Vau:ssa julkaistiin hiljattain doulan kirjoittama blogi-artikkeli äitien arvostelusta. Ainahan se on kurjaa, jos joku arvostelee sitä mitä on tekemässä varsinkin jos arvostelua tulee tekee sitten miten hyvänsä. Vielä enemmän se riipaisee hormonihuuruisia äitejä. Varsinkin kun äitiys ja omat lapset on valtavan iso asia.
Oletko sinä kohdannut asiatonta arvostelua? Miltä se tuntui?
Itse sain riipaisevamman arvostelun anopiltani raskausaikana. Hän oli sitä mieltä että meillä on niin sotkuista että vauva tulee olemaan jatkuvasti kipeä ja huostaanotetaan päälle päätteeksi. (Jos mietit mikä logiikka tässä on niin älä vaivaudu. Sitä ei ole, kuten ei juuri missään mitä anoppini keksii.) Varsinkin siinä muutenkin herkässä tilassa se tuntui kamalalta ja aiheutti aikamoisen huono-äiti tunteen. Nykyisin osaan ajatella näitä sanoja vähemmän tunteella ja tajuan että ne on hänen häpeä ja tiedän olevani hyvä äiti ja että kotimme on kyllin siisti.
Nykyisin ei sitten lapsen ruokavalio tunnu kelpaavan kaikille. Se on ilmeisesti liian terveellinen, kun pitäisi antaa enemmän herkkuja. Näiden juttujen annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Oletko sinä kohdannut asiatonta arvostelua? Miltä se tuntui?
Itse sain riipaisevamman arvostelun anopiltani raskausaikana. Hän oli sitä mieltä että meillä on niin sotkuista että vauva tulee olemaan jatkuvasti kipeä ja huostaanotetaan päälle päätteeksi. (Jos mietit mikä logiikka tässä on niin älä vaivaudu. Sitä ei ole, kuten ei juuri missään mitä anoppini keksii.) Varsinkin siinä muutenkin herkässä tilassa se tuntui kamalalta ja aiheutti aikamoisen huono-äiti tunteen. Nykyisin osaan ajatella näitä sanoja vähemmän tunteella ja tajuan että ne on hänen häpeä ja tiedän olevani hyvä äiti ja että kotimme on kyllin siisti.
Nykyisin ei sitten lapsen ruokavalio tunnu kelpaavan kaikille. Se on ilmeisesti liian terveellinen, kun pitäisi antaa enemmän herkkuja. Näiden juttujen annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.