Äitiahdistus raskauden jälkeen

[Miramaria]

Siitä puhutaan paljon, että raskausaikana pelottaa kaikki tuleva ja se, meneekö raskaus kesken tai onko lapsi terve. Mutta entä sitten kun lapsi syntyy? Ahdistuttekohan te samoista asioista kuin kohta - apua - jo neljävuotiaan tytön äiti? Tietenkin eniten pelottaa se, että lapselle tapahtuisi jotain kamalaa. Silloin kun vauva syntyi, pelotti, että lapsi unohtuu jonnekin. Mutta nykyään näen painajaisia siitä, että terroristit iskevät tytön päiväkotiin - tai jotain muuta yhtä absurdia... Onko muilla samanlaisia oloja?

 

[ReginaVeritas]

Pelkään ihan tajuttomasti, että tyttö vain yksinkertaisesti lakkaa hengittämästä. Tai tukehtuu pukluun/ sylkeen. Tarkistan siis tytön hengityksentoisinaan useita kertoja hänen nukkuessaan. Luulen tämän kumpuavan siitä, että miehelläni on sydänvika ja uniapnea ja hänellä on pitkiäkin hengityskatkoksia ja herättelen häntä öisin, kun hän kuorsaa pahasti. (mies on onneksi jonossa leikkaukseen apnean helpottamiseksi) Pelkään myös, että joku vie hänet minulta pois (siis ihan kuka vaan, lastensuojelu, kidnappaaja, joku hullu, kuka tahansa). Näen myös välillä painajaisia siitä, että tyttö inhoaa minua. Raskausaikana näin painajaisia siitä, että vauva aina kutistui minun sylissäni, mutta kasvoi muiden! Näin myös n. kuukausi sitten painajaista, että demoni oli ottanut vallan tytöstä ja heräsin itkien!

 

[Sinbbu]

No minä pelkäsin välillä, että raskaus menee kesken. Sitten poika syntyi ja pelkäsin, että kätkytkuolee yöllä sänkyynsä.. vahtasin herkeämättä ja kuuntelin että hengittäähän se lapsi varmasti. Nyt en enää pelkää sitä, mutta murehdin tulevia vuosia ja sitä, että eihän kukaan kiusaa ihanaa poikaani koulussa jne. Murheita murheita.. Niin ja tosiaan... joskus olen nähnyt painajaista, että unohdan lapseni jonnekin ja paniikissa etsin ja haen häntä. Kun poika oli ihan pienen pieni, niin saatoin yöllä yhtäkkiä havahtua ja aloin etsimään poikaa sylistäni ja kauhu sen kuin kasvoi, kun unen pöpperössä hamusin tyhjää peittoani vaikka olin laittanut lapsen turvallisesti omaan sänkyynsä nukkumaan. :) Mikä huoli ja murhe sitä voi lapsen vuoksi olla. Sydän pakahtuu rakkaudesta ja huolesta, vaikka kaikki on hyvin. :)

 

[hillevi]

Silloin alussa kun lapsi oli juuri syntynyt, huoli oli ihan huipussaan. Piti koko ajan tarkastaa, että vauva hengittää nukkuessaan ja autolla ajo vauva kyydissä oli ihan kamalaa ja kaikki pelottavaa, mut nyt olen pystynyt rentoutumaan enemmän. No viime yönä tosissaan oli kuitenkin pientä höösäämistä, kun tää meidän 9 kk ikäinen poika oli nukahtanut pää tyynylle, niin pohdittiin hetki miehen kanssa ja päätettiin ottaa tyyny pois pojan pään alta. Kun oltiin se saatu, niin huomattiin, et poika nukkui oman käden päällä ja pelättiin, et se menee kuolioon ja käännettiin poika selälleen ja sit voitiin lopulta käydä rauhallisin mielin nukkumaan :) No kyllähän näistä omista aareista pitää huoli pitää. Pelottaa vähän jo syksy kun poika pitää viedä päiväkotiin noin 1 v 2 kk iässä.

 

[della_79]

eka pelkäsin valeraskautta, sitten keskenmenoa ja kohtukuolemaa ja sitten tytön syntymän jälkeen kätkytkuolemaa. nyt mä tarkistan vieläkin, että hengittäähän tyttö nukkuessaan. jos en pimeässä näe heti, kohoileeko rintakehä, olen tökännyt tai laittanut peiton paremmin :) nyt odotan toista lastani ja mulle tulee aina välillä pahoja ajatuksia että syntyyköhän tämä elävänä. luulen, että olen pahempi nyt, kun tiedän liikaa kaikista worst case scenarioista :/

 

[ReginaVeritas]

Uusin pelkoni on kaatua/liukastua tyttö sylissä tai ajaa kolari tyttö kyydissä.

Onneksi nämä nyt kuitenkin pysyvät hallinnassa vielä...

 

[Martuti]

Mulla on 7 viikkoinen tytär, ja täytyy välillä käydä tarkistelemassa kun neiti nukkuu, että varmasti hengittää...
Ja jos jostkut unet kestää normaalia kauemmin, niin alan huolestua että onko jokin vialla.
Pelkään myös että maitoni ei jostain syystä josain vaiheessa riitäkään.
Joskus pelkään että pudotan vauvan.

 

[Aamu]

Mua jännittää se miten arki sujuu uhmiksen ja pikkuvauvan kanssa.

 

[Suski88]

Mua on alkanut pelottaan, et kun tää poitsu tästä kasvaa et oppii kävelee ja kiipeileen et se onnistuu kiipeen ton meidän kaiteen päälle ja putoo alakertaan. Kylässä käyneet taaperot on osottanu kiinnostusta kaidetta kohtaan, kun kissat siinä kiipeilee. :/ ja porttikin on vielä tekemättä portaisiin..

