Äitioloja / synnytyksestä toipuminen

Herranjumala, kaikkee mäki teille kerron!! :D

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Noooh, sitä vartenhan täällä ollaan :) on näitä kuultu ennenki, pitäis vissiin sanoo :wink
 
Mullakin kuulat odottaa tositreeniä, toistaiseks tehnyt vaan niitä perus harjoituksia mitä sairaalasta opastettiin, ilman kuulia siis. Mulla kyl taitaa olla lihakset ihan ok kunnossa kun ei kyl lirahtele pöksyyn :grin
 
Oonkohan ollu niin kauhian kaino aikasemmin, etten oo mitään kuulia voinu ees ajatella xD pitäisköhän laajentaa kuulatuttavuutta, kun on kuitenki sellanen "ronskimpi" suhde kahvakuulaan..hohhaa!!
 
No en miekää niot oo reenaamisen kannalta aiemmin kattellu mut ostamati ne on jääny tähänasti. Nyt rohkaistuin kun on hyvä, ns oikea syy :D

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Enpä taija mittään tansseja vielä haaveillakkaan. Saakeli, että ärsyttää jos liikkuu vähänkään enemmän (normaalia kävelyä yms, ei siis mitään jumppia eikä tansseja:grin) niin heti on torttu turtana. Noh, täytyy yrittää antaa aikaa...
 
Epparihaava? On miulla parantunu molemmilla kerroilla parissaviikossa, mut arka ja hellä voipi olla vielä näin kuukaudenki päästä. Suurempia ponnistuksia ja urheilusuorituksia ei oo pystyny vieläkään tekemään.. mut eikait noita tarviikka :D
 
Kirzii kuulostaa kyllä ihan normaalilta minustakin. Ensimmäisen kohdalla voi tunteet olla voimakkaampia ja tuleva pelottaa enemmän, mutta ei niiltä tuntemuksilta (ainakaan minä) välttynyt tämän toisenkaan kohdalla kokonaan. Varmasti menee ohi pian kun kuitenkin kerrot olevasi onnellinen vauvasta :)
 
Kirzii, kyl täällä on paljon jutskattu näistä fiiliksistä ja on ihan normaalia tuollaset :) avaudu aina kun siltä tuntuu niin ei ala patoutumaan.. ei se äitiys niin yksinkertasta oo mitä vois luulla :wink
 
Mulla vähän samanlaisia fiiliksiä on, vaikka kotona oltu jo kuusiviikkoa..
Eilen neuvolassa kysyttiin että montako tuntia vuorokaudesta minä olen kahdestaan vauvan kanssa tai niin että mies on kotona mutta minä hoidan vauvaa.. Mietin siinä hetken ja tulin tulokseen että varmaan 22tuntia ja neuvolatäti ja lääkäri meinas tippua tuolilta. On kuulemma aivan liian paljon, varsinkin kun mies ei ole yhtään yötä hoitanut vauvaa.
Meidän nauvolassa on kuulemma joku nainen joka tarvittaessa tulee kotiin auttelemaan yms jos tarvetta..
 
Ota ihmeessä tarjottu apu vastaan Coco ennen kuin väsähdät kokonaan.

Täytyy sanoa että rämä on kannustavin nettiyhteisö mihin olen ikinä itse törmännyt, täällä ei tyrmätä toisten mielipiteitä vaikka ei samaa mieltä kaikista asioista oltaisikaan. Tuntuu kun pyörii tuolla muilla keskustelupalstoilla on siellä aina toisten haukkumista ja vähättelyä yms. :confused2

Nyt :coffee2
 
Raskausaikana tais vähä hormoonit hyrräillä ja tulla pieniä väärinkäsityksiä ja sitä kautta kiivaampaa keskustelua :D mut muuten tää on kyllä ollu iiiiihana paikka höpötellä pitkin matkaa. Ja kyllähän sitä odotusaikana hyvin selviteltiin ne väärinkäsityksetki.

Mie en osaa ees kuvitella et mies tekis yöllä jotain vauvan eteen...tietysti siis jos vaikka itkis pahaa oloa nii tottakai kantais yms mut niinku syötöt.. eeeen uskokkaan, et meillä toimis niin et mies syöttäis :D enkä siis koe sitä ongelmana.

Tsemppiä coco, ja hienoa että oot rehellisesti kertonu mikä on meininki!!
 
Joo-o. On pakko hiukan purkaa. Musta raskausaika oli pääasiassa oikein mukavaa, synnytyksestäkin jäi hyvä fiilis ... miten sit tää pikkuvauva-aika voi olla näin julmetun raskasta? Muksu ei edes kovin paljon huuda, eli en voi pistää omaa väsymystä minkään koliikin piikkiin. Mutta kun se ei tunnu ikinä olevan silleen hiljaisen tyytyväinen. Öisin aina syötön jälkeen puoli tuntia väsynyttä ininää ennen kuin nukahtaa (vain tutti auttaa ja se taas ei pysy omatoimisesti suussa kuin minuutin kerrallaan), nukkuu tunnin, ja sit alkaa 40min kitinän ja ähinän säestämää kakan puskemista. Ja sit on taas pian taas nälkä. Päivisin vauva on hereillä mut jos en pidä koko ajan seuraa ja esittele virikkeitä tai ole pistämässä tuttia uudelleen suuhun niin sekin on pelkkää kitinää ja ähinää. Jos antaa vaan inistä eikä reagoi siihen, niin se yltyy itkuksi hetkessä, ja sit vasta onkin vaikea saada rauhoitettua.

Siihen mennessä kun mies palaa töistä olen aina ihan itku silmässä ja hermoromahduksen partaalla. Pahinta on se että toi vauva on NIIIN nälkäinen koko ajan - se ei suostu rauhottumaan mun syliin millään, koska heti kun se haistaa maidon alkaa nokkiminen ja raivoisa hamuaminen vaikka just äsken ois syöty. Vain isän sylissä voi olla rennosti - ja hän taas on töissä päivät ja vapauttanut itsensä yövalvomisista koska työaamut. Huoh.

Mulla ei ikinä ole ollut näin vaikeeta päivätyötä. Kaikki aiemmat, opiskelut ja stressaavimmatkin työt, tuntuu tän rinnalla niin helpoilta... Niissä sentään aina tiesi mitä multa odotetaan ja mitä pitää tehdä että tulee tuloksia, ja hyvästä suorituksesta sai aina palkinnon. Tää pikkuvauvan hoitaminen on vaan epäkiitollista ja turhauttavaa.
 
Lisäänpä nyt vielä että tajuan kyllä että tätä se arki vauvan kanssa nyt vaan on. On vaan hassua että se oksitosiinihuuma jonka vauhdilla eka viikko oli ruusunpunaista ja ihanaa loppui niin nopeasti. Ois saanut luonto järjestää niin että niiden onnellisuushormonien eritys ois jatkunut vaikka 2kk synnytyksestä... :P
 
Nupu kyllä se helpottaa. . Ja anna ihmeessä ruokaa niin paljon kun vaan syö (vauva ei voi ylensyödä koska puklaa ylimääräiset). Anna vastiketta jos ei oma maito riitä.
 
Takaisin
Top