Taidot

Meilläkin aletaan olla siinä pisteessä, että voi alkaa sanoa pojan osaavan kävellä :) Enää ei oteta vain askelsarjoja ilman tukea tai pieniä pyrähdyksiä, vaan poika saattaa jotain hoksatessaan nousta lattialta seisomaan ja lähtee ihan luontevasti kävellen kohti mielenkiintoista kohdetta. Ja muutenkin viettää enemmän aikaa jaloillaan, milloin nyt ei ole kiipeilemässä.

Kaksi viikkoa ja sitten tuokin on vuoden, iso poika jo :):Heartred
 
Oi niitä aikoja.. :wink
Meillä ei ees kävellä enää paitsi jos peruuttaa pitää, eteenpäin mennään juoksuaskelin. Varsinkin jos vessan ovi on auki..
 
Meillä ei olla vielä noustu pystyyn ollenkaan, neiti etenee edelleen omalla hienolla tyylillään ja kävelee sitten kun sen aika on. Kävelyttämisestä ei tällä hetkellä tykkää yhtään vaan jalat menee veltoiksi ja pudottautuu istumaan.
 
Meillä alettiin vasta tän viikon maanantaina virallisesti kävelemään ilman tukea ja kunnon ensi askeleet otettiin vasta viikkoa aiemmin. Poikahan oppi tosiaan jo vähän ennen 8 kk kävelemään tukea vasten, joten piti melkein 5 kk taukoa ennenkuin lähti ilman tukea kävelemään. Nyt siis viikossa ensiaskeleet on muuttuneet kunnon kävelyksi, vaikkakin vielä mennään konttaamalla pitkät matkat tai jos pitää päästä kovaa.

Sanojakin on alettu viime päivinä tavailemaan enenevissä määrin. Aiemmin sanavarastossa on ollut vain äiti (n. 5 kk lähtien), isi, ei, hei ja satunnaisesti mummu (n.8 kk lähtien) ja nyt sitten on harjoiteltu ainakin kenkä, lamppu,sukka ja kukka sanoja. Tänään kaupassakin osoitti tekokasvia ja sanoi kukka :grin.
 
Meillä meni aika samaan tapaan kävelyn kanssa kuin Antonialla, keväällä ja alkukesästä tuntui, että tuo oppii kaikkea hirveällä vauhdilla ja sitten tulikin monen kuukauden tauko niin, että enemmän hiottiin olemassaolevia taitoja kuin opittiin uusia. Nyt poika on sitten oppinut kävelemään ihan kunnolla sisätiloissa, ulkona ei vielä uskalla vaan seistä tönöttää kengät jalassa :grin

Puhumisen suhteen meillä on sellaisia kausia, että poika toistaa tosi tarkkaan sanoja ja juttelee paljon selvemmin kuin muuten (tässä joku aika sitten varmaan kerroinkin, että nyt tuntuu tulevan sanoja). Sitten kausi taas menee ohi, puhuminen unohtuu kokonaan ja keskitytään johonkin muuhun, kuten nyt siihen kävelemiseen :)
 
Meillä ei myöskään vielä kävellä ilman tukea tai seistä ilman tukea. Ehkä poju säästelee tuota taitoa joululahjaksi meille! Kyykkysillään kyllä on, että ehkäpä kohta jo nousee keskilattialla seisomaan ilman tukea. Ja seisoo myös niin, että ottaa tukea selällä, eikä käsillä, esim sohvaa vasten selkä. Kyllä tuo tuosta kävelemään lähtee ennemmin tai myöhemmin :)
 
Meilla poika alkoi siis kavella 11kk, siis ihan muutama hassu viikko sitten. Ja nyt otetaan jo juoksuaskeleita. Naamalleen lennot ei hidasta vauhtia ja poika on ihan sekunnissa takaisin jaloillaan. Poika juoksee kaytannossa ympari asuntoa. Olohuoneesta terassille (jos ovet ovat auki) ja terassilta vanhempien makkariin, makkarista kaytavalle ja takaisin olohuoneeseen. Kaikki lelutkin ovat pitkin poikin asuntoa. Meidan kamppa alkaa vihdoinkin muistuttaa pikkulapsiperheen kotia. :) Tosi nopeasti tuo tasapaino on kehittynyt ja askeleet tulleet vakaammiksi. Ei uskoisi, etta ollaan tultu tahan pisteeseen. Ei vaan uskoisi, etta meilla ei ole enaa vauvaa...

Sen sijaan pojan sanavarasto on edelleen pyorea nolla. Mitaan jarkevaa sanaa ei ole tullut edelleenkaan vaan poika hokee omaa vauvakieltaan da-da-da-da-daaaa... Samat tavut sielta tulee kuin jo monta kuukautta sitten eli puheen suhteen en ole huomannut mitaan kehitysta. Vaan mikas kiire sita on. :)
 
Meillä poika pitää käsiä vähän pystyssä edessään kävellessään niin, että silhuetti muistuttaa jotain hattivattia :grin Ja vaappuvasta liikkeestä tulee mieleen hulatanssija.
 
