Tarvitseeko vauva tuttia?

Miu-82

Miu-82

Vauhtiin päässyt keskustelija
Mitä mieltä olette? Tarvitseeko vauva oikeasti tuttia ja onko joku onnistunut olemaan kokonaan ilman? Meillä on 2 viikon ikäinen tyttö ja emme ole vielä antaneet tuttia. Yritämme neuvolan suositusten mukaan jatkaa ainakin 1 kk ikään asti ja tietysti senkin yli, jos menee vaivattomasti. Muutama heikko hetki on ollut, kun vauvalla on ollut tiheän imun päiviä enkä ole 3-4 tuntiin päässyt syömään, vessaan tai ylipäätään minnekään. Silloin on käynyt mielessä antaa tutti, jos vauva imee ihan huvikseen. Mutta tosiaan tarvitseeko vauva tuttia ja jos niin miksi? En tiedä miksi sitä pitäisi antaa, jos lapsi pärjää ilmankin.
 
Pärjää ilmankin. Se on eri asia pärjääkö vanhemmat :)

Me tehtiin sama juttu, ei tuttia ensimmäiseen kuuteen viikkoon, ja hyvä niin, imuotteen kanssa oli muutenkin ongelmia. Tyttö on alusta pitäen ollut sellainen tissi suussa nukkuja, että jossain vaiheessa sitten yritettiin tarjota tuttia ettei äidin tarvitsisi istua paikallaan kolmen tunnin päikkäreitä - mutta ei. Mikään tutti mitä kokeiltiin, ei maistunut. Nykyään nukun edelleen 7-kuisen kanssa päiväunet (nukkuu siis tissi suussa tai toinen vaihtoehto on kantoliinassa), enkä koe sitä ongelmaksi, mutta ymmärrän, että joku muu voisi kokea ja useampilapsisessa perheesä taitaisi olla ihan mahdottomuus.

Vauvalla ei ole mitään synnynnäistä tutintarvetta, mutta imemisen tarve voi olla. Ja jos se imemisentarve on kova, niin joko vietät suuren osan ajastasi imukappaleena tai annat tutin. Jotkut vauvat taas ei tosiaan niin paljon sitä imemistä kaipaa.

Tutin on todettu tutkimuksissa pienentävän jossain määrin kätkytkuoleman riskiä, koska ilmeisesti se estää mekaanisen hengitysesteen pääsyä suun eteen. Riskiä pienentää myös mahdollisimman kova nukkumisalusta, aina selällään (tai joidenkin mielestä kyljellään) nukkuminen, tyhjä sänky (ei siis tyynyä, peittoa, harsoa, unilelua tms., lakana ei saa olla rutussa) huoneessa pitää olla juuri oikean viileä lämpötila jne, joten harva tekee kaikkea pykälien mukaan...
 
Minä en olisi halunnut antaa lapsen alkaa tuttia käyttämään niin sanotusti ollenkaan, mutta vähän niinku painostettiin, tai oikeammin suku alkoi jakelemaan hyviä neuvoja. Että parempi että se tuttia imee kuin sormia, vaikeampi opettaa irti siitä. Kolmisen viikkoa mentiin ilman tuttia, että imutarve tyydyttyi tissittelyllä, mutta sitten vauva joutuikin olemaan sairaalassa yötä niin tuntui kivemmalta antaa se tutti sinne mukaan (ja oishan ne hoitajat sit lopulta omin luvin sen suuhun laittaneet, luulen.)

Onneksi ei ole koko ajan tutti suussa, illalla vain tai vaunuihin nukkumaan mennessä ja itse sen pullauttaa pois kun on rauhoittunut, tai nykyään jo puree ja imee unipupua eikä tutti kelpaa kohta nukuttajaksikaan. Lähinnä unta auttamaan on siis käytetty, ei niinkään lohduttamaan tai imutarvetta varten. Vauva on nyt jo 5 kk, niin luontainen imutarvekin vähenee ja kun on aloitettu kiinteät niin luulen että kuukauden päästä ei meillä ole enää tuttia. Sormiakaan kun ei ime vaan kaivelee tulevia hampaita. Ellei sitten mieheni sitä tuttia vauvalle tarjoa kun hää vähän kuuluvammin önisee ennen nukahtamista...
 
Me aloitettiin ilman tuttia ja se sujui pitkään hyvin, kunnes vauvalle alkoi tulla jatkuvaa ähkyä ja pulauttelua. Se halusi kokoajan tissiä vaikka ei olisi nälkä ollutkaan. Neuvolassa suositeltiin että antaa välillä tuttia tissin sijaan ja sillähän ongelma katosi.

