Minäki oon ollu tässä alkumetreillä räjähdysherkkä. Esikoinen täytti tuossa vuodenvaihteen tienoilla vuoden ja järjestettiin hälle synttäreitä, niin auta armias kun mies kehtasi hetkeksi istahtaa niin johan uhkailin avioerolls tuota saamatonta p*skiaista. Ja hän kun oli kuitenkin juuri imuroinut ja tehnyt ruokiakin.. :D Vähän samantapasia ylireagomisia on ollu enempikin jo ennen plussaa niin mies oli ihan varma, että oon raskaana. Edellisessä raskaudessa olin kyllä koko matkan varsin helppo ja seesteinen. Näin ne on erilaisia :)
Tänään on hermo palanu sen miljoona kertaa esikoisen tutkimusretkiin. Mitään ei saa olla missään tai neiti vetää kaiken alas. Keittiön alakaappeja käydään availemassa noin puolen minuutin välein ja siinä välissäkin revitään kauhat ja lastat ja leivinpaperit laatikoista. Lukkoja oon noihin ostanu, vaan ei niitä pystynykään asentaa!
Nii joo, vessassa käydään myös koko aika tutkimassa mm vessaharjaa. Ovea kun ei voi laittaa kiinni, että kissat pääsee astioilleen. Ne on sentään saatu portin taakse piiloon, muuten tuo varmaan söisi kaikki hiekat niistä.
Ahdistaa jo etukäteen (mikä tuskin tekee musta ainakaan rennompaa..), mitä tää on sitten kun ison mahan ja mahdollisten (todennäkösten) selkävaivojen kanssa mennään tuolla loppupuolella.. Huuh.
Nii joo, mies kanssa ärsyttää nyt, kun ei ollu osannu lukea mun ajatuksia ja tuoda lisää Yosaa!!!