Pisin automatka vauvan/lapsen kanssa? Miten meni?

Miramaria

Tietävä tietäjä
Mikä on siis pisin matka, jonka olette ajelleet vauvan tai pienen lapsen kanssa? Kuinka matka sujui?

Meidän pisin matka taitaa olla sellainen vajaa viitisensataa kilometriä, jota ollaan kesäisin ja talvisin sahattu, pari kertaa vuodessa. Me ollaan onnistuttu ihmeen kaupalla ajelemaan yleensä yö- tai päiväuniaikaan ja reissu on sujunut suhteellisen rauhallisesti (varsinkin nyt, kun tyttö on jo nelivuotias).

Pahimmat ajat taisivat olla vuoden iästä kolmeen vuoteen. Yksi reissu meni tytön ollessa noin vuoden niin, että lapsi huutaarääkyy lähes koko ajomatkan viihdytysyrityksistä ja useista pysähdyksistä huolimatta ja pikkusiskoni istui sormet korvissa koko matkan. :grin

Miten teillä on sujunut pitkät matkat? Ja mitäs sitten, jos ajoaika ei osukaan unien päälle?
 
Pari viikkoa sitten neiti pääsi meidän kanssa sukuloimaan Savoon. Ajotunteja kertyi mukavat 5 ja rapiat. Menomatka meni hyvin, neiti nukkui melkein koko ajan. Paluumatka olikin levottomampi, mutta ihan ok sekin meni loppujen lopuksi. :) Tuollaisen alta viisikuisen kanssahan on vielä suhteellisen helppo matkustaa, jos vaan autossaa viihtyy. :)
 
Reilu 600km suuntaansa (eli 1200 ja rapiat yhteensä), käytynä nyt jo kahdesti yhden viikonlopun aikana. Tytön ollessa kuukauden ja 2,5 kuukautta vanha. On sitä leppoisampiakin tapoja viettää aikaa kuin tyynnytellä iltaraivoja autossa... :)
 
Noin 500km suuntaansa. :) Ekan kerran ajettiin 500km, kun vauva oli 2kk vanha, hyvin meni! :) Nukkui melkein koko ajan.
 
850km suuntaansa ja tyttö oli 9kk. Itsekkin yllätyin kuinka hienosti jaksoi. Tosin lähdettiin ajamaan yöllä 2 aikaan niin hän sai jatkaa yöuniaan vielä autossa :)! Menomatkaan meni 13 tuntia, koska jouduttiin vielä odottelemaan mökin avaimia. Kotimatkasta selvittiin 10:llä tunnilla :)
 
Meillä on vasta tulossa pidempi automatka viikonloppuna ja vähän jänskättää miten se sujuu. Matka kestää suuntaansa reilu viis tuntia. Ollaan suunniteltu, että matkaan lähdetään heti kun poika herää aamulla, jotta nukkuis sitten pidemmän pätkän matkasta. Pysähtyä täytyy varmaan muutaman kerran, kun on tuo liian pitkä pätkä olla pojan kaukalossa putkeen. Mutta on kiva päästä reissuu ensimmäistä kertaa perheenä ♥
 
Esikoisen kanssa matkasin säännöllisesti parin tunnin ajomatkan suuntaansa (kahdestaan siis) kun hän oli noin 1,5 vuotias. Lähettiin aina päiksyaikaan, niin hyvin meni :)

Nyt kun hän on 3,5 vuotias, niin ajomatkat on hankalammat. Virikettä pitää olla paljon enemmän, mut onneks vielä nukahtaakin!

Pikkukakkosemme oli vajaa 2 kuinen kun ajelimme kolme tuntisen (kilometrejä en muista). Muuten ei olisi havahtunut varmaankaan hereille, mut mies piti yhden tupakkatauon ja samalla koira piti pissittää :D vauva jakso sit yli tunnin olla hereillä ja katsoa mobilea rauhassa, mut sit oli pakko tehä toinen pysähdys ja imettää, niin matka jatku rauhallisesti loppuun.. oli noin 30km jälellä, mut ne olis ollu aivan liian pitkät kilometrit jos vauva olis huutanut!
 