Ei se kuitenkaan oo mikään tuttiaddikti. Se syö tuttia vaan niinä öinä kun on vähän levotonta, ja joskus päikkäreillä. Ei ikinä valveilla ollessaan.
 
Mun mielestä tuo riippuu vähän lapsesta, pärjääkö ilman tuttia ja kuten Minttuliina hyvin totesi, myös vanhemmista. Toisilla vauvoilla on kovempi imuntarve kuin toisilla. Haluaako äiti sitten itse toimia vauvan huvituttina vai ei, jos sellainen kovan imun vauva sattuu tulemaan? Jos taas vauvalle antaa tutin, niin onko valmis käymään läpi mahdollisen "taistelun" tutista vieroittaessa?

Mä en itse olis halunnut antaa tuttia lapselleni, mutta toisin sitten kävi. Meille syntyi oikein kovan imutehon omaava neiti, jonka kädet löysivät tiensä suuhun vajaan kolme kuukauden iässä. Ja tyttö selvästi käytti sitä käsien imeskelyä rauhoittuakseen ja nukahtaakseen. Siinä vaiheessa muuttui meikäläisen mielipide tutista, kun sain kerta toisensa jälkeen olla kiskomassa niitä tytön käsiä pois suusta ja piti oikein opettaa tyttö syömään tuttia ;) Mä en myöskään kyennyt imettämään pitkään, joten en voinut sitä imuntarvetta tyydyttää tissilläkään. Ja jälkeenpäin ajatellen, olisin varmaan mieluummin antanut sen tutin kuin itse toiminut tuttina. Vaikka vauvan tarpeet pitäisikin varsinkin alussa pyrkiä tyydyttämään viipymättä, niin onhan se kaikkien etu, että äiti pääsee käymään vessassa ja syömään.

Mä en pidä tuttia mitenkään huonona kapistuksena. Mun mielestä se hyvin toimiessaan helpottaa meidän kaikkien perheenjäsenten elämää. Puolen vuoden iän jälkeen ollaan vähennetty tutin käyttöä, niin että se olis pääsääntöisesti vain unilla tytön suussa. Eipä se kyllä koskaan olekaan ollut ilman hyvää syytä tytöllä.
 
Meillä ei tuttia käytetty. Tyttö ei tuttia huolinut kun joskus kokeiltiin, ja tunnustan että olin itsekin tuttia vastaan. Sukulaisilta tuli hirveää painostusta tutin käyttöön, mitä en kyllä aivan ymmärrä. Toimin varmasti itse välillä huvituttina, mutta niin. Välillä kyllä olisin ollut onnellinen että lapsi olisi tutin huolinut, kun imemistarve oli niin kova.

Mutta eipähän tarvitse tutista vieroitella, eikä kyllä peukalostakaan :) Tissistä vieroittaminen onkin sitten oma asiansa :D
 

Morjens munkin puolestani! :)

Meillä tuo nappula ei ikinä huolinut tuttia. Pari kertaa se tutti oli suussa mutta itse imemistä ei tapahtunut. Kovasti opeteltiin mutta tuloksena yökkäilyä ja kakomista. Ajattelin sitten luovuttaa.

Olihan siinä tosiaan se plussa ettei tarvinut ikinä vieroittaa tutista MUTTA rinnalta olikin sitten vaikeampi vieroittaa. Tyttöhän piti tissiä ihan selvästi turvana ja tukena. Kun tuli se paha mieli tultiinkin äidin helmoihin itkemään ja vaatimaan tissiä. Vieroitettuahan sain lapseni vasta 1,5 vuotiaana rinnalta. Tuntui jotenkin tylyltä kun tyttö osasi jo sanoa selvästi: "Äiti, anna tissiä!"

Sainkin sitten monelta taholta ihmetystä miksi imetän yhä mutta kun mielestäni olisi ollut raakaa viedä se ainutkin turva jo lohtu liian aikaisin... Tai voiko sitä imettämiseksi sanoa kun lapsi vain makaa sylissä tissi suussa, eikä ime. :D Puolensa siis tutilla tai tutittomuudella. 

