Ihanat kamalat sukulaiset

Nyt kuulkaa avaudun!! :D
Mulla on kuus vuotta nuorempi sisko, jonka kanssa ollaan nyt "aikuisina" oltu suht läheisiä (Minä 27, hän 21..) Ja asuttukin yhdessä jonkun aikaa. Hän sitten löysi miehen ulkomailta, mies kävi suomessa ja pian muuttivatkin yhteen miehen kotimaahan. Ei tässä mitään, sisko sai hienosti töitä jne. MUTTA.. Sain aikani sposteja molemmilta, kuinka toisella on aina joku perkeleen käytöshäiriö tai ongelma itsensä kanssa. Sain spostit loppumaan kun kehoitin molempia keskittymään parisuhteeseen eikä toisen terapointiin..
No nyt sitten aikaa on kulunut vuoden verran kun sain siskoltani ensin kuvaviestin jossa oli mielialalääkepaketin kuva, olin hetken että häh ja sitten sisko kertoo että kun ahistaa. Kysyin että mikä ahistaa ja hän vaan hirveen marttyyrimaisesti että ei hän osaa sanoa. Sain ihan kamalat raivarit, että jotain ilopillereitäkö hän nyt sit kuvittelee syövänsä ja siitä innostuksen irtoavan. Miten voi syödä lääkkeitä kun et käytännössä edes tiedä mihin niitä syöt????
Käskin hankkimaan harrastuksen kun selkeästi hänellä on tylsää ja vaikka pudottamaan painoa (sairastaa PCOS:ää) johon hän fiksusti kertoi, että ei taida viitsiä, kun ei halua lapsia koskaan niin ei se ylipaino haittaa.. VOI HOHHOHOHOHOH!!!!!
Oon niin ärsyyntyny että!! Kaikkein ärsyttävintä on että olen hänen kanssaan jo sopinut että hän olisi tulevan lapsemme sylikummi.. No enpä tiedä, kun ei osaa itsestään huolehtia niin miten joku kummilapsi??? (ihan vaan periaatteesta!!!)
Kiitos avautumisen mahdollisuudesta. :D

Tämä kommentti tulee nyt vähän myöhään, mutta... Valitettavasti on olemassa sellaisetkin asiat kuin paniikkihäiriö ja selittämätön ahdistus, joihin oikeat mielialalääkkeet voivat auttaa. En tietenkään osaa sanoa mitä siskollasi on elämässään menossa, mutta aivoista voi esimerkiksi puuttua tietty välittäjäaine, mikä aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Tähän itsekin saan mielialalääkkeitä, ja ilman niitä elämä olisi erittäin synkkää.

Tuossa kohti vähän särähti avautumisesi korviini (no, kuvainnollisesti... :grin). Mutta tämä taas ei ole edes hyvä tekosyy käyttäytyä muita kohtaa typerästi! Eikä edes siskolla ole oikeutta vaatia kummiutta itselleen, ei vaikka suhde olisi kuinka läheinen. o_O Toivottavasti siskosi saa apua ongelmiinsa! Ei tosiaan ole sinun kontollasi terapoida aikuisia ihmisiä. :happy118
 
