1v. tytöt ja pojat

Höh. Taisin aiemmin sanoa, että meillä ei vielä olla vierottamassa tutista, mut nyt alkaa näyttää siltä et kohta on pakko. Neiti on keksiny alkaa heittelee tuttia pois sängystään vaihtelevasti 3 - 20 kertaa ennen ku iltasin nukahtaa. Ja sit sitä tuttia joutuu käydä sille nostamassa. En sitte tiiä mikä olis paras tapa vierottaa tutista tän ikänen, leikata tutit vaan rikki vai? Harmittaa toi temppuilu, ku muuten tutista on niin paljo hyötyäkin vielä.

Mohomaha tais kysellä telkkarin kattomisesta... meillä neiti ei oo vielä pahemmin telkkaria katellu. Joskus tosin mies kattoo jotain teeveestä ja neiti saattaa olkkarissa kanssa pyöriä samalla, mut ite en oo koskaan kattonu mitään neidin kanssa. En jotenki osaa keskittyy, ni katon Salkkaritki aina vasta ku neiti on nukkumassa. Ei olla lastenohjelmiinkaan perehdytty. Kai kerkee myöhemminkin.

Nyt ei ajatus taas raksutakaan ollenkaan... joten palaan taas asiaan tuonnempana :)
 
Meil on Katjuskainen toi sama ilmiö. Jossain vaiheessa hokasin nukuttaa Liekin tuttipidikkeen kanssa ja se autto aikansa, hukkaa usein yöllä tuttinsa ja osaa siitä pidikkeestä ettiä tutin suuhunsa. (käytössä siis sellainen lyhyt, paksusti pehmustettu pidike mihin ei saa itteään hirtettyä jos joku kauhistui ) Mutta tekee samaa senkin kanssa, jos ei ihan oo simahtaa-sekunnissa-väsy niin kiskoo pidikkeen paidasta ja heittää lattialle ja tyytyväisenä oottaa että joku tulee laittamaan tutin takasin, tähän ei kai oo mitään kikkakolmosta... Kauhulla kanssa mietin miten siitä tutista sitten aikanaan vierotetaan... Mut on vierotettu juurikin leikkaamalla tutit(olin sillon kyllä jo niin vanha että muistan imeneeni niitä tutinnysiä)

Telkkarista piti sen verran että ollaan jotenkin kai "kyllästetty" poika töllöön, meillä on iltasin tv päällä tuntitolkulla eikä jampsteri oo juurikaan siitä kiinnostunu. Juuri ihmeteltiin miehen kanssa et miten on mahdollista että se saattaa leikkiä telkkarin eessä siihen vilkaisemattakaan kun tulee "aikuisten" ohjelmaa mutta heti sillä sekunnilla kun käännetään vaikka pikkukakkoseen niin pysähtyy toljottamaan. Viikonloppu-aamusin kun Liekki on vielä aamupöpperöinen niin köllötellään sohvalla ja katellaan lastenohjelmia, selkeesti mitä vanhemmaks tulee niin sitä suuremmalla intensiteetillä katsoo. Mutta sen verran on onneksi touhukas herra että ei jaksa hirveän kauan töllö kiinnostaa kun pitää mennä muihin hommiin. Tiedän kyllä että varmasti jossain vaiheessa pitää alkaa rajoittaa telkkaria....
 
Heh, mä tein nyt ton tuttiasian kanssa niin, et solmin tuttiin lyhyen narun, sellasta jotain silkkinauhaa tai mitä lie, ja toisen pään solmin yökkärin vetskariin. Eipähän saanu neiti heiteltyä tuttia lattialle, ku jäi killumaan siihen narun varaan :D Aikansa protestoi, kun tajus mitä oli tehty, mut tyyty sitten kohtaloonsa ja on nyt pari iltaa nukahtanu aika nopeesti. Tuttinauhan kun saa revittyä irti, mut tota ei saa, ku se on oikeesti solmittu kiinni. Yöllä ei silti löydä tuttiaan aina, mut eipä se mitään. Pääasia et loppu noi iltapompottelut. Täytyy vissiin kattoo jos löytys joku jämäkämpi tuttinauha, ku toi solmiminen voi alkaa tökkiä, ku se on sellasta näpertelyä.

Mutta semmosia. Tuli mieleeni, että mihin aikaan teidän pienet menee yöunille, ja mihin aikaan heräävät aamulla? Meillä on taas menossa joku vaihe, että aamusin nukutaan pitkään. Tänäänkin jouduin sitten herättelemään 9:40, kun uni vaan jatku ja jatku ja 10:30 oli sovittu kahvittelut. Neiti meni nukkumaan 21 jälkeen, niinkun normaalistikin. Mietin vaan, että meneekö monen lapset nukkumaan jo 19 aikaan, että onko meillä jotenkin liian myöhänen rytmi? :D En tosin sitä oo muuttamassa mihinkään, takuulla nukkumaanmeno aikaistuu samoin kun herääminen viimeistään sitten, kun neiti menee päiväkotiin. Mikä tosin tapahtuu ehkä vasta parin vuoden päästä. Mutta nyt aion itsekin nauttia ihan surutta aamuista, kun ei tarvitse herätä aikaisin aamulla!!
 
Ens sunnuntaina käännetään taas kelloja, joten tollanen myöhänen rytmi sopii siihen vallan mainiosti! Meillä poika käy suht säännöllisesti nukkumaan klo. 21-21.30, iltapala syödään 19.30-20, mut siitä ukkeli saa sen verran energiaa et leikkii vielä sinne lähelle yhdeksää ja sit pesulle ja sänkyyn. Poika herää yleensä 7.30-8. Mä oon sitä kahdeksaa pitäny rajana, ettei paljon sen pidempään nukuttais aamulla, koska se kyllä sit taas siirtää sitä iltanukkumaan käyntiä.. Tuntuu et aika tarkalleen poika nukkuu yöllä 10-10,5h ja päiväunia yhdet 1,5-2h.

