2 vuotiaiden taivalta <3

Meillä oli ristiäiset ja 2v-synttärit viime viikonloppuna. Isoveikka päätti, että äiti ei osallistu ristiäisseremoniaan kuin puoliksi...huusi kuin hinaaja kappelissa ja vain mä kelpasin käytävään istuskelemaan sen kanssa. Aattelin, että pienempi paha mun istua käytävän puolella loppuaika kuin kaikkien kuunnella sitä parkumista. Muutenkin kaveri on ollut taas tosi kiukkuinen. Yhdistän sen lähes yksinomaan sairasteluun..vaikka mitään kovin näkyvää tautia ei olisikaan. Kaksi kuukautta olimme täysin terveinä, niin poika oli kuin enkeli..jos nyt tuolla temperamentilla voi niin sanoa. Mutta oikeasti, kaikki kävi, ei kohtauksia ja yksinkin pystyi leikkimään. Yhtäkkiä kiukku alkoi taas ja sen jälkeen meni pari päivää, kun nenä alkoi vuotaa. Kesällä sama juttu..hirveitä kohtauksia flunssassa. Nyt on sentäs yöheräilyistä selvitty lyhyillä pistäytymisillä. Onhan kaveri itsepäinen kuin mikä ja kaikki pitäs tehdä "itte"..eikä käskyjä noudateta kovinkaan usein. Mutta ihan yö ja päivä on ero kiukkuisuudessa terveenä ja vähän kipeänä. Vauvaakaan ei isoveli jaksa koko aikaa, kun kiukuttaa ja väsyttää. Useimmiten onneksi vaan silittää, laittaa tuttia ja heiluttaa sitteriä. :)
 
ImageUploadedByVau Foorumi1450945012.932173.jpg

Jääkiteet ruudulla kimmeltää,
kun kuu niihin hohtoa valaa.
Niitä poikanen tarkaten tähystää,
koko illaksi ikkunanpieleen jää
niin ääneti, aivan kuin salaa.

Mitä lukee se ruudusta poikanen,
mitä piirteli tähtöset hälle?
Koko maailma siellä on ihmeitten,
jäätähtöset talven ne omisti sen,
sille pienelle tähystäjälle.



Ihanaa joulua kaikille :)
 
täällä löytyy myös neiti-minä-itse :grin:rolleyes: hetkiä kun suloista ja hetkiä kun ei niinkään:grin joskus toivoisi että ei olisi ihan niin äitin tyttö ja "roikkuisi" myös isässään, "äääitinen! mitä teet siellä?" Äääiti, tulehan tänne":rolleyes::grin mutta niin, onhan se sitten kuitenkin aika hellyttävää:Heartred
maha alkaa olemaan melkonen jo vaikka viikkoja onkin vasta 19:p
 
Vihdoin me aletaan päästä Minin kanssa asioissa eteenpäin, sillon aikoinaan kun otettiin isojen tyttöjen sänky käyttöön niin likka alko saamaan unikauhukohtauksia ja jouduttiin siirtymään takas pinnikseen jolloin ne loppu. Otettiin pinniksestä toinen laita pois kun muutettiin tähä isompaan asuntoon, noh eihän siitä mitään tullu kun neiti pomppi sängystä pois vielä 22-23 aikaan illalla ja meillä menee ipanat nukkumaan siis 20.00. Jouduttiin sit sänky kääntää toisinpäin ettei pääse enää pois. Nyt viikko sitten käännettiin taas ympäri että pinnat on seinän puolella ja täytyy sanoo et on menny loistavasti kun ei tarvi enää viedä sänkyyn sataa kertaa vaan illalla kömpii sinne itse ja vaikka ei nukahda heti niin ei silti lähde seikkailemaan :) jos jossain vaiheessa ottais taas sen juniorisängyn käyttöön :D pottailusta ollaan luovuttu hetkeks kun siihen ei vaan suostu tekemään mitään mut ehkä seki sit jossain vaiheessa saadaan toimimaan :) hiljaa hyvä tulee ❤
 
