takana (mainitsit äitisi). Tuntemattoman sanat eivät ehkä kamalasti lohduta, mutta yritän silti. :) 'Peiliin katsominen' on yleensä se vaikein asia ja sen olet jo tehnyt. Kaiken lisäksi uskallat tunnustaa myös muille sen, mitä peilistä näet. Anna siis itsellesi siitä tunnustus, jonka ansaitset! Hienoa, että osaat pyytää anteeksi. Muistat varmasti myös siten antaa anteeksi, sekä itsellesi että lapsellesi. :)

Käy ehdottomasti juttelemassa mielenterveyshoitajan kanssa, jos koet sen auttavan! Neuvolasta luultavasti myös saat lähetteen psykologille, mikäli pyydät. Muista myös pyytää tukea ja apua läheisiltäsi!
 
Samaa mieltä RenigaVeritaksen kanssa, että ihan loistavaa, kun jo tunnistat itse ne mallit, mitä et haluaisi tehdä. Pyydä ehdottomasti apua esim. neuvolassa. Sano suoraan, että nyt et vaan kestä ja jaksa ja tarvitset jonkun, jonka kanssa jutella. Et varmasti ole ensimmäinen äiti, joka kokee samoja tunteita, olen itsekin kokenut niitä tilanteita, joista en ole erityisen ylpeä. Lapsi huutaa, kun en huomaa ja minä huudan lapselle, että älä huuda ja turpa kiinni. Ja saman tien, kun tuon päästin suustani meinasi tulla itku, kun tajusin, että mitä hittoa tuli tehtyä. Ei siinä auttanut, kuin heittää kaikki muu syrjään, ottaa pelästynyt lapsi syliin ja rauhoittaa itsensä ja lapsi ja pyytää anteeksi halauksen ja suukon kera. Mieheni totesi, että ehkä sen lapsenkin on hyvä joskus nähdä ja kokea suuttumusta ja sitä, että aina kaikki ei ole niin aurinkoisesti. Mutta jos se alkaa toistua jatkuvana kaavana niin se ei välttämättä ole enää hyvä asia.

Ja by the way, tuo tarrakalenteri itselleen ei välttämättä olisi mikään huono juttu :D Taidanpa ottaa itsekin käyttöön jollakin tapaa :wink
 
me painittiin aikoinaan samojen asioiden kanssa nyt jo 10vee pojan kohdalla. hän ei vain malttanut mennä vessaan ja vaikka näki, että kakattaa/pissattaa (ähki jalat ristissä), hän ei siitä huolimatta mennyt tai meni liian myöhään. tehtiin vaikka mitä asian eteen: keskusteltiin, huudettiin ym., mutta mistään ei oikein ollut hyötyä. huomasin silloin, että asian stressaaminen ei hyödytä sen paremmin itseä kuin lastakaan, meinaan viime kädessä poika piilotteli kakkaisia housujaan mm. sängyn alle, mistä löysin ne imuroidessa tms. eli vessa-asioinnista tuli hänelle mörkö, kun häntä varmaan jännitti se, miten me reagoimme. lopulta käytiin keskustelua, että ei haittaa, jos tulee vahinko, vaan ne housut täytyy toki vaihtaa ja tuoda likaiset pestäviksi. jotenkin päästiin asian yli ja poikakin on oppinut vuosien saatossa menemään ajoissa asioilleen, joskin edelleen saattaa jäädä jarrutusjäljet alkkareihin. nyt tosin jo vastuutan poikaa itse huuhtelemaan jarrutusjäljet, koska ikänsä puolesta hän osaa jo mennä ajoissa asioilleen.
 
Heba kun pinna palaa se palaa, mutta huomaa että tästä on tullut sinulle iso ongelma..

Ootko paljon yksin 3 vuotiaan ja pienen kanssa, onko kumppani tämän kakka ongelman kanssa läsnä ja miten hän siihen suhtautuu.?

Onnistuisiko esim viikonloppu 3 vuotiaalle hoidossa,
ja onko ollut esim yö kylässä, esiintyykö ongelma sielläkin..?
ja muiden seurassa kuin sinun? vai pidätteleekö kakkaa silloin, ja osaa siis olla jo kakkaamatta..?

Oletko kokeillut sitä että kun kakka tulee antaa se olla siellä pöksyissä..?
alkaa varmasi ärsyttämään lasta kun sitä ei poistetakkaan ja äidiltä ei saa mitään huomiota.
onhan se negatiivinenkin huomio huomiota.
 
Ensinnäkin, tsemppiä ja voimia jaksamiseen. Toisekseen se keskustelu mt-hoitajan kanssa ei ehkä olisi pahitteeksi, ainakin itse olen huomannut että lapsi on todella herkkä aistimaan vanhemman mielialan. Mikäli lapsi aistii että nyt hän teki väärin (ja ei välttämättä edes itse tiedä että mitä) niin kuten Regina Veritas sanoikin, asiasta voi tulla mörkö. Mutta älä syytä itseäsikään, kun ei jaksa niin ei vaan jaksa. Itse olen päässyt seuraamaan vastaavaa tilannetta hyvinkin läheltä. Esikoisen syntymän jälkeen ex-vaimolle tuli synnytyksen jälkeinen masennus ja vaikka isänä hoidin lasta minkä pystyin ja valvoin ison osan öitä lapsen kanssa (oli pulloruokinnalla, rintaruokinta ei oikein toiminut) niin silti äidillä oli välillä hermot todella riekaleina. Hänellä asiaan auttoi mt-hoitajan kanssa jutustelu.
 