Meillä on vaan nyt noi nukkumaan käynnit menny taisteluks. Ollaan siirrytty normisänkyyn, jossa nukkui tosi hyvin noin 3 viikkoa, nukahti siis itekseen rättiä nypläten sekä päikkäreille että yöunille. Mut sit ihan yks kaks keksi toissa pe aamuna et hän voi sängystä itekseen tulla pois ja sen jälkeen ei ole sinne suostunu nukahtamaan!! Todella ärsyttävää kun kaikki meni jo hyvin! Päikkäreille kun laitan niin hän tulee saman tien huutamaan ovelle ja sit nukahtaa siihen oven eteen lattialle.. Oon siis yrittäny sellasta unikoulua, et poika laitetaan sänkyyn, toivotetaan hyvät yöt ja sit ovi kiinni.. Iltasin tää vaan tuntuu tosi rankalta kun on kuitenkin pimeetä (yövalo kyllä päällä) ja toinen on väsyny ja niin raasu.. Hän ei tosiaan pysy siellä sängyssä vaan tulee heti ovelle huutamaan.. No, pari päivää viime viikolla meni jo melko hyvin, tuli ovelle mut meni takas sänkyyn ja itki siellä 10-15min, ja nukahti.. Mut nyt oli viikonloppuna vieraita ja jäätiin vielä hereille kun yritettiin poika saada nukkumaan ja eihän siitä tullu mitään kun poika kuuli ääniä kokoajan.. Arkena me siis käydään miehen kanssa melko nopeesti 22 mennessä itekin nukkumaan joten talo on hiljainen kun poika käy nukkumaan.. Eli ollaan taas lähtöruudussa.. En haluais häntä viereen nukuttaa koska siitä tavasta on sit tosi vaikee päästä eroon.. Kohta on vauvakin ja sit meitä 4 samassa sängyssä.. Ei kiitos.. Mitä ihmettä me tehdään?? Onko vinkkejä??

Telkkarin kattomisesta sen verran et meillä sitä poika kyllä kattoo tosi mielenkiinnolla.. Tai siis mainoksia! Meillä kuitenkin on päivisin tv melkein kokoajan päällä ja poika kyllä kattoo leikkien lomassa sitä.. Lastenohjelmien päälle ei vielä ymmärrä mitään mut lotto, keno ja muut uhkapeli arvonnat on parasta tv viihdettä Juliuksen mielestä :)
 
Oisko teillä Pulina82 mahollisuutta siirtyä takas pinnikseen, vaikka onkin toinen pieni tulossa? Jos poika nukahti sinne ihan ok? Tai sit pitäskö se ovi jättää raolleen, et sit vaan kuskaa pojan aina takas sinne sänkyynsä kun tulee pois? Tosin siinä on itelleen aika paljon hommaa, mut ei tulis noita itkemisiä ehkä. Joku kaveri sano et oli alkuun joutunu viemään lapsen illan aikana noin 50 kertaa takas omaan sänkyynsä ennen ku jäi sinne ja nukahti!

Oon ite kans miettiny, et missäköhän vaiheessa tulee eteen se tavalliseen sänkyyn siirtäminen (en siis oo raskaana ees, joten sen puolesta ei kiire), mut meillä kävis tällä hetkellä taatusti samoin kun teillä, ja varmasti ihan alusta saakka. Kun nytkin aina alkaa seisoskella tuolla pinniksessä ja muutenkin touhuaa siellä. Ja nyt kun sen tutin laitoin kiinni yökkäriin, niin itkeskelee siellä itekseen jonkun aikaa ennen kun nukahtaa. Ei kuitenkaan mitään hysteeristä itkua, enemmänki sellasta valitusvirttä. Mut tänään oppi eka kertaa kiipeemään meijän sänkyyn, joka on aika korkee, et rupesin vaan miettimään et koskakohan tajuaa alkaa kiivetä pinniksen laidan yli. Sit on pakko siirtää tavalliseen sänkyyn.
 
Nyt on nukahtamiset menny hieman paremmin, kun kävi täällä valittamassa :) Eli poika itkee enää vaan n.pari minuuttia mielenosoitukseksi sängyssä mut ei tuu sieltä pois, tai jos tulee niin menee ite heti takas.. Näin siis menny nyt parina iltana ja päikkäreillä.. Koputan puuta!!!
Toissayönä kylläkin harjoteltiin tätä omaan sänkyyn nukahtamista klo.3.45-5.30 kun poika heräs kesken unien eikä sit millään nukahtanu uudestaan eikä pysyny sängyssä.. Mut viime yö meni tosi hyvin.. Eli aika vaihtelevaa.. Ainoastaan ite sit heräilin jokaiseen pieneenkin ääneen ja toivoin vaan et älä herää, älä tule pois sängystä! Ei me enää pinnikseen siirrytä takas, pitäis ostaa sit toinen jos näin tehtäis. Viime viikolla mietin kun joka ilta tuntu menevän vaan pahempaan et otetaan matkasänky esiin ja annetaan nukkua siinä pari yötä ja sit uudestaan tositoimiin, mut ei nyt onneks tarvi sitäkään tehä, onpahan valmiiks paketissa jos lapsenvahti sitä tarvii synnytyksen aikana! 
 
Vähän kade oon teille joilla muksut nukkuu koko yön ja herää vasta 8-9 emoticon  Meillä Iida menee nukkumaan 20-21, herää yöllä 2-5 kertaa ja aamulla sitten ylös 6-8 välillä, yleensä siinä 7 aikaan. Tuolla nukkumaanmeno ajalla ei ole mitään vaikutusta siihen moneltako aamulla noustaan. Vaikka neiti valvoisi 22 asti niin ihan varmana on aamulla pirteenä jo 7 aikaan emoticon  Tänäänkin ihana vapaapäivä aikaisten aamujen putken jälkeen ja ylöshän sitä sitten sai jo nousta 6.30, tosin nyt varmaan toi kellojen siirtäminen sotkee rytmejä muutaman päivän.. Mutta on se kiva että joku pitää huolen siitä ettei äidillä pääse rytmit menee sekasin vapaapäivinäkään, olishan se kauheeta jos vaikka sais kerrankin nukkua pitkään!! emoticon 
 Päiväunia neiti nukkuu yhdet yleensä siinä 12-14 välillä..
Aina tuo on levottomasti nukkunut ja oliskohan kerran tai pari nukkunut vahingossa koko yön heräämättä. Odotan jo kovasti että neiti menee kouluun, sitten sitä ei varmana enää saa ylös ajoissa aamuisin emoticon
 
