Äitioloja

[hymykuoppa]

Tässä olis ketju äitien tunteille ja tuntemuksille, toipumiselle ja kaikelle muulle mitä nyt vauvan saamisen jälkeen tulee mieleen!

Mä oon nyt toissapäivänä, eilen ja tänään ruvennu itkeskelemään sitä kun toi vauva on niin pieni ja ihana. Tulee sellanen olo että miten voin osata suojella sitä tarpeeks hyvin kaikelta mikä sen ympärillä on ihan pielessä. En haluu että tytölle käy mitään pahaa! No täytyy vaan luottaa siihen että meiän paras riittää ja tyttö saa kasvaa rauhassa ja turvassa :)

Oon jo muuten tosi tehokkaasti unohtanu, miltä tuntu kun vauva oli vielä mahassa. Nään kyllä että se sätkii ihan samalla tavalla sylissä kun mahassakin mutta en vaan enää muista miltä se tuntu. Ei mulla niitä tuntemuksia oo kyllä mikään ikävä eikä muutenkaan sitä mahaa...

Äitiys on aika pelottavaa, mutta miljoona kertaa ihanampaa kun raskaana oleminen!

 

[spiraali]

Hyvin kiteytetty tunnelmia hymis! On ihanaa olla äiti


Sent from my iPhone using Vau Foorumi

 

[Pioni]

Ennen äidiksi tuloa mun sisko sanoi, et äitinä oleminen on maailman ihaninta ja ahdistavinta. Ihmettelin sitä, et miten se ny noin voi ajatella? Ahdistavaa???
Sit koitti se päivä, milloin tajusin tuon. Mikään ei ole tärkeämpää ja ihanampaa kuin omat lapset ja mikään ei ole ahdistavampaa kuin se et niille tapahtuisi jotain ikävää. Ne on niin viattomia, tietämättömiä kaikesta pahasta!

Ja kun on saanut lapsen, niin mä en ainakaan enää kestä lukea niitä kammottavia uutisia joissa lapset kärsii...

 

[aurorariel]

Minä en voi ainakaan nyt katsoa edes mitään sarjaa missä jollekkin lapselle tai vauvalle käy jotain... Hirveä itkukohtaus vaikka järjellä tietää ettei se ole totta :-) Muutenkin juuri nyt herkkänä ei tosin onneksi samaa ahdistavaa itkuoloa kuin esikoisen syntymän jälkeen. Kuitenkin vähän sellainen baby blues...

 

[Kyfixfix]

mä näin pitkään ihan hirveitä painajaisia esikoisen syntymän jälkeen.... joka yö jotain kauheeta tapahtu vauvalle, joskus unohdin sen jonneki (junaan tai kauppaan jne), joskus se kidnapattii, muutaman kerran me tiputtiin tulivuoreenkin se oli ihan hirveetä, ku tuntu ettei uskalla nukahtaa.... toivon vaan ettei sama toistu tän toisen kanssa.....

 

[hymykuoppa]

Huhhuh. Tikit poistettiin tänään ja nyt koko leikkaushaavan kohta on ihan outo ja turvoksissa. Mutta tästä se paraneminen vasta alkaa. Haava itessään tuntuu paljon paremmalta kun tikkien kanssa!

 

[röppö]

Tuntuu, että aika hitaasti opin tuntemaan uutta pienokaista, kun melko vähän sitä "kahdenkesken" ollaan. Hitaasti bondaillaan siis täällä, vaikka hurjasti rakastankin vauvaa.

Sydäntä välillä raastaa, kun aina tuntuu että joku on jonossa odottamassa tarpeinensa. Vauvan itkiessä yritän päästä hänet hoitamaan heti mahdollisimman pian, vaikka ei tuo vuodenvanhakaan vielä sitä odottamista niin ymmärrä.

Joskus tuntuu että riittämättömyyden viitta on pysyvästi harteilla, vaikka kuinka yrittää hölvätä sitä rakkautta kaikille ja ehtiä joka paikkaan. Ja joskus iskee kauhea ärtymys, kun toivois ihan vaikka puolen minuutin rauhan, ettei kukaan koskisi ja vaatisi mitään. Ja joskus se ärtymys sit kuohuu yli jonain turhana kämättämisenä miehelle tai isommille lapsille.