 
Tähän ei mielestäni ole yhtä oikeaa vastausta. Jos oma lapsi on pärjännyt ilman tuttia ei mielestäni ole oikein tuomita laiskoiksi ym. äitejä joiden lapsi on tuttia syönyt.
Kuten sanotaan aina ei kaikki mene niinkuin elokuvissa. Itse sain synnytyksessä pahat repeämät ja tikkejä oli koko alapää täynnä. olin seuraavat 2 viikkoa niin kipeä että kävely, istuminen, makaaminen, vessassa käynti ja aivan kaikki tuottivat niin suurta kipua että itketti. sairaalassa olin vauvan kanssa viikon verran ja öisin sain unta ainoastaan todella vahvojen kipulääkkeiden ansiosta.
Oma poikani sattui kuulumaan siihen ryhmään lapsia joilla on todella kova imemisen tarve. 2 päivää taisi mennä ihan hyvin mutta sitten alkoi se että poika nukahti vain rinnalle ja sänkyyn kun laski niin alkoi hirveä huuto, ja kyse ei ollut siitä että lapsella olisi ollut nälkä. tätä jatkui pari päivää jonka jälkeen pyysin hoitajilta kokeeksi tuttia. imetin poikaa normaalisti n. tunnin, laitoin sänkyyn ja jälleen hän heräsi heti, kun annoin tutin nukkui 4h jonka jälkee heräsi syömään.
Itse en koe mitään huonoa omaatuntoa siitä että annoin lapselle silloin tutin, olin itse niin kipeä että joka imetyskertakin oli tuskaa vaikka oisin imettänyt missä asennossa, saati sitten että olisi yötä päivää pitänyt olla lapsen huvituttina kun ei nukkunut ellei suussa ollut jotakin mitä imeskellä.
kun poikani oli 1,5kk ikäinen jouduin myös luopumaan imetyksestä(joka on pitkä tarina enkä ala sitä selitellä miksi) jonka jälkeen tutti oli mielestäni hyvä olla.
Nyt poikani on 1v 1kk ja tutti on hänellä siinä määrin käytössä että iltaisin kun menee nukkumaan tarvitsee tutin. päivisin ei tuttia syö ollenkaan. lähiaikoina on jopa itse alkanut antaa tuttia pois joten kun tutista luopumisen aika tulee en usko sen olevan kovin suuri ongelma.
 
Kuulostipas Youngwomanin kertomus tutulta! Uskon että olisin ollut todella onnellinen, jos tyttö olisi synnärillä suostunut syömään tuttia (ehkä itse olisin ehkä saanut levättyäkin välillä). Että puolensa kummassakin :)
 
Nyt ollaan sitä tuttia yritetty antaa, mutta kun tyttö ei OSAA ottaa sitä suuhunsa. Imuote rinnalla on kunnossa ja yrittää samalla tapaa leveällä otteella sitä tuttia syödä... Äiti on vaan vähän väsynyt, kun tyttö vois imeä mut ihan kuiviin.
 
Meillä syödään tuttia. Syöty jo sairaalasta lähtien ja oltu tyytyväisiä :).. Tytyllä on ihan hirveä imemis-tarve ollu alusta asti (niinku varmasti kaikilla vauvoilla) eikä mun kärsivällisyys riitä siihen että istun/makaan tissi suussa tunnin välein (jopa tiheämmin).. Sitäpaitsi nykyään kun tulee niin hirmuna maitoa niin tyty monesti alkaa kiemurtelemaan imiessään 10 min imemisen jälkeen ja tulkitsen sen niin että "minuun ei mahdu enempää!", otan tissin irti ja työnnän tutin tilalle, imeminen jatkuu mutta kiemurtelu loppuu ja tyty on tyytyväinen. Eli meidän tytyn imemisen tarve on suurempi kuin vatsan tilavuus, jos sen näin voisi ilmaista :D Ja mulla oli synnäriltä lähtien nännit aivan sairaan kipeät n. kahden viikon ajan, siis niin kipeät että itku pääsi joka kerta ku imetin! Ettei puhettakaan että tyty ois roikkunu kokoajan tissillä, ku sen vaan että saa maidon nousemaan ja nälkänsä tyydytettyä. Siitä valitinki synnärillä kun tyty nukahti aina tissille ja luputti siinä nukkuessaanki niin kätilö vaan tuumas ystävällisesti että taitaa pitää sua tuttinaan ja anto vauvalle tutin, itse jopa suositteli sitä sanoen "jos se vauva sitä tarvii ja se muutenkin rauhoittaa lasta niin miksi sitä ei voisi antaa?". Tästä huolimatta meillä ei ole imuotteen kanssa ongelmia, eikä muutakaan onkhelmaa. Tutti toimii erinomaisena rauhoittajana ja "ylimääräisen" imemistarpeen tyydyttäjänä. Ei se sitä "turhaan" luttuuta, kun ei tarvi niin sylkee pois tai ei huoli vaikka itkisi ja sitä yrittäisi tuputtaa. Maitoa mulla tulee tosi hyvin ettei se ole meillä vaikuttanu siihenkään.
Mielestäni siis turhaan meuhkataan tuosta tutin opettamisesta/käyttämisestä, kyllä sen ite tietää tarviiko sitä vai ei, sanon minä :)
 
Heippa!