Huh. Onpa ollu rankka viikko! Onneks loppua kohden helpotti. Meidän neidillä alko (vaihteeks) viikko sitte perjantaina nuha, joka sitten lauantaina tietenki jatku. Ei ollu kuumetta, lauantaina illalla vaan vähän lämpöä. Mut sunnuntaina aamulla oli kuumetta ja neiti hengitti tosi vaikeesti, veti kylkiluiden alta ihan kuopalle, mut oli kylläkin muuten tosi hyväntuulinen ja jakso touhuta ja leikkiä. Mut lähettiin päivystykseen, vastoin ohjeita, jotka sain terveysneuvontaan soitettuani. Ja neiti otettiin samantien sinne takahuoneeseen, ja sai heti jo Ventolinea maskin kautta. Paikallisesta päivystyksestä lähettiin lähetteellä Jorviin, ja Jorvin lasten päivystyksessä vietettiin sitte viitisen tuntia, kun neitiä lääkittiin ja tutkailtiin. Ja lopulta jäätiin Jorviin osastolle yöks, ku hengitys ei ottanu palatakseen normaaliks. Taisin ite nukkua sinä yönä patjalla kolme tuntia, neiti ehkä kuus tuntia pätkissä, kun heräs tietty lähes aina kun yön aikana lääkittiin. Lisähappeakin sai. Mut onneks hengitys saattiin yön aikana normalisoitumaan, ja päästiin maanantaina iltapäivästä kotiin.

Olisin niin tullu hulluks, jos ois vielä toinen yö jouduttu siellä olemaan! Oltiin infektio-osastolla, ja siellä ei lapsi saa poistua huoneesta. Joten minnekkäs siellä itekään sitte menis. Ja kun meidän neiti ei ollu maanantaina enää silleen kipee, lähinnä väsyny (muttei suostunu rauhottumaan päiväunille siellä huoneessa...), niin ei pysyny hetkeäkään paikoillaan, vaan palloili siinä pienessä huoneessa ku kumipallo... huh. Ite ei voinu herpaantua hetkekskään, muuten ois kaikenmaailman letkut ja piuhat ollu uudessa järjestyksessä...

No, joka tapauksessa melkein koko viikko meni sitten kotona sairastellessa. Neiti oli aika väsyny, nukku huonosti päikkäreitä ja meni 19 aikaan nukkumaan, ja heräs myös aikasin. Ja sen lisäks valvoskeli öisin. Ja päivisin vaati jatkuvasti viihdyttämistä. Eilen vihdoin nukku normaalit päiväunet ja viime yön ihan kokonaan putkeen. Että nyt on kai virallisesti terveiden kirjoissa. Joku flunssavirus aiheutti ton hengitysvaikeuden. Lisäks neidillä oli elämänsä ensimmäinen korvatulehdus ja sen myötä saatiin myös eka antibioottikuuri. Lisäks edelleen neiti saa hengitellä tota Ventolinea päivisin muutaman tunnin välein. Ja ei kyllä yhtään tykkää siitä BabyHalerista, jonka avulla se lääke otetaan. Oonki ottanu lahjonnan käyttöön, ku tuntuu jo ymmärtävän sen päälle :D Neiti saa aina tarran ku on otettu lääke :D

No joo... olipa sekava selitys. Oon varmaan mökkihöperöks tullu jo, en oikeen oo hyvä olemaan kotona montaa päivää putkeen. Vaik onhan me sentään lenkille päästy, mut en oo päässy ihmisten ilmoille :D Ja oon itekki ollu vähä flunssanen, ni ei oo oikeen jaksanu mitään kummempaa kotonakaan. Mitä nyt torstaina tein suursiivouksen keittiön kaapeissa, ku löysin jauhoista ötököitä. Yöks. Mut perjantaina vihdoin päästiin kiinni normaalielämään. ONNEKS.

Mut semmosia... tänään meidän neiti oppi riisumaan housut ja vaipan... täällä sitten juoksentelikin loppupäivän sellanen pieni nakupelle. Aina ku sai vaatteet laitettua takas, ne oli hetken kuluttua riisuttu pois... kivaa tälleen flunssan jälkeen, ku ei meillä niin lämmin oo et ihan alasti vois juoksennella!

Ja must tuntuu et meidän neidiltä alkaa kyllä ihan kohta tulla ihan oikeita sanoja. Niin lähellä jo ollaan. Äiti sanotaan jo sujuvasti, ja kakka. Mut kaikki muut sanat on jotain ihan omia, ja aika moni sana muistuttaa sanaa kakka :D Mistä tuli mieleeni, et meillä on taas innostuttu potasta. Meillä käytiin pitkään vaan pöntöllä, mut nyt potta on kova sana. Ja neiti saattaa tehä pottaan kakat viiskin kertaa putkeen: aina kun oon puhdistanu potan, haluu sen uudestaan lattialle, ja vääntää sinne taas lisää tavaraa :D Niin koomista.
 
Voi katjuskainen teitä! Sairaalat ei kyl oo mitenkää viihdyttäviä paikkoja, saman oon ite huomannu kun ollaan käyty niissä ruokatorven kontrolleissa. Ja se, että viihdytä vauvaas mutta ÄLÄ ANNA sille ruokaa :O Pidä se nälässä. Huoh... Onneksi ei tartte mennä hetkeen sinne uudestaan! Kyllä se siellä sairaalassa ihmeitä saa kuitenkin pienillekkin aikaseks :) Onneks menitte ja saitte asianmukasta hoitoa!

Meillä on päivähoitopaikasta tappelu menossa ja mä sanon itteni irti, tää on nyt sitte isän ja virkailijan välinen asia. Ärsyttää kun se menee puhuu nii ympäripyöreitä asioita sen takia, että sais ite olla kauemmin kotona ja meiän hoitopaikasta ei selviä mitään kun se puhuu ehkä joskus -tyyliin, vaikka ite alkuperäsen hakemuksen niin että Nean pitäis aloittaa hoidossa ens viikolla. Mies on nyt sit sorkkinu sen vuodenvaihteeseen... Saahan se kotona olla, mutta vois sitte ne kaikki laskutkin tulla tohon samaan ehkä joskus -tyyliin kun kaikki jää nyt mun maksettavaks.
Muuten kyllä menny loistavasti tää, että mä olen töissä ja mies hoitovapaalla. Ei oo valittamisen aihetta. Ja mies sai varmistuksen jo töistäkin, että voi alkaa tekee osittaista hoitovapaata kun palaa töihin ja neiti saa hoitopaikan: on aina perjantait pois. Itellä tosiaan useimmiten alkuviikkoon osuvia vapaapäiviä niin Nea saa sit pehmeemmän alotuksen hoitopaikassa kun käykin vaan 3 päivää viikossa hoidossa.

