Lapsen oikeus isään

Oletko Elmiina itse siinä tilanteessa, että olet kahdestaan lapsen kanssa ja joudut järjestelemään tapaamiset ja miettimään näitä asioita, kun tuot nämä esille ja haluat aiheesta keskustelua? :)

Paljon jaksamisia sinulle, jos asia on niin! On niin inhottavaa, kun näistä asioista jauhetaan ilman omakohtaisia kokemuksia, ja nähdään asiat mustavalkoisina, vaikka jokaisen tilanne on aivan omanlaisensa, eikä niitä voi verrata.
 
Mä en nyt ymmärrä että miten MINÄ yritän jauhaa asiasta mustavalkoisena...? Kovasti olen ainakin yrittänyt tuoda esille vain omat kokemukseni ja painottaa että muiden tilanteistahan on ulkopuolisena kovin vaikea sanoa? Totta kai minulla vaikuttaa se, että sekä isäni että mieheni ovat (olleet) tapaajavanhempia, se on ainoa henkilökohtainen näkökulma mikä minulla on asiaan. Toivoisin kovasti juuri niitä eriäviäkin näkemyksiä lukevani sen sijaan että vain minua ja minun sanomisiani ruodittaisiin. Kun ei siitä näytä olevan mitään hyötyä, jos on ihminen päättänyt ymmärtää asiat tarkoituksellisesti väärin niin ei mikään määrä selityksiä tai selittelyä auta.
 
Onkos se sitten lapsen kannalta reilua, että lapsen pitää tavata isäänsä/ äitiäänsä vaikkei haluais, mut vanhempien yhteishuoltajuus niin määrää??? Mun mielestä jo 10v on valmis päättämään haluaako tavata etävanhempaa. Miksi se ikäraja on 12v?? Lapsella on oikeus vanhempiinsa, mut mun mielestä lapsella pitäs olla myös oikeus valita haluaako tavata etävanhempaa vai ei? Toki se on erotilanteessa tyhmää, jos vanhemmat alkavat toisiaan mollaamaan. Se kyllä kertoo vanhempien omasta tyhmyydestä ja kypsymättömyydestä.

Sent from my MediaPad 7 Vogue using Vau Foorumi mobile app
 
Aiemmin kyllä sanoinkin jo että jos lapsi ei halua tavata niin ei pidä pakottaa :) Kunhan kyseessä on tosiaan lapsen oma halu olla tapaamatta eikä vain äidin mieliksi sanottu. Sille pitää antaa aikansa, joskus se halu tavata tulee sitten myöhemmin. Tai sitten ei tule, jos lapsi on niin pettynyt vanhempaansa, että haluaa katkaista välit kokonaan. Sitä pitää silloin kunnioittaa eikä pakottaa lasta mihinkään. Kyse on kuitenkin lapsen oikeudesta, ei ainakaan pitäisi olla kyse lapsen pakottamisesta tai vanhempien "oikeuksista."
 
Ketään lasta ei tule vieroittaa vanhemmistaan minkään syyn perusteella. Ketään vanhempaa ei tule vieroittaa lapsestaan minkään syyn perusteella. Lisään silti, että hakkaavat, insesti tms jutut ei nyt kuulu tähän kommenttiini. Ne ovat oma lukunsa, mutta mainitsinpa silti. Normaalit vanhemmat nyt siis kyseessä... aikuisen on osattava olla aikuinen! Se on lapsen etu. Ja jos lapsi ei halua vanhempaansa nähdä, niin siihen on jokin syy yleensä ja lasta pitäisi kuunnella. Eräs äiti valehteli oikeudessa silmät päästään ja sekopäinen isoäiti vaahtosi päälle. Nyt lasten isä ei ole nähnyt poikiaan vuosiin ja on pahasti masentunut asian vuoksi. Tämähän ei ole oikein, että käytetään lasta aseena. Isät ja äidit eivät ole tasavertaisia vanhempia ja se on minusta huolestuttavaa. Onneksi kuitenkin tunnen kaksi perhettä, jossa lapset on määrätty kuitenkin isilleen.. niissä perheissä se on ollut ehdottomasti lapsen etu! Muutenpa minulla ei ole asiasta kokemusta, mutta ilman henkilökohtaista kokemustakin asioista voi ja pitääkin keskustella. Itse puolustan isien oikeuksia enkä voisi koskaan evätä lapseltani isää, vaikka mitä tapahtuisi. Uskon, että liittomme on vahvalla pohjalla ja tulee kestämään, mutta mistä sitä ikinä tietää!?
 