Mun esikoinen sai synnärillä heti tokana yönä tutin suuhunsa, kätilön antaman. Kauhea imemisen tarve enkä olis saanu nukuttua ollenkaan ni kätilö piti parempana antaa jätkälle tutin suuhun. Luultiin miehen kanssa et siitä tutista luopuminen  tulis olemaan kauhea paikka ukolle, mut viikko 2-vuotis synttäreitten jälkeen poika oli purru viimisenkin tutin rikki ni heitettiin roskiin ja tokastiin vaan että " Tutti meni rikki ". Kerran tais pyytää illalla tuttia ja ku sanottiin et ei ole ni meni kyl ihan tyytyväisenä nukkumaan ja nukkus koko yön ilman heräilyä. Miekooselle on kyl rätti ollu aina se tärkein tuki ja turva meikäläisten jälkeen, et jos tulee esim. pipi ni hän haluaa syliin ja huutaa rättiä. Jokanen muksu on niin erinlainen ja oon ihan samaa mieltä eyewinkin kanssa et turhaan sitä tutista purnataan, ellei sit tä tuttia imeskelevä lapsi lähene jo teini-ikää :DD
 
Meiän tyttö on kohta 4 kk vanha ja tuttia on imeny syntymästä asti. Ite en ehkä ois tajunnu heti vastasyntyneelle tuttia antaa mutta sairaalassa hoitaja oli laittanu tytölle tutin suuhun, niin aattelin sit et kaitpa se saa sit tuttia syödä. :D Mun mielestä tutti on ollu ihan mahtava juttu. Se rauhottaa ja loduttaa pikkusta. Yölläkin jos herää niin tutti vaan suuhun ja jatkaa unia. Kotona alkuvaiheessa tyttö ei meinannu enää imeä tuttia mutta tyrkytin sitä sille niin kyl se alko taas maistuun.
 
Onko kellekään käynyt sitten niin, että lapsi on jatkanut tutin syömistä taaperoikään (tai jopa leikki-ikään)? Vai miksi niitä selvästi yli kaksivuotiaitakin näkee kaupungilla taapertamassa tutti suussa? o_O
 
^ Tutista vieroittaminen saattaa olla työlästä ja vaikeaa, ja moni vanhempi saattaa huomaamattaankin vaan lykätä sitä asiaa.
Yli vuoden ikäinen lapsi ei enää perustellusti tarvitse tuttia, kun imemisen tarvetta lapsella ei enää ole. Eli yli vuoden ikäisellä tutti on ihan silkka lohdun tuoja ja tapa, kun siitä ei ole osattu vieroittautua.
 
Mun tytär ei ole koskaan syönyt tuttia, äitinsä kanssa koitettiin kyllä tarjota mutta kun ei niin ei. Sylki ulos aina. Harvakseltaan edes puruleluja järsii, hampaidentulon takia jonkin verran kyl. Eipähän ainakaan tarvitse vieroittaa tutista :) Tuttipulloakaan ei tarvittu ku imetys sujuu erittäin mallikkaasti.
 
Minnuu ärsyttää meijän iäkkäämpi naapuri mies, kuittaili aina kun esikoisella tutti oli että "hänen poikansapa ei ikinä tarvinnut". Turhautti hirveästi moinen kommentti jotenkin ylimielisenä.
Kiva että täällä asiallisesti voipi ajatuksia vaihtaa. Toinen lapsi siis meillä ja kyllä hällekin tuttia annetaan. Kakkonen ek kuitenkaan taija niin innokas tuttisyöjä olla kuin esikoinen.

Ite näen niin, et jos vauvan saa sillä rauhoitettua eikä pyöri levottomana ja kitise tai jopa itke lohduttomasti niin annan tutin. Mut tää on tosiaan oman kokemuksen pohjalta. Toisilla ei huolita tuttia vaan tissi kelpaa "huvilutkuttimeksi" meillä ei tissiä kelpuuteta enää pitkään imeskeltäväks ns tyhjänä, mut tutti käy :)
 
tyttö käytti ekat pari päivää tuttia, sitten käytti jonkun aikaa tissiä tuttina ja lopulta koitettiin antaa tutti, mutta hän lähinnä leikki sillä. eli tyttö ei tuttia tarvinnut, vaan imeksi sitten lähinnä pehmolelujaan. pojalla taas on niin kova imemisen tarve, että hän saattaa herätä kesken unienkin halutessaan imeä, joten tutti on kyllä käytössä. poika sylkäisee tutin pois nukahdettuaan. alkuun olin sitä mieltä, ettei pojallekaan tuttia, mutta kummasti sitä mieli muuttui, kun oli valvottu yö tai pari ja kuunneltu vaunuissa raivoamista, kun tutti ei ollut käytössä. vierotetaan sitten, kun on aika.
 
Takaisin
Top