Kiitoksia kaikille tsempeistä ja neuvoista! Tämäkin on oikeasti auttanut jo paljon kun on saanut edes kirjallisesti tätä asiaa päästään ulos ja olen mä kavereideni kans tästä jauhanut. Eilisestä antaisin itselleni jo tarran, en hermostunut kakkakikkareesta. En reagoinut oikein kuinkaan ja muutenkin potalle meno oli suht positiivisessa hengessä. Lapsi tuli kotin ja olin toisen kanssa rinnalla. Arvasin heti hiljaisuudesta, että nyt siellä tehdään housuihin. En viitsinyt miehellekään hutaa kun toisen syöminen häiriintyy heti. Käytiin sitten vain pudottamassa se kikana pönttöön.

Kakka tulee suvereenisti housuun ihan missä vain. Ihan sama onko hoidossa, kotona, mummalla, kylässä, parturissa... Mutta jos saan lapsen "kiinni" siinä kohtaa kun se on tulossa ja yritän viedä potalle niin ei sitä sitten kuitenkaan tule jos ei ole housuun ehtinyt.

Itselläni on ollut aikuisiälle asti ongelmallinen vatsa. Jotkut pystyvät suolen toimintaansa säätelemään, mutta mulla se ei ainakaan onnistunut. Jos pyysi, niin pönttö piti olla heti siinä. Jos joutui hetken odotella niin lakkas pyytämästä ja sitten oli ihan turha sitä punnata, ei tullut. Luulen, että lapsellani on tätä samaa. Nyt vain olen saanut siitä potasta mörön aikaiseksi, että sinne ei edes yritetä mennä.

Yritän nyt alkuun ottaa erätaukoa ja annan sen rauhassa päästellä housuunsa. Jos sitten suurimman pölyn laskeuduttua pystyis lapsen kanssa keskustella. Hoidossakin asiasta juteltiin, että mitä sille vois tehdä. Jotain palkkaussysteemiä ne siellä koittaa. Epäilen vain, ettei niiden tarrat paljo asiaa auta..
 
Niin vielä, mies tekee paljon töitä (on nyt viimeaikoina kyllä vähentänytkin) ja tuntuu että tämä on pääasiassa mun harteilla. Ja muutenkin mies tukeutuu todella paljon mun "kasvatusmalliin." Olikin aivan ihmeissään kun yritin selittää ettei sille lapselle suuttua saa jos kakka on housussa. "Mutta niinhän säki teet" oli vastaus. No joo-o...

Oon joskus koittanut antaa olla pesemättä sitä pyllyä. Toki hermo kireänä ilmoitin että nyt saat olla pökäleet housussa ja siitä seurasi itkua ja kiljumista että otetaan pois. Ei kait sitä pökäle housusissakaan saa huudattaa.
 
Ymmärrän että olet varmasti todella väsynyt tuon asian kanssa. 3-vuotias on vielä todella pieni, toiset eivät ole siinä vaiheessa vielä päässeet vaipoista eroon. Kehitys on niin yksilöllistä. Teet varmasti oikein jos yrität antaa asian olla hetken aikaa etkä kiinnitä asiaan niin isoa huomiota. Jos pökäle tulee housuun niin peset sen pois. Lapsella herää luultavasti vastarinta jos äidillä menee hermot ja yritetään potalle. Lapsesi on varmasti hyvin herkkä ja hänelläkin saattaa olla ongelmia tuon vatsan kanssa jos sinullakin on ollut. Monet lapset myös tarvitsevat kakkaamiseen rauhallisen paikan ja ajan. Hiljaa hyvä tulee.
 
Eilen illalla poika sanoi, että kakkattaa ja asiat tehtiin pottaan. Tänään neljä kikanaa housussa.. Huoh..
 
Iloitse niistä kerroista, kun poikasi kertoo hädästään etukäteen. Muista myös kehua antaumuksella ja enemmänkin niitä kertoja, jotta lapsi saa mielekkään ja positiivisen kuvan pottaan kakkaamiseen. Halaile ja paijaa ja muista vielä myöhemminkin jutella, kuinka hienoa oli "kun käytiin potalla kakalla" ja kerrotte yhdessä isällekin mitä hienoa tänään tapahtui.

Kun on vahinko käynyt housuun voisi olla välinpitämätön. Vaihtaa vain puhtaat housut sanomatta sanaakaan. Kyllä lapsi ymmärtää sanattoman viestin "miksi nyt ei kehuttu ja oltu iloisia". Tästä ei kuitenkaan tule lapselle (eikä itselle, jos muulloin tulisi herkästi sanottua mitä ei haluaisi) kurjaa oloa . Lapsella kuitenkin luontainen halu mielyttää vanhempiaan, joten ajan kanssa varmasti hoksaisi äidin olevan iloinen vain, kun tuotos on potassa.
 
Takaisin
Top