Kumma, että semmoinen ihminen, jolle tämä aihe ei millään tavalla ole ajankohtainen, haluaa siitä silti kovaan ääneen paasata. Mitä lie katkeroitumista ilmassa..
 
Ihmeellistä, ettei asiasta saa keskustella ilman henkilökohtaista kokemusta. En sanoisi katkeroitumiseksi, jos asioista keskustellaan ja kerrotaan omia mielipiteitä.

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Se onkin niin kauan helppo puhua isien puolesta, kun on hyvässä parisuhteessa ja kaikki hyvin. Tilanteet voi kuitenkin muuttua, sitä myöten omat mielipiteet asioihin.
Kaikki lapset eivät myöskään oo saanu alkuaan siinä onnellisessa suhteessa, joten tilanne voi olla jo lähtökohtaisesti niin eri, että turha on paasata asioista mustavalkoisesti.
Niin kauan, kun ei tiedä tilanteen taustoja, ei myöskään pidä yleistää.

Ja jokaisesta asiastahan on todella helppo puhua ilman omakohtasia kokemuksia. Niin, nimenomaan PUHUA. Puhettahan tässä maailmassa riittääkin.
 
Eihän tässä kukaan paasaa ja varsinkaan mustavalkoisesti. Mielestäni ihan fiksusti ja nätisti tässä jengi yrittää vaan jutella aiheesta, miksi siitä pitää noin kuumentua?

Voin valottaa omaa taustaani sen verran, että minut on biologinen isäni jättänyt minun ollessa pieni. Koko elämäni aikana olen hänet kerran tavannut ja nyt saatuani lapsen, hän soitti. Minun silmissäni hän heitti isäsuhteensa minuun roskakoriin jo aikoja sitten. Olen silti viileän ystävällinen hänelle enkä ajattele hänestä pahaa. Vaikka jätti äitini pienen lapsen kanssa yksin.. lähtien toisten naisten matkaan. Onhan minulla siis periaatteessa kokemuspohjaa puhua, vaikka biologisen isäni hyvin huonosti muistankin. Kunniaisäni on maailman mahtavin ja silmissäni hän on ainoa oikea isäni.

Se, että minusta vanhemmat eivät ole tasapuolisia on aivan täysin karu fakta. Minusta aikuisten kuuluu käyttäytyä aikuisten tavoin, sen lapsen takia. Siksi rajasin huonot asiat omasta kommentistani pois. Luulin, että ymmärretään, että tarkoitan tavallista erotilannetta. Älkää tehkö lapsesta asetta. Jos lapsi on syntynyt huonon suhteen seurauksena tai siihen liittyy kaiken maailman kamalia asioita, niin ne ovat tietenkin aivan oma lukunsa. Niistä minulla ei ollutkaan sanottavaa... mutta niin kauan, kuin isä on ollut ihan hyvä isä lapselleen, niin ei sitä oikeutta voi isältä pois viedä.

Keskustellaan asioista? Tuodaan erilaisia puolia aiheesta pöytään? Erilaisia mielipiteitä, erilaisia keinoja tilanteisiin, mitä vaan? Kaikilla lienee kuitenkin oikeus aiheista keskustella täällä, koska ovat yleisesti nähtävissä ja kommentoitavissa. Ei siitä tarvitse mieltään pahoittaa, jos muutkin asiasta haluavat jutella, vaikkei kummempaa kokemusta olekaan.
 
No mitä sitten? Kerro oma mielipiteesi ja millaista kokemusta sinulla asiasta on,sen sijaan että möksäät siinä. Jos aiheesta on mielipide ja sanottavaa, nii kerro meille. En ymmärrä tuota rivien välistä heittoa, niin valaise toki. Tykkään kunnon keskusteluista ja erilaisten ihmisten kokemuksista ja tarinoista.

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
En suinkaan möksää. Huvittunut olen ja nyt onkin aika poistua tästä keskustelusta jättäen se omaan arvoonsa.
 
Suurin osa viesteistä tässä keskustelussa on oikein hyvässä hengessä kirjoitettu. Minäkin toivon, ettei henkilökohtaisuuksiin mennä. Jokaisella on oma tyylinsä kirjoittaa, toiset esittävät mielipiteensä kärkkäämmin kuin toiset. Kaikkien tyylistä ei tarvitse tykätä, mutta silloin viestin voi ohittaa. Asiallista keskustelua, leidit :gen053
 
Ihme että tämmöisiä yli kärkkäitä ihmisiä etenee moderaattoriksi asti. Hyvä keino saada ihmiset siirtymään mieluisimmille sivustoille.
 
Meillä tilanne se, että biologinen isä on tytöstä ilmottanut, että katotaan sit ku se on teini et kiinnostaako mua tavata :sad001 Tällä hetkellä siis parempi olla ilman!

