phks (päijät-hämeen keskussairaala)?
- Ketjun aloittaja katusutariina
- Aloituspäivämäärä
mayday
Näppärä viestien naputtelija
Ja reissu on takana ja tuloksena on pieni neitonen :)
Mulla oli ihana kätilö synnytyksessä ja muukin mua hoitanut henkilökunta oli tosi mukavaa, hyvillä mielin sen suhteen.
Yksi vanhempi kätilö oli vähän... noh, vanhakantainen mutta onneks en ollu tekemisissä hänen kanssaan kun yhden vuoron verran :D
Mulla oli ihana kätilö synnytyksessä ja muukin mua hoitanut henkilökunta oli tosi mukavaa, hyvillä mielin sen suhteen.
Yksi vanhempi kätilö oli vähän... noh, vanhakantainen mutta onneks en ollu tekemisissä hänen kanssaan kun yhden vuoron verran :D
Kiva lukea teidän kokemuksista, kun olen itse menossa helmikuussa Päksiin synnyttämään. Mukava kuulla, että siellä on amme, jossa voi lillua kivunlievitysmielessä, kun minulla yleensä kipuihin tehoaa kaikkein parhaiten lämmin vesi.
Se taas on kurja kuulla, että sairaalassa joutuu olemaan 5 päivää! En kestä, olen asennoitunut kolmeen päivään ja päättänyt kestää sen. Edellinen sairaalareissuni kesti neljä päivää (naistentautien leikkauspotilaana Hyvinkäällä) ja se oli kamalaa. Itkin yksin huoneessani, kun halusin niin kovasti kotiin.
Tuolla Hyvinkäällä oli muuten myös naistentaudit ja synnyttäneet samalla osastolla. Itse olin myoomanpoistossa raskaushaaveiden vuoksi ja minua ei siis haitanneet vauvat. Päinvastoin kävin salaa kurkkimassa synnytyssalien lähistöllä, että miltä näyttää. Mutta sääliksi kävi kahta huonekaveria, kun he itkivät sängyissään: toiselta oli poistettu kohtu ja toinen oli tosi nuori tyttö, jolle tehtiin abortti. Huoneeseen tuli nimittäin kaksikin äitiä vauvoineen.
Sekin on kurjaa, jos sinne ei saa tulla vieraita kuin vauvan isovanhemmat ja isä (sisaruksia ei ole). Meidän tapauksessa isovanhemmat asuu kaukana ja mies on varmasti töissä sen ajan, kun me ollaan sairaalassa. Kuolen tylsyyteen, jos sairaalassa olo on samanlaista kuin viime kerralla. Onneksi sentään serkku on Päksissä lääkärinä niin nakitan hänet käymään synnytysosastolla.
Eiköhän siitä haahka-hoitajasta selvitä. Tai jos se on jo eläkkeellä helmikuussa...
Se taas on kurja kuulla, että sairaalassa joutuu olemaan 5 päivää! En kestä, olen asennoitunut kolmeen päivään ja päättänyt kestää sen. Edellinen sairaalareissuni kesti neljä päivää (naistentautien leikkauspotilaana Hyvinkäällä) ja se oli kamalaa. Itkin yksin huoneessani, kun halusin niin kovasti kotiin.
Tuolla Hyvinkäällä oli muuten myös naistentaudit ja synnyttäneet samalla osastolla. Itse olin myoomanpoistossa raskaushaaveiden vuoksi ja minua ei siis haitanneet vauvat. Päinvastoin kävin salaa kurkkimassa synnytyssalien lähistöllä, että miltä näyttää. Mutta sääliksi kävi kahta huonekaveria, kun he itkivät sängyissään: toiselta oli poistettu kohtu ja toinen oli tosi nuori tyttö, jolle tehtiin abortti. Huoneeseen tuli nimittäin kaksikin äitiä vauvoineen.
Sekin on kurjaa, jos sinne ei saa tulla vieraita kuin vauvan isovanhemmat ja isä (sisaruksia ei ole). Meidän tapauksessa isovanhemmat asuu kaukana ja mies on varmasti töissä sen ajan, kun me ollaan sairaalassa. Kuolen tylsyyteen, jos sairaalassa olo on samanlaista kuin viime kerralla. Onneksi sentään serkku on Päksissä lääkärinä niin nakitan hänet käymään synnytysosastolla.
Eiköhän siitä haahka-hoitajasta selvitä. Tai jos se on jo eläkkeellä helmikuussa...
mehitähti
Silmät suurina ihmettelijä
Laskettu aika 19.1.2012 ja PHKS:n olisi mentävä.
Synnytysvalmennus jäi mieheni sairastumisen vuoksi kokonaan välistä,
ja synnäriin tutustuminen netissä, mikä ei mielestäni kummoinen ollut.
Eli aikas huonot on minulla pohjatiedot kun esikoista odotetaan. Mutta eiköhän se sieltä ulos saada... :) Mielelläni lukisin lisää kokemuksia synnyttäneiltä.
Synnytysvalmennus jäi mieheni sairastumisen vuoksi kokonaan välistä,
ja synnäriin tutustuminen netissä, mikä ei mielestäni kummoinen ollut.