Mä naureskelin tässä yksi päivä, että jos neidin laittaisi Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmaan, niin ne tuomarit olisivat ihan myytyjä "oooh, mikä luonnollinen rumbakävely!". :grin Ja sitten meillä on muoviset palautuspullot sellaisessa kassissa keittiön lattialla, että neiti saa leikkiä niillä. Niin yksi päivä tuo oli kaivanut tyhjän pepsipullon ja käveli sitten se kädessä sellaista vaappuvaa kävelyä... :laughing021
 
Nykyisiä 'uutuuksia': Paidan riisuminen itse, valitettavasti myös kun ei pitäisi.. Itse lusikalla pilttipurkista ruuan syönti (tyttö työntää lusikan pitämäni purkkiin, "heiluttelee" sitä hetken siellä ja pistää suuhun. On yhtä sottaista kuin kuulostaa, mut on haljeta ylpeydestä ja suostuu sentään syömään niin!) Yksinkertaisten tehtävien suorittaminen, esim sulje ovi, hae nukke, anna äitille, pistä pöydälle, siivotaan (järjestellään iltaisin huoneesta tavarat kaappeihin) jne. Ja jotain tuommoisia. Vielä tyttö tottelee aika hyvin monessa asiassa, kun on niin hienoo ja jännää ymmärtää mitä pyydetään ja osata tehdä jotain samalla lailla kuin aikuiset.
 
Tuosta tuli mieleen, että minä eilen liikutuin, kun oltiin tehty pojan kanssa isänpäiväkortti ja hän vei sen miehelle, kun annoin kortin pojalle käteen ja pyysin, että vie isille :) Niin muuten liikuttui mieskin. Itse kortti oli ihan vaan mustikalla painettu kädenkuva, jonka minä sitten leikkasin ja liimasin korttipohjalle, mutta ajatus on tärkein :grin

Meilläkin ymmärretään aika monet noista Murmeliinin listaamista, mutta "siivotaan" on valitettavasti vielä aika hakusessa parhaista yrityksistäni huolimatta :grin Olen kade. Uutena olen huomannut, että poika tarkkailee tosi paljon myös meidän tekemisiä ja ottaa niistä mallia, osaa esimerkiksi viedä puhelimen korvalle jos saa sen käsiinsä tai "harjata" hiusharjalla eli vie sitä päätään pitkin. Kolikon kääntöpuolena huomasin, että poika "komentaa" koiria vähän turhankin tomerasti, täytyy varmaan kiinnittää huomiota siihen, miten itse elukoita käskee :eek: Poika kun ei kuitenkaan ymmärrä sitä eroa siinä, kun koirille normaalisti puhuu ja siinä, kun niitä toruu vähän tiukempaan sävyyn.
 
Mä oottelen jo kovasti milloin poju alkaa puhua. Sanavarastoahan tämän ikäisellä on jo paljon, kuten varmaan ollaan kukin huomattu. Tuo, miten paljon näinkin pieni ymmärtää jo sanoja ja yksinkertaisia lauseita on tosi ihmeellistä :)

Pojun kanssa voidaan toistaiseksi keskustella vain siitä, "mitä kissa sanoo", "mitä lammas sanoo" ym, joten nuo jutut on aika nopeasti aina puhuttu :grin

(Toisaalta kyllä hirvittää, että puheen myötä itkun ja kitinän korvaa sanallinen valitus ja uhmakas kielenkäyttö... :eek:)
 
Täällä oltiin mummon kans katteltu päivällä metikössä mellestävää varisparvee ja kun me vanhemmat tultiin kotiin, tyttö osas "lentää" heiluttamalla vinhasti käsiään ja raakkui.
Jos koira sanookin 'auf', niin variksen ääni tulee melko autenttisesti. Kaanista.. Noin ne kosijat pysyy kaukana ;:wink
 
Muokattu viimeksi:
Ihanaa kun lapsi oppii uusia asioita, mutta sanottakoon että tuo kiipeileminen ei ole äipän mielestä mitenkään superkiva juttu, lapsen mielestä tosin on. Taannoin yllätin pojan seisomasta keittiön pöydällä :O Sinne se nyt sitten pyrkii tasaisin väliajoin. Nyt uusinta hauskaa on kiivetä sohvan kautta sohvapöydälle. Keittiöjakkaralle tuo on myös kiivennyt jo jonkin aikaa, ylemmälle askelmalle. Onneksi osaa sieltä laskeutua nätisti alas ihan itse. No joskus saattaa jäädä roikkumaan siihen avuttomana jos jalka lipeää mutta muutoin aika hyvin sujuu. Kauhulla odotan milloin se keksii miten pinnasängystä pääsee pois omin avuin... Huokaus!
 
Meilla poika kirmaa nopein pikkuaskelin ympari kotia ja kurkottelee kylla joka paikkaan, mutta ei ole onneksi viela tajunnut kiipeilemisen jaloa taitoa!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top