MUTTA mulle ei tulis mieleenkään omaa katkeruuttani purkaa tyttöön kun kyselee isänsä perään, jonka on siis nähnyt alle 1-vuotiaana. Olen sitten kyselyihin, missä isi on ja kuka isi on niin vastannut parhaani mukaan.

ILMAN että haukun isää, (vaikka mielestäni se haukut ansaitsee) niin lapselle pitää jättää mahdollisuus itse tutustua sitten kun isänsä haluaa tavata.

Se ei ole minulta pois että heille mahdollisesti syntyy jopa suhde toisiinsa. Lapsella kun se oikeus todellakin on !

Ja lisään vielä sen, että se on sitten lapsen oma asia haluaako tavata vai ei! Jos haluaa niin sitten autan parhaani mukaan asian toteutumisessa!
 
Ketju oli asiallinen viestiin #19, seuraavasta eteenpäin ihme vääntämistä.

Mielenkiinnosta kysyn, että mitä mieltä te (asiallisesti aiheesta keskustelleet) olette tilanteesta, jossa lapsen isä on tiennyt ehkäisyn olevan hänen kondomin käytöstään kiinni? Seksiä sisältävässä kaverisuhteessa. Raskaaksi tultuaan naisen kerrottua mies tuomitsee lapsen kuolemaan ja katkaisee välit, kun lapsen äiti ei suostu aborttiin.

Mitä kertoisitte myöhemmin lapselle? Laittaisitteko isän tunnustamaan isyytensä vastoin tahtoaan ja täten maksumieheksi?

Ainahan välttämättä äitikään ei tiedä isän oikeaa henkilöllisyyttä esim. yhden yön seksin jälkeen. Pillerit pettää jostain syystä tai mies peittelee kondomin rikkoutumisen..
 
Saiski87. Käyttäydyt todella hienosti ja mietit tyttäresi etua! Tykkään! :)

Olisipa ikävää joutua kertomaan lapselle, millaisissa oloissa hän on saanut alkunsa. En voi kuvitella. Muistan vain elävästi, kun äitini kertoi minulle biologisesta isästäni. Kysyin kerran, että miksi tämä ihminen on minulle sukua, mutta sisaruksilleni ei. Äiti purskahti itkemään ja siinä meni hetki, kunnes hän itkultaan sai sanottua asiansa. Olin hämmentynyt. Tavallaan tiennyt aina, mutta koska biol.isästä kuuli harvoin, niin toki hänet unohdin. Ja olin alkanut kutsumaan kunniaisääni isäkseni jo pienenä. Kuittasin sen pienen koululaisen harteiden kohautuksella ja totesin, et onpa hyvä, että on monta isää. Illalla isäni tuli kotiin ja äitini kertoi, että tiedän asiasta nyt. Isäni tuli halaamaan minua ja sanoi, että olen aina hänen oma rakas tyttö ja että hän rakastaa minua. Muistan sen hetken niin elävästi. Nyt kun olen aikuinen, niin äitini on valottanut enemmän minulle taustoja hänen ja biol.isäni suhteesta ja siitä, miksi hän lähti. Minun oli helpompaa ymmärtää asiat aikuisena ja kysyin asiasta sitten itse. Noh.. vähän harhauduin nyt aiheesta. Palaan Minjan kysymykseen miehen toimimisesta lompakkona. Äitini ei koskaan pyytänyt rahaa biol.isältäni, ei elareita, ei mitään. Yksin tuli toimeen sen aikaa, kun olimme kaksin. Itselläni on vahva tunne, että en voisi pakottaa ketään isäksi tai lompakoksi.. jotenkin se tuntuu väärältä sekin. Ja jos tuollaisesta kaverisuhteesta raskaaksi tulisin, ja mies katkaisee välit ellen tee aborttia, niin katkaiskoon sitten. Aborttiin ei voi pakottaa... joten ei kai isäksikään.
 
Itse siis olen juurikin tilanteessa, jossa raskaus saanut alkunsa kuten kuvailemassani tilanteessa.

Lapsella on oikeus tietää isänsä nimeltä ja tavata, jos haluaa ja isä suostuu. Kun lapsella on tarpeeksi ikää voi hän itse vaatia halutessaan isyyden tunnustuksen.

Jossain vaiheessa kuitenkin tulee tilanne, että lapsi alkaa kysyä missä isä on ja miksi isä ei ole läsnä. Vaikeita kysymyksiä, joihin pitää kuitenkin valmiiksi varautua että osaa kertoa asiasta tavalla, joka ei satuta lasta.
 
Takaisin
Top