Eli aikas huonot on minulla pohjatiedot kun esikoista odotetaan. Mutta eiköhän se sieltä ulos saada... :) Mielelläni lukisin lisää kokemuksia synnyttäneiltä.
mayday
Näppärä viestien naputtelija
Joo se on kyl tyhmää ku Päksi ei enää niitä esittelykäyntejä pidä ja se netissä tutustuminen... No joo, olihan siellä tietoa mutta.... Ja perhevalmennuksen käyneenä voin sanoa et periaatteessa ei menetä mitään jos se jääkin väliin. Mukavin puoli oli ehkä se et näki muita samassa jamassa olevia :)
Mutta sairaalassa oli hyvä olla ja ekoja viikkoja kun elettiin kotona niin tulipa kerran tarve soittaakin sinne ja puhelinpalvelu toimii myös mainiosti :)
Mutta sairaalassa oli hyvä olla ja ekoja viikkoja kun elettiin kotona niin tulipa kerran tarve soittaakin sinne ja puhelinpalvelu toimii myös mainiosti :)
mehitähti
Silmät suurina ihmettelijä
Nyt on PHKS:n sairaalareissu takana päin, poika syntyi 20.1.12, 3715g ja 50cm.
Yhden aikaan yöllä mentiin ja mukava kätilö otti vastaan, pääsin ammeeseen
sydänkäyrien jälkeen. Sitten synnytyssaliin ja siellä ilokaasua kunnes sain epiduraalin.
Asiansa osaava anestesialääkäri laittoi sen kuin huomaamatta.
Neulakammoisille lohdutuksena; ei tehnyt mulle ainakaan ollenkaan pahaa neulat niiden supistusten kanssa, olin vaan onnellinen kun sain lääkitystä :)
Kätilöillä oli vuoronvaihto välissä ja tuli opiskelija lisäksi, oikein mukavia ihmisiä.
Koko ajan tunsin olevani hyvissä käsissä ja minua kuunneltiin toiveiden suhteen.
Johtui varmaan siitä että olin ensisynnyttäjä, sain paljon aikaa avautumiseen,
eivät alkaneet heti kalvoja puhkomaan tai muuten jouduttamaan toimitusta.
Ponnistaminen kesti kauan hiukan turhankin tehokkaan epiduraalin takia, meinasivat tehdä jo epparin, mutta halusin vaihtaa asentoa joten säästyin siltä. Tipan joutuivat laittamaan supistusten tehostamiseksi. Loppuvaiheessa minut käskettiin selälleen ja piti ottaa reisien takaa kiinni, mutta se oli oikein ohjattu sillä sitten vauva syntyi. Ei pahoja repeämiä, muutama tikki tuli.
Synnyttäneiden osastolla oli myös mukava henkilökunta, mutta pitäkää huoli että kohtu kokeillaan ajoissa, varsinkin jos mitään ongelmia pissaamisen kanssa. Minä jouduin katetrointikierteeseen kun kohtua ei kokeiltu osastolla ajoissa ja rakko pääsi venymään.
Ongelma on jo pois päiväjärjestyksestä mutta oli kurja toimenpide.
Viidentenä päivänä päästivät kotiin, olisin kyllä lähtenytkin jo vaikka karmit kaulassa sieltä. Kotona oli heti verenpaineet matalemmat ja muutenkin rennompi olo. Mutta loppujen lopuksi jäi kaikesta hyvä mieli ja mielellään menen uudestaankin :)
Eikä se sairaalan ruoka ole ollenkaan niin huonoa mitä pelottelivat,
hyvää perusruokaa ja piti nälän pois.
Yhden aikaan yöllä mentiin ja mukava kätilö otti vastaan, pääsin ammeeseen
sydänkäyrien jälkeen. Sitten synnytyssaliin ja siellä ilokaasua kunnes sain epiduraalin.
Asiansa osaava anestesialääkäri laittoi sen kuin huomaamatta.
Neulakammoisille lohdutuksena; ei tehnyt mulle ainakaan ollenkaan pahaa neulat niiden supistusten kanssa, olin vaan onnellinen kun sain lääkitystä :)
Kätilöillä oli vuoronvaihto välissä ja tuli opiskelija lisäksi, oikein mukavia ihmisiä.
Koko ajan tunsin olevani hyvissä käsissä ja minua kuunneltiin toiveiden suhteen.
Johtui varmaan siitä että olin ensisynnyttäjä, sain paljon aikaa avautumiseen,
eivät alkaneet heti kalvoja puhkomaan tai muuten jouduttamaan toimitusta.
Ponnistaminen kesti kauan hiukan turhankin tehokkaan epiduraalin takia, meinasivat tehdä jo epparin, mutta halusin vaihtaa asentoa joten säästyin siltä. Tipan joutuivat laittamaan supistusten tehostamiseksi. Loppuvaiheessa minut käskettiin selälleen ja piti ottaa reisien takaa kiinni, mutta se oli oikein ohjattu sillä sitten vauva syntyi. Ei pahoja repeämiä, muutama tikki tuli.
