Päivähoito / varhaiskasvatus

No nyt meidan poika sitten aloitti tarhan. Eka tarhapaiva takana ja kotiin tullessa oli niin kiukkuista ja vasynytta poikaa, etta huh! Itkun saattelemana laittoi nukkumaan klo 19. Oli kuulemma itkenyt melkoisesti siella, vaikka ei ollut nyt ensalkuun kuin viisi tuntia siella... Tuo vierastaminen ja itku tuli toisaalta ihan puun takaa, silla poika on kuitenkin ollut hoitotadin luonaa jo vajaan 4kk:n ikaisesta. Harmi, etta me jouduttiin luopumaan hoitotadista, silla sita poika ei koskaan vierastanut. :sad001
Nyt on oikeastaan aika ristiriitaiset fiilikset. Tuntuu pahalta vieda poikaa sinne jatkossa, mutta ei oikein ole muuta vaihtoehtoa. Poika ei kuulemma ollut edes nukkunut paikkareita siella. Syonyt oli kuitenkin ja loppuajan vain huutanut.
Siita olen tyytyvainen, etta han on samassa salissa muitten pikkuisten kanssa. Siina ryhmassa on siis pikkuvauvat ja ne, jotka vasta opettelee kavelemaan. Mun annettiin kurkistaa sinne, vaikka normaalisti sinne ihan peralle saakka ei saa menna, vaan lapsi tuodaan vanhemmalle eteiseen. Siella oli ainakin kaksi pikkuvauvaa, jotain 4-6 kk ikaista! Pinnasankyja oli kahdeksan kappaletta, mutta osa isommista pikkuisista oli lattialla ja meidan poika oli valmiiksi hoitajan sylissa raka poskella, silmat ja naama punasena. :sad001
Vaippa silta oli ainakin vaihdettu, silla vaippaan oli kirjoitettu pojan nimi. Ilmeisesti ne hoitajat kaivelee jokaisen lapsen omasta lokerosta valmiiksi esille pinon vaippoja ja nimeavat ne.
Ma luulen, etta poikaa ahdistaa myos melu, silla han ei valttamatta ole tottunut meluun, koska on ainoa lapsi, emmeka me vanhemmat ole kovin tiiviisti tekemisissa toisten lapsiperheiden kanssa. o_O
Huomenna uudestaan, huoh!
 
Meillä poika jää viikon päästä mun siskon hoidettavaksi. Ei pitäisi tuottaa ongelmia koska he ovat täällä meillä kotona missä arki pyörii samalla tavalla kuin aina, paitsi että äiti/isä vaihtuu tätiin :)

Voi teidän pientä reppanaa Littlered, on varmasti tosi raastavaa viedä poika takaisin sinne. Mutta eiköhän teidänkin poika alkujärkytyksen jälkeen ala viihtymään :Heartred
 
Meillä on se mummo kolme pv viikossa. Tosi hyvin on menny, mummo nukuttaa lenkillä vaunuihin niin sai tissiriippuvaisuusongelmankin sivuutettua. :) Vähän vaihtelevia päiviä, mut se ikävä, jonka tuloo pelkäsin, meni tosi nopeesti pois.
Kun tuun töistä täällä on monasti kovat leikit menossa ja tyttö alkaa aina protestoimaan ku mummo lähtee.

Siis täähän nyt on niin eri tilanne, kun tuo likka saa olla suurimman osan hoitoajasta omissa tutuissa ympyröissä ja mummonsa kans.. Mun sydän ei kestäis jättää sitä vieraalle, mutta ymmärrän kyllä senkin.
 
meillä ollaan kotona niin pitkään kuin mahdollista. Vaikka oonki töissä, niin pakotan kaikki jaksamaan tätä läpsystä vaihto-shaibaa mahdollisimman pitkään. Jos saataisiin 1.5-2v edes venytettyä hoitoonvientiä niin oisin hirmu tyytyväinen :)
Ei tuota voi hoitoon laittaa, on niin meidän perään että sitä huudon määrää... Ei sydän kestäis jättää :/
Littlered, sympatiat :/ Tiiän miten kammottava tunne on ku tuut ja toine reppana on niin surkean näköinen ku olla ja voi... :/