Sekunttiakaan en kuitenkaan antas pois tästä elämänvaiheesta, vaikka se epätoivo tuntuu olevan alituinen kyylä talossamme.

Vähän semmoset ristiriitaiset äitiolot täällä siis.

mut nyt unille, jospa ne olot siitä korjaantuu..

 

[hymykuoppa]

Meillä tää oma perhe on pieni ja pyörii nyt lähinnä vauvan ympärillä, mutta meillä on ravannu joka päivä jos jonkinlaista vierailijaa. Mua on ruvennu vähän tympimään ja ärsyttämään. Tänään sitten pyysin että jos voitais vaikka sunnuntai olla ilman yhtään vierasta niin että voisin rauhassa imettää vauvaa just sillon kun huvittaa, käydä suihkussa kun huvittaa ja kulkea vaikka ilman vaatteita jos huvittaa. Se sopi miehellekin ja me vietetään äitienpäivä siis ihan keskenään kotosalla. Huh, ihanaa kun saa hengähtää!

 

[Jenskuli]

me kotiuduttiin eilen ja kyllä nyt ainakin tuntuu ihanalta olla pienen kanssa kotona! Miten joku voi olla niin suloinen. Kyllä me molemmat ollaan ihan sykkyrällä onnesta ja miehestä tulee joka päivä uusia puolia esiin. oltiin tosiaan se 4 päivää koko ajan yhessä kun oli se sairaalan perhehuone ja oli se sen arvosta! Ooon oikein hyvin palautunut synnytyksestä. Ainoana alapään tikkikohta aristaa ja kirvelee sekä alaselkä kipuilee. Jälkisupistelut vastaa pientä menkkakipua ja tulee lähinnä imettäessä.

 

[Veeramo]

Onnea Jenskuli! Ihanalta kuulostaa teidän vauva-arjen alku! Pyysittekö perhehuonetta heti siinä vaiheessa kun saavuitte sairaalaan vai jo aiemmin puhelimessa vai vasta myöhemmin?

 

[Suski88]

Jotenki päivä päivältä tajuaa paremmin, et tuo pieni ihminen on oikeasti minun ja minusta lähtöisin. Voin vaan ihmetellä kuinka ihana poika minulla on Saa tuntea itsensä tärkeäks. Harmittaa vaan kun on vieraita käyny, niin on juur ruoka-aikaan ja jotenki ei kehtaa sit lähtee siitä imettään omiin oloihin, kun en siinä kaikken pällisteltävänä halua imettää ja joutuu sit antaa pullosta.

 

[Elisha86]

Meillä opetellaan arkea taaperon ja vastasyntyneen kans. Alko taaperokin uhmaamaan enemmän kun ennen vauvaa, joten vääntää saa kun tyttö on niin kovapäinen. Äitinä olotila tällä hetkellä väsynyt mutta päättäväinen. Mää vielä saan tähän hommaan jonkulaisen tolokun :D Ja en millään malta odottaa että pääsee taas kuntoilemaan! Pelkkää vaunuilua odottaa kun kuuta nousevaa! :D Ilman vaan niin sateisia että ei ole viitsinyt ulos mennä edes töllistelemään.
Ja vieläkin huomaa että on aika hormooneissa, kun olotilat ja mieli muuttuu millon mistäkin ja minne

 

[Aretha]

Suski, sinuna menisin ihan minne itseä huvittaisi imettämään tasan niin pitkäksi aikaa kuin olisi tarvis. Viis vieraista, jos toisella on nälkä.

 

[hymykuoppa]

Mä oon kyllä imettäny vaikka oiskin vieraita jos vaan tytöllä on nälkä. Ei se oo ihanteellinen tilanne mutta mulle toi pikkutyyppi on miljoona kertaa tärkeempi kun vieraiden mielipiteet. Oon vaan imettäny sängyssä selin vieraisiin niin että mua itteeni ei oo häirinny. Tietenkin toivoisin et ne ruokailut voitais hoitaa ihan rauhassa keskenämme mut aina se ei vaan onnistu...

 

[spiraali]

Minä kyllä imetän vauvaa vaikka olisi vieraita. First things first! Oltiin tänään 2 tuntia ulkona vauvan kanssa. Hyvin tarkeni vaikka ihan hatusta heitin vaatteet mitä ajattelin et tarttee.. Avattiin makuupussiakin välillä kun aurinko paistoi suoraan vaunuihin :) vauva nukkui vaunuissa tosi hyvin ja sikeästi. Jee!!