Sent from my SM-G350 using Vau Foorumi mobile app

 

[Elisha86]

Kyllähän näitä pelkoja tulee ja menee! Ja tulee kyllä kieltämättä välillä havahduttua että meidänkin esikoinen JO 2v toiminnan taapero! Maailmahan on vaaroja täynnä ja äiti jos kuka osaa ne kaikki ajatella oman lapsensa kohdalle. Onneksi kaikki mitä mielessä käy ei kuitenkaan useinkaan toteudu oikeassa elämässä mutta kyllähän niitä mielessään pyörittelee! Ja eniten itsellä ehkä pelkona se että lasta aletaan sitten koulussa kiusaamaan mikä ainakin omasta mielestä tuntuu olevan nykyään aika yleistä ja vieläpä todella rankkaa! Tiedän jo valmiiksi että jos näin käy niin naarasleijonan lailla pistän varmaan kaikki nippuun ja ojennukseen samalla kertaa! Itse saanut koulukiusaamisesta kärsiä ja se jos mikä on henkistä (joskus myös fyysistä) väkivaltaa pahimmillaan.
Mutta niin, kaikkensahan tuota jokainen äiti lapsensa eteen tekee, niin myös minäkin! Liikaa ei vaan saa alkaa sitä lapsenkaan elämää silottelemaan, muuten tulee vanhempana kova maailma eteen

 

[Citrus]

.

 

[Aamu]

Elisha, mullakin on pelko koulukiusaamista kohtaan vaikka se ei pitkään aikaan ole ajankohtaista. Mä oon ite kärsiny aikoinaan koulukiusaamisesta enkä haluaisi omille lapsille samaa kohtaloa. Asia on ollut enemmän mielessä nyt kun koulukiusaamisesta on keskusteltu paljon mediassa.

 

[åke]

-

 

[maja.t]

Minulla jo yks keskenmeno/synnytys ja tämä raskaus meinas myös keskeytyä ja se oli loppurasksuden suurin pelko joten suurimmaksi osaksi virtin viikosta 27 lähtien kotona ja tein vaan tarpeelliset askareet. Synnytyksen jälkeen alkoivat pelot ettei osais enää kun edellisestä jo 10v, heräänkö yöllä varmaasti hänen itkuihin tai siihen että esim tukehtuu pukluun jne..ja luulen kyllä että pelkoja tulee jatkuvasti uudenlaisia niitä on vaan osattava käsittelee. Missään tapauksessa saa itseään epäillä tai syyttää! Kaikki luonistuu itsestään kun vaan uskaltaa rentoutua.

 

[Suviii]

Luulin raskausaikana, että itsellekin tulee näitä normi äitiyden tuomia pelkoja. Kummastukseni oon saanu huomata, niitä ei oo. Ainut ehkä mihin voin yhtyä, on se, että kaadun vauva sylissä tai kun sylissä kävellessä kopsauta pään oven karmiin. Tulevaa en myöskään pelkää kun on taapero ja tulee kiipeilemään, se tulee varmasti sitten aikanaan. Siitä ei kyllä varmuutta, koska asenne tutkijoiden taaperoiden kanssa se, että jos tippuu niin oppiipahan (toki siis ei mistään missä voi käydä oikeasti huonosti).

Mä oon samaa mieltä. Ei ole juurikaan pelkoja, paitsi se, että jos kaatuu lapsen kanssa. En oikeastaan jaksa pelätä mistään "turhasta", kun on aluksi joutunut pelätä oikeasti lapsen menettämistä. Mutta en edelleenkään esim. anna lastani kaikkien sukulaisten luokse hoitoon, vaikka pyytäisivätkin. Tavallaan pelkään sitä, että eivät hoitaisikaan kunnolla tai tapahtuisi jotakin mitä mulle ei kerrottaisi.

 

[marsuli]

eka pelkäsin valeraskautta, sitten keskenmenoa ja kohtukuolemaa ja sitten tytön syntymän jälkeen kätkytkuolemaa. nyt mä tarkistan vieläkin, että hengittäähän tyttö nukkuessaan. jos en pimeässä näe heti, kohoileeko rintakehä, olen tökännyt tai laittanut peiton paremmin :) nyt odotan toista lastani ja mulle tulee aina välillä pahoja ajatuksia että syntyyköhän tämä elävänä. luulen, että olen pahempi nyt, kun tiedän liikaa kaikista worst case scenarioista :/

Mä pelkään kans iha sikana kätkytkuolemaa.. Meijän neiti on vähä yli vuoden,mut silti pelkään..

 

[MPOP]

Joo, kun tyttö oli pieni pelkäsin koko ajan että se lopettaa hengittämisen ja olin ihan paniikissa et jos en yöllä herää ja se onkin kuollut! Nyt kun tyttö on isompi (2.5v) nii sitä pelkää että saahan se kavereita ja voi kun sitä ei kiusattaisi! Ja pelkään välillä ku on noita kauheita uutisia jostain murhista, kaappauksista, hukkumisista että eihän vaan kukaan hullu psykopaatti kaappaa tyttöä vaik koulumatkalla jne jne. Näitähän riittää :D vanhasta tottumuksesta välillä vieläkin kuuntelen illalla että hengittäähän se varmasti ennenkuin käyn ite nukkumaan. Ja kaikista "kamalinta" on tietysti ku ei voi kaikelta suojella omaa vauvaa! Maailma on julma mut pitää vaan toivoa että meidän kaikkien vauvat pärjää!