Mä en tiiä miten purkaisin tunteitani tai suhtautuisin tilanteeseen, kun anoppi ja muutama muu koko ajan kimpussa neuvomassa/huolehtimassa (ihmettelin et miksi muut, kun odotin oman äitini olevan se joka on neuvomassa). Miten mun pitäisi elää ja miten olla. Enhän voi menmä sanomaan mitää, kun toimeen pitäisi yrittää tulla. :/ sain vauvan huoneen ns. valmiiksi niin sain kommenttia, et miten lapsiturvaton kotini on (ystävän vanhempi lapsi repi mobiilia irti sängystä niin et rutina kuulu, ei viitsinyt vissiin kieltää)vaikka oli kyse sängystä ja hoitopöydästä missä ei mitään vikaa tietääkseni ole (oma äiti ostanu uutena). Yritän vielä tappaa lapseni sillä, kun sängyssä on se katos. Se voi tukehtua siihen kuulemma. Niin ja lakanoita ei saa tehä itse, ku on niin kallista (mummo tohkeissan ekasta lapsenlapsesta niin haluaa tehä). Sitten olen saanut kamalaa kritiikkiä siitä etten ota lasta yöksi viereeni ja anna tissin olla hänen suussa 24/7. En ymmärrä miksi tälläistä, kun lapsi ei ole täällä vielä...?! Sitten sain kuulla kunniani miehen välityksellä siitä, kun syön mukamas pelkkää roskaruokaa ja juon limpparia vaikka tämä ei pidä paikkansa. Meillä syödään kotiruokaa ja se, et välillä syön huonommin niin johtuu vaan ihan siitä, kun on niin kamalat pahoinvoinnit. Neuvolassa se tiedetään ja painoni on noussut normaalisti. Tuossa jokin aika sitten jouduin kyllä tiputukseen, kun ei vaan pysynyt mikään sisällä. Siitäkään en uskaltanut sanoo kellekkään, ku olo on se et paska äiti musta tulee teinpä miten päin nyt sit hyvänsä. Tämän kaiken päälle ikeä henkilökunta sairaalassa niin on sekavat mietteet mennä synnyttämään.
 
Ei siun Iita_ pitäisi tuommosta joutua nyt kestämään, kun odotat ja tunteet on pinnassa. Sanot vaan, että jos ei oo mitään positiivista/kannustavaa sanottavaa voi olla ihan hiljaa. Miula on sen verran äkkipikainen luonne, että olisin varmaan koko köörin heittäny ulos :mad:
 
Kiitos :Heartred mä olen nyt huomannu et raskaus aikana mun suusta pääsee ihan kamalia sammakoita välillä. Olen ollu hiljaa sen takia, ku pelkään et sanon ihan liian pahasti. Mut ajattelin et jos tilanne jatkuu ni sit sanon suuttu tai ei. :) ihmettelin et miksi se on mua kohtaan sellainen, kun sen vanhemmalla pojalla ja vaimolla on jo kaks lasta ja kolmas tulossa...?? Ymmärtäisin jos tää olis sille eka niinku tää on mun omalle äitille. Ei se koskaan niitten juttuihin oo puuttunu, mut mikä mussa voi olla vikana?? Sit ne keuhkoo siitä et kaikki pitäis olla käytettyä ja se veljen vaimo halus reilun tonnin vaunut ja uuden auton. Eipä niistä sanonu mitään... meillä lähes kaikki käytettyä ja vanhaa, paitsi ne mitä mun äiti välttämättä halunnu ostaa. :) mummo höperyyttä ilmassa!! :D tilanne hieman outo enkä oikeen tiiä miten tässä olla..
 
Huh huh Iita_, en tiedä, miten jaksat tuollaista! Ei sinun kyllä tarvitse kestää noin typerää käytöstä, eikä tuntea huonoa omaatuntoa jos sanot asiasta. :happy118 Tsemppiä kovasti! :)
 
Iita. Tsemppiä ja voimia sulle... Ei tollasta kyllä tarvii jaksaa.Toivottavasti sun anoppiskin ymmärtäis alkaa olemaan hiljaa ja puuttumatta teidän asioihin ja jos ei ymmärrä toivottavasti saat hajurakoa heihin. Varmasti olet hyvä äiti pikkuselle..
 
Äitini suuttui minulle juuri äsken siitä, etten ole maistanut (lusikalla suoraan purkista) hänen tekemäänsä puolukkahilloa. Myös mieheni ja vauvan olisi pitänyt maistaa hilloa.
 
Voimia Marikata! Olen joskus miettinyt että millaista olisi yrittää olla fiksu ja kypsä aikuinen uusperhekuviossa. Minulta ei luonnistuisi varmaan kovinkaan helpolla, ja hatunnosto jokaiselle joka jaksaa pysytellä asiallisena etenkin silloin kun tilanne on tulehtunut.