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Meillä oli kanssa ihan hirveä vierastus/eroahdistus äidistä, mikä alkoi kun poika oli jotain 3kk ja se vaan jatkui ja jatkui kunnes poika oli 6kk, jolloin se pikkuhiljaa alkoi laantua ja nyt parin kuukauden verran ei ole ollut juurikaan vierastusta. Oli tosi rankka vaihe kun edes isovanhemmat, joiden kanssa oli ollut joka viikko elämänsä aikana tekemisissä, ei kelvanneet pitkää aikaa. Mutta nyt viimeksi kun oltiin siellä perhekerhossa pikkumies konttaili siellä ympäriinsä ja kävi jopa vieraiden naisten sylissä istumassa ja hyvä että edes muisti olemassaoloani. Asiahan saattaisi olla eri jos en oikeasti olisi ollut paikalla, mutta ainakin tuli sellainen olo että kyllä tuo pärjää ilmankin minua kunhan vaan on tarpeeksi aktiviteetteja ympärillä.
 
Voi hitsi Littlered, sympatiat täältäkin! Omaa kokemusta ei päivähoidosta vielä ole, mutta moni kaveri on sanonut, että pari ekaa päivää on saattanut olla suoraa huutoa, ja sen jälkeen lapsi on tottunut uuteen rutiiniin ja jäänyt ihan tyytyväisenä leikkimään. Eli toivotaan parasta! :)
 
Kiitos tsempeista. Tama paiva ei ollut yhtaan sen parempi. Poika oli taas itkenyt ja huutanut siella, mutta jaksoi kuitenkin kotona touhuta ja leikkia leluillaan jonkin aikaa. Uni tuli entista nopeemmin. Ilmeisesti ollut niin rankka kokemus taas, etta omaan sankyyn paastessa simahti suht heti. o_O
Hoitaja sanoi, etta poika ei ollut nukkunut siella lainkaan. Ilmeisesti pojalla nyt vaikea rauhoittua ja nukahtaa oudossa paikassa, vaikka esim. rattaissa nukahtaa keskelle kauppaa ja ihmisvilinaa kadullakin...
Silla oli hiukset ja paa ihan litimarka, kun menin hakemaan sita. Ja molemmissa pohkeissa oli punaiset viirut/painautumat. Tulleet ilmeisesti syottotuolista, silla heilla on siella samanlaiset ikean syottikset kuin meilla kotona ja kotonakin meilla saattaa tulla viiruja just samoihin kohtiin, jos poika istuu tuolissaan kauemmin, esim. katsomassa telkkaria.o_O
 
Tsemppiä Littlered, kyllä se alkaa sujua! Teillä ei tainnut olla erillistä "tutustumisjaksoa" päiväkodissa? Ottaa aikansa, että pieni tottuu uuteen ympäristöön ja hoitajiin.

Meille ei ole vielä tullut tietoa päiväkotipaikasta. Olettaisin, että tämän kuun aikana jotain pitäisi alkaa kuulua. Sitten voidaan sopia se aloituskeskustelu ja tutustumispäivät. Mielelläni minäkin menisin päiväkodin rutiineihin tutustumaan poitsun ja isukin kanssa, toivon mukaan pääsen töistä sen verran olemaan pois :)
 
Me saatiin tänään tieto pojan hoitopaikasta. Pääsee perhepäivähoitajalle ihan lähelle mun työpaikkaa ja on samalla myös miehen työmatkan varrella. Minä ajan siis töistä siihen n. 5 minuuttia ja siitä meille kotiin 15-20 minuuttia. Aika optimaalista etten sanois :) Sain hoitotädin yhteystiedot ja soitan sille alkuviikosta niin saadaan sovittua treffit ja tutustumispäivät. Sain myös sovittua töissä pitämättömien lomapäivien ajankohdat. Kaksi lomapäivää pidän ma-ti samalla viikolla kun poika aloittaa ke hoidossa. Jospa noille päiville saisi sovittua ne tutustumiskäynnit. Lisäksi pidän pari perjantaipäivää lokakuussa; saapa lepäillä ja hakea vaikka pojan aiemmin hoidosta, tai sitten olla viemättä ollenkaan. Nyt alkaa nää asiat järjestyä, jees! :)
 