Synnyttäneiden osastolla oli myös mukava henkilökunta, mutta pitäkää huoli että kohtu kokeillaan ajoissa, varsinkin jos mitään ongelmia pissaamisen kanssa. Minä jouduin katetrointikierteeseen kun kohtua ei kokeiltu osastolla ajoissa ja rakko pääsi venymään.
Ongelma on jo pois päiväjärjestyksestä mutta oli kurja toimenpide.
Viidentenä päivänä päästivät kotiin, olisin kyllä lähtenytkin jo vaikka karmit kaulassa sieltä. Kotona oli heti verenpaineet matalemmat ja muutenkin rennompi olo. Mutta loppujen lopuksi jäi kaikesta hyvä mieli ja mielellään menen uudestaankin :)
Eikä se sairaalan ruoka ole ollenkaan niin huonoa mitä pelottelivat,
hyvää perusruokaa ja piti nälän pois.
Jooniih, jääny tänne kirjoittamatta oma kokemus PHKS:sta. :)
Poika syntyi 14.10.-11.
Synnäristä jäi TODELLA hyvä kuva, ja ilomielin lähden 5kk päästä uuteen koitokseen!!!
Kätilöt synnärillä olivat mukavia ja kunnioittavia, kuuntelivat ja noudattivat synnytystoivelistaani mahdollisuuksien mukaan. Toivoin luomusynnytystä, eikä minua painostettu lainkaan lääkkeelliseen kivunlievitykseen. Yhteistuumin kätilön kanssa päätettiin epiduraalin laittamisesta 30h supistusten alun jälkeen. :) En ois voinu parempaa vastaanottoa toivoa!! Sain olla aktviinen synnyttäjä, käydä kävelemässä jopa kanttiinissa asti avautumisvaiheessa ihan vapaasti:D Hörpittiin siellä ukkelin kans kahvit ja käppäiltiin hissuksiin takasin saliin;)
Oon koittanu lueskella eri keskutelupalstoilta PHKS:sta synnärinä, ja moni on todennut, että siellä eppari on ennemmin sääntö kuin poikkeus?! Että usein tekevät sen ilman hyvää syytäkin...:O Mulle tehtiin hyvästä syystä kyllä, pojan sydänäänet romahti. Mutta toivonpa, että vältyn turhalta naksimiselta toka kierroksella, jos niikseen on. Aion mainita asiasta synnytystoivelistassa...
Synnyttäneiden osastokin oli mielestäni mukava. No sainkin kyllä oman huoneen, mikä oli ihan mahtava juttu! Lääkäri esitti salissa toiveen, että mikäli löytyy vapaa huone niin sinne, koska ponnistusvaihe oli nopea ja raskas sekä mulle että pojalle (että oltais saatu edes eka yö nukkua aivan rauhassa, poika syntyi siis iltamyöhällä). Ja sainkin koko sairaalassaoloajan olla itekseni omassa huoneessa.:)
Hoitajat tuli kattomaan aika auliisti kun soitteli kelloa, ja imetyksen opetteluun panostettiin hyvin. Lisämaitoakin saatiin, kun oma maito ei noussu heti, mut silti opettivat miten ruiskun avulla vauvan saa houkuteltua imemään rinnasta ja poika imikin hyvin, vaikkei maitoa tullutkaan. Tuttia eivät antaneet sairaalassa, eivät edes ehdottaneet (hyvä!), sillä panostavat nimenomaan imetykseen.:)
Muutenkin hoitajat olivat ystävällisiä ja mukavia, ei valittamista. Aktiivisesti ottivat kohdun painelun, epparin tarkastamisen jne. Epparin hoidossa neuvottiin hyvin.
Tällä toisella kierroksella toivon silti synnyttäväni polikliinisesti. Ei sillä, etten viihtyis sairaalassa -oon siitä hullu, että minusta sairaalassa on kivaa (oon ollu useamman kerran osastolla öitäkin) ja ottasin siellä olon levon kannalta- mutta viimeksikin maito nousi kunnolla vasta kotiin päästyäni eli 5-6 päivä synnytyksen jälkeen. Luulen syyn olevan siinä, että sairaalassa olin stressaantunut, kun mies ei voinu olla läsnä koko ajan (siellähän SAA olla, mutta mies ei osannu olla paikallaan ja "jumittaa" sairaalassa koko aikaa, ja ymmärrän sitä kyllä, se on sen luontonen:P ) ja itkeä pillitin tuon tuostakin. Joten jos pääsisin mahd pian kotiin, niin uskoisin maidon nousevan ripeämmin. Ja muutenkin ajatus ensimmäisistä päivistä yhdessä perheen kesken tutussa ympäristössä houkuttaa.<3
Poika syntyi 14.10.-11.
Synnäristä jäi TODELLA hyvä kuva, ja ilomielin lähden 5kk päästä uuteen koitokseen!!!