En oikein tiedä mitä ajatella mieheni eli myös meidän lapsen sukulaisista. Kun lapsi syntyi katosivat kun pieru saharaan. Ehkä jo raskausaikana, mutta eipä sitä tullut huomanneeksi (silloin en kauheasti kaivannut anoppia ja sen raskauskilokommentteja). Tavallaan helpottaa oloa koska tiedän etteivät ole minusta koskaan oikein pitäneet, mutta lapsen puolesta harmittaa koska muistan miten tärkeitä omat isovanhempani olivat minulle lapsuudessa. En tarkoita että olisin nakittamassa ketään lastenhoitajaksi elleivät välttämättä halua, ihmettelen vaan ettei appivanhempia tunnu kiinnostavan ainut lapsenlapsensa. Tai mistä minä tiedän, mutta ei ne juuri käy lasta katsomassa. Vierastamisen minimoimiseksikin olisi tärkeää pienestä pitäen tavata isovanhempia. Voi tietysti olla etteivät sitten myöhemminkään halua pitää kauheasti yhteyttä, eikä heillä ole tietenkään mitään velvollisuutta siihen. En vaan ole koskaan ennen törmännyt tällaiseen. On käynyt mielessä etteivät halua tutustua lapseen kun sillä on niiden mielestä väärä äiti. Mikä olisi aika julmaa lasta kohtaan. Ja lapsen isää kohtaan.
 
Kiitos Lilli30

Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta oletteko kysyneet asiasta miehen vanhemmilta? Joidenkin ihmisten kanssa sentään pystyy keskustelemaan. Tietysti se on eri asia, jos keskustelu ei suju tai toinen osapuoli on haluton osallistumaan millään tavalla.

Toisaalta tulee mieleen, että raskausaikana moni pariskunta myös saattaa hieman käpertyä oman kotinsa turvaan, joka saattaa sukulaisilta tuntua siltä, että seura ei kelpaa.... Sitä harhaluuloa on sitten vaikea lähteä muuttamaan, jos molemmat osapuolet kuvittelevat pahinta, vaikka todellisuus voikin olla mitä tahansa..
 
Marikata, ei olla oikeastaan suoraan kysytty. Minusta miehen pitäisi ottaa se puheeksi jos jonkun. Ja olla aktiivisempi pitämään yhteyttä heihin. Jos minä kysyn, pelkään että se tulkitaan syytökseksi ja velvoitteeksi. Miestä tilanne ei vaivaa, joten kukaan ei ole asiasta puhunut puolin eikä toisin. Voi olla että tässä on monta väärinkäsitystä päällekkäin, mutta jos nyt ei kenelläkään ole mitään hampaankolossa, niin siinä vaiheessa aika varmasti on jos minä alan järkkäämään jotain "yhtä suurta perhettä"-kokoontumista. Jaksoin panostaa joskus aikoinaan, laitoin ruokaa tai leivoin kun olivat ilmoittaneet tulevansa kylään niin kävi yleensä niin että koko päivä oltiin kotona koska ovat tulossa johonkin aikaan, ja illalla sitten tuli puhelu että ei me nyt tullakaan. Ja tätä tapahtui monta kertaa. Myös juhlapyhinä, kun olisi ollut monta muutakin vaihtoehtoa kenen kanssa aikansa viettää.
 
Kuulostaapa harmilliselta. Voipi tietysti olla, että heillä on jotain ihan omia ongelmia. Kuulostaa melko epätodennäköiseltä että tahallaan/suunnitelmallisesti ilmoittaisi tulevansa ja sitten ei tulisikaan.. Mutta eipä toisista ihmisistä voi koskaan tietää.
 
Huh, sympatiaa kaikille, keillä rasittavia sukulaisia on.. Ihmetyttää mikä saa ihmiset käyttäytymään niin idioottimaisesti.

