Äidin jaksamisesta

Mininen

Päivystävä dosentti
Kesäkuunmammat 2015
Mä teen nyt tämmöisenkin ketjun, niin tänne voi purkaa omia ankeita fiiliksiään ja tietty hehkuttaa myös hyviä hetkiä.

Aloitan hyvillä jutuilla: ehdin jo vähän juhliakin toisessa ketjussa, että vauva nukkui viime yönä melkein kahdeksan tuntia putkeen, joten äidillä riitti pinnaa aamun masukitinöitä kuunnellessa. Ja toinen ihana juttu: kävin eilen pitkästä bodybalancessa ja loppurentoutuksen aikana tirauttaa pari hormoninhuuruista onnenkyyneltä. Selkeästi tuli tarpeeseen se rentoutus! :grin
 
Hyvä idea Mininen tällaisen ketjun perustaminen :)

Täälläkin treenaaminen alkaa huomenna pt:n tapaamisella, odotan kovasti että pääsee piristämään mieltä salille ja saa nää jämähtäneet liikakilot pois!

Omista fiiliksistä sen verran, että äitiys tuntuu päivä päivältä helpommalta, mutta edelleen on välillä mieli maassa.
Ennen lasta olin tuskin koskaan kotona. Olen hyvin sosiaalinen tapaus ja viihdyn ihmisten kanssa, joten nyt tämä neljän seinän sisällä kököttely saa välillä mielen todella maahan :S

Tiedän että vauvan kanssa voi toki lähteä liikenteeseenkin, mutta mulla on selanen ongelma että ajatuskin siitä että vauva saa hirveät raivarit esim.bussissa tai muuten julkisella paikalla ahdistaa :) toinen on se, että myöskään minulla ei ole ketään äitikavereita kenen kanssa tehdä jotain/viettää aikaa. Kavereiden lapset on sitten hiukan vanhempia.

Jos jollain on vinkkejä mistä löytää äitiseuraa Helsingin alueelta niin saa vinkata! :wink
 
Täällä myös mieliala lähteny parempaan piiikkuhiljaa..välillä otetaan takapakkia ja tulee ahdistusiltoja, mutta harvemmin nyt..voisi kiteyttää näin: Kaksi askelta eteen ja yksi taakse-meininkiä :) Pahimpaan ahdistukseen olen pakannut tytön vaunuihin ja lähteny juoksemaan vaunujen kanssa lähiteille. Helpttanut kummasti.

Muakin jännittää lähteä ihmisten ilmoille, kun pelkään raivareita enkä ole vieläkään opetellut vaunujen pakkaamista autoon.. Mäkin olin aina ennen menossa ja nyttemmin nämä kodin seinien jokainen rako on tullut välillä liian tutuksi..

Jos jotain hyvää, niin meillä on kyllä monta hoitajaehdokasta, jos tulee liian ahdistavaksi olo ja on pakko päästä ilman pikkutyttöä hengähtämään. Valitettavasti siitä yrittää tulla huono omatunto liian helposti...vaikka tiedän, ettei tarvitsisi..
 
Mariya: Munkin tekisi mieli kokeilla PT:tä, mutta tällä hetkellä ei ehkä ole varaa sijoittaa omaan luksukseen. Mä mielelläni lähtisin sun äitiseuraksi, mutta asun vähän turhan kaukana Helsingistä.

Miisa78: Missä vaiheessa olet aloittanut raskauden jälkeen juoksemisen? Munkin tekisi mieli kokeilla, mutten jotenkin uskalla, vaikka jälkitarkastuksessa sainkin luvan "elää normaalisti". Jotenkin nivelet tuntuvat vielä löysiltä, joten pelottaa, että rikon polvet tai nilkat yli-innokkaasti kirmatessa.

Ja mulla on muuten ihan sama juttu tuon julkisilla paikoilla liikkumisen kanssa! Bussissa jännitän aina ihan hirveästi, että lapsi alkaa rääkymään ja käynkin kaupungilla mieluiten kävellen, kun matka ei ole pitkä. Siellä sitten toimitan asiani hirveällä kiireellä, että ehdin takaisin kotiin ennen kuin tyyppi herää päikkäreiltä. :grin Joskus se julkinen huutohetki on vielä koettava. Sitä odotellessa. Kaveri just selitti puhelimessa, että heidän uhmaikäinen järjestää kohtauksen joka kauppareissulla, että kaipa kaikkeen tottuu...