Kätilöt synnärillä olivat mukavia ja kunnioittavia, kuuntelivat ja noudattivat synnytystoivelistaani mahdollisuuksien mukaan. Toivoin luomusynnytystä, eikä minua painostettu lainkaan lääkkeelliseen kivunlievitykseen. Yhteistuumin kätilön kanssa päätettiin epiduraalin laittamisesta 30h supistusten alun jälkeen. :) En ois voinu parempaa vastaanottoa toivoa!! Sain olla aktviinen synnyttäjä, käydä kävelemässä jopa kanttiinissa asti avautumisvaiheessa ihan vapaasti:D Hörpittiin siellä ukkelin kans kahvit ja käppäiltiin hissuksiin takasin saliin;)
Oon koittanu lueskella eri keskutelupalstoilta PHKS:sta synnärinä, ja moni on todennut, että siellä eppari on ennemmin sääntö kuin poikkeus?! Että usein tekevät sen ilman hyvää syytäkin...:O Mulle tehtiin hyvästä syystä kyllä, pojan sydänäänet romahti. Mutta toivonpa, että vältyn turhalta naksimiselta toka kierroksella, jos niikseen on. Aion mainita asiasta synnytystoivelistassa...
Synnyttäneiden osastokin oli mielestäni mukava. No sainkin kyllä oman huoneen, mikä oli ihan mahtava juttu! Lääkäri esitti salissa toiveen, että mikäli löytyy vapaa huone niin sinne, koska ponnistusvaihe oli nopea ja raskas sekä mulle että pojalle (että oltais saatu edes eka yö nukkua aivan rauhassa, poika syntyi siis iltamyöhällä). Ja sainkin koko sairaalassaoloajan olla itekseni omassa huoneessa.:)
Hoitajat tuli kattomaan aika auliisti kun soitteli kelloa, ja imetyksen opetteluun panostettiin hyvin. Lisämaitoakin saatiin, kun oma maito ei noussu heti, mut silti opettivat miten ruiskun avulla vauvan saa houkuteltua imemään rinnasta ja poika imikin hyvin, vaikkei maitoa tullutkaan. Tuttia eivät antaneet sairaalassa, eivät edes ehdottaneet (hyvä!), sillä panostavat nimenomaan imetykseen.:)
Muutenkin hoitajat olivat ystävällisiä ja mukavia, ei valittamista. Aktiivisesti ottivat kohdun painelun, epparin tarkastamisen jne. Epparin hoidossa neuvottiin hyvin.
Tällä toisella kierroksella toivon silti synnyttäväni polikliinisesti. Ei sillä, etten viihtyis sairaalassa -oon siitä hullu, että minusta sairaalassa on kivaa (oon ollu useamman kerran osastolla öitäkin) ja ottasin siellä olon levon kannalta- mutta viimeksikin maito nousi kunnolla vasta kotiin päästyäni eli 5-6 päivä synnytyksen jälkeen. Luulen syyn olevan siinä, että sairaalassa olin stressaantunut, kun mies ei voinu olla läsnä koko ajan (siellähän SAA olla, mutta mies ei osannu olla paikallaan ja "jumittaa" sairaalassa koko aikaa, ja ymmärrän sitä kyllä, se on sen luontonen:P ) ja itkeä pillitin tuon tuostakin. Joten jos pääsisin mahd pian kotiin, niin uskoisin maidon nousevan ripeämmin. Ja muutenkin ajatus ensimmäisistä päivistä yhdessä perheen kesken tutussa ympäristössä houkuttaa.<3
Tosta epparin tekemisestä kommentoin nopsasti.
Mä synnytin päksissä 06/11 ja sillon kätilö ainakin totesi, että ns. turhia eppareita pyritään mahdollisuuksien mukaan välttämään. Mulla ponnistusvaihe kesti vajaan puol tuntia ja repeämiä tuli melkosesti. Kätilö totesi, että pienellä epparilla vauva oltais saatu pihalle nopeammin, jopa muutamassa minuutissa, mutta kuulemma repeämät paranee aina nopeammin ja "paremmin", kun epparit.
Jälkitarkastuksessa lääkäri tosin totesi, että palautuminen olisi saattanut olla huomattavasti nopeampaa, jos olisi tehty eppari. Mulla tosiaan tuli niitä repeämiä paljon ja osa tikeistä oli pettänyt, jonka vuoksi olin vielä pari kuukautta synnytyksestä melkosen kipeä.
Synnytys oli kuitenkin kaikin puolin ihan mahtava kokemus ja tykkäsin Päksin ilmapiiristä ja henkilökunnasta (ja ruuasta ;)) ihan mielettömästi. Sain paljon apua imetyksen kanssa, hoitajat oli topakoita eikä mitään tossukoita - siitä tykkäsin :))
Mä olen myös todella hyvillä mielin menossa tammikuussa uuteen koitokseen, niinkuin Alissa23:kin. Ja luultavasti ihan mieluusti viivyn siellä ainakin sen pari päivää/yötä täyshoidossa ;)
Mä synnytin päksissä 06/11 ja sillon kätilö ainakin totesi, että ns. turhia eppareita pyritään mahdollisuuksien mukaan välttämään. Mulla ponnistusvaihe kesti vajaan puol tuntia ja repeämiä tuli melkosesti. Kätilö totesi, että pienellä epparilla vauva oltais saatu pihalle nopeammin, jopa muutamassa minuutissa, mutta kuulemma repeämät paranee aina nopeammin ja "paremmin", kun epparit.
