Täällä ei suuria muutoksia. Lapsi on edelleen vähäpuheinen. Ensi kuussa 3-vuotisneuvolasta toivon mukaan saadaan lähete puheterapiaan tai/ja muihin tutkimuksiin. Yritimme varata aikaa suoraan, niin meille sanottiin, että vain neuvolan kautta. Yritimme neuvolasta saada aiemmin aikaa ja sieltä sanottiin, että sitten 3-vuotisneuvolasta lähetetään lisätutkimuksiin, jos katsovat aiheelliseksi. Kielellinen kehitys on nyt se suurin murhe, mutta olemme puolison kanssa huolissamme myös mm. lapsen vilkkaudesta, hetkittäisestä aggressiivisuudesta (potkii, läpsii ja puree), lyhyestä pinnasta ja keskittymiskyvystä. Epäilemme puhumattomuuden lisäävän näitä, kun lapsi turhautuu kun ei saa ilmaistua tuntemuksiaan. Ärsyttää, kun olemme yrittäneet puhua asiasta neuvolassa ym:ssa niin saadaan vain Voi, voi, kyllä se siitä -hyminää. Tulee tunne ettei huoliamme oteta vakavissaan ja meitä pidetään hysteerisinä vanhempina. :-( Noh, ensi kuussa toivon mukaan asia etenee.
Hän kyllä on erittäin energinen lapsi, kuten kaikki sukulaiset asian "sievästi" ilmaisevat. Lapsi on halutessaan oikein ihana ja aurinkoinen, mutta valitettavan harvoin. Ettei tämä nyt osaltani ole pelkkää valitusta niin hän kyllä syö itse halutessaan oikein siististi, riisuu itse (pukemisesta ei oikein ole kiinnostunut muutoin kuin vain kengät, takki & lakki = haluaa ulos), juoksee, hyppii tasajalkaa, kiipeilee ketterästi, joskus piirtää (suttua lähinnä), duploilla leikkii, vaipat jätetty pois kevääällä (oikeastaan jo tammikuussa olisi voitu jättää, mutta meillä vanhemmilla meni kauemmin uskoa, ettei niitä tarvita) jne. Eli harvoin lasta näkevät voivat helposti saada sellaisen kuvan ettei mitään vikaa ole ja vähäpuheisuuden laittavat kaksikielisyyden piikkiin.
Edelleen kovastikin pohdin vaihtavani kielen suomeen pikkusisaruksen synnyttyä. Josko puhe alkaisi luonnistua nopeammin kun koko perhe puhuisi samaa kieltä, mitä kuulee kaikkialla muuallakin. Minun kieltäni lapsi kuulee ainoastaan minulta, videoilta, levyiltä ja nettiradiosta sekä n. kerran kuussa Skypen kautta.
Hän kyllä on erittäin energinen lapsi, kuten kaikki sukulaiset asian "sievästi" ilmaisevat. Lapsi on halutessaan oikein ihana ja aurinkoinen, mutta valitettavan harvoin. Ettei tämä nyt osaltani ole pelkkää valitusta niin hän kyllä syö itse halutessaan oikein siististi, riisuu itse (pukemisesta ei oikein ole kiinnostunut muutoin kuin vain kengät, takki & lakki = haluaa ulos), juoksee, hyppii tasajalkaa, kiipeilee ketterästi, joskus piirtää (suttua lähinnä), duploilla leikkii, vaipat jätetty pois kevääällä (oikeastaan jo tammikuussa olisi voitu jättää, mutta meillä vanhemmilla meni kauemmin uskoa, ettei niitä tarvita) jne. Eli harvoin lasta näkevät voivat helposti saada sellaisen kuvan ettei mitään vikaa ole ja vähäpuheisuuden laittavat kaksikielisyyden piikkiin.
Edelleen kovastikin pohdin vaihtavani kielen suomeen pikkusisaruksen synnyttyä. Josko puhe alkaisi luonnistua nopeammin kun koko perhe puhuisi samaa kieltä, mitä kuulee kaikkialla muuallakin. Minun kieltäni lapsi kuulee ainoastaan minulta, videoilta, levyiltä ja nettiradiosta sekä n. kerran kuussa Skypen kautta.
Muokattu viimeksi: