Äitien harrastukset

Miramaria

Miramaria

Tietävä tietäjä
Hei! Mua alkoi mietityttää, että mitä muut äidit harrastaa? Oon itse aika aktiivinen musiikin harrastaja ja nyt aloitin tankotanssin (hurrjan hauskaa, suosittelen!).

Olisi hauska kuulla, millaisia harrastuksia muilla äideillä on, onko harrastus jatkunut läpi raskauden, ja kuinka pian synnytyksen jälkeen jatkoit harrastamista? Musta taas kerran tuntuu, että oon ihan outolintu, kun kukaan mun äitikavereista ei harrasta oikein mitään..no, ainakaan sellaista mitä harrastetaan kodin ulkopuolella.

Terv, utelias :D
 
Mie kävin lattaritunneilla ennen raskautta ja raskausaikana jonnekin rv 29 tuntumaan kunnes tuli lääkäriltä kielto. Vauvan ollessa 3kk ikäinen aloitettiin Bailatino mama&baby, joka on lähinnä tuota entistä joskin vielä aika kaukana :D Sillä mennään ainakin kevätkausi, ja ehkä sit ensi syksynä palaan "oikean tanssin" pariin. Kotona kyllä tanssittiin jo ennen 3kk ikää, kunto olisi antanut hyvinkin periksi mut tissitakiainen vähän vähemmän.

Meidän vauva muuten tykkää hulluna noista tanssitunneista! Enemmän kuin siitä hänen vauvajumpastaan jossa käydään.
 
Voi kuule Miramaria et ole yksin :D Mä oon ihan samaa kummastellut, kun munkaan äitikaverit eivät harrasta juurikaan mitään. Siis ilman lapsiaan. Tosin kaikilla vielä on suht pienet vauvat ja muut, paitsi minä, lähipiirissä imettävät, joten varmaan sekin on osasyynä. Mutta tuntuu myös etteivät he edes pysty jättämään lapsiaan muutenkaan hetkeksikään.

Mä käyn nykyään kuntosalilla 2 kert/vko, siellä ensin tunnin lihaskuntotreeni ja lopuksi puol tuntia kestävyystreeniä joko soutulaitteella tai cross trainerilla. Kerta viikkoon käyn myös zumbatunnilla. Ens vuonna ajattelin käydä sielläkin kahdesti viikossa. Joka päivä käyn myös tytön kans kärryttelemässä vähintään puol tuntia.

Mulle nämä liikuntaharrastukset on olleet henkireikä. Alkuraskaudesta mulla oli niin hirvee pahoinvointi, etten pystynyt juuri mitään harrastamaan :( No sitten oli pari kuukautta ihan jees, kunnes lopussa selkä rupes reistailemaan ja hirveet supparit iski muutaman sadan metrin kauppareissullakin. Alku tuon vauvan kanssa ei ollut helpoimmasta päästä ja olin raskauden ja synnytyksen jälkeen tosi huonossa kunnossa. Onneksi mies mahdollistaa mun harrastamisen, joka alkoi n. kolme kuuautta synnytyksestä. Kunto onkin kohonnut kovaa vauhtia ja tuntuu, että ympärillä kaikki tutut vaan lihoo ja minä sen kuin hoikistun ;)

Toi tankotanssi on varmaan tosi kivaa. Mutta voisin kuvitella, että myös aika vaativa laji?
 
Kävin ennen raskautta ja ihan raskauden alussa spinningissä, crossingissa yms. jumppatunneilla, mutta niihin tuli nyt reilun kuukauden tauko kun iski järkyttävät pahoinvoinnit. Mutta nyt kun on olo alkanu kohentuu nii vois alkaa taas käymään etten ihan paisu kuin pullataikina :)
 
oj meijän pikkukaupungissa ei ole paljoakaan harrastusmahollisuuksia... mutta nyt pojan synnyttyä niin aloin käymää kuntosalilla ja zumbaamassa kaks tai kolme kertaa viikossa riippuen siitä löytyyks pojalle hoitajaa...en ole aijemmin ollu kauheen urheilullista sorttia mutta nyt on melkee ainut asia joka auttaa jaksamaan...
 
Mulla jäi valitettavasti harrastukset esikoisen synnyttyä.  Tai no musiikkiharrastus jäi jo odotusaikana, ei vaan enää jaksanu bänditouhuja kun oli pahoinvoinnit ja väsymykset ja tekosyyt <:)  Sillon odotusaikana kävin vielä uimassa mutta pojan synnyttyä se jäi kun meillä mies alkoi keksiä itelleen uusia harrastuksia millon ei sitten ollu töissä...