Jaa mitäs meille muuten, xylitolpastillit otettu käyttöön ja iltasin ollaankin kotioloissa pelkillä pikkareilla, niin hienosti pottailut onnistuu. Hampaiden harjaus oli jossain vaiheessa kiukuttelua, mutta kun annettiin likalle oma harja käteen niin kaikki sujuu taas mukisematta. Lusikan/haarukan käyttö onnistuu jo aika itsenäisesti, viimeset rääppeet lautaselta joutuu auttamaan, muuten syö oikeestaan ite. Nyt on vaan pukeminen semmosta, että ei haluttais laittaa vaatteita päälle ollenkaan. Venkoilua venkoilun perään ja kun se ei riitä niin Neasta tulee sellanen löysä spagetti ettei sitä pysty pukeen. Muuta se ei vielä osaa ite pukee, kun pipoo. Sitä sit näkee aika usein sisälläkin päässä :D Sukat taas vedetään heti jalasta, niitä ei sais olla ollenkaan.

Rytmit meillä menee edelleen niin, että klo 20 nukkumaan ja aamulla vaihtelevasti klo 7-10 ylös. Päikkärit n. klo 12-14.
 
Heippa pitkästä aikaa :)

Joulu lähenee, ihanaa! Nyt varsinkin on ihan mahtavaa kun saadaan viettää uudessa isossa kodissa tää joulu <3 Leivinuunissa saa paistaa kinkun ja tortut ja laatikot,aijai!!

Eli muutto on suoritettu..ja niille jotka ei tiijä,nii muutettiin 20 metrin päähän vanhasta kämpästä ;D mutta neliömäärä kasvo melkein puolella! Jami sai oman huoneen ja ollaan kaikki nukuttu viime viikot hirmu hyvin,ja mikä parasta,alkaa parisuhdekin taas kukoistaa,kun on eri makuuhuone lapsen kanssa! ;) heh..

mä kun alotin työt syyskuussa,työpaikka ja työnantaja tuntu ihan hyviltä..se kuvitelma on muuttunu radikaalisti nyt..pomo lähettää s.postia eikä uskalla soittaa ja kertoo asioista..s.postit ollu täynnä pelkkää suoranaista v*ttuilua,ja kaikki mitä teen teen kuulemma väärin..vaikka mua on monessa paikassa jopa kehuttu..vaan ei pomo sitä voi mulle sanoa,saan kuulla ihan muualta ne kehut..eilen jäin sairaslomalle hirveen kuumeen ja kurkkukivun takia,sain huudot ja haukut siitäkin "meillä ei sairaslomalla yleensä olla" näin sanoi pomoni..Sanoinkin miehelle eilen,että nyt lasketaan pärjätäänkö rahallisesti muutama kk ilman tota mun työtä,ei pää kestä enään vaan..emmäkään ihan kaikkea jaksa :( toki pukkaa päälle karenssi kun ittensä irtisanoo,mutta jospa sen kituuttais..Tammikuussa selviää pääsenkö pphkoulutukseen ja jos en pääse,niin sit hakemaan muita töitä..onneks ens kuussa tulee suht suuret veronpalautukset niin jospa niillä pärjäis kkn ainakin :) että tällästä meillä..

muuten ei mitään ihmeitä. Jami kasvaa niinkun muutkin lapset...Tutti jäi viikko sitten pois ja olikin niiiiin paljon helpompi keissi kun luulin :O ei mtn vierotusoireita oo ollu..toki itelle olis helpompaa tunkee se tutti pojan suuhun kun kuunnella kitinää ja kiukkuumista ;D Lauantaina mennään kattomaan Pikkukakkosesta tuttuja Mimiä ja Kukua :P Jamin lemppari!

mutta nyt,huuto kuuluu...Heippa!
 
Moi,

Meillä on taas elelty rankahkoja aikoja, kun pikkuneiti sairastaa. Reilu kolme viikkoa sitten sairastettiin se flunssa, jonka yhteydessä neidin hengitys meni niin vaikeeks, että oltiin sairaalassa se yksi yö. No, se tauti helpotti vajaassa viikossa, ja neiti oli sitten terveenä viikon päivät (nukku putkeen 10 - 12 tuntisia yöunia ja muutenkin oli ihan superterve), mut sit alko taas nuha ja tuli flunssa ja tuli taas hengitysvaikeuksia, ja taas vietettiin päivä Jorvin lasten päivystyksessä. Kokeista ja keuhkokuvista selvis, että kyseessä on keuhkokuume. Lisäks keuhkoputkissa tulehdusta. Huomenna jo viikko antibiootteja takana, ja viikko taas hengitelty Ventolinea BabyHalerin kautta, ja vieläkin keuhkoista kuuluu rohinaa ja iltaa kohti nousee lämpö. Huoh. En tiedä kuinka kauan tätä vielä kestää.

Onneksi neiti on ollut koko ajan tosi pirteä ja lähes oma itsensä muutenkin, hengittää vaan vähän tavallista tiheemmin ja yöt on vähän levottomia ja nukahtaminen vaikeeta. Mutta kaikkein raskainta on tää huoli, ku joka päivä odottaa et ois parempi, mut ei sit oo.