Meidän esikoinen oli 2 viikkoa vanha, kun muutettiin toiselle paikkakunnalle 400 km päähän. Tosi hyvin meni reissu ja pysähdeltiin tarpeeksi, niin ei tarvinnut istua kaukalossa koko aikaa ja syötöt yms. muut hoituivat kätevästi. Ollaankin sitten aika paljon autoiltu max.500 km reittejä ja esikoinen on nyt 4 vuotias. Hienosti jaksaa autossa olla :)
 
Me autoiltiin ensimmäisen kerran pitkää matkaa (mökki/isomummola//mummola) tytön kanssa, kun tyttö oli melkein kaksi kuukautta. Koko viikonloppu meni ajellessa useamman tunnin ajomatkoja, kun siirryttiin paikkakunnalta toiselle, pisimmillään viiden tunnin ajomatka. Yhdellä pysähdyksellä selvittiin pisimmälläkin matkalla, nk. huoltotauko matkan puolivälissä. Ensimmäisessä reissussaan tyttö siis nukkui pääasiallisesti auton liikkuessa. Nyt olis luvassa viikonloppuna ajomatka toiseen mummolaan 300 km päähän, katsotaan meneekö yhtä hyvin kuin ekalla kerralla.
 
Toissa kesänä lapset 6kk ja 1v9kk. 5000km ajettiin kuukaudessa ilman mitään ongelmia!! :) ensin oltiin toista viikkoa Pohjois-Norjassa asuntovaunun kanssa ja pienen tauon jälkeen 730kmx2 häiden takia.
 
Mä olen ollut teininä vauvaikäisen veljeni kanssa takapenkillä kun ajettiin Helsingistä Espanjaan, kyllä se on ihan asenteesta kiinni ;D
 
parhaillaan ollaan reissussa 1000km päässä kotoa ja huomenna lähdetään kotiinpäin :) lapset 3vee ja risat sekä 10,5kk jaksaneet hienosti automatkat :) ollaan ajettu tuo matka kolmena päivänä, jolloin automatkan pituus on ollut käytännössä 300-400km/päivä ja pysähdyksiä tehty 2-3 ruokailujen ja vessassa käyntien merkeissä. ollaan voitu matkan aikana yöpyä sukulaisten luona, joten matkanteko on ollut helppoa sekä lapsille että meille aikuisille. mikäli lapset eivät ole nukkuneet ajomatkan aikana, ovat he höpötelleet keskenään tai leikkineet mukanaolevilla leluilla. ollaan pyritty ajoittamaan lähtö niin, että aamupala on syöty ja pienemmän päiväuni aika on käsillä. isompi on nukkunut myös tai katsellut maisemia ja jutellut meidän kanssa.
 
Ollaan ajeltu väliä Pk-seutu -> Savo jo monta kertaa ( peri kertaa kesässä ja jouluna) , muistaakseni ensimmäisen kerran tytön ollessa 3kk ikäinen. Pienen kanssa sujui muuten paljon helpommin kun nukkui enemmän. :) Nyt kesällä kun oli enemmän valveilla, niin piti pysähdellä useamman kerran, kun hermostui autossa istumiseen. Varsinkin kun ei selkä menosuuntaan istuessaan edes oikein näe kunnolla ulos...

Joku tuossa mainitsi, että todella pitkät matkat ovat asennekysymys :) Mekin reissasimme kerran Suomesta autolla Etelä-Sveitsiin yksin isän kanssa ( me lapset tuolloin 6-ja 3-vuotiaita) äiti tuli lentämällä perässä. Voitte kuvitella miten hienoja autot olivat 80-luvun lopulla, ei ilmastointia ja ainoa viihdyke oli kasettisoitin :D
 
Useamman kerran vuodessa on ajeltu anoppilassa mutkin, matkaa tulee yhteensä varmaan n. 1200km. Viimeksi ajettiin tuo väli heinäkuussa (lapset 3v ja 1v) ja hyvin on sujunut! Pysähdykset toki kestää vähän pidempään mut ihan hyvä vaan, niin pääsevät purkamaan virtaansa huoltsikoiden lapsiparkissa eikä siellä takapenkillä mene tappeluksi. :wink

Ja kyllä, nimenomaan on asennekysymys! Vanhemmatkin kun vähän löysää pipoa eikä mitään "klo 19 meidän on oltava perillä" -minuuttiaikatauluja, ni hyvin sujuu.
 
Takaisin
Top