Nyt oon itseasiassa viritelly tota uintia uusiksi toisen lapsen jälkeen.  Kun en oikein mihinkään muualle nyt ennätä niin edes kerran viikossa uimaan.  Olis ihanaa harrastaa myös sosiaalista elämää mutta sen aika ei ole vielä X)  Ainakaan siis ilman lapsia.
 
niih oishan se sitte jossainvaiheessahyvä harrastaa tota sosiaalista elämää tai ehävöittää sitä...
 
Oon miettiny monesti, että miten sitä saisi uusia kavereita? Monet on sanonu, että harrastusten kautta, mutta en ole ainakaan kuntosalin/ jumpan kautta saanut yhtään uutta tuttavaa. Monet ns. vanhat kaverit joko asuvat toisella puolella Suomea, opiskelevat tai eivät ole perheenperustamis-tilanteessa niin ollaan vähän kasvettu erilleen.
 
sepe, mie pohdin ihan samaa... mulla on kyllä kavereita, lapsettomia ja "lapsellisia", mut perheellisten lapset on isompia ja kaikki kaverit työssäkäyviä, niin jotenkin tuntuu ettei niillä ole aikaa - mikä on ymmärrettävää. Mut joskus kaipais toisen "vauvallisen" seuraa tuonne lenkkipoluille kun joka ikinen päivä ulkoiluttaa nukkuvaa vauvaa, niin maisemat ei enää riitä viihdykkeeksi :D Silläpä oon tunkenu tuonne vauvajumppiin sun muihin, ja kyllä siellä on kiva kuulumisia vaihtaa, mut en osaa kyllä ehdottaa että hei, tässä olis mun puhelinnumero, nähtäiskö joskus harrastuksen ulkopuolella...
 
Minttuliina, kiitos yhteisymmärryksestä :) Oon kyllä töitten kautta tutustunut yhteen nuorempaan naiseen jolla on vuoden ikäinen poika. Aina kun nähdään se kyselee miten raskaus menee ja näin. Mutta tosiaan tuntuu vähän vieraalta ehdotella mitään kahvikupin ääressä jutustelua. Tai mennä kaupassa jollekkin raskaana olevalle sanomaan "Moi oon Senja ja olen raskaana. Meillä on siis jotain yhteistä ollaanko kavereita?"
 
Olin ennen raskautta harrastanut tanssia aktiivisesti noin 7 vuotta, viimeiset vuodet olen toiminut myös tanssinohjaajana. Opetuksen lopetin viikkoa ennen äitiyslomaa kivuliaiden löysien nivelien takia ja aloitin uudelleen pojan ollessa 5kk. Ei-omilla tanssitunneilla en enää raskauden loppuvaiheessa pystynyt käymään, mutta aloitin ne muistaakseni kuukausi synnytyksen jälkeen uudelleen :) Minulle nuo tanssitunnit ovat henkireikä tässä vauva-arjessa. Imetystä voi käyttää tekosyynä harrastusten jättämiseen, itse imetän yhä pian 8-kuukautista poikaani harrastuksista huolimatta. Mihinkään äiti-vauvaharrastuksiin (vauvauintia lukuun ottamatta) en ole saanut itseäni raahattua :) Pari kertaa olen käynyt vauvakahvilassa ja on ollut myös sellainen fiilis, etten todellakaan osaa mennä kyselemään ketään seuraksi ko. paikan ulkopuolelle.
 
Olen/olemme harrastaneet paritansseja miehen kanssa jo ennen raskautta parin vuoden ajan. Tanssikurssit/ryhmät ovat sellaisia, joissa vaihdetaan paria eli sinne voi mennä yksinkin, mutta mieluiten jatkaisin kuitenkin raskauden jälkeen harrastamista yhdessä mieheni kanssa enkä ainakaan aio harrastuksesta ikinä kokonaan lopua. Voi olla, että useimmiten emme lapsen hoidon takia pääse molemmat samaan aikaan kursseille eli vuorotellen tai vain toinen meistä.
Olemme kyllä jatkaneet tanssimista raskauden aikana, mutta osa lajeista on pitänyt jättää jo alkuraskaudesta pois "vaarallisuutensa" takia, eli hyppimistä, pomppimista, tärinää jne. jota ei suositella raskauden aikana.
 
Maalailua tykkäisin harrastaa mutta se vaatii sen verran paneutumista että hyvin harvoin riittää sille aikaa. Pari kertaa kuitenkin vauvan syntymän jälkeen on kerennyt. (Vaikkakin se on tarkottanut että pitää kotihommista leikata aikaa.)

Koiraharrastus on tärkeä oma harrastus, meillä on puolivuotias koira, jonka kanssa käydään juoksuradalla ja näyttelyissä kun tulee enemmän ikää.
 