Meilläkin olisi noita innokkaita hoitajia samassa kaupungissa, mutten ole vielä hirveästi kehdannut pyytää. Ehkä sitten, kun vauva kasvaa vähän isommaksi. Tällä viikolla tulee oma äiti kylään, kun meillä on ristiäiset, niin saadaan miehenkin kanssa ehkä kahdenkeskistä aikaa. Ja anoppi osti mulle lahjakortin kasvohoitoon, niin täytynee sekin käytellä pois lähiaikoina. :smiley-bounce012
 
Hassua miten oma mieliala ja jaksaminen vaihtelee niin paljon päivästä päivään. Eilen oli oikein hyvä päivä ja sitä ennen hyvä yö. Viime yö oli tosi katkonainen ja aamu on ollut hankala. Makasin sängyssä ja vauva huusi vieressä. Nälkää varmaan, vaikka oli just syöny. Itellä hirveä olo kun ei vaan jaksanut nousta ja imettää :sad001
Meillä ei hirveästi auttajia ole täällä. Eikä ainakaan ketään joka voisi päivällä tulla. Epätoivoisena jo laitoin pikkusiskolle viestiä ajatuksena että voisi lähteä kärryttelemään vauvan kanssa. Mutta koulussa on viiteen asti niin sekin jäi siihen.

Toisaalta sitten taas kun anoppi oli kylässä ja tyrkytti apuaan niin kiivaasti, että en sitten edes halunnut apua ottaa. Eikä silloin kyllä mikään hirmu väsymys ollut päällä.
 
Täällä on ollut nyt tasapaksuja päiviä pari..tänään tokaisin äidille kun kävi tässä meillä että olen huomannut kuinka tämä masennus on esimerkiksi ruennut "syömään" muistia..toistan itsenii aika usein vaikka oon jo asian puhunut kertaalleen..tämän on myös äiti huomannut..

Aamuisin en millään jaksa nousta sängystä haluaisin vain maata peiton alla...on niin väsynyt olo vaikka olisi nukkunut yön hyvin..viime yönä en kyllä nukkunut juurikaan..eikä johtunut vauvastakaan

Me saadaan lasten kanssa apua vaan mun äidiltä ja siskolta..miehen äiti tai isä ei ole pahemmin lapsenlapsistaan kiinnostueita..ovat kyllä iloisia kun näkevät heitä...mutta apua eivät ole koskaan tarjonneet saatika auttaneet ensimmäisen lapsen kohdalla hankinnoissa..mun vanhemmat ovat senkin tehneet...ei sillä ettäkö rahalla olisi merkitystä mutta jos eivät halua antaa hoitoapua niin olisivat voineet edes vaikka auttaa hankinnoissa..mutta sitä nyt on turha märehtiä enää kun esikoinen on jo 4.v

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Vaihtelevat on mielialat mullakin. Pääasiassa alkaa olla jo hyvällä tuulella ja itkeskely on jäänyt vähemmälle. Mutta sitten on niitä päivä kun ei vaan jaksais yhtään ja kaikki tuntuu niin kamalalta. Tosiaan välillä kun vauva herää syömään niin ei millään jaksais nousta ja imettää ja olis vaan ihanaa vetää peitto korviin ja jatkaa unia. Väsymys on kyllä kaikista pahinta. Se vaikuttaa niin paljon kaikkeen.

Onneks nykyään pienet hetket sitten piristääkin paljon enemmän kun ennen. Pari päivää sitten tytön pappa lähti vaunulenkille ja sain tehtyä ensimmäisen kunnon treenin tässä kotona ja kuuntelin musiikkia täysillä. Se teki niin hyvää päälle sekä kropalle. Tollasia hetkiä osaa kyllä arvostaa. :) Meillä on onneks apua mun vanhemmista. Tykkäävät hoitaa pikkusta ja niiden hoitoon sen hyvillä mielin jätänkin.

Toi julkisilla paikoilla liikkuminen stressaa täälläkin. Alkuun jopa ahdisti. Oon nyt kahteen kertaan käynyt bussilla kaupungilla ja yhdesti myös imettänyt kaupunkireissulla. Molemmilla kerroilla on kyllä ollut myös pumpattua maitoa pullossa mukana, mutta viimeksi se ei riittäny ja oli pakko imettää. Onneks löysin paikallisen sokoksen kahvilasta mukavan verhoilla eristetyn imetysnurkan, niin ei ollut niin paha. :) Viime kerralla myös bussissa alko vauva huutaa suoraa huutoo (se pahin, mitä oon pelännyt eniten!), mutta niin vaan siitäkin selvittiin. Ei siinä paljoo auttanu äitin hyssyttely ja tutin antaminen ja vauva vaan huusi, mutta minkäs teet. :grin Huuto tietty loppui heti kun oltiin jäämässä pois. :wink Kyllä ne reissut vaan jännittää, mutta pitää vaan rohkeesti mennä niin ehkä niihin tottuu. Ja kyllä ne muidenkin vauvat huutaa.
 