Jälkitarkastuksessa lääkäri tosin totesi, että palautuminen olisi saattanut olla huomattavasti nopeampaa, jos olisi tehty eppari. Mulla tosiaan tuli niitä repeämiä paljon ja osa tikeistä oli pettänyt, jonka vuoksi olin vielä pari kuukautta synnytyksestä melkosen kipeä.
Synnytys oli kuitenkin kaikin puolin ihan mahtava kokemus ja tykkäsin Päksin ilmapiiristä ja henkilökunnasta (ja ruuasta ;)) ihan mielettömästi. Sain paljon apua imetyksen kanssa, hoitajat oli topakoita eikä mitään tossukoita - siitä tykkäsin :))
Mä olen myös todella hyvillä mielin menossa tammikuussa uuteen koitokseen, niinkuin Alissa23:kin. Ja luultavasti ihan mieluusti viivyn siellä ainakin sen pari päivää/yötä täyshoidossa ;)
Aika vanhoja tarinoita tässä ketjussa ja olisi mukava kuulla vähän tuoreempia tarinoita päksissä synnyttämisestä. Itselläni on laskettu aika 3.2.2015 ja ainakin äitiyspolikäynneistä on tällee ensisynnyttäjänä jäänyt niin paha maku suuhun, että tällä hetkellä mun ei edes tee mieli mennä päksiin synnyttämään.
Kesäkuussa viimeksi kävin pyörähtämässä :) Edelleenkään ei muuta valitettavaa kuin ruoka :P Mulla on kolmesti sattunut kiva kätilö. No, oli tää viimeisin vähän..hmm.. sanotaan ettei ihan uskonut, kun sanoin että tämä etenee sitten vauhdikkaasti ja tilaa mulle ajoissa epin. Vuodeosastolla mukavat hoitajat, yksi oli vähän turhan komenteleva, mä osaan kyllä hoitaa vauvani ja jaksan myös, ei tartte tulla repimään rinnalta aamupesulle, etenkin kun sen olen jo tehnyt =/
Tsemppiä loppuun, toivottavasti osuu hyvät hoitajat ja kätilöt sullekin :)
Tsemppiä loppuun, toivottavasti osuu hyvät hoitajat ja kätilöt sullekin :)
Minusta Päksissä on hyvää ruokaa :D Ihan yllätyin!
Kakkosen synnytyskin oli positiivinen kokemus, mielelläni lähen kolmatta puskemaan kesällä!! :) tykkäsin myös kakkoskierroksen hoitajista ja kätilöistä, ehkä jopa enemmän kuin eka kierroksella.
Harmi vain, kun kuulemma Päksistä ei enää saa synnytyskertomusta mukaan.
Se olis mulle tärkeä, kun on niin yksityiskohtainen. Eihän niitä ite jälkeenpäin muista...Jotkut ajattelemattomat haukkuu kätilöitä nimeltä netissä, siksi ovat kai lopettaneet kertomusten antamisen. Tyhmää... (siis niiltä jotka dissaa henkilökuntaa nimillä)
Kakkosen synnytyskin oli positiivinen kokemus, mielelläni lähen kolmatta puskemaan kesällä!! :) tykkäsin myös kakkoskierroksen hoitajista ja kätilöistä, ehkä jopa enemmän kuin eka kierroksella.
Harmi vain, kun kuulemma Päksistä ei enää saa synnytyskertomusta mukaan.
Se olis mulle tärkeä, kun on niin yksityiskohtainen. Eihän niitä ite jälkeenpäin muista...Jotkut ajattelemattomat haukkuu kätilöitä nimeltä netissä, siksi ovat kai lopettaneet kertomusten antamisen. Tyhmää... (siis niiltä jotka dissaa henkilökuntaa nimillä)
Linalei
Näppärä viestien naputtelija
Pääsen PHKS-n näillä näkymin arviolta 29.6 tienoilla.
Esikoinen syntyi syyskuussa 2010 samaisessa sairaalassa :) Jotkut kätilöt olivat suorastaan tympeitä, mutta se joka synnytyksen hoiti oli ihan loistava. Kun sairaalaan palattiin supistusten kipeydyttyä (synnytys käynnistyi lapsivesien hulahtamisella) niin meinasivat että mies lähtee kotiin koska siihen synnytys-salia edeltävään huoneeseen saattaa tulla toinen synnyttäjä ehkä.
Sain kuitenkin puhuttua niin että mies sai jäädä jos/kun toinen synnyttäjä tulee samaan huoneeseen. Onneksi ketään ei tullut, saatiin olla huoneessa kahdestaan. Olisi inhottavaa puuskuttaa supistusten kourissa kun joku toinen tekee samaa muutaman metrin päässä... Huoneessa oli vielä vaan yksi vessa jota jouduin varaamaan vähän väliä oksentelujen ja lapsiveden hurjan vuotamisen takia. Sitten siirryttiin synnytyssaliin kun meinasi taju lähteä.
Epiduraalin antanut anestesialääkäri osasi hommansa, sai kerralla neulan oikeaan osoitteeseen ja se oli ohi nopeasti. Tosin olo oli ihan sumuinen että oli taju jo menossa pois. Sen jälkeen olo olikin kuin seitsemännessä taivaassa. Kätilö oli tosi mukava ja osaavan oloinen.