Poika ei ollut talla viikolla kuin 4 pv tarhassa, eika kovin pitkaa paivaa nyt alkuun. Ensi viikolla tulisi sitten niita pitempiakin paivia. Nyt perjantaina oli kaiken huippu, kun menin hakemaan, soitin ovikelloa, esittelin itseni ja kerroin keta olen tulossa hakemaan. Siihen tuli joku hoitsu poika sylissa ja ma kysyin silta, etta miten paiva on mennyt, niin han sanoi, ettei han tieda, silla han ei ole ollut tekemissa meidan pojan kanssa koko paivan aikana! o_O
Siis kylla ma ymmarran senkin, etta juuri se hoitaja, joka on hoitanut meidan poikaa, voi olla kiireinen ja estynyt tulemaan ovelle juuri silloin kun ma tulen poikaa hakemaan... Mutta silti jai aika kakkamainen fiilis, kun jouduin lahtemaan kotiin siita ilman minkaanlaista informaatiota pojan tarhapaivasta eli onko itkenyt paljon, onko syonyt hyvin, onko edes nukkunut jne. :sad001 Siis ilman mitaan tietoa mistaan! :sad001

Ja sitten tuon parkkipaikkaongelman takia keksittiin, etta ma jatan auton n. 100 metria tarhasta olevaan parkkihalliin. On siinakin taas ihan helkkaristi jarkea maksaa parkkihallimaksu joka kerta, kun menee sinne tarhalle ovia kolkuttelemaan. Mutta eipa meidan elamassa tunnu muutenkaan olevan kovin paljon jarkea. Olisi vain niin yksinkertaisempaa ja helpompaa olla ihan vaan kotiaiti. Onneksi mies voi hakea ens viikolla.
 
Me ollaan saatu päiväkotipaikka :) Ei päästy ykköstoiveeseen (lähimpään, melkein naapurissa) mutta eipä tähänkään ole kuin reilut puoli kilometriä matkaa. Kohta voi alkaa oottaa sitä keskustelukutsua. Ompas jännää taas, uusi vaihe alkaa :grin:eek::)
 
Nyt poika on ollut tarhassa jo kaksi viikkoa ja nyt pidempiakin paivia. Kysyttaessa on kuulemma "itkenyt hieman, mutta ei paljon". Tosin me epailemme, etta ne hoitajat haluavat vain olla hienotunteisia tai eivat siis halua huolestuttaa vanhempia... Poika ei siis ole ollut itkuisen oloinen haettaessa nyt viime aikoina, mutta sehan ei tarkoita sita, etteiko olisi itkenyt keuhkojaan ulos paivan aikana. Kahtena kertana on heratetty suoraan paikkareilta, kun on tultu hakemaan ja mies on saanut unisena nuokkuvan pojan syliinsa, joka on sitten havahtunut vasta autossa itkuhuutamaan.

