Äitioloja / synnytyksestä toipuminen
- Ketjun aloittaja Martuti
- Aloituspäivämäärä
Å
åke
Vieras
-
Last edited by a moderator:
hani
Puuhakas puhuja
Mulla on nyt kohta 4vko synnytyksestä ja epparista sekä "pienestä" lisä repeämästä +häntäluun "venähdyksestä" en oo vieläkään toipunut. Tikkejä repes jonku verran jo viikon aikana ja helteet pidensi toipumista... nyt pari päivää oon voinut istuu ilman renkulaa ja pystyn kävelee lähikauppaan ja takas. Pikkasen enempi kun touhuaa alakaa kivut. äskö touhusin pihalla puutarhahommii niin kyl alapää oli tulessa 15 min päästä.... :/ :/ sektiosta toipuminen kävi parissa viikossa niin että se ei ees viiko päästä rajottanut elömää. Tää on ollut yhtä tuskaa!!!! Onneksi ei tarvi enää ikinä kokea moista synnytystä!!!!!!
hani
Puuhakas puhuja
Siis täh. Ihmettelen neuvolan reaktioo!
Mä oon kummankin mukulan hoitanut täysin yksin nää ekat kuukaudet. Mies on ehkä puol tuntia päivässä katellut ja sylitellyt vauvaa että oon käyny asioilla kylillä tai suihkussa jne.... öisin ei oo valvonut ekoina kuukausina ollenkaan. Aina ollut töissä johon mennään kuudeksi. En oo ees koskaan vaatinut enkä ees ehottanut että hoidappas sinä nyt tää mukula että saan nukkua.... vasta sitten kun tiheet syönnit ja tissillä roikkumiset jäöny vähemmälle on mies alkanu olee kunnolla mukana vauva arjessa... ja onkin sitten ollut tosi paljon vauvan kanssa menossa että oon saanut kunnolla omaa aikaa... puhutaan ihan kokonaisista päivistä pari kolme kertaa kuussamja illoista kolme kertaa viikossa ainakin... eli antaa sitten kyllä mulle omaa aikaa kun sen aika on, ton vauvan hiukan kasvettua. Nythän miehen aika menee ton esikoisen kaa touhutessa kun mä en taas pysty nyt hirveesti antaa sille aikaa kun vauva vie kaiken mun huomion melkein kun on aikas vaativa vauva. oon vaan asennoitunut että ei tätä kestä ikuisesti, että oon täysin kiinni vauvassa.. toivottavasti Nyt vaan on se tilanne että vauva ei välillä hiljene ku tissille vaikka ois saanu just putelin maitoa.... siinä ois mies helisemässä jos sellainen tilanne tulis... Toi vauva on vaan niin kiinni tississä että itestäki tuntuu välillä että eikö sille vois kelvata tutti välillä mutta ei. Tissi vaan.... nyt on vielä se aika vuodesta että mies on joutunut poimii meidän 4 jättivadelma puskaa, 11 viinimarjapuskaa marjoista ja tekee niistä mehuja. Mehuja onkin nyt varmaan 30litraa pakkasessa ja vadelmia 10litraa marjoina ja mehuina saman verran... Siinä mennyt miehellä monta iltaa ja päivää Puskissa sekä hellan ääressä...oman päivätyön ja pändijuttujen lisänä... lisäksi esikoinen on vaatinut isänsä huomioo kokoajan... mä en oo vaan pystynyt olee apuna ku tää tissitakiainen vaatii kaiken mun huomion kokoajan.., sit ku takiainen nukkuu yritän tehä muita kotihommia... välillä tympii kun tää takiainen ei nuku ku pätkiä päivisin että öisinkö mun pitäis alkaa tekee kotihommia että kerkeis kerranki ees imuroimaan tai järkkää paikkoja kerralla eikä pätkissä, öisin toi ipana onneksi nukkuu nii ettei herää ku yhesti syömään....
Muokattu viimeksi:
Mä kyllä oon toisaalta salaa tyytyväinen että imetys ei onnistunut, koska esim. tuollainen hanin kuvailema tilanne olis mulle ihan ehdoton EI. Siis oman pään kannalta. Ei pystyis, vaikka kuinka ajattelis sen olevan vauvalle parasta mahdollista. Nyt jo, vaikka vauva on helppo kenen vaan syöttää pullosta eikä oo tissitakiais-syndroomaa, niin päivisin mulla pyörii vaan mielessä mitä kaikkee pitäs tehä mutta ei ehi/pysty ku vauva vaatii syliä eikä nuku. Siis just kotihommat ym. VAIKKA mieskin ne tekis ku pääsee töistä TAI ottaa vauvaa illaks et mä ehin tekeen, niin silti, jotenkin vaan ahdistaa kun ei sillon päivällä yksin pysty enää tekeen niin paljoa kuin ennen!