Lapsen synnyttyä kätilön vuoro vaihtui ja tilalle tuli todella tyly ja nyrpeä kätilö juuri ennen kun siirryttiin osastolle.
Osastolla kaikki olivat muistaakseni mukavia. En saanut nukuttua juuri ollenkaan, enkä syötyä kunnolla. Ruoka oli mautonta ja ruokahalu oli ihan poissa kun sairaalaympäristö stressasi. Oltiin 1,5 päivää pidempään koska vauvan sokerit olivat matalat.
Yksi juttu siellä kyllä tapahtui kun kätilöharjoittelijan kanssa menin opettelemaan vauvan pesua. Poika sai älyttömän raivarin kun joutui kylpyyn ja huusi kuin hyeena. Harjoittelija laski vauvan sitten hoitopöydälle kesken pahan raivarin ja poika pulautti lapsivesiä .. ne menivät henkeen raivarin takia ja poika meni siniseksi eikä pystynyt hengittämään. Minut ohjattiin pois huoneesta ja kätilöitä juoksi huoneeseen. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen (ehkä oikeasti vain muutaman minuutin) kätilöt pahoittelivat ja sain terveen vauvan syliin. Siinä oli itku kurkussa ja älytön huoli päällä. Seuraavaksi yöksi ottivat vauvat tarkkailuun, että saisin nukuttua ja tuon episodin vuoksi... itse en nukkunut sinä yönä yhtään.
Koko sairaalassa oloajan en malttanut odottaa että pääsen kotiin. Kotiin päästyä nukuinkin sitten kun tukki, neljän lähes unettoman yön jälkeen.
Esikoinen syntyi syyskuussa 2010 samaisessa sairaalassa :) Jotkut kätilöt olivat suorastaan tympeitä, mutta se joka synnytyksen hoiti oli ihan loistava. Kun sairaalaan palattiin supistusten kipeydyttyä (synnytys käynnistyi lapsivesien hulahtamisella) niin meinasivat että mies lähtee kotiin koska siihen synnytys-salia edeltävään huoneeseen saattaa tulla toinen synnyttäjä ehkä.
Sain kuitenkin puhuttua niin että mies sai jäädä jos/kun toinen synnyttäjä tulee samaan huoneeseen. Onneksi ketään ei tullut, saatiin olla huoneessa kahdestaan. Olisi inhottavaa puuskuttaa supistusten kourissa kun joku toinen tekee samaa muutaman metrin päässä... Huoneessa oli vielä vaan yksi vessa jota jouduin varaamaan vähän väliä oksentelujen ja lapsiveden hurjan vuotamisen takia. Sitten siirryttiin synnytyssaliin kun meinasi taju lähteä.
Epiduraalin antanut anestesialääkäri osasi hommansa, sai kerralla neulan oikeaan osoitteeseen ja se oli ohi nopeasti. Tosin olo oli ihan sumuinen että oli taju jo menossa pois. Sen jälkeen olo olikin kuin seitsemännessä taivaassa. Kätilö oli tosi mukava ja osaavan oloinen.
Lapsen synnyttyä kätilön vuoro vaihtui ja tilalle tuli todella tyly ja nyrpeä kätilö juuri ennen kun siirryttiin osastolle.
Osastolla kaikki olivat muistaakseni mukavia. En saanut nukuttua juuri ollenkaan, enkä syötyä kunnolla. Ruoka oli mautonta ja ruokahalu oli ihan poissa kun sairaalaympäristö stressasi. Oltiin 1,5 päivää pidempään koska vauvan sokerit olivat matalat.
Yksi juttu siellä kyllä tapahtui kun kätilöharjoittelijan kanssa menin opettelemaan vauvan pesua. Poika sai älyttömän raivarin kun joutui kylpyyn ja huusi kuin hyeena. Harjoittelija laski vauvan sitten hoitopöydälle kesken pahan raivarin ja poika pulautti lapsivesiä .. ne menivät henkeen raivarin takia ja poika meni siniseksi eikä pystynyt hengittämään. Minut ohjattiin pois huoneesta ja kätilöitä juoksi huoneeseen. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen (ehkä oikeasti vain muutaman minuutin) kätilöt pahoittelivat ja sain terveen vauvan syliin. Siinä oli itku kurkussa ja älytön huoli päällä. Seuraavaksi yöksi ottivat vauvat tarkkailuun, että saisin nukuttua ja tuon episodin vuoksi... itse en nukkunut sinä yönä yhtään.
Koko sairaalassa oloajan en malttanut odottaa että pääsen kotiin. Kotiin päästyä nukuinkin sitten kun tukki, neljän lähes unettoman yön jälkeen.
Mä synnytin 28.1. Päksissä enkä suosittele sitä paikkaa kenellekään!!! Siellä sössittiin niin totaalisesti mun synnytys, että kaikki mua hoitaneet lääkärit ja kätilöt joutuivat ylilääkärin puhutteluun ja sain virallisen anteeksipyynnön kun myönsivät tehneensä virheitä virheiden perään. Vielä pitäis täyttää paperit PVK:ta varten ja hakea korvauksia.