Kaiken lisäks neitiä toisen asian takia hoitava/seuraava lääkäri halus nyt sitten muun verikokeen yhteydessä ottaa näiden hengenahdistusten takia allergiaseulan, ja pelottaa jo nyt ihan hirveesti, et jos sieltä paljastuukin koira-allergia :( Vaikka itse kyllä olen sitä mieltä, että nämä hengenahdistukset on kyllä muista asioista johtuvia. Ei kai allergia sentään kuumetta tai keuhkokuumetta aiheuta?! No, ens viikolla selviää noi allergia-asiat. En vaan pysty ees ajattelemaan sitä, et jouduttais luopumaan tosta meidän rakkaasta karvakuonosta! :(

Sen verran kamalaa tää jatkuva sairastelu, et rupesin jo miettimään, et pitäskö meidän neidillekin ottaa se pneumokokkirokote (kesäkuussa 2010 syntyneillehän se jo kuuluukin rokotusohjelmaan, muttei näille toukokuussa 2010 syntyneille...) ja influenssarokote.

No, onneks on näitä positiivisiakin asioita, kuten positiivinen raskaustesti... :)

Mohomaha Meillä oli kanssa toi vaihe vähä aikaa sitte, et vaatteita ei saanu pukea päälle ollenkaan, hirveetä kiuukuttelua oli jokainen vaipanlaitto ja pukeminen. Mut se meni, ainakin toistaiseksi, nyt jo ohi. Mut sukat ei saa olla jalassa, pakko käyttää sukkiksia jos haluu, et varpaat ei oo paljaana. Neiti myös vähä aikaa sitte keksi, et miten riisutaan ite housut ja vaippa, joten pakko käyttää taas myös bodyja, kun niitä ei osaa ottaa pois. Vetoketjullinen yökkärikin lähtee päältä yhessä hujauksessa... mut napillisia tai nepparillisia tulee nyt muutenki käytettyä, ku laitan aina tutin ylimpään nappiin tai neppariin kiinni :)

Meillä myös syödään hienosti jo ite, vähän ruoasta myös riippuen. Joululahjatoiveena onkin lasten haarukoita :) Ja pottailu sujuu täälläkin hyvin, vaippaan ei olla kakattu aikoihin, paitsi joskus aamusin ennen kun kerkeää neitiä edes sängystään hakea. Ja aika harvoin on myöskään kovin paljon pissaa vaipassa, ellei oo jostain syystä juonu erityisen paljon tai ollu käymättä potalla pitkään aikaan.
 
Heippatirallaa
Nea sai hoitopaikan :)) Se alottaa perhepäivähoidossa tuolla vajaan kolmen kilsan päässä ja varahoitopaikaks saatiin sitten toi ihan meiän viereinen ryhmäperhis, siihen ei oo varmaa kun sata metriä matkaa :D Mullahan ei oo autoo käytössä, niin saas nähdä miten käy jos tulee joskus pakkaset ja luntakin. Mahtaako niitä edes tulla?! Mutta innolla täällä odotellaan arjen rullaamista sitten kun mieskin pääsee takas töihin ja Nea pääsee kavereitten kanssa touhuumaan. Varmaan säilyy tyttö terveempänä kun ei oo kun 3 muuta muksua samassa paikassa. Tuleva hoitaja tulee meillä ens viikolla käymään ja sitten mennään sinne joitakin kertoja tutustumaan.

Henniv:lle onnittelut suuremmasta kämpästä!
Katjuskaisen tyllerölle valtavasti paranemisia ja itsellesi onnea raskauteen :) Miten mulla oli sellanen mielikuva, ettette viel suunnitellu seuraavaa? Hieno uutinen!
Mitäs kaikille muille kuuluu: gibsoni, tyttö koo ym? Kovin on ollu hiljasempaa verrattuna vuos takaperin.

Joulu se lähestyy...
 
Heippatirallaa tännekkin!

Katjuskainen: Voi pientä potilasta, paranemisia. Se on tosi rankkaa kun pieni sairastaa.

mohomaha: Onnea hoitopaikasta.

Pottailusta: Meillä ei oikein vielä suju. Pissa tulee pottaan, Arttu osaa pyytää pottaa muttta sitten se isompi asia... Poitsun vessa on keittiön pöydän alla ja iloisesti ilmoittaa toimituksen jälkeen että kakka ja sen jälkeen että vaippa ja sitten pitää mennä vaihtamaan vaippa. Olen yrittänyt laittaa ukon potalle kun menee "vessaansa" mutta kakka ei tule pottaan vaan hän pidättää ja töräyttää vaippaan heti kun se on laitettu. Oliskos vinkkejä???

Puhuminen: Hirveästi tulee sanoja ja poika toistaa hienosti sanoja vaikka ei välttämättä sen tarkoistusta ymmärräkään. Meillä lempisanoja on sanat joissa on R. Mä en ole enää edes ÄITI vaan Arttu kutsuu mua mun etunimellä Riikka....nyyh. S -kirjain on vaikea ja sanat joissa on S jää yleensä sanomatta. Ja hirveä väittelijä ukosta on tullut, kun Arttua kometaa se alkaa erittäin painokkaalla äänensävyllä komentamaan takasin sormi pystyssä (mistäköhän on oppinut ?:oP). Niin ja kun siltä kysyy että mitä koira sanoo vastaus on hiljaa (meillä komennetaan aika usein koiraa olemaan hiljaa kun haukkuu kun ovikello soi.)

Omaa: enää viikko töitä ja sitten mammalomalle. Aika väsynyt alan olemaankin ja on kiva jäädä kotiin. Odotan oikein että saan laittaa loput joulujutut kotiin. Ihanaa kun tulee joulu.

Jaa juu, mitäs olette ajatelleet hankkia taaperoille joululahjaksi?
 
mohomaha Meillä oli alunperin suunnitteilla, että toinen saa tulla jos on tullakseen jo tossa syyskuun alkupuolella... mut sitä vähän lykättiin, kun oli kaikenlaista. Mut ei sit lykätty tän pidemmälle :) Oon aina aatellu et sellanen pari vuotta on hyvä ikäero, tässä tulee nyt sit 2 vee ja 2 kuukautta, jos kaikki menee hyvin. We'll see. Ollaan niin alussa kumminkin, ettei mikään vielä oo varmaa muu ku epävarma.

Nii ja onnea hoitopaikasta toisaan! Meillä toi hoitoon meneminen tulee nyt sit ajankohtaseks vasta muutaman vuoden kuluttua, täytyy selvitellä sit vaan muita kerhotoimintoja jne. tältä suunnalta, et saa neiti sit ikäistään seuraa. Vaikka nytkin kyllä nähään jo paljon samanikäsiä viikottain.