Meidan paivakodin johtajatar on sellainen haukansilmainen, melko napakka nainen, joka sanoo mielipiteensa suoraan pain naamaa. Toisaalta han on empaattinen lasten kanssa. En ole varma pidanko hanesta. Toisaalta arvostan sita, etta han ei ole lainkaan sellainen kanamainen hossaaja, vaan vaikuttaa ottavan tyonsa vakavasti. Aikaisemmin han sanoi siis suoraan, etta tottakai meidan poika voi syoda ihan samaa ruokaa kuin muutkin lapset (kun siis ilmaisimme huolemme siita, ettei poika ole tottunut eri ruokiin). Nyt sitten yks paiva huomasin, etta pojan kakan seassa oli sellaisia 1cm:n pituisia nuudeleita ja toisena paivana vihreita herneita! :mad: Tarhan ruokalistan tarkastelu netista ja pojan kakan koostumus/sisalto menee siis kasi kadessa. o_O
Mies oli sitten kommentoinut asiaa talle johtajalle, joka oli vaan sanonut jotain, etta "anna aikaa, lapsen ruuansulatusjarjestelma ei ole viela tottunut kaikkeen uuteen, pitaa antaa aikaa, hyvin pian se tottuu." tms.
Itselle jai hieman sellainen fiilis, niin kuin meidan poika olisi siella joku koekaniini, jolle aina maistatetaan kaikkea uutta. Toisaalta poika ei ole itkenyt mahakipuja, joten se on hyva juttu. Ne kakat vain ovat "mielenkiintoisia". o_O
 
Minulle tulee edelleen hieman creepy fiilis menna hakemaan poikaa sielta tarhasta. Eli ensin soitetaan ovikelloa ja kerrotaan kuka on. Sitten summeri parahtaa ja oven voi aukaista. Suljen oven takanani. Eteisaula on sellainen pitka kaytava, jonka varrella on lokerikot kunkin lapsen omille jutuille, vaipoille yms. Edessa oleva sisempi ovi on myos lukossa. Joku hoitaja tulee sielta poika sylissaan ja sulkee perassaan sisemman oven, jonka summeri parahtaa, antaa pojan minulle ja varmistaa meidan poistuessa, etta uloin ovi on myos lukossa ja jalleen kerran summeri raikuu takanamme. Vasta sen jalkeen han poistuu takaisin sisalle. Ma en voi sille mitaan, mutta mulle tulee noista summereista ja kahden lukon takana olevista ovista mieleen joku vankila. :grin Ilmeisesti noilla on joku turvakaytanto, etta jos uloin ovi on auki jonkun poistuessa/astuessa sisaan, niin se sisin ovi on silloin kiinni ja lukossa. o_O
 
Mä ymmärrän kyllä toisaalta, että ovat tiukkoja "turvatoimiensa" kanssa, me ollaan täällä lintukodossa totuttu siihen, ettei kutsumattomia vieraita lampsi ovesta sisään, mutta eihän sitä koskaan tiedä :eek:

Ai niin, kakasta piti vielä sanoa (no päästiinpä taas asiaan :grin ) että meidänkin poika kakkaa välillä kokonaisia herneitä, mustikoita sun muuta. Aluksi säikähdin, mutta sitten olen ajatellut myös, että ruuansulatus vasta opettelee, ja jos ei vatsavaivoja tunnu olevan, niin opetelkoon. Ja varmaan jos poika pureskelisi kunnolla, sulaisi ruokakin paremmin. Uusimpana villityksenä meillä puolukat, niitä löytyy aina vessanpytystä kellumasta sen jälkeen, kun on vetänyt vaipallisen pojan kakkaa pöntöstä alas :grin
 
Sama täällä. Plus se, että nyt kun on syönyt rahkaa, niin kakka haisee ihan järkyttävältä. :sick006
 
Ei nyt ole tarkoitus mollata pojan tarhapaikkaa, ma vaan ihmettelen kaikkia uusia asioita. :) Meilla nyt ei oikeastaan muuta vaihtoehtoa ollut. Taalla ei olemassa kunnallisia perhepaivahoitajia, joitten hoitomaksuihin voisi hakea avustusta, joten tuo tarha oli oikeastaan ainoa vaihtoehto.
Internet on taynna naisia, jotka etsivat lastenhoitotoita tai ilmoittavat hoitavansa lapsia kotonansa, mutta emme me sellaista halua. Meillahan oli hoitotati, joka hoiti poikaa puolisen vuotta ja sitten han joutui lopettamaan. Meille oli ihan itsestaanselvyys, etta jos sellaista luotettavaa hoitotatia ei loydy tuntemiemme ihmisten piirista, niin ei sellaista aleta etsia vakisin vieraista ihmisista joittenkin netti-ilmoitusten kautta.
Kuitenkin tuo paivakoti on semmonen, etta sen toimintaa valvotaan ihan viranomaistaholta. Siella on paljon lapsia ja paljon vanhempia, joten ylimaaraisia silmapareja on paljon. Vaikka kaikki nuo paivakodin ohjeet ja toimintatavat tuntuvatkin nyt niin "virallisilta", niin meidan poika on kuitenkin paremmassa turvassa siella, kuin jollain clandestino-perhepaivahoitajalla jonkun vieraan naisen kotona. :)
 
