Äidille vaativa, isälle rento

Kyfi0127540

Vasta-alkaja
Meillä vaimon kanssa 1,5 vuotias poika. Kävelee, juoksee, liikkuu, leikkii ja kovasti tavailee sanojakin jo hiljalleen.
Isänä ihmettelen ja taas toisaalta en ihmettele, mutta olen huomannut, että lapsi viihtyy stressittömämmin ja iloisena omana itsenään, kun olemme kaksin tai muualla ystävieni tai poikani ystävieni seurassa.

Äitin perään huudetaan jatkuvasti. Juostaan perässä vessaan, hakataan vessan ovea huutaen täyttä kurkkua niin kauan kun ovi aukeaa. Huudetaan, kun äiti nousee sohvalta keittiöön (5 metrin matka) hakemaan vaikka välipalaa pojalle. Huudetaan kun äiti kieltää availemasta esim. kaappeja tai kiipeilemästä keittiön pöydälle.
Saattaa välillä omatoimisesti mennä olohuoneeseen katsomaan piirrettyjä, mutta jos pienikin rapsahdus kuuluu sieltä missä äiti on, huuto alkaa ja juoksujalkaa sinne välittömästi.

Mutta, kun olemme kaksin, isä ja poika, poika tottelee, käyttäytyy nätisti eikä kitise vastaan. Hän on kuin toinen persoona minun kanssani kaksin ollessa. Kun menen vessaan, hän odottaa nätisti eikä varsinaisesti välttämättä noteeraa koko asiaa. Kun nousen sohvalta hakemaan keittiöstä välipalaa tai mitä vain, hän jatkaa touhujaan eikä välitä siitä juurikaan, että nousen. Saattaa toki tulla perässä katsomaan, mutta hymy naamalla eikä huudosta tietoakaan. Kun kiellän häntä availemasta kaappeja, hän tottelee heti ja itsekin toteaa perään "ei saa" hymyillen.

Kun olemme kylässä tai kaupassa koko perheenä, poika huutaa ja kitisee ja itkee jokaisesta asiasta mitä ympärillä on.

Kun olemme kylässä tai kaupassa kaksin isä ja poika, poika käyttäytyy nätisti ja hymyilee vain kokoajan uteliaana ympäristölle.

Imetys lopetettiin täysin 1v 2kk ikäisenä, koska öistä ei meinannut tulla yhtikäs mitään. Sen jälkeen nukkunut joka ikinen yö 8 - jopa 12 tuntia yhteen menoon, eli noin 4 kuukautta nyt, yhtenäkään yönä kertaakaan heräämättä.

Minä, isä, aloitin unikoulun pojalle tuolloin ja se lähti kerta heitolla paremmin kuin ikinä osasin odottaa.
Äiti kun yrittää poikaa nukuttaa ilman imetystä, ei siitä tule vieläkään mitään, vaikka nyt kuukausien jälkeen oli ensimmäiset yritykset äidille ilman imetystä nukuttaa poikaa. Huutaa vain eikä nukahda.
Isä kun nukuttaa, poika nukahtaa muutamassa minuutissa ja nukkuu läpi yön.

Nukkuu siis todella hyvin, mutta vain isän nukuttamana.

Poika syö hyvin, on kaikkiruokainen, eikä nirsoile mistään. Syö kunnes maha on sopivan täynnä ja ilmoittaa sen nätisti itse.

Onko lapset normaalisti näin äidin perään ja näin äidiltä vaativia? Miten saisimme saman rennon ja iloisen olotilan lapselle äidin kanssa ollessa, eikä olisi niin vaativa äidille kokoajan? Onhan se totta, että isänä kun käyn töissä ja nään lasta vähemmän, niin onhan meillä erilainen suhde kun äidillä, joka on aamusta iltaan lapsen kanssa + imetyksestä tulleet siteet lapsen ja vanhemman välille.

Mietinkin, että päiväkoti tekisi pojalle hyvää ja saisi ns. vieroitusta äidistä ja saisi leikkiä ikäistensä kanssa, mutta odotamme toista lasta (rv 19+3), joten äidin töihin paluu ei juurikaan ole enää tässä kohtaa vaihtoehto.

Äiti alkaa olla loppu ja vielä raskaanakin ja pelottaahan tässä hieman, miten tulee pärjäämään tämän taaperon ja uuden tulokkaan kanssa kolmisin kotona, kun olen töissä. Siksi halusin purkaa mieleni tännekkin, jos jollakin olisi ideoita miten tämmöisessä tilanteessa voisi toimia tai mitä kannattaisi kokeilla.
 