itse en ole jaksanut vielä pahemmin stressata tuosta pottailusta vaikka pitkään ollaan sitä harjoiteltu, joskus sujuu paremmin ja joskus,noh vähemmän. en aina itsekään muista viedä vessaan säännöllisesti ja no tyttö kyllä haluaisi aina vessaan mutta käsiään pesemään:rolleyes: mutta toisaalta olen ajatellut että kaipa tuo innostuu ajallaan :) meillä vielä nukkuu päikkäritkin,jonkun pari tuntia ja toivon että tuon kakkosenkin aikaan vielä nukkuisi ja joskus osuisi yhtaikaa päivälläkin nukkumaan:smiley-angelic001
illat suht helposti menee kun mennään lukemaan iltasatua sänkyyn niin nukahtaa useimmiten siihen ja harvemmin öisinkään kömpii ylös, tosin vasta oli viikon verran kun kipitti yöllä viereen potkiutumaan :meh::grin
 
Meilläkään ei pottailu suju juuri ollenkaan. Saattaa kyllä istahtaa hetkeksi, muttei malta jäädä. Muutama hassu kerta ajoitus on onnistunut... Päiväkodissa on parempi pottarutiini, siellä vissiin onnistuu silloin tällöin. No, kaipa se sitten ajan myötä, tuskin menee vaipoissa kouluun:wink

Muutenkin on vähän rankempaa tällä hetkellä, meille tuli ero lasten isän kanssa jokunen kuukausi sitten, ja olen pääosin yksin kolmen kanssa, joten hirveästi en jaksaisi stressata jonkun yksittäisen asian takia:) Onneksi meillä on hyvät välit, joten sinänsä ei mitään hätää. Ja lapset ovat isällään about joka toinen vloppu, pienin vähän harvemmin, joten silloin saa hengähtää. Toisaalta nautin suuresti yksinelämisestä, joten ei tämä mikään maailmanloppu ole.
 
No voihan. Kpa79 tsemppiä..on tää elämä aikamoista.
Me aloitettiin pottailu joululomalla. Ihan hyvin mennyt, varsinkin kakkaamaan poika pyytää usein potalle. Pissat vissiin tekee vaippaan ja sit haluu potalle. Kivaa se pojan mielestä ainakin on eli tarrasysteemi (saa valita paperiin tarran aina jos istuu yhden kirjan luvun verran potalla) ja lukeminen siinä toimivat meillä. Nykyään herätään äiti tai pois -huudon sijaan potalle-huuteluun.
Jänskätti pottailu pojan ummetuksen takia, mutta vaikka pari kertaa on ollut vaikeeta, niin on onnistunut kakkaamaan pottaan ja silti tykkää siinä istuskella. Asennon potalla pitäis helpottaa asiaa, joten hyvä jos jatkuu näin meillä. Kaveri siis kieltäytyy luumusoseesta ja esim.mehun juomisesta..yritetään tarkkailla nyt, että jos yksikin päivä menee kakkaamatta, niin aamupuuroon pieni annos Levolacia. Hirveä vaiva, kun pieni itkee kakkailun kanssa lohduttomasti.
 
Kiitos M&S, eihän tää nyt mitenkään tullut ihan yllätyksenä, joten olin aikalailla henkisesti valmistautunut. Kolme lasta 4,5 vuodessa ei välttämättä tee hyvää yhdellekään parisuhteelle (tai onhan tietenkin sellaisiakin), ja nyt ei enää ollut järkeä yrittää paikata. Kumpikin varmaan onnellisempi tahollaan, vaikka tämä alkuaika nyt on vähän hakemista ja sumplimista. Mutta eteenpäin!:)

Kuulostaa hirmu hienolta se teidän systeemi, tää meidän tapaus kyllä hymyillen ilmoittaa kun sonnat on jo vaipassa, wohoo:wink Mutta askel kerrallaan.
 
Eipä meilläkään vielä hirveästi potalla käydä. Istumassa silloin tällöin. :) Sitä mie oon ihmetellyt, että tämä neiti osaa jo numeroita. Tänäänkin oltiin lumituiskussa ulkona ja käytiin laittamassa autoa lämmitykseen, niin hän luetteli viereisten autojen rekkareiden numeroita. Ainakin kaksi, kolme, kuusi, seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän tulevat hienosti. Nollaa sanoo kymmeneksi. :D Muuten ei siis vieläkään hirveän paljon puhele, paitsi parin sanan lauseita. :D Eilen kyllä sanoi, jo kolmen sanan lauseen: "sa (Elsa) syö bania (banaania)." Hänellä on aika monesta sanasta tapana sanoa viimeinen tavu ja jotkut sanat tulevat hienosti. Jääkaapille, kun menee ja hän sanoo "tia" tietää jo, että sitä ollaan jogurttia vailla. Siskon nimen osaa sanoa, mutta omasta juuri tuo viimeinen tavu. :D Ja kyllä nauratti, kun he isosiskon kanssa kuuntelivat huoneessaan musiikkia. Yhtäkin levyä ovat kuunnelleet jonkin verran ja hän sitten lauloi mukana. :Heartred
 