Kirzii: minua ahdisti myös alussa se ettei ehdi tehdä mitään omia juttuja, on niin sidottu vauvan hoitoon ja imetykseen. Nyt tilanne on huomattavasti helpompi kun vauva on kasvanut ( nyt yli 7 vkoa), itkuisuus on vähentynyt ja itsekin on varmempi kuin alussa. Imetys edelleen tiuhaa varsinkin iltaidin, mutta paras palkinto on kun näkee neuvolakäynneillä vauvan kasvavan :) Olen lohduttanut itseäni kun oikein keljuttaa että ei tämä kestä ikuisesti :) Paljon tsemppiä!
Mie pysähyn aina kattomaan pientä tuhisijaa sylissä, sillon kun alkaa keljuttaa kantelu,tissittely,sylittely tms... ja saan todeta, että kun toinen on hetken aikaa vaan siinä. kohta se on tuollanen 3,5 vuotias, joka haistattelee joka välissä ja kelle yrität epätoivoisesti opettaa käytöstapoja (IHANA meijän vanhempi oikeasti on, vaikka usein hänestä ja uhmasta nyt puhunki)
niin sitten auttaa taas jaksamaan sen kiinniolemisen. itelleni se on ainutlaatuista aikaa. en oo mikään "jeesustelija", et kaikkien tulis ajatella näin, mutta.. ajatuksen voi koettaa kääntää sillon tällön siihen..
niin sitten auttaa taas jaksamaan sen kiinniolemisen. itelleni se on ainutlaatuista aikaa. en oo mikään "jeesustelija", et kaikkien tulis ajatella näin, mutta.. ajatuksen voi koettaa kääntää sillon tällön siihen..
Miut on muuten yllättäny (positiivisesti) miten täällä moni sen ääneen sanoo, että väsyttää,turhauttaa yms. ite en varmaan vieläkään osaa/uskalla sitä täysin suoraan ja suomeks sanoa.. rivien välistä viisaat vaan osaa lukea, et välillä väsyttää ja keljuttaa kun yritän kaiken aina kääntää jotenki positiiviseks.
kun yritän kaiken aina kääntää jotenki positiiviseks.
Å
åke
Vieras
-
Last edited by a moderator:
Mulla oli hiljattain synttäripäivä. Mies unohti aamulla onnitella ennen töihin lähtöä ja illalla kävi ilmi että ei ollut edes korttia hakenut, saati kukkia tai lahjaa tai edes suunnitellut mitään hyvää ruokaa... Illalla kävin ite kaupasta hakemassa vähän herkkuja ja kaadoin yhden lasin kuohuviiniä ajatellen että nyt nautin hetken, niin eikös pojan ollut juuri sinä iltana vaikea nukahtaa, ramppasin pari tuntia tuudittelemassa ja lohduttamassa enkä saanut sitä lasillista juotua. Sillon meinas välillä ketuttaa jo vähän liikaakin, mutta yllättäen sain siitä voimaa kun aattelin että tää vauva tarvitsee juuri minua.
Joka kerta kun itku tyyntyi mun sylittelyssä aattelin, että ihan sama vaikkei kukaan ois muistanut mun synttäreitä, silti on ainakin yks pieni ihminen jolle olen just nyt se tärkein ja läheisin. Vaikka arki "tissitakiaisen" kanssa on ajoittain raskasta, niin on tietyllä tavalla myös lohdullista että joku todella tarvitsee minua. Mun olemassaololla on kerrankin valtavasti väliä; mulla on nyt konkreettisempi tehtävä ja tarkoitus ja paikka maailmassa kuin koskaan aiemmin.
Joka kerta kun itku tyyntyi mun sylittelyssä aattelin, että ihan sama vaikkei kukaan ois muistanut mun synttäreitä, silti on ainakin yks pieni ihminen jolle olen just nyt se tärkein ja läheisin. Vaikka arki "tissitakiaisen" kanssa on ajoittain raskasta, niin on tietyllä tavalla myös lohdullista että joku todella tarvitsee minua. Mun olemassaololla on kerrankin valtavasti väliä; mulla on nyt konkreettisempi tehtävä ja tarkoitus ja paikka maailmassa kuin koskaan aiemmin.