Mininen: Sain jälkitarkastuksessa 17.1. (synnytin 1.12.) lääkäriltä "luvan" alkaa juoksemaan tai oikeampi sana on varmaankin hölkkäämään, kun ei noilla vaunuilla lumisilla teillä sitä juoksemiseksi voi kutsua :grin Mutta muistutti, että pitää yrittää muistaa jännittää niitä lantiopohjalihaksia ja tietty kuunnella omaa kroppaansa. Mulla se on sujunut, enkä ole huomannut mitään virtsankarkailuja yms.

Mä en millään myös kehtaa kysyä hoitajaa, että sitä pitää tyrkyttää että jotenkin sitä kehtaa edes ottaa vastaan.."no jos nyt vaan haluat ja mitenkään ehdit ja jaksat ja viitsit, niin...." ja sitten on jotenkin kiire hakea tyttö kotiin, ettei vaan rasita liikaa esim isovanhempia...hm.

Mä oon huomannu myös muistini prakaavan. Kerron samoja juttuja moneen kertaan samoille ihmisille :grin Kerron täällä palstallakin varmaan moneen kertaan samoja asioita, joten älkää välittäkö :grin ja sellainen hajamielinen olo kokoajan ja tuntuu, ettei ikäänkuin ymmärrä suomen kieltä :grin Kotoa kun lähtee varsinkin jos tyttö mukana, pitää tarkistaa, onko itsellä vaatteet tullut päälle asti jne....

Se on kumma, miten oman lapsen parkua välttää viimeiseen asti, ja pelkää itkukohtausta julkisissa paikoissa, mutta toisten muksujen itkut ei häiritse yhtään :rolleyes:
 
Mulla alkoi jo viikko sitten ekat menkat synnytyksen jälkeen.. Ja tämä vuoto on varmaan pahempaa kuin synnytyksen jälkeen, onkohan ihan normaalia..? Kuinkas teillä muilla, onko jo alkanut ja onko vuoto runsasta?
Alkaa tosissaan ottaa päähän toi määrä...
 
Apua, mä en kyllä uskaltais mennä linkulla vauvan kanssa, joten nostan hattua teille likat :wink. Kuljen muutenkin yleensä omalla autolla, mutta nyt näitten kauheiden pakkasten aikaan olen sitten vaan jumittunut kotiin, kun auto ei lähde pakkasilla käyntiin... Huomenna pitäisi sitten koittaa asentaa turvakaukalohässäkkä mun autoon, jotta pääsen kattomaan kaverin vastasyntynyttä pientä (ja hän sitten näkee meidän pojan ekaa kertaa). On kyllä niin kiva mennä kaverille, jolla on samanikäinen vauva, niin ei tarvi hermoilla, jos oma poika sitten päättää huutaa naama punaisena, vääntää niskapaskat yms muuta mukavaa :grin. Eikä imetyskään sitten niin nolota, kun kaverikin imettää...

Mirkkuli, mä en ole varma onko mulla ollut yhdet menkat. Kun noin 5 viikon päästä synnytyksestä alkoi kunnon menkkakivut ja tuli sellaista tiputteluvuotoa pari päivää... :eek: Juuri ja juuri sellaista, että side piti laittaa... Ja siis jälkivuodot oli mielestäni jo loppuneet... Sitten kun vuoto loppui, niin loppuivat kuukautiskivutkin.

Täällä on muuten jaksaminen ollut plussan puolella (koputtaa puuta), mutta viime yönä sitten poika piti yöllä hereillä 3 h. Ja siis juuri kun olin muutenkin ihan väsynyt ollut koko päivän ja pääsärky vaivas ja mies tietenkin työvuorossa. Kyllä siinä hermoja koeteltiin :oops:. Juuri kun uneen pääsi niin aina poika rääkäs ja sitten taas piti heitaja ja hyssyttää masuvaivaista... No sitten kun vihdoin nukahti uudelleen niin nukuttiinkin sitten 11 asti :grin.

Yleensähän poika syö yöllä 2 h välein ja herään automaattisesti ennen poikaa syötölle :grin. Sen takia olenkin varmaan jo aika väsynyt, kun nyt reilu 6 viikkoa nukkunut niin heppoista unta. Onneks mies jää pariks viikoks vielä isyyslomille, niin saadaan vuoroteltua öitä.