Itse olen joutunut ottamaan todella paljon etäisyyttä miehen isovanhempiin. Ovat sinänsä ihan mukavia ihmisiä, mutta mulla vaan keittää niin pahasti, kun he joka tapaamiskerralla kommentoivat todella typerästi lapsemme sukupuolta.
Olin jo ennen omaa raskauttani kuunnellut pojasta jauhamista noin kolme vuotta, kun mieheni serkulle huomauttelivat kuinka heidän pitäisi se poika tehdä. ( TEHDÄ?! ) heillä on siis kaksi ihanaa tyttöä.
Me emme itse tienneet vauvamme sukupuolta ja kun tyttäremme syntyi, osoittelivat mun vatsaa ja sanoivat "muista sitten että tulee tuolta niitä poikiakin". Nyt viime kesänä sanoivat tytöllemme että "opetteleppas nyt kävelemään että pääset sitten pois sen pojan alta". Mulla ei vaan enää riitä ymmärrys, varsinkin kun näitä kommentteja on vaikka muille jakaa. Lähinnä mulle ja miehen serkun vaimolle heittävät näitä juttuja. Esim. yksillä synttäreillä tämä miehen serkun vaimo piteli sylissä kummipoikaansa niin mummo ilmoittaa "no siinä se nyt pitää poikaa että oppisi sellaisen seuraavaksi tekemään". Lähdettiin tässä kohtaa molemmat pois, ei vaan enää pystynyt kuuntelemaan.
Tiedän, että ovat vanhoja ihmisiä mutta ei se musta anna oikeutta loukata toisia. Mitäs sitten kun lapset alkavat ymmärtää puheita, en todellakaan halua että tyttäreni tarvitsisi ikinä ajatella olevansa huonompi koska on tyttö.

Mieheni tietää kyllä että olen loukkaantunut, mutta ei osaa oikein sanoa siitä heille. En ole nyt kesän jälkeen nähnyt heitä ja ajattelin etten enää aio kuunnella mitään tuollaisia juttuja. Varsinkin nyt kun olen uudelleen raskaana, niin en jaksa mitään pojasta hässäköintiä. Pelkään vielä itse että jotain saattaa sattua, niin sukupuoli on ihan viimeisenä mielessä.. Huhhuh.

Kiitos ja anteeksi! Tuntuipa ihanalta kirjoittaa näitä asioita jonnekkin :)
 
Ohoh! Onpa todella törkeää käytöstä! Itse en tollasta suvaitsisi vaan antaisin kuulua tuutin täydeltä. Miten ihmiset ei tajua että jokainen lapsi on lahja ja rakas vanhemmilleen olkoon kumpaa sukupuolta tahansa. Meillä on sekä poika että tyttö ja molempia rakastetaan yhtä paljon ja samoin tekevät isovanhemmatkin. En sietäisi varsinkaan isovanhemmilta epätasa-arvoista kohtelua. Tollanen voi olla ja on lapselle traumaattista.
 
No just :-( Meillä ainakin kaikki ottanneet molemmat vastaan ku appivanhemmilleni ovat 2 ekaa lastenlasta.
En sietäis hetkeäkään,jos aletaan sukupuoli syrjintään,pittäis kyllä olla tyytyväisiä siitä,että suku jatkuu.

Kovasti tsemppiä.
 
Tsemppiä kaikille!! Kenenkään ei tarvitsisi joutua oikeesti kokemaan mitään vastaavaa. Lasta rakastetaan omana itsenään ja äidit yrittää aina parhaansa kaikessa. :Heartred Ei pitäisi ottaa muiden sanomisia niin itseensä, mutta se on välillä oikeesti vaikeaa ja tiedän, että se ei aina mene niin. Tunteet nousee väkisinkin pintaan.
 