Kyllä mulle sanottiin raskaanaollessa joku venäläinen lekuri just niin että "sellasta se on, siihen pitää vaan tottua" ku sanoin että on aika kämänen olo.. onneks terkka otti nyt tosissaan ku sanoin että alkaa akku loppua. Mut se onki tosi mukava :)
Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
Tuosta ajatuksesta täytyy pitää kiinni!
^ Juu, ainakin näin anonyyminä
En mäkään oo neuvolassa jutellut mitään mun ajoittaisista synkistä ajatuksistani ja väsymyksestäni ja turhautuneisuudestani ja ahdistuksestani.... koska mulla ei oo sitä koko ajan, niin en näe että olis hyödykästä neuvolassa siitä jutella kun en mä tiedä mitä apua mä sieltä muka saisin? En mä mitään psykologia tarvii.
En mäkään oo neuvolassa jutellut mitään mun ajoittaisista synkistä ajatuksistani ja väsymyksestäni ja turhautuneisuudestani ja ahdistuksestani.... koska mulla ei oo sitä koko ajan, niin en näe että olis hyödykästä neuvolassa siitä jutella kun en mä tiedä mitä apua mä sieltä muka saisin? En mä mitään psykologia tarvii.
No se.. kyllä mie ymmärrän, jos oikeasti alkaa ajatukset ja tunteey normaaliarkea häiritsemään. Niinku ihellä ekan jälkeen, kun tuntu et sulkeuduin ihan liikaa. Onneks avasin suuni neuvolassa.
Miusta on myös hyvä, jos esim neuvolassa on sellanen maalaisjärkinen tyyppi, jolla on herkkyys kuunnella et ahistaako oikeasti vai kitistäänkö ihan kitisemisen ilosta.. pahasti nyt sanottu elkeekä herranpieksut ottako itteenne kukaan, koska en sitä tänne kellekään tarkota.
Mut esimerkin vois vaikka antaa että jos äiti marisee jatkuvasta vaipanvaihdosta, niin sillon voi jo sanoa 80 luvun tyyliin, että sellaista se kuule on.
Välillä pitää höyrynsä päästää ulos! Kuka on kattonu Sinkkuelämää2 leffan? Miusta on ihana kohtaus se kun Miranda ja Charlotte istuu siellä baaritiskillä, ottaat huikan ja sano asian mikä turhauttaa!! :D jokaisen äidin oikeus pitäis olla tuollanen sillon tällön
Miusta on myös hyvä, jos esim neuvolassa on sellanen maalaisjärkinen tyyppi, jolla on herkkyys kuunnella et ahistaako oikeasti vai kitistäänkö ihan kitisemisen ilosta.. pahasti nyt sanottu elkeekä herranpieksut ottako itteenne kukaan, koska en sitä tänne kellekään tarkota.
Mut esimerkin vois vaikka antaa että jos äiti marisee jatkuvasta vaipanvaihdosta, niin sillon voi jo sanoa 80 luvun tyyliin, että sellaista se kuule on.
Välillä pitää höyrynsä päästää ulos! Kuka on kattonu Sinkkuelämää2 leffan? Miusta on ihana kohtaus se kun Miranda ja Charlotte istuu siellä baaritiskillä, ottaat huikan ja sano asian mikä turhauttaa!! :D jokaisen äidin oikeus pitäis olla tuollanen sillon tällön
Itekin tulee tutuille välillä valitettua kun on ollu huono päivä, mutta helpottaa kummasti ku saa purettua sen ulos. Enkä mä näitä poikia mihinkään vaihtaisi vaikka välillä väsyttää ja harmittaa kun ei saa kotitöitä tehtyä. Kerran nämä vaan pieniä on.
nupu, mulla oli samoja ongelmia pojan kanssa. Aloitin jo sairaalassa antamaa imetyksen lisäksi äidinmaidonkorviketta ja nyt annan sitä reilusti imetyksen jälkeen, niin poika rauhoittuu ja nukkuu pidempiä jaksoja. Suosittelen kokeilemaan. Olen myös lypsänyt ja antanut siten rintamaitoa pullosta imetyksen lisäksi, mutta olen huomannut, että korvikemaito jostain syystä pitää nälän pois pidempään.