Jaksamisia kaikille äipille! Ei ole aina niin helppoa tämä taival, mutta sitäkin antoisampaa :love7. Tää mami vieläkin välillä liikuttuu, kun poika vaan jaksaa hymyillä tällaiselle väsyneelle harakalle :)
 
Väsyny harakka :D osuvasti kuvailtu.

Täällä kans tämmöstä vähän neljän seinän sisällä kökkimistä. Mullakaan ei juuri kavereita ole jotka olis samassa elämäntilanteessa. Siskolla on 10kk vauva ja siis on vielä äippälomalla, mut senverran eri-ikänen et vaikee välillä ajottaa näkemisiä ym. Tosiaan nii ainoa mun kaveri jolla synty lapsi n.kk ennen meidän vauvaa nii se kuoli muutaman päivän synnytyksen jälkeen :.( ... Täällä sitä sitte vaa kaksin vauvan kanssa kökitään päivät. Jotenki hirvee kynnys lähteä mihinkään vauvauinteihin tms.

Meillä pikkutypyn yöllinen nukkumisenkka on 5 ja puol tuntia. Yleensä sellasta 4 tunnin unia ja sit sen jälkeen on sellasia pätkäunia ja kitinää, eli väsymys kyllä vaivaa. Syöttöväli on siinä 2-4 tuntia päivällä ja yöllä sen mukaan miten nukkuu. Määrä on melkeen aina 130ml paitsi yöllä sen pitkän ekan unipätkän jälkeen voi mennä jopa 160ml.

On kyllä ihanaa ku pieni nii kovasti jo juttelee ja virnuilee :Heartred

Mäkään en oo uskaltanu bussiin tai junaan vielä mennä. Autolla käyty jumbossa muutaman kerran. Yhen kerran sai ihan hullun raivarin, mut siitä sit selvittiin lopulta kuitenki ilman sen suurempaa paheksuntaa :wink saatiin itseasiassa vaa onnittelut vauvasta ohikulkijalta...liekö oli pientä ironiaa ilmassa, heh



Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
Mulla oli just viikon pituset menkat, aivan järkyttävää vuotoa :eek: synnytyksestä 2kk ja täysimetyksellä mennään, luulin et menkkoja ei näy pitkään aikaan mutta on varmaan yksilöllistä?

Sent from my RM-875_eu_finland_208 using Tapatalk
 
Täällä veto pois... Onneksi mies ottaa ens yön heräämisen, niin saan nukkua :) ei tarvinnut edes ite pyytää :)
 
Mulla taasen alkoi jo toiset kuukautiset synnytyksen jälkeen! Ekat menkat tuli kuukauden päästä synnytyksestä ja siitä kaksi viikkoa eteenpäin niin taas mennään:confused: Ehkä hormoonitaso heittelee, tosin en täysimetä. Normaali vuodon määrä ollut mielestäni. Olin vaan toivonut että menkat pysyis poissa tovin kauemmin... Raskauden aikana kun oli niin kiva ku ei tarvinnut niistä huolia.:p
 
Täällä on ollut mukava päivä..illasta on kumminkin tuli jotenki lopeen väsynyt olo ja ylisuorittamisen tunne..ensin oli hyvä fiilis kun on saanut jotain aikaan mutta sit tuli täys käännös...
Huomista jännitän ja on ahdistunut olo kun olen luvannut lähteä lenkille yhden tuttava äidin kanssa ja tää on ihka eka kerta kun meen lenkille lasten ja jonkun äitituttavan kanssa jolla on omat muksut mukana...koskaan en ole käynyt muuta kun oman äidin tai miehen kanssa...tiiän että tää tekee mulle hyvää kun on vertaistukea ja voi jakaa kokemuksia äitiydestä..mut silti ahdistaa..joudun pois omalta mukavuus alueelta pois "turvallisuuden" kehästä
Mutta jospa se menis hyvin ja huomaisin panikoineeni turhaan..
Itesekkään en oo linja-autossa mennyt lasten kanssa...hienoa kun jotkut sitäkin uskaltaa tehdä :D

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Harmittaa ihan et päivitän meiän kuulumisia tosi harvoin. :sad001 Empä oo oikein päässy koneellee, joko ukko istuu sillo ku poika nukkuu ja mulla ois mahollisuus tai sit en vaa yksinkertaisesti kerkee...