Mie harrastin ennen raskautta pitkän aikaa ratsastusta, raskaus aikana kävin muutaman kerran ponin selässä mutta sitten se jäi siihen koska en enää uskaltanu vaikka neuvolassa sanottii kun oon niin pitkään harrastanu että en varmaan sieltä pahemmin tippuile. Sitte synnytyksen jälkee alotin uudestaa tän harrastuksen ku löysin kivan vuokrahevosen, alotin sen n. 2-3 synnytyksestä. Miusta on kivaa ku pääsee välillä tuon harrastuksen parii eikä tarvii aina vaan kotona nyysätä ja isi hoitaakin mielellään neitiä. :)
 
Jumpassa kävin esikoista odottaessa ja kokeilin joogaa.
Vauvan synnyttyä harrastukset vaihtuivat muskariin ja perhekahviossa käyntiin.
Nyt raskaaksi tultuani aloitin taas oman harrastuksen. Käyn "venytä ja vahvista"-kurssilla.

Meillä esikoinen ei huolinut pulloa ja on ollut pitkään takertuvaa sorttia. Nämä ovat haitanneet aivan omaa harrastamista.
Onneksi harrastaa voi vauvankin kanssa!
 
mä harrastin ennen raskautta kamppailulajeja, kickboxingia ja bujinkania, kumpaakin useamman vuoden. jätin molemmat tauolle, kun testiin tuli plussa ja keskiraskauden aikana jonneki rv 35 asti harrastin odottajille suunnattua pilatesta, koska liikkumattomuus aiheutti järkkyjä selkäkipuja.

tytön synnyttyä kokeilin mennä babypilatekseen, mut ei mun syli- ja tissitakiainen suostunut makaamaan selällään lattialla sen aikaa et mamma ois saanu jumpattua, joten siitä ei tullut meille harrastusta. nykyisin harrastetaan tytön kanssa yhdessä vauvajumppaa ja -muskaria ja lisäksi harrastan yksin kickboxingia ja bujinkania, joihin palasin, kun tyttö oli 7kk ikäinen.
 
Voiko vaunulua hikikävelyllä höystettynä kutsua harrastukset? Mä käyn niin usein ulkona,kun oma vointi,esikoisen vointi ja säät sallii. 
Mä en ymmärrä äitejä,jotka ei muka ehdi tekeen mitään muuta kuin oleen kotona ja hoitaa lastaan + kotia... Aina jostain voi nipistää :)
Mä innostuin tästä hikikävelystä,kun tulin raskaaksi ja huomasin,että raitis ulkoilma piristää ja parantaa omaa oloo,oon siis ollut jo yli kolme kuukautta HYVIN pahoinvoiva. Ja viikkoja on vasta 11+1 ja tätä oikeeta raskautta edelsi valeraskaus,jolloin mun pahoinvointi alkoi ja sen myötä hikikävely tuli tutuksi :)

Aina kannattaa olla vähän itsekäs ja tehdä välillä,mitä itse haluaa. Veikkaan,että valtaosalla äideistä on sellainen ystävä tms joka voi esim huolehtia vauvasta,vaikka uintireissun,tanssitunnin tms ajan :)
Toivottavasti kaikki on keksinyt jonkun oman harrastuksen,joka auttaa ainakin hetkeksi irti arjesta :)
 
Metsästystä ja vesijuoksua.
Yksinhuoltajan on vaikea harrastaa mitään vauvan kanssa. Niin se vaan menee. Sit on tietty niitä parisuhteita joissa nainen hoitaa lapset eikä pääse minnekään.
 
Leipomista, jonkin verran käsitöitä, lasten kuskaamista, koiria (koirahiihtoa) ja hevosia. Joskus myös uimista.

Meillä on viisi tenavaa, joista kolme vanhinta harrastavat tai ainakin ovat harrastaneet jalkapalloa ja minä sitten jaliskuskina olemista. Kakkosen ja kolmosen kanssa harrastan yhdessä ratsastusta, tosi kivaa olla porukalla talleilla! Oma juttu on koira ja sen kanssa kulkeminen, etenkin koiran kanssa hiihtäminen on viimevuosina vienyt mukanaan ja haaveilenkin toisesta koirasta, jonka kanssa voisi hiihtää vielä lujempaa...
 
Palasin pelikentille, kun Luukas oli 3kk.
Lentopallo harrastus jatkui, rakkaudesta palloon. Poika kyllä kulkee mukana kaksi kertaa viikossa treeneihin, lenkeillä (vaunuista saa hyvän vastuksen) ja lentopallo turnauksissa.
Hyvin on mennyt ja oman harrastuksen takaisin saaminen on auttanut jaksamaan.. :)
 
Takaisin
Top