Meillä poika lauloi tänään kunnolla ekaa kertaa! Vauvauinnin (alotettiin sisarusuinti uuden vauvan myötä) jälkeen lauloi "minä vilkutan, minä vilkutan" ja ihan tunnistettavasti.
 
Ei oikeesti..onhan toi poika koko ajan ollut hankalaa sorttia, mutta tää menee jo naurettavaksi. Se vastaa nyt jokaiseen kysymykseen "ei"..miettimättä siis ollenkaan haluaako se juttua vai ei. "Haluatko maitoa?" "Ei." Ja seuraava lause "Haluaa maitoa." Leikitäänkö autoilla? Ei. Ja: Leikitään punaisella autolla. Jne. Eikä tarvii olla kysymysmuodossa edes. "Mennään ulos." "Ei ulos." "Mennään autolla." "Ei autolla." ... Ihan vitsin puolelle menee. :)
 
M&S Meillä sama. Kaikkeen vastaus on ei. Kysyi ihan mitä tahansa. Paitsi, kun kysyy haluaako jogurttia, nyökyttää päätään ja hihkuu. :D
 
  • Tykkään
Reaktiot: M&S
Meillä myös sama. Ensin on ei ja sit onkin jo tahtoo :D Mini ollu nyt kipeenä ja sitä ennen oli sisko, iskäkin jopa mut mä oon säästyny :) sanoja on alkanu tulla nyt tosi paljon ja apinointiaki tapahtuu jonku verran. Ennen hoettiin vaan iskää, mummia ja siskoa. Äitikin on alkanu vihdoin tulemaan :D sitä oonki odotellu :) alkaa toi neidin tempperamentti olemaan jo ihan älytöntä! Tavarat lentää, koiraa lyödään ja välillä yritetään jopa siskoakin huitasta tai heittää tavaroilla. Mä en tiedä enää mitä teen tuon kanssa, jäähytkin on otettu käyttöön. Tosin aikoja sitte mut ei näytä olevan hyötyä :sad001
 
Voi huoh... Taitaa olla raudanpuutosta tai jotain, tyttö söi sitten naulan tässä toissapäivänä kun kerrossänkyä oltiin kasaamassa... Pölli naulan, ja kun olin ottamassa pois, niin heitti suoraan suuhun ja samalla vahingossa nielasi. Semmoinen parisenttinen huonekalunaula. En ollut ihan varma mihin se meni, koska mitään kakomista tai yökkimistä ei ollut, ipana oli ihan normaali, villi itsensä. Kun kysyin missä naula on, niin osoitti suuta. Söitkö sen? Ja nyökkäys.

Ei muuta kun päivystyksen kautta Lastenklinikalle röntgeniin ja lääkäriin. Naula oli onneksi sujahtanut nätisti suoraan vatsalaukkuun eikä jäänyt mihinkään torveen jumittamaan, joten tässä nyt odotellaan että poistuisi luonnollista tietä. No, mieluummin naula kuin jotain myrkyllistä, mutta silti. Voi tuota menninkäistä, niin tyypillistä hänelle, aina sattuu ja tapahtuu:wink
 
Ohhoh, aikamoinen tyttö! Ei luulis tulevan ongelmia lääketablettien nielemisessä isompana. :D
Meidän poika pelkää kovia ääniä..lienee aika yleistä. Naapurin poraaminen oli ihan ongelma ja en myöskään pysty tekemään soseita vauvalle sauvasekoittimella muuten kuin niin että joku vie pojan yläkertaan omaan huoneeseen ovi kiinni. Sai ihan paniikkikohtauksen, kun ekan kerran aattelin ohimennen survasta sosetta vauvalle. Onpahan hyvä syy tarjota vauvanruoat purkista. :D
 
Takaisin
Top