Unohtunutkin käydä kommentoimassa kolmannen synnytykseni osalta.:)
Kaikki meni mahtavasti! Ihana kokenut kätilö oli hienosti tukena (synnytin ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, käytössä oli vain tens) ja toteutti toiveeni viimeistä yksityiskohtaa myöten ilman erillistä keskustelua (mulla oli toivelista paperilla).
Ja osastolla oli kaikki ok. Yksi ihan superihana nuorempi hoitaja sattui mun kohdalle.
Kyllä oikein hyvillä mielin menen sinne jälleen, jos vielä lapsia tulee.:) :)
Ja hei pyynnöstä sain sen synnytyskertomuksen!!:)
Kaikki meni mahtavasti! Ihana kokenut kätilö oli hienosti tukena (synnytin ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, käytössä oli vain tens) ja toteutti toiveeni viimeistä yksityiskohtaa myöten ilman erillistä keskustelua (mulla oli toivelista paperilla).
Ja osastolla oli kaikki ok. Yksi ihan superihana nuorempi hoitaja sattui mun kohdalle.
Kyllä oikein hyvillä mielin menen sinne jälleen, jos vielä lapsia tulee.:) :)
Ja hei pyynnöstä sain sen synnytyskertomuksen!!:)
Jospa mä koitan kertoa jotain omasta päksi synnytyksestä... vaikkei kukaan tätä lukisi se voisi olla minulle terapeuttista :)
Eli synnytin 1/16 ja pohjatietoina voin kertoa että kärsin todella pahasta sairaala ja piikki kammosta! Minulla oli myös erittäin vaikea raskausdiapetes
Joten jouduin tammikuussa käynnistykseen ja synnytys hoidettiin kuin ykköstyypin diapeetikolla joten jouduin roikkumaan letkuissa enkä saanut mennä edes vessaan!! No minulle valikoitui nuori mielestäni ammattitaidon kätilö joka heti ensimmäisenä kertoi että ei osaa kunnolla laittaa kanyylia o.O voitte arvta että olin jo siinä kohtaa kauhusta kankea kun hän sitä käteeni ronkki!
Noh mutta kalvojen puhkaisun jälkeen meni muutama tunti ennen kuin supparit alkoi mutta kun ne alkoivat luulin kuolevani niin rajuina ne tulivat! Kätilö kävi satunnaisesti moikkaamassa ja käski vetää vaan ilokaasua lisää naamaan.. jonkun tunnin päästä itkin että kuolen ja minun on pakko saada epiduraali.. vähän vasta hankaan kätilö anestesia lääkärin kutsui ja sen tulossa kesti todella kaun eikä vain minun mielestäni vaan myös miheni mielstä! Kätilö totesi anestesia lääkärille että tommonen se on ollut kokoajan (?) No kyllä ne kivut olivat koko ajan tasaisesti pahentuneet... epiduraalia minulle ei kuitenkaan pyynnöstäni huolimatta laitettu. En tiedä mikä oli ongelma ilmeisesti heti ei löytynyt tarpeeksi pitkiä neuloja joten päättivät sitten laittaa minulle spinaalin... sekään ei käynyt ihan helpolla vaan joutuivat nostamaan minut istualleen ja siitä kyljelle ja toiselle kyljelle... heiluin tajuttomuuden rajoilla kivun kanssa! Kun pääsin takaisin tähän maailmaan itkin kätilölle että en selviä synnytyksestä ilman epiduraalia joka sitten lupasi että saisin vielä toisen spinaalin siinä samalla kun nosti supistuslääkkeitä ja minä rukoilin että en kestä älä nosta auttakaa!!! Kukaan ei kuunnellut... vedin ilokaasua tauotta kipuun ja mietin miten lapseni pärjää kun koulen tähän synnytykseen!
Viisi tuntia kesti kaiken kaikkiaan koko paska ja en koskaan kerinnyt saamaan toista spinaalia minut jouduttiin myös kesken synnytyksen katetroimaan kun en toisiaan ollut päässyt vessaan missään kohtaa... synnytysksen jälkeen toivoin että eivät laittaisi sitä piikkiä joka aiheuttaa supistuksia ja synnyttää jälkeiset koska olin niin loppu rajusta synnytyksestä... laittoivat kuitenkin käskivät vain vetää lisää kaasua naamaan! Vauva vietiin heti tarkkailuun ja minä jäin makaamaan omaan kuseeni kun kätilö kursi minua kasaan samaan aikaan naureskellen että olipa hyvin onnistunut puudutus mukava nopea synnytys oho kun nää langat on liukkaita noinkohan saan tätä kasaan... ruoka tuotiin eteeni mutta en edelleenkään päässyt vessaan vaan jouduin syömään niissä kusisissa lakanoissa. Asioita jotka jäi myös vaivaamaan oli se että ponnistus vaiheessa huoneessa ramppasi porukkaa ja ajattelin jo että pyydän maksua kun tulevat tätä sirkuseläintä katsomaan! Päksi sairaalana jäi siis mieleen niin että vedän mieluummin ranteet auki kuin synnytän siellä
Myös osastolla oli todella tylyjä hoitajia, mitään keskusteluapua ei tarjottu vaan ekat kaksi yötä itkin yksin huoneessani kipuineni kun vauvani oli tarkkailussa! Ketään ei tuntunut kiinnostavan kun minulla ei ollut vauvaa vaikka juuri siksi olisin tarvinnut tukea! Kun sain lopulta pikkuisen kanssani osastolle ainoat neuvot oli yöhoitajalta että yöllä ei pidä pestä vauvan pyllyä jos on kakat herää vaan turhaan ja kun vauva itki niin laittoi tämän kapaloon ja käski olla koskematta... salaa sitten otin pikkuiseni viekkuun jonka elämästä olin juuri menettänyt ekat kaksi päivää! Onneksi seuraavana päivänä päästiin kotiin
Eli synnytin 1/16 ja pohjatietoina voin kertoa että kärsin todella pahasta sairaala ja piikki kammosta! Minulla oli myös erittäin vaikea raskausdiapetes
Joten jouduin tammikuussa käynnistykseen ja synnytys hoidettiin kuin ykköstyypin diapeetikolla joten jouduin roikkumaan letkuissa enkä saanut mennä edes vessaan!! No minulle valikoitui nuori mielestäni ammattitaidon kätilö joka heti ensimmäisenä kertoi että ei osaa kunnolla laittaa kanyylia o.O voitte arvta että olin jo siinä kohtaa kauhusta kankea kun hän sitä käteeni ronkki!