Joululahjaks neidille ostettiin jo sellanen leikkikeittiö. Listalla olis vielä polkuauto ja ehkä joku soitin, ja mahollisesti uus vauvanukke tarvikkeineen. Kattoo nyt mitä kaikkea kivaa keksii :)
 
Hyvää päivää, todella pitkästä aikaa!!! emoticon

Ihan ensin onnea kaikille uudelleenraskautuneille ja jo synnyttäneille!!!

Kuulumisia meidän perheeltä: Elämä hymyilee täällä 5 pojan äitinä. Aika tosi hektistä tämä arki on noiden kahden juniorin kanssa eikä ole tosiaankaan tylsää, päivät menee vauhdilla! Onni täyttää tällä viikolla 1,5v ja Topi on nyt sen 6kk, tänään käytiinkin just neuvolassa hakemassa pojille uudet mitat ( Onni 12,6kg&86cm ja Topi 8920g&72cm).
Onnista on tullut tosi iso poika, pottailut sujuu ja puhetta tulee. Pieni sisäinen riiviö on pojalla herännyt ja pikkuveli saa aika-ajoin tuntea aika rajusti veljensä rakkauden... Kirjoja meillä tykätään kovasti lukea ja kuunnella, pallon potkimiset isojen veljien kanssa on ykkösjuttu. Ulkona lempipuuhaa on ehdottomasti keinuminen ja liukumäet. Omaa tahtoa Onnilla on kaikista viidestä pojista ehdottomasti eniten, poika vissiin perinyt sekä isänsä että äitinsä geenit

Oma mieli halajaa jo aika tavalla työelämään, mutta vielä pitäis jaksaa olla ainakin hetki kotiäitinä. Jotain keikkaa aion kyllä jossain vaiheessa tehdä, ettei pää ihan hajoa täällä. Kokonaan takas töihin ajattelin näillä näkymin lähteä varmaan vasta sitten kun Topi on 2v.

Isot pojat onkin jo jotenkin tosi isoja, vanhin nyt siis yläasteella ja kolmikon nuorinkin ekalla ja oppinut lukemaan. Aika haastavaa on elää murkkuikäisen kanssa ja yrittää itse muistaa aikuisen rooli... välillä sitä alentuu samalle tasolle kun otetaan yhteen ja tuntee itsensä tosi lapselliseksi. Joka päivä tulee tilanteita, jotka nostaa pintaan muistoja omasta yläasteajasta ja tuosta iästä. Onneksi tilannetta on tasoittamassa nämä 2 pientä herraa, ne pitää äidinkin nuorekkaana ja lapsenmielisenä.

Parisuhde on selvinnyt tosi hienosti tämän parin vuoden ajan kun saatiin vuoden sisään 2 pikkuista. Etenkin nyt Topin syntymän jälkeen kaikki palaset vaan loksahti kohdilleen ja varsinkin mies on löytänyt paikkansa ja on tosi ylpeä kahdesta omasta pojastaan, ottaa oman työnsä ohella tosi paljon vastuuta perheestä, jaksaa tehdä isompien kanssa niille tärkeitä juttuja jne.

Ainut negatiivinen juttu on nyt ollut isojen poikien isä, jonka kanssa oon saanut syksystä asti vääntää lasten tapaamisista... toivottavasti nyt on mennyt sanoma perille ja saadaan jatkaa normaalisti elämää niin, että isä ottaa poikansa luokseen joka toinen vkl. Tiedä sitten mikä ihme hänellä on ollut, kun venkuroi niin paljon ja se on vaikuttanut meidän loppuperheen suunnitelmiin ym. mutta jospa tää nyt tästä taas lähtis menemään...

Kaiken kaikkiaan täällä siis elo ihan jees, ei mitään suurempaa valittamista.
Silti on ihana tietää, että lapsia ei meille enää tule ja tämän jälkeen pääsee ihan uuteen vaiheeseen elämässä. 5 ihanaa poikaa sain, ja se on niin paljon enemmän mitä olen pyytänyt!
Elämä on ihanaa!!!

Onnellinen Tyttö Koo pesueineen

 
Heippa täältäkin pitkästä aikaa! :) Paljon onnea raskautuneille ja vauvautuneille!

Oon käyny tiedän juttuja lukemassa mutta mieli on ollu vähän maassa pitkäaikasen vauvakuumeen takia. Ruokahalu on menny ja muutenkin väsyny olo. Miehen kanssahan oli sillon loppukesästä puhetta että vuoden vaihteessa yritettäis toista, mutta nyt mies on sanonu ettei ehkä haluakaan. Molempienhan sitä täytyy haluta. Itellä on niin kauhea kaipuu saada toinen pieni nyytti ja ajatus ettei sellasta enää ikinä tulis on ihan kammottava. No, katsotaan miten menee. :)

Meidän tyttö on tosiaan ollu perhepäivähoidossa ja niinkun Skallo tais joskus kirjotella niin meilläkin opittu paljon uutta ja kehitys on huimaa. Huonona puolena taas jatkuvat sairastelut, eli mulle paljon poissaoloja töistä... no onneksi anoppi asuu 15km:n päässä ja on nyt auttanut parina päivänä kun tyttö ollu viikon kuumeessa.
Oon ollu kyllä tyytyväinen perhepäivähoitoon, vaikka joskus olin sitä mieltä etten lastani vie kun päiväkotiin mutta on noin pienelle oikein hyvä ratkasu ainakin meillä!

Joulua täälläkin odotellaan kauheesti, eilen laittelin ekat jouluverhot ja kyntteliköt. :)

Kyselisin vielä kun täällä näitä useamman lapsen äitejä nyt on, että miten teidän jaksaminen on ollut toisen vauvan synnyttyä? se mua on mietityttäny et miten sitä jaksais kahden pienen kanssa ja varsinki että riittäis huomioo ja energiaa olla ja touhuta esikoisen kanssa.

Hyvää joulunodotusta kaikille! :)
 
Heipä Hei!