Minusta kuulostaa siltä että poika kokee saavansa liian vähän läheisyyttä imetyksen loppumisen myötä ja reagoi sitten noin. Siihen auttanee hieman, jos poika voisi saada päiväsaikaan extrahuomiota ja läheisyyttä äidiltä. Toinen mikä vaikuttaa on se, että kun sinä käyt töissä niin äidin kanssa on läheisempi side, jolloin äidille myös kiukutellaan enemmän. Voisi olla uhmaakin mukana. En usko että päiväkotiin laittaminen auttaisi tilannetta ellei sitten äiti ole todella romahduspisteessä, jolloin hän tarvitsee lepoa ja silloinkaan tuskin täyspäiväinen päiväkodissa olo ei ehkä ole se paras vaihtoehto. Itse jouduin laittamaan suunnilleen saman ikäisen lapsen hoitoon ja siitä seurasi paljon huomionkipeyttä ja kiukuttelua. Olisiko teillä tukiverkkoa joka voisi auttaa lapsen ja toisen syntymän jälkeen lastenhoidossa vaikka vain silloin tällöin niin äiti saisi enemmän lepoa. Jaksamista koko perheelle! Tätä sanotaan vähän joka asiaan lohdutukseksi, mutta se on vain vaihe, joka menee ohi.
 
Kuulosti ihan meidän arjelta [emoji23] imetys lopetettiin9 kk iässä ja päiväkotiin meni vuoden vanhana osa-aikaiseksi, noin kolmea päivää viikossa.

En osaa kyllä yhtään sanoa mikä auttaisi, ehkä ajan kanssa parempi. Toivon ainakin itse näin! Jaksamisia!
 
Täysin normaalia. Kyseinen ikä on tyypillinen eroahdistusikä ja poskihampaiden tekoikä, jolloin äidiltä, tai joltain muulta päähuoltajalta saa eniten lohtua ja turvaa.

Tuo kumpaa vanhempaa lapsi suosii vaihtelee iän mukaan. Pian vain isi kelpaa.

Meillä on parhaillaan sellainen vaihe. Isin kanssa syödään paremmin, isin kanssa mennään nukkumaan paremmin, isin kanssa ei kiukutella pukemisia. Ja vain isi saa pukea jne. Ikää 2,5-vuotta. Vielä vähän aikaa sitten tilanne oli toisinpäin ja kohta varmaan taas.

Ei tuohon muu auta kuin avoin syli aina tarvittaessa ja äidille omaa aikaa ja paljon. Kohta tilanne on toisinpäin, kyllä se siitä.
 
Meillä myös poika on minulle, äidilleen vaativampi kuin isälle. Vessassakaan ei saa käydä rauhassa, sitten kun näkee äidin tulevan töistä niin itkee, mutta kun isä tulee niin ei ole millänsäkään. Esimerkkejä on monia. Minä imetän vielä kun poika vaatii sitä, miten vaimosi lopetti imettämisen, kun täällä ainakin itketään kovasti rinnalle, miten teillä onnistui se vieroittaminen? Samaa kysyisin muilta imettämisen lopettaneilta, kuten Cokadalta, kuulostaa että te vain lopetitte, mutta miten se lapsi sitten rauhoittui esim. illalla, kun haluaa tissiä? Annatteko maitoa illalla pullosta tai muuten?
 
Meillä on 1,5v poika, edelleen rinnalla kylläkin. Ja ihan samanlainen kiukuttelu äidille. Mutta meillä on aina ollut lapset samanlaisia. Varsinkin kun tahtoikä alkaa. Ja meillä isä käy töissä ja tekee välillä todella pitkää päivää, niin ei poika kiukuttele hälle koska näkee paljon harvemmin. Yleensä vielä lapsi kiukuttelee ja näyttää ne negatiiviset tunteet sille johon se luottaa 100%. Hän tietää et vaikka huutaa, niin äiti ei ole koskaan häntä hyljännyt joten uskaltaa huutaa ja kiukutella. Taaperonne on vaativassa iässä. Täälläkin panta kiristyy välillä, mutta meillä auttaa selvästi kahdenkeskiset hellyyshetket. Isoveljet pelaa ja äiti keskittyy poikaan. Kun teille vauva tulee, niin teette niin että sä otat vauvan ja äiti saa yksin olla esikon kanssa laatuaikaa, niin liiallista mustasukkaisuutta ei välttämättä tule :) Tsemppiä teän äidille! :)
 
Mutta vinkin annan, älä ainakaan mee sanomaan vaimollesi että "ei se koskaan mulle kitise" tai "mulle poika on kuin enkeli aina" se v*tuttaa eniten kuulla omalta mieheltä, jos se on hetken pojan kans kaksin ja mä tuun takas kotiin tai kerron miten se on huutanut päivän mulle..
 
Takaisin
Top