Mun jaksamiset menee ku vuoristorata. Huonon yön jälkeen koko päivä menee huonosti enkä saa päikkäreitä nukuttua. Minäpä ne yöt hoidanki, ku jos ukon kuhtuu apuun nii koko päivä on yhtä v-fiilistelyä. :mad: Hyvän yön jälkeen jaksaa monta päivää ja yötä ihan hyvin. :)

Eniten ärsyttää ja vie jaksamista ukon käyttäytyminen ja asioitten hoitaminen. Esim jos se vaihtaa vaipan, nii se ei voi pukee sitä loppuun vaa lähtee jonnekin. Tai sit yöllä ku pyydän nukuttamis avuks ja sanon et oon imettäny molemmat puolet, et sun vuoro hyssyttää. Nii mitä tää tekee, jää huutavan pojan kans mun jalkopäätyyn!!! Joo enhä mä oiskaa halunnu nukkua. Tai sit jos se kerkee ennen mua rueta hyssyttää poikaa yöllä, nii tulee mun luo ja pyytää imettää. Mä siihen, et hei haloo sä voit antaa korviketta! Se tasan tarkkaan on noina kertoina ollu tietoinen mun vähistä yöunista.... Voi että ottaa pattiin. Joten tämän takia en oo pyytäny avuks yöllä.

Ukko on lusmuillu töihin menon suhteen (oma yritys), mukamas väsynyt ku ei oo saanu nukuttua kunnolla. Nukkuu läpi yön, toisin kuin minä. Pari päivää sit sanoin sille et ryhdistäytyis, nii mitäpä se siihen. Käski MUN ryhdistäytyä!! :eek: Mä laitan astiat ja pyykit pyörii sekä siivoon jos mä vaan kerkeen, koska poika ei meinaa päikkäreitä nukkua. Ukko ite aamutöistä tullessa joko istuu koneella tai pelaa pleikkaria. Nyt pitäny sille mykkäkoulua sen pari päivää ja miettiny et mitähän pitäis tilanteelle tehä. Ukko ei tajua loukanneensa mua eikä tajua pyytää anteeks. On vaa nii ku mitään ei ois tapahtunu...

Sori, ku tuli kauhee tunteiden ryöppy. :confused:
 
Mulla alko kans menkat jo 5 viikkoo synnytyksestä, luulin ja toivoin että ne olis pysyny vähän kauemmin pois. Vuoto oli pari päivää niin runsasta että piti oikeesti laittaa vaippa, onneks oli tenan näyte vaippoja jemmassa :grin edelleen on menkat mut vuoto onneks normalisoitunu, vähän kyllä ärsyttää että nää menkat tuli tähän väliin kun on ristiäiset.
 
Uskaltauduttiin tänään ekaa kertaa bussiin. Käytiin parissa kaupassa kiertelemässä ja kaikki meni ihan kivasti, kunnes päästiin paluumatkalle...
Bussia odotellessa alkoi jo pieni kitinä ja kiemurtelu vaunuissa. Nostin pojan syliin ja hytkyttelin sitten loppumatkan. Loppuhuipennuksena bussi hyytyi muutama km ennen kotia risteykseen ja siinä sitten hikoiltiin vauvaa sylissä heijaten noin 30 min, kun kuski ei uskaltanut ketään päästää ulos. Saa nähä koska uskaltaa kokeilla uudestaan :p

Onko kukaan muuten törmännyt imettäessä sellaiseen outoon "ahdistusaaltoon" joka loppuu, kun heruminen alkaa?? Ilmeisesti D-MER nimisestä ilmiöstä kyse. Ihmettelin monta viikkoa mikä ihme siinä imettämisessä ahdistaa, kunnes tajusin alkaa ihan tutkia asiaa... Ehdin jo luulla, että tää on joku masennuksen alku tms.
Ihme juttuja o_O
 
Emäntä: Voi apua noita miehiä..meilläkin iskä pitää (illalla kun vihdoin saapuu kotiin) tyttöä sylissä JOS se ei kiukuttele. Jos huuto alkaa/jatkuu, mies ahdistuu ja ojentaa tytön mulle. Yhden kerran kokeiltiin että mies valvoo yön alkuviikkoina. Hermot sillä vaan meni ja mun harteilleni jäi sekin yö..:mad:

Mulla on just loppumassa ekat menkat ( vajaaa 2 kk meni synnytyksestä, että tulivat takaisin) Minipillereiden kanssa mennään ja menkat kesti reilusti yli viikon. Jos ne nyt vieläkään loppuvat..muuten vuotomäärä suht normaali, tai sellainen kuin ennen raskautta.
 
Takaisin
Top