Pitkästä aikaa.
Meillä arki rullaa hienosti. Netta on hoidossa 14 päivää kuukaudesta. Minä sitten haalin työvuoroja sen mukaan. Vähän kurjaa välillä kun mulla ei mitään vakituista paikkaa ole vaan joudun sitten tyytymään mihin satuu työvuoroihin. Välillä aamua, iltaa ja yötä. Koko ajan haen itselleni töitä...

Olen siis RAY:llä osa-aikaisena töissä ja pääasiassa olen tehnyt ravintolayövuoroja. Nyt kuitenkin olen tehnyt myös aamu- ja iltavuoroja. Nautin niistä töistä, koska näitä töitä ei tarvitse tuoda kotiin =D Kaikenlaisia tapahtumahommia olen myös tehnyt satunnaisesti... 

Ei se arjen pyörittäminen mitään helppoa kyllä ole kun käy töissä. Missä ihmeen välissä ne kokopäiväisesti töissä käyvät äidit ehtivät siivoa... saati käydä kaupassa? 

Netalla on kova puheenkehitys vaihe. Sanoja tulee ihan mahdottomasti ja niitä jopa ymmärtää. Toistaa kaiken mitä sanotaan. Pottailu ei meillä vieläkään suju. Saalista ei saada sinne pottaan. No, en ota asiasta stressiä. Kai se aikanaan siitä kiinnostuu. Leikeistä kirjat, pallot, palikkapelit ja palapelit ovat nyt pop. Myös kaikenlainen äidin matkiminen on hienoa. Hakee kattilan kaapista kun äiti tekee ruokaa ja "kokkailee" itsekseen sitten tuossa lattialla. Musiikki on Netalle myös tärkeä. Kova laulamaan, tanssimaan ja leikkimään musiikin mukana. 

Joululahjaksi ollaan haalittu myös sellainen leikkikeittiö, potkupyörä, palapelejä yms... Eipä tuo vielä noista lahjoista niin ymmärrä niin muutama lahja riittää. Jälleen kerran meillä on jo täällä joulu melkein laitettu. Verhot on vaihdettu, valot laitettu. Enää puuttuu vain ne pikkukrääsä koristeet ja kuusi (ehkä odotan vielä ennen kuin se tulee). Mietin, että mitenkähän sen kanssa käy kun tuo terroristi siitä innostuu. Koko ajan saa sanoa ei, ei, älä koske, ei ole sinun yms... 

Me ollaan edelleen pysytty hienosti terveenä. Olen siis käyttänyt Nettaa yhden ainoan kerran lääkärissä hänen syntymän jälkeen (siis jos ei lasketa neuvolalääkäreitä). Pientä flunssaa nyt on ollut vähän väliä, mutta ei muuta (koputtaa puuta).

Mites muuten, oletteko jo siirtyneet D-vitamiini tipoista pois? Meillä on käytössä ihan vitamiini sekä maitohappo pureskelutabletit. Netta on niistä ihan innoissaan. Menee niin ku pastillina ihan täysin XD

Parisuhde oli saada tuossa lokakuussa hurjan käänteen, mutta viimeiseen asti haluan yrittää kaikki konstit. Vaikka sitten ihan ulkopuolista apua... Nyt taas vähän paremmin jo menee. Mieskin on ollut kotona ja minäkin olen päässyt omiin menoihin. Nyt alan myös olemaan itse siinä kunnossa kuin olin ennen raskautta (eihän siihen mennytkään aikaa... ) Eli painoa olen saanut tiputettua hienosti. 

Isoin ongelma mitä tässä perheessä tällä hetkellä on niin se on mieheni ex-vaimo. Järjestää jos jonkinlaista ongelmaa ja härdelliä. Parhaillaan ollaan menossa johonkin perheneuvojalle sekä lastenvalvojalle kun mieheni pojalla on "kuulemma" jotain ongelmia, mitkä on lähtöisin meiltä. Huokaus... Tästä voisin kertoa pitemmänkin stoorin, mutta ehkä jätän kertomatta. Sanotaanko näin, että miehen ex pitää minua kaiken pahan alkuna ja juurena (joo varmasti joissain asioissa sitä olenkin. Esim siinä, että mieheni ei enää anna rahaa joka asiaan exälleen).

Tässäpä meidän kuulumisia. 
Mukavaa joulunodotusta kaikille! <3
 
Joululahjaksi oon Nealle ostanut muumi soitinsetin ja parkkihallin, joka sisältää 4 autoa. Muuten tiedän, että vauvankokosta nukkee on tulossa, pulkkaa, disneyn leffaa, muumipussilakaa, muumiläppäriä... Mun mies aikoo kans jotain hommata, mutta ei suostunu ees mulle kertoo mitä :D

Nii meilläki täytettii tosiaan reilu viikko sitten 1½vuotta ja neuvolalääkärissä kaikki hyvin, pituutta 83cm ja painoo 11,8kg.
Lisäilin uutta matskua tonne www.irc.fi/mohomaha jos joku haluaa vilkasta.

Kiva kuulla muidenkin kuulumisia! Meillä on ainakin vielä d-tipat käytössä... Nyt on joku syömisestä kieltäytyminen-vaihe menossa, ei itse eikä kukaan muukaan. Syö sentään 2 kertaa päivässä kunnolla, niin en jaksa nostaa suurempaa meteliä asiasta. Nostan tytön kiltisti syöttötuolista sit pois ja käsken omaan huoneeseen leikkimään sillä välin kun äiti ja isä ruokailee loppuun. Välillähän tuo tulee takas yrittämään, mutta läskiks menee sekin. Ehkäpä se siitä, viikon päästä alkais se hoitokin! :O

Moniko on siirtyny jo pinnasängystä pois? Meillä on irrotettavat laidat, mutta ei oo vielä niitä otettu pois. Nukkuu kyllä melko hienosti pyörimättä, mutta mietin mitä siitä nukahtamaan menemisestä tulee jos pääsee aina pois ja ylttyy jo aukasemaan ite ovenkin... Kokemuksia olis kiva lukea :)
 
Pitkästä aikaa tulin täälläkin käymään, sillon tällön olen käyny lukemassa, mutta jospa nyt itekin kirjoittelisin vähän kuulumisia. Paljon onnea kaikille jo uuden vauvan saaneille ja raskautuneille.. :)