Muuten tämä päivä on ollut aika vuoristorataa. Esikoinen osaa olla aika vaativa ja se hermostuttaa nyt kaikkia. Hän ei nyt siedä yhtään vastoinkäymisiä, varmaan reagoi vauvan tuloon. Mies ei jotenkin osaa nyt antaa mulle rauhaa vauvan kanssa. Toivoisin että hän antaisi nyt esikoiselle erikoishuomiota kahden kun mä en ehdi... Se myös odottaa että touhuan täysillä kotihommia ja esikoisen kanssa... Mitä toki teenkin kun olen niin hyvässä kunnossa mutta en toivoisi kenenkään olettavan sitä! Tunteet heittelee ja olen itkenyt tänään vaikka mitä. Lähinnä onnellisuutta kahdesta ihanasta lapsesta sit mua itkettää jos mies toruu esikoista koska musta tuntuu ettei mies nyt ymmärrä esikoisen hämmennystä uudesta tilanteesta.. Harmittaa etten pysty antamaan esikoiselle nyt enemmän aikaa ja huomiota taas alkaa itkettää...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi

 

[spiraali]

Kuten huomaa niin ulosantikin on ihan sekavaa :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi

 

[Pioni]

Spiraali, mä just kuuntelin kaveria joka oli käyny parisuhdeterapeutilla... Taapero ja vauva kuvioissa! Paras anti oli ollut tälle äidille, pyydä, muuten et voi saada mitään! On turha hautoa päässään ajatuksia, toivoisin että tuo mies tekisi niin tai näin...

Me naiset tykätään niin kauheasti, et mies lukis ajatukset ja tajuais itse toimivan niin kuin me haluttaisiin. Oma-aloitteisesti...
Ei ne ajattele niin kuin naiset!

Selkeä ohje, hoida esikoisen iltapesut! Se siitä!

Voimia, hormoonit hormoonit! Mä oon kohta samassa tilanteessa kuin sä! Jo nyt iltaisin halailen tyttöä unille, kuin viimeistä kertaa... Tuntuu ikävältä olla erossa sairaala-aika!

 

[Lälly]

Mä oon just tommonen pahimman luokan turhien toivojen hautoja. Mut tiedostan sen ja pyrin parhaani mukaan pääsemään siitä eroon. Tänäänkin pyysin monia pieniä juttuja, ja kyllä se ne kaikki teki, vieläpä ihan mukisematta! Mä ite vaan kuvittelen, et miestä ei huvita tehdä mitään, vaikka oikeesti se ei vaan tajua niitä ilman, että pyydän.

 

[spiraali]

Kiitos Pioni! Nyt mua alkoi taas itkettää. Miksi se tuntuukin siltä että jotenkin olisi menettänyt sen esikoisen? Siinä sitten tasapainottelet kun tekis mieli olla molempien lasten kanssa kahdestaan ettei toinen tunne oloaan hylätyksi. Vauva vaatii sen huomion heti kun itku alkaa ja esikoinen tajuaa sen ja vetkuttaa omaa juttuaan ja sitten loukkaantuu jos joutuu kiirehtimään... HUOH! Ei oo helppoo... ;(


Sent from my iPhone using Vau Foorumi

 

[Aretha]

Oon myös vahvasti sillä linjalla, että sanokaa niille miehille, mitä haluatte. Mä olen omalleni luvannut, ettei tarvitse yrittää olla ennustaja ja että jos mä haluan jotain tiettyä asiaa tiettyyn aikaan, kerron sen ihan selvällä suomella. Samoin toivon, että jos mies odottaa multa jotain, niin sanoo sen.

Esimerkiksi ennen äitiyslomalle jäämistä sanoin, että mä voin hoitaa kaikki kotityöt, jos vain suinkin jaksan. Ja olen hoitanut, miehen ei ole juuri muuta tarvinut tehdä kuin kaupassa käydä. Lakanat vaihtuu, kalsarit ilmestyy pestyinä kaappiin, keittiö kiiltää, pakastimessa on pullaa. Mutta synnytyksen jälkeen palvelu mun osaltani päättyy ja odotan vuorostani saavani olla passattavana jonkin aikaa.