Vissiin aikaisemmassa viestissa menin sanomaan, etta pojalla ei ole ollut lainkaan masuongelmia paivakodin ruuista huolimatta... No nyt on ripuli! :mad: Kakka tulee ihan vetena ja polttanut pyllyn tulipunaiseksi. Onneksi meilla on viela edellisesta ripulista laakkeita jaljella. Menen viela huomenna toihin ja sitten on viikon loma ja poika saa olla kotona. Nyt viimeisimman kakan mukana oli joitain mustia taplia. o_O Ei aavistustakaan, mita ne sitten ovat...
Hoitotati oli kertonut miehelle vaihtaneensa vaipan kolme kertaa paivan aikana ja kertonut, etta se johtuu eri bakteerikannasta, ja etta meidan poika ei ole viela tottunut uuteen bakteerikantaan(?). Ja sitten taas sama virsi siita, miten pitaa antaa aikaa, etta tottuu jne.
Ilmeisesti han oli myos niin tohkeissaan vaihtanut pojalle vaippoja, etta meidan pojalle oli laitettu vaippa, johon oli kirjoitettu nimi "Dominic". Ihan kuin kauniissa&rohkeissa. :grin Vaippa oli kuitenkin ihan samaa kokoa ja merkkia, mita meidan sinne viemat... Mies vain naureskeli, etta onneksi ne antoivat kuitenkin oikean pojan mukaan. :)
Mut kylla me tuo ripuli voitetaan, varsinkin kun ma paasen lomille! :)
 
Me käytiin tänään tutustumassa pojan hoitopaikkaan. Hoitotäti oli mukava, 27 vuoden kokemuksen alalta omaava ja ihan tavallisen oloinen nainen. Asuu isossa omakotitalossa missä on muutama huone pyhitetty lasten melskaamiselle ja lepäämiselle. Toimintatavat ja päivärytmi vaikutti järkeviltä ja mikä parasta, poika ei vierastanut yhtään vaan sylitteli ja leikki tädin kanssa ihan niinkuin muidenkin kanssa. Hoitopaikassa on kolme muuta lasta; tänään poissa olivat 5-vuotias tyttö joka kuulemma on vain harvoin hoidossa sekä 2,5-vuotias poika joka nyt jostain muusta syystä ei ollut tänään hoidossa. Paikalla oli 4-vuotias tyttö, josta täti sanoikin että hän saattaa olla alkuun hieman mustasukkainen. Tyttö heräsi päikkäreiltä kun oltiin siellä ja vaikutti aluksi aika ujolta. Hetken päästä jo vähän juttelikin, mutta huomasi selvästi ettei oikein tiennyt mitä mieltä olisi uuden pikkulapsen tulosta porukkaan. Vähän leikki pojan kanssa, mutta pääasiassa oli omissa oloissaan ja vaikutti ettei oikein välittänyt kun poika meni siehottamaan leikkejä. Luulen että tämä tyttö on aika "takertuvainen" hoitotätiin ja voi olla että pienen tulo porukkaan aiheuttaa mustasukkaisuutta. Toivon että se oli vain alkukankeutta ja että yhteinen sävel ikäerosta huolimatta löytyy pian. Huomenna käydään siellä uudestaan viettämässä pari tuntia ja sitten keskiviikkona on pojan eka hoitopäivä. Huimaa!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top