Meillä on siirrytty 2 kk sitten jatkettavaan sänkyyn ja hyvin on uni maistunu sielläkin vaikka ensin mietin, että karkaakohan tyttö öisin sängystään, mutta toistaseks on nukkunu nätisti aamuun asti. Tutin luopumista oon miettiny, mutta meillä kun se ei ole käytössä kun öisin ja tuntuu olevan vielä nii rakas, että suon sen nautinnon tytölle vielä. Katotaan sitten kahden vuoden kieppeillä. Silloin tyttö vois ymmärtääkin itse minne tutit viijään. Täytyy tässä keksiä tuteille sitten jokin uusi koti minne ne häviää.. :D

Joululahjaksi meillä on hommattu fhisher pricen tanssiva koira tää äiti ihastu siihen täysin. :D hommataan tuo tytölle ja uudelle tulokkaalle yhteiseks lahjaks. Vaikka pikkusisarusta saadaankin vielä hetki oottaa.. Kovasti meillä kiinnostaa myös palapelit, palikat, autot, ratit, mutta myös nuketkin. Ajatelin hommata tytölle oman sylinuken kun tähän asti joutunu tyytymään toisten vanhoihin nukkeihin vaikka nekin näyttää olevan kelvannu hyvin leikkeihin. :)
Tämä raskaus on menny tähän asti yhtä helposti kuin Neeankin odotus, ei oo pahemmin valittamisen aihetta ollu ja hyvä niin. :) Onhan tässä aikaa vielä tulla valittamistakin mahan kasvaessa entisestään.. :)

Mukavaa joulun odotusta kaikille tasapuolisesti..
 
Voisin minäkin tässä aikani kuluksi jotain kuulumisia kirjoitella.. Joulua odotellessahan tämä arki menee :) Pientä masennusta pukkaa kun saattaa olla että joudun olemaan joulun töissä ja se ahistaa :/ Tykkään niin joulusta että en pysty ees kuvittelee miten mä selviydyn jos joudun olee töissä, varmaan vaan mökötän sitten siellä kaikille :D
Töissä muuten kyllä sujuu ihan kivasti ja oon viihtynyt hyvin, työmatka tosin voisi olla hieman lyhyempi.. Oon sen takia katellut työpaikkoja lähempää mutta ainakaan vielä ei oo löytynyt.

Meillä Iida on myös siirtynyt pois pinniksesta syksyllä ja hyvin on sujunut. Välillä kun on herännyt yöllä niin on tullut meidän viereen ja pari kertaa on löytynyt aamulla veljensä sängystä mutta muuten normaalisti nukkuu ihan kiltisti yönsä omassa sängyssään. Iltaisin kun olisi aika käydä nukkumaan niin jos ei ole tarpeeksi väsynyt niin saattaa yrittää livistää pari kertaa, mutta kyllä kun on neidin pari kertaa palauttanut paikalleen niin on sitten tyytynyt kohtaloonsa ja jäänyt sänkyyn höpöttelemään kunnes nukahtaa.

Joululahjoja en oo vielä tytölle mitään hommannut (niinkuin en vielä kenellekkään muullekkaan, juu oon aina se joka jättää kaiken viime tippaan :D) Mutta ajatuksena oli että jonkinlainen kissa tai koira joka ehkä hakkuu tai maukuu tms. kun tuo on niin mahottoman eläinrakas :) Ja ehkä uusi vauvanukke ja sitten kirjoja, Iida tykkää kovasti selailla kirjoja. Satuja ei oikein vielä jaksa kuunnella, kovin pitkiä ainakaan, mutta kuvat kiinnostaa. Sitten isovanhemmilta ja kummeilta tulee tietty jotain, en tosin yhtään tiedä mitä.

Pottailua meillä ei juurikaan harrasteta. Neiti kieltäytyy siitä ihan kokonaan. Pari kertaa saattaa istahtaa mutta nousee heti ylös ja jatkaa matkaansa. En pakota toista siinä istumaan, kyllä se siitä sitten ajan kanssa.

Sanoja ei vieläkään tule montaa. Puhe on vielä kyllä ihan täysin siansaksaa. Välillä yrittää kyllä matkia joitain sanoja mutta sitten ne taas unohtuu. Kaikki omassa tahdissaan, vaikka kyllä välillä vähän huolestuttaa että oppiikohan tuo ikinä puhumaan.

Miehen kanssa meillä taas menee huomattavasti paremmin. Oli tuossa aika kurja syksy, oli niin paljon riitaa ja kaikenlaisia ongelmia. Mistään ei voinut puhua kun heti syntyi ihan hirveä huuto ja riita ja lapsia pelotti. Sitten alettiin jo puhumaan erostakin kun tuntui että ei tässä varmaan muukaan auta. Ja sitten, en tiiä mitä tapahtu, mutta kaikki muuttu. Mies alko puhumaan, tai me molemmat alettiin puhumaan, ilman huutoa ja riitaa. Mies lopetti juomisen ku seinään, ei oo sen jälkeen koskenutkaan mihinkään missä on vähääkään promilleja. Vähensi tupakanpolttoakin, ei oo vielä kokonaan lopettanut mutta yrittää kyllä, ja alkoi jopa kuntoilemaan o.O Syksyllä tuntu etten enää tunne koko miestä, että on ihan eri ihminen kuin se kenen kanssa olen aikoinaan alkanut seurustelemaan ja sitten yhtäkkiä se sama tuttu ja turvallinen ihminen ilmestyikin taas takaisin. Parisuhde voi taas hyvin ja oon ollut niin onnellinen siitä, vähän välillä pelottaa että alkaa taas lipsumaan vanhoihin kuvioihin mutta toistaiseksi ainakin on sujunut  hyvin. Yritän olla ajattelematta sitä vielä, itketään vasta sitten kun on sen aika..
Sitä pikkukolmosta me ollaan tässä yritetty, mutta mun kierto heittää niin paljon ettei taida onnistaa. Nyt pidetään siitä joululomaa ja aloitellaan ensi vuonna uudestaan, luultavasti aloitellaan sitten lääkärikäynnillä. Kokeillaan että josko sitten vaikka lääkkeillä sais tämän kierron tasaantumaan ja jos vaikka sit onnistais..

Tulipas pitkä sepustus :) Ihanaa joulunodotusaikaa kaikille <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top