Omassa kuukaudessani oon jo avautunu aiheesta mutta urpatanpa tännekin kun asia alkaa viikkojen kuluessa ahdistaa vaan enemmän.
Mulla ongelma on anoppikokelas (eli avopuolisoni äiti). No ensinnäkin hän puuttuu mun mielestä asioihin, joista hänellä ei todellakaan ole mitään tietoa tai asia ei vaan yksinkertaisesti kuulu hänelle pätkän vertaa (on mm. valittanut äidilleni siitä että me ei saada aikaiseksi lisääntyä (olin jo tuossa kohtaa raskaana ja äitini asian tiesi, anoppi ei) sekä mun ruokavaliosta (en syö ollenkaan kalaa tai puuroa tekstuurin takia)). Manipuloi ja komentelee ihmisiä esim. viime kesänä kielsi appea kertomasta mielipidettään asiaan X tai appi saisi unohtaa uuden auton hankkimiset yms.
Mutta mun kannalta suurin ongelma on hänen alkoholin käyttönsä ja se että on täysin kohelo, esim. itselläni on ollut mustelmat käsivarsissa humalaisten "tanssituntien" jäljiltä (yritin paeta miehen ja hänen isänsä taakse, mutta näillä ei ollut sisua vastustaa matamia), lisäksi käly joutunut ottamaan oman vauvansa muutama vuosi sitten anoppikokelaalta pois. Anoppi kännissä "heijasi" lasta niin että toinen melkein putosi -> äiti pelasti lapsensa ja sai palkaksi suu vaahdossa jauhettuna "sinä vaan haluat omia sen" vuodatuksen. Ja valitettavasti keissi toistui vielä myöhemmin (käly kertonut että joutunut useamman kerran "pelastamaan" lapsensa kännisestä sylistä) vaikka oli keskustellut asiasta selvänä hetkenä. Samoin mennyt humalassa häiritsemään nukkuvaa lasta toiseen huoneeseen.
Meidän lapsi on hänen viides lapsenlapsensa, mutta tulee olemaan ainut 100km säteellä, joten (valitettavasti) nähdään useammin. Appi on jäämässä eläkkeelle joten pelkään pahoin näiden juomisiltojen heillä lisääntyvän ja minulla kun ei ole aikomusta antaa lastani humalaiseen syliin kertaakaan.
Lisäksi anoppi oli tuossa jo ihan varma että olen juonut alkoholia raskauden aikana kun yleisellä tasolla puhe oli suomalaisten alkoholin käytöstä ja heitin että kukahan munkin osuuden juo (ka. puhdasta alkoholia 12,5l/hlö/v ja mulla hätinä varmaan 0,5l/v). Totesin tuolta vierailulta lähtiessä miehelle että tuossa kunnossa jos on niin minä en lasta sinne vie, siinä kohtaa ei vastustanut ainakaan.
Muuten en tiedä miten mies suhtautuu asiaan, mun on pakko ottaa tässä ennen synnytystä anoppi "puhutteluun" jossa linjaan tämän alkoholiasian lisäksi koiran hoitoa, krääsän ostoa, "herkkujen" syöttämistä ja sitä että kysyn neuvoa jos tarvitsen ja on oma asiani noudatanko niitä.

Todella ihana ajatus alkaa yli 30v vanhemmalle ihmiselle "moralisoimaan" alkoholin käyttämisestä, kun tietää ettei vastaanotto tule olemaan edes ymmärtävä tai neutraali.

Kiitos ja anteeksi!
 
Untuva, kamala tilanne! Laitto oikeen itelläkin sykkeen korkeelle kun luin juttuas ja alkoi raivostuttaan sun puolesta. Nopeesti tulkittuna mä en jotenkin usko että anopilles menee minkään valtakunnan puhuttelut sen enemmän läpi kuin kuuroille korvillekaan.. Valitettavasti! Ilman muuta kannattaa yrittää puhua ja tehdä tilanteesta niin mieleenpainuva että voit vedota joka ikinen kerta siihen eikä hän voi väittää ettei muista koska asiasta olis puhuttu. Hirveesti tsemppiä, ihan hirvee tilanne! Sympatiat puolellas!
 
Juu, mä oon suunnitellu vetoavani jotenkin siihen että "jos sä tätä tulevaa lastat rakastat niin sä et juo sillon kun me ollaan tulossa käymään" tyylillä. Sitten jos siellä ollaan kännissä tai aletaan kännätä niin mä otan jalat alle tai en ainakaan anna lastani sille ja tarvittaessa musta lähtee ääntä ja tahtoa niin paljon että kuulee puol kaupunkia :D
Appikokelaskin käyttää kyllä alkoholia, mutta se on paljon tasasempi ja sille voi sanoa ilman että se loukkaantuu.

Suurin "hirvitys" on nuo apen eläkebailut, joissa varmaan on alkoholia taas tarjolla (runsaasti). Toivonkin että voidaan käydä siellä iltapäivästä ja sitten livetä (tai ainakin minä livetä vauvan kanssa).

Ja varmaan tuun tänne murmattamaan vielä useemman kerran aiheesta..
 
Takaisin
Top