Noh mutta kalvojen puhkaisun jälkeen meni muutama tunti ennen kuin supparit alkoi mutta kun ne alkoivat luulin kuolevani niin rajuina ne tulivat! Kätilö kävi satunnaisesti moikkaamassa ja käski vetää vaan ilokaasua lisää naamaan.. jonkun tunnin päästä itkin että kuolen ja minun on pakko saada epiduraali.. vähän vasta hankaan kätilö anestesia lääkärin kutsui ja sen tulossa kesti todella kaun eikä vain minun mielestäni vaan myös miheni mielstä! Kätilö totesi anestesia lääkärille että tommonen se on ollut kokoajan (?) No kyllä ne kivut olivat koko ajan tasaisesti pahentuneet... epiduraalia minulle ei kuitenkaan pyynnöstäni huolimatta laitettu. En tiedä mikä oli ongelma ilmeisesti heti ei löytynyt tarpeeksi pitkiä neuloja joten päättivät sitten laittaa minulle spinaalin... sekään ei käynyt ihan helpolla vaan joutuivat nostamaan minut istualleen ja siitä kyljelle ja toiselle kyljelle... heiluin tajuttomuuden rajoilla kivun kanssa! Kun pääsin takaisin tähän maailmaan itkin kätilölle että en selviä synnytyksestä ilman epiduraalia joka sitten lupasi että saisin vielä toisen spinaalin siinä samalla kun nosti supistuslääkkeitä ja minä rukoilin että en kestä älä nosta auttakaa!!! Kukaan ei kuunnellut... vedin ilokaasua tauotta kipuun ja mietin miten lapseni pärjää kun koulen tähän synnytykseen!
Viisi tuntia kesti kaiken kaikkiaan koko paska ja en koskaan kerinnyt saamaan toista spinaalia minut jouduttiin myös kesken synnytyksen katetroimaan kun en toisiaan ollut päässyt vessaan missään kohtaa... synnytysksen jälkeen toivoin että eivät laittaisi sitä piikkiä joka aiheuttaa supistuksia ja synnyttää jälkeiset koska olin niin loppu rajusta synnytyksestä... laittoivat kuitenkin käskivät vain vetää lisää kaasua naamaan! Vauva vietiin heti tarkkailuun ja minä jäin makaamaan omaan kuseeni kun kätilö kursi minua kasaan samaan aikaan naureskellen että olipa hyvin onnistunut puudutus mukava nopea synnytys oho kun nää langat on liukkaita noinkohan saan tätä kasaan... ruoka tuotiin eteeni mutta en edelleenkään päässyt vessaan vaan jouduin syömään niissä kusisissa lakanoissa. Asioita jotka jäi myös vaivaamaan oli se että ponnistus vaiheessa huoneessa ramppasi porukkaa ja ajattelin jo että pyydän maksua kun tulevat tätä sirkuseläintä katsomaan! Päksi sairaalana jäi siis mieleen niin että vedän mieluummin ranteet auki kuin synnytän siellä
Myös osastolla oli todella tylyjä hoitajia, mitään keskusteluapua ei tarjottu vaan ekat kaksi yötä itkin yksin huoneessani kipuineni kun vauvani oli tarkkailussa! Ketään ei tuntunut kiinnostavan kun minulla ei ollut vauvaa vaikka juuri siksi olisin tarvinnut tukea! Kun sain lopulta pikkuisen kanssani osastolle ainoat neuvot oli yöhoitajalta että yöllä ei pidä pestä vauvan pyllyä jos on kakat herää vaan turhaan ja kun vauva itki niin laittoi tämän kapaloon ja käski olla koskematta... salaa sitten otin pikkuiseni viekkuun jonka elämästä olin juuri menettänyt ekat kaksi päivää! Onneksi seuraavana päivänä päästiin kotiin