Kohta 2v nukuttaminen.

Jaffa93

Jaffa93

Piirimestaruustason postaaja
Maalismammat 2018
Moikka! Eli meillä ongelmana on se että tyttö ei nukahda itsekseen omaan sänkyyn. Ennen meni helposti, jätettiin vaan sänkyyn omaan huoneeseen ja nukahti heti tai höpötteli hetken itsekseen. Vielä n. Kuukaus sitten nukuttamisessa meni melkeen 2h mutta nyt noin puoltoistatuntia tai tunti. Eli vähän paremmin :D mutta aina saa istua vieressä ja pitää kädestä kiinni. Sama päiväunilla. Tänään testasin siirtää penkkiä kauemmas että ei saa saa kädestä kiinni, ja ei sitä nyt kaivannutkaan!

Mutta suurin ongelma on se että jos vähänkin yrittää poistua huoneesta, vaikka "vessaan" niin alkaa ihan järkyttävä huuto.. ollaan yritetty että itse ollaan olohuoneessa ja palautetaan tyttö takaisin sänkyyn mutta hän vaan huutaa ihan hysteerisenä. Että miten tytön sais jäämään rauhassa omaan sänkyyn?

Maaliskuussa hänelle syntyy pikkusisar joten olisi kiva saada tyttö menemään helpommin nukkumaan kun mies tekee iltaa ja yövuoroa.

Niin ja tuttikin pitäis koittaa saada pois ennen vauvaa..

Anteeksi sekava teksti mutta toivotavasti jollain olisi neuvoja!! :)
 
Voih kuullostaa jokseenkin tutulle. Meillä tosin nuo ajat hetkellisesti takana kun lapset on jo isompia. Esikoisella oli juuri tuollainen aika liki saman ikäisenä. Toinen oli helpompi mutta nukkuivatkin samassa huoneessa - liekö se auttanut asiaa. Tuo kolmas teki sitä samaa jonkin aikaa mutta me vaan aina poistuttiin huoneesta. Ei annettu huutaa hysteerisesti ja jäätiin esim oventaakse odottamaan jotta ehtii nopeasti takaisin. Rauhoiteltiin, puhuttiin että pitää käydä nukkumaan, kerrottiin että muutkin menee nukkumaan ja aina se mihin äiti/isi menee kun ovesta poistuu. Jonkin aikaa siinä meni että alkoi rauhottumaan taas itekseen ja vieläkin välillä huutelee sängystään monta kertaa.

Mulla ei siis ole mitään kikka kolmosta antaa ajattelin vain jakaa oman kokemukseni. Muistan kyllä vielä kuinka olen istunut tyttöjen sängyn laidalla paijaten ja rauhoitellen. Mies välillä tuli häätämään pois ja jäi itse hetkeksi nukuttamaan. Koskaan ei siis olla pitkää aikaa kumpikaan istuttu sängyn vieressä (paitsi esikoisen kanssa meni :wink ).
 
Ihana saada edes vertaistukea! :D

Meillä nyt alkanut jotkut ihme raivohuutokohtaukset aina päikkyjen jälkeen tai jos herää kesken yöunien. Huutaa että sänkyyn mutta silti ei suostu menemään omaansa eikä meidän, huutaa ja raivoaa vaan ..
 
Meillä oli ihan samanlaista kun lapsi oli 2-v. Nukkumaan laittaminen oli yhtä tuskaa ja sängyn vieressä seisomista ja päiväunilta herätessä huusi ja kiukkusi. Samoin yöllä herätessä saattoi huutaa ja raivota vaikka olisi meidän vieressä. Liekö siinä joku yleinen huonon nukkumisen vaihe. Voin lohduttaa että se meni aikanaan ohi, joten uskoisin että teilläkin on taas rauhallista kun pikkusisarus syntyy. :) Tuo vaihe on kyllä todella hermoja raastava. Muistelisin että meillä sitä hieman helpotti kun lyhennettiin päiväunia niin oli helpompi ruveta nukkumaan illalla. Jos vain mahdollista vuorotelkaa miehen kanssa niin ettei kumpikaan ole sängyn vieressä kamalan kauaa kerralla.

Sanoit että siirsit penkkiä vähän kauemmas ja lapsi ei siitä hätääntynyt. Ehkä voisit kokeilla siirtää penkkiä hiljalleen kauemmas niin ehkä lopulta ei tarvitsekaan olla samassa huoneessa?
 
Täytyy vaan pitää ittensä siis rauhallisena ja oottaa että tää menee ohi :D Tosiaan toi penkin siirtäminen ei aiheuttanu mitään ihmetystä niin täytyy nyt pikku hiljaa siirtää kauemmas ja sit ihan huoneen ulkopuolelle :) Ja tyttö ei siis nuku muuten päikkäreitä kuin max tunnin oikeestaan. Yöllä nukkuu kyllä melkeen sen 12h, jos siis nukkuu hyvin :D Eniten nyt ahdistaa noi raivokohtaukset mutta jos nekin sit menis kohta ohi.

Missähän vaiheessa kannattaa yrittää luopua tutista? Haluisin kummiskin ennen kuopuksen syntymää sen pois ettei isompi vie sitten vauvan tutteja :D
 
Meillä esikoinen oli 2v3kk kun antoi tutit joulupukille. Pikkusisko syntyi sitten kuukausi siitä eikä meillä ollut mitään ongelmaa tuttien kanssa. Reilu 2v nuo on ollu kaikki kuitenkin alle 3v kun ovat todella helposti luopuneet tutista.
 
Meillä kans neidin (1v 9kk) kanssa ongelmia nukahtamisen kanssa.. Meillä kans jos vaan laitat sänkyyn ja lähdet itse pois niin heti alkaa huuto ja itku. Antaisin muuten huutaa, mut on ilmenny, et ku hänel iskee se kunnon paniikki niin sitten tulee oksennus :arghh: En tiedä mistä se johtuu. Niin siksi ei oikein voi antaa kauaa huutaa.. Itse alan vaan olla aika väsynyt kun yölläkin herätään 2-3 kertaa, eikä uudelleen nukahtaminen tapahdu hetkessä.. Eikä selkäkään oikein tykkää pinnikseen nojailusta :sad001 Itse kans pelkäät et mitäs sit ku heitä on kaks, täytyis neiti kans saada oppimaan nukkumaan omaan sänkyyn. Aiemmin tein myös sitä, et nukutin syliin ja siirsin sit sänkyyn. Ostettiin hänelle kyllä jo juniori-sänky, et pitäiskö sitä kokeilla olisko sillä vaikutusta? Pelkään vaan kun on niin eläväinen nukkuja et kui mont kertaa tullaa alas :facepalm:
 
Voisi toimia tuo sängyn vaihto. Muistelisin että meillä se vähän rauhoitti öitä kun se tehtiin. En kyllä enää muista missä iässä vaihdettiin. Laitettiin pinniksen patja sängyn viereen pehmentämään jos sattuu putoamaan. Ei kyllä ole tainnut kertaakaan pudota. Voimia! Onko mahdollista vuorotella miehen kanssa ettei toinen vain rasitus siitä?
 
Hyvin tyypillistä 2-vuotiaalle, nimeltään uniregressio tai unitaantuma. Tämä on samaa ilmiötä kuin nelikuisen yöhulinat, noin vuoden iässä on yksi ja 1,5-vuoden iässä ja sitten 2-vuotiaana. Kaikki nämä regressiot liittyvät aivojen kehittymiseen ja unen syklien muuttumiseen. Menee aikanaan ohi, jos tekee ns. oikeat päätökset ja pysyy niiden takana. Eli jos alkaa nukuttamaan lasta sylissä tms välttääkseen huutoa, niin sitten käy helposti niin, että saa nukutella lasta sylissä kuukausitolkulla. Jos pysyy tiukkana, että lapsi palautetaan aina sänkyyn ja poistutaan huoneesta ja sanotaan aina samat sanat, "nyt on uniaika, äiti on tässä olohuoneessa", niin vaihe menee useimmiten ohi pariin viikkoon. Raskas vaihe se on, ei voi mitään... Toki jos lapsi alkaa hysteerisesti itkemään, niin tuo sänkyyn palauttaminen ei onnistu kun ei se uni sieltä lopulta tule. Jos lapsi on rauhallinen, niin se pitää palauttaa sänkyyn vaikka sata kertaa illassaan, kyllä se seuraavana iltana jo menee nopeammin. 1,5-v ja 2-v uniregressiot ovat siitä hankalia, kun lapsella on jo oma tahto mukana ja ei huvittaisi mennä nukkumaan tai haluaisi juuri tietyllä tavalla mennä nukkumaan, kuten äidin kanssa. Vanhemman on päätettävä, onko halukas nukuttamaan lasta silitellen tai muuten.

Meillä nuo uniregressiot ovat aina olleet voimakkaita. Päikkärit on selvitty nukuttamalla rattaissa tai autossa, iltaisin sitten pitänyt palautta sänkyyn kymmeniä kertoja. Jos itku on mennyt ihan hervottomaksi, niin ei sitten ole voinut huudattaa ja paluttaa sänkyyn kun ei se lapsi yksinkertaisesti rauhoitu, niin on tehty iltarutiinit uudestaan eli meillä pissitys ja iltasadun lukeminen. Siihen on sitten itkut ja vastustus jääneet kun otetaan nukutus uudestaan. Yöllä jos on lapsi herännyt, niin on käytetty pissalla ja jos on terve, niin sitten on sanottu "kaikki muut nukkuu" ja ihme kyllä se on tepsinyt. Sanavalinnoilla on ollut iso merkitys. Ja omalla itsevarmuudella, lapsi aistii jos vanhempi on epävarma ja lapsi voi vedättää mielensä mukaan. Meillä onkin siksi paras, että isi nukