Positiivisuusketju...

Saria, aika hauska :D tuo mun ukko ei vaan lämpeä idealle, ja mää en enää itseäni nolaa :p jos sitä jotain pientä värkkäilis, kakkua tjtnsp. Lahjaidea hukassa.
 
Meillä on tänään hääpäivä. :Heartred Illalla jätetään neiti mummolle, ja mennään astetta fiinimpään ravintolaan ihan kahdestaan. :) Aluksi oli tarkoitus jättää neiti ensimmäisen kerran yökylään, mutta sitten tajuttiin, että nyt on maanantai niin ei siitä ihan hirveesti iloa olisi. Viime vuonna päästiin hääpäivänä kotiin sairaalasta, ja mies kävi ostamassa pitkään kaipaamiani homejuustoja ja glögiä. :p
 
Mä hommasin viime vuonna isänpäivälahjaksi sellaisen avaimenperän mihin tuli kuva ja teksti
http://www.korumaa.fi/
Mies tykkäsi kovasti :)
Luulen että nyt jatkossa lahjat ei ole mitään ihmeellisiä, jotenkin ekana isänpäivänä halusi hommata jotain mistä jää pysyvä muisto. Sitten kun poika alkaa väsätä itse kortteja ynnä muuta niin niissä on varmaan lahjaa tarpeeksi.
Papat saavat tänä vuonna ja olen ajatellut että jatkossakin isänpäivänä lahjaksi seinäkalenterin joka alkaa normaalisti tammikuusta kun se vuodenvaihde on niin lähellä sitten. Siinä on pojasta kuvia, ei nyt ehkä aina juuri ko. kuukautena otettu kuva mutta suunnilleen teemaan sopivat kuvat, kesällä kesäkuvia jne. Kalenteri on ainakin sellainen lahja joka on takuulla tarpeellinen ja samalla saa annettua enemmän kuvia muistoksi :)
 
Meilläkään tuskin mitään niin ihmeellistä on isänpäivänä, mies saa varmaan nukkua pitkään ja tehdään vaikka hyvää aamupalaa (tai kakkua :) ), yleensä ollaan sitten päivemmällä menty minun vanhempieni luokse syömään. Paitsi viime vuonna, kun mentiin kättärille :grin
 
Mies heräsi eilen siihen tosiasiaan, etten minä enää kerkeä siivoamaan. Aikaisemmin kerkesin jossain määrin, mutta nyt neiti kerkeää joka paikkaan, niin ei siinä paljoa pölyjä pyyhitä. Meillä on myös ollut sellainen systeemi, että muutaman viikon välein mies on lähtenyt lapsen kanssa lauantaina jonnekin kyläilemään, ja minä olen sitten saanut rauhassa siivota kunnolla. Nyt mies ihan oma-aloitteisesti totesi, että siivous lankeaa liiaksi minulle! :eek::eek: Ja sitten se rupesi suunnittelemaan meille uutta siivousjärjestelmää. Nyt meidän koti on jaettu "sektoreihin": sektori A on keittiö ja eteinen, sektori B olohuone, sektori C neidin huone, sektori D meidän huone ja viimeisenä rosvosektori eli vessa. :grin Sarjassamme nörttimies organisoi. :rolleyes: Ja mies lupasi hoitaa muut sektorit, mutta rosvosektori jäi mulle. Mies meinasi, että yhden sektorin siivoaminen ei ole niin iso juttu, että hän pystyy tekemään sen töidenkin jälkeen, ja toden totta, tyyppi siivosi eilen illalla keittiön. Olen kyllä muuten vähän skeptinen että tuleeko tämä toimimaan, itse tykkään siivota kerralla kaiken, mutta jos mies on sitä mieltä, että siivoaa, niin what the heck, I'll take it! :cool::grin
 
Mun väri naamassa muuttui juuri hyvin vihreäksi, Latteäiti! Meillä on vähän sanomattakin selvää, että minä pyöritän kaikkia noita sektoreita, paitsi itseasiassa rosvoa. Hoitoon kuskaisin, jos tuo mies imuriin tarttuisi :grin
 
Ihana systeemi! Mulle sopi aiemmin ihan mainiosti hoitaa lähes kaikki kotihommat miehen duunipäivän aikana ja viettää sitten enemmän laatuaikaa perheenä miehen ollessa kotona. Mutta sama kuin latteperheessä, nykyään ei vaan tahdo ehtiä tekemään puoliakaan niistä kotihommista, mitä haluaisi. Tuossa joku päivä löysin itseni joltiseenkin vaa'asta, kun yritin yhtä aikaa pestä hellaa ja pitää jalalla selkäni takana olevaa ryynikaapin ovea kiinni, ettei poika menisi sinne tutkimusretkilleen :grin

Meillä imurointi ja lattian pesu on isoin siivousurakka ja se on tehtävä pari kertaa viikossa koirien takia, joten ollaan nyt sovittu, että minä yritän yhden kerran viikossa ehtiä sen hoitamaan ja mies sitten toisen. Muutoin mies hoitaa kotihommia pyynnöstä :) Satunnaisesti on viime aikoina esiintynyt jotain oma-aloitteisuuttakin, pitäisköhän olla huolissaan? :grin
 
Meillä on imurointiin tullut lisähaastetta hieman imuria pelkäämään ruvenneesta neitokaisesta. Itsehän en voi millään jättää imurointia sellaiseen ajankohtaan, että isi lähtisi vaikkapa ulos neidin kanssa vaan sen on tapahduttava silloin kun minä keksin siihen ruveta (=aamupäivällä). Siispä meillä imuroidaan välillä neiti sylissä. Keittiöön siirtyessä neiti pääsee syöttötuoliin istumaan ja siellä ei pelota yhtään.
 
Meillä taas mies on hysteerinen siivouksen suhteen, hän ei siedä sotkua tai likaa ollenkaan. Mua ei haittaa jos pojan lelut on ympärinsä ja lattialla on pari pureskeltua viinirypälettä. Mutta miehellä on pakkomieli pitää huusholli siistinä, ja hän myös siivoaa vessat. Vaatehuolto on sitten mun vastuulla ja mä en siedä isoja pyykkikasoja ja ryppyisiä vaatteita, joten meillä on aina kaapit täynnä silitettyjä vaatteita. Tai no, ainakin melkein aina :)
 
Meillä minä en siedä pölypalleroita ja murusia sun muita lattialla pyörimässä, siispä imuroin pari kertaa viikossa vaikka sitten neiti sylissä. :) Monesti siivousvimma lähtee ihan käsistä ja tänäänkin piti ihan pidätellä itseään etten vahingossakaan tartu rättiin, kun vietin kallisarvoista vapaa-aikaa ihan yksin. Ai että tekikin hyvää! :)
 
No siis kyllä meilläkin imuroidaan pöydän alta joka ruokailun jälkeen, mutta en laske sitä tuohon varsinaiseen siivoukseen. :rolleyes:
 
Meillä imuroidaan 'vaan' kerran päivässä, tasasesti kaikki sotkee (+koiralta lähtee tajuton määrä karvaa, siihen työstetään ratkaisua), mut rehellisesti pitäis kahdestikin. Silloin tällöin moppaan vielä illalla. Välillä jää yks päivä välistä ja siltä näyttääkin. :sad001
Me hankittiin just uus imuri, osaks siks kun tyttö on aina mukana imuroimassa, 'taluttaa'/työntää imuria tai yrittää ratsastaa sillä, repii johtoo seinästä tai yrittää pureskella sitä jne.

Täs katteltiin 'vain elämää' ja tuli biisi '(sinä olet) Aurinko'. Samalla meiän pikkuinen vauhtimimmi tanssii ympäri olkkaria kirkkaankeltaisessa hupullisessa collegehaalarissa. Tuli semmoinen fiilis, että tuossahan se meidän elämän aurinko on. :Heartred Niin palkitsevaa on tää aika. En muista oonko kertonut, et mun mies sairastaa masennusta ja suhteelliseen pahaa paniikkihäiriöö ja se tekee munkin arjesta ehkä vähän haastavampaa, kuin jos eläis terveen ihmisen kanssa. Mies tarvii omaa aikaa ja on aika epäsosiaalinen ja sisäänpäin vetäytyvä usein. Mut sillekin tyttö on ollut ihan parasta terapiaa ja auttanut monessa mielessä. Tänään tyttö heräs päikkäreiltä siinä vaiheessa kun mies tuli töistä, ja siitä eteenpäin on ollut koko ajan sen kimpussa. Alkoi itkemään kun isi meni vessaan ja piti tulla äitille.
Mies on tietenkin tosi imarreltu. :Heartred :D

Äiti vaan toivois, että aurinko nukkuiskin joskus. :angry1
 
Ehkä tuo vaihteeksi näyttäytyvä aurinkokin vähän piristää, mutta meillä on tänään ollut tosi mukava alkupäivä. Mies päätti kokeeksi mennä vasta iltapäivästä töihin (on sitten myöhempään, mutta ajatteli, että saisi illasta tehdä rauhassa keskittymistä vaativia hommia kun toimisto tyhjenee) ja vietettiin aamupäivä yhdessä ja käytiin pojan kanssa leikkipuistossa. Mua on jännittänyt viedä poika hiekkalaatikolle, kun tuo pistää kaiken suuhunsa, mutta siellä meni oikeastaan tosi hyvin ja hiekkalapio löysi oikeaa käyttöä, kun kerran kielsin sitä syömästä ja näytin, mitä sillä voi tehdä.

Bonuksena, puistoretki piti pojan virkeänä niin, että aamupäikkärit jäivät välistä ja hän nukahti vasta lounaan jälkeen vähän ennen yhtä. Nyt sitten jännitetään, kauanko malttaa nukkua :)
 
Lieneekö se tuo harmaa keli (ainakin täällä) vai mikä, mutta muutaman päivän on ollut sellainen olo, ettei saa oikein mitään aikaiseksi. Nyt siis pakko laittaa positiivisuusketjuun päivän "saavutukset": olen tehnyt kaksi eri lämmintä ruokaa, eli huomisenkin ruokahuolto on pulkassa, järjestänyt ihan järjettömän määrän ruokakauppaostoksia kaappeihin, imuroinut ja pessyt lattiat. Kohta kun poika herää, lähdetään vielä lenkille koirien kanssa. Vähänkö olen superäiti, tai ainakin superkodinhoitaja :grin Ja lenkin jälkeen voikin loppuillan keskittyä huolehtimaan, ettei poika heittäydy pää edellä sohvalta alas (hän on oppinut kiipeämään selkänojan päälle, ja suurinta hupia olisi heittäytyä sieltä sohvalle selälleen - arvaatte varmaan, että äiti on vähän vähemmän huvittunut).

Ja on toki huonossa kelissä se hyvä puoli, että vaikka aina harmittaa pistää kamppeita niskaan ja joutua tuonne sateeseen lampsimaan, on se sitten kuitenkin ihan kivaa, kun vaan saa lähdettyä (mä olen vähän raitisilma-addikti, tulen tosi kireäksi jos olen vain kotona koko päivän). Bonusta rauhallisista lenkkipoluista! :grin
 
Tää pimeys on todella kauheaa, olen ihan väsynyt ja nuutunut ilman sen suurempaa syytä. Päätinkin, että nyt tehdään kivoja asioita eikä murehdita, aion myös ensi viikon syödä suklaata vaikka joka päivä jos siltä tuntuu. Meillä siis alkaa taas joulua edeltävä paasto viikon päästä 15.11. ja se kestää joulupäivään asti. Se aika pitäisi siis olla ilman herkkuja ja nyt olisi tarkoitus myös rajoittaa oma lihansyönti viikonloppuun. Niin että ensi viikko olkoon suklaaviikko.:p
 
Lisää positiivista: poika on vihdoin ruvennut tykkäämään kirjoista muutenkin kuin pureskeltavana :) Alle viikko sitten hän toi minulle ensi kertaa kirjan luettavaksi, nyt kirjoja tuodaan jo alvariinsa. Aivan ihanaa, kun toinen kiipeää tarmokkaasti sohvalle syliin tai kainaloon ja tutkii kirjaa yhdessä äidin kanssa. Ja tämä kävi aika yllättäen, vielä kaksi viikkoa sitten olisin sanonut, ettei kärsivällisyys riitä. Eli jos joku täällä (olikohan se Littlered?) harmitteli, etteivät kirjat kiinnosta, niin toivottavasti lohduttaa se tieto, että suunnanmuutos voi tulla tosi äkkiä!
 
Me oltiin tytön kans kavereilla yökylässä vkonloppuna ja mies pääsi viettään poikien iltaa oman kaverinsa kans meillä. Sitten aamu ja päivä ja varsinkin ilta oli sanalla sanoen surullisia sen käytöksen puolesta, en jaksa muuta kertoo. Mut yöllä mies vannoi lopettavansa alkoholin käytön määräämättömäksi, mutta pitkäksi ajaksi ja sovittiin, että sitä ei enää meille tuoda.
Aamulla sillä oli sen verran morkkis, että jopa imuroi pyytämättä. :wink
Jos tuo asia saatiin nyt pakattua päiväjärjestyksestä, niin kutsuttakoon sitä isänpäivälahjaksi isiltä muulle perheelle ja itselleenkin. :Heartred
Tänään oli ihan kiva päivä, yhdessä puuhailtiin kaikkee. Tulevia viikonloppuja odotan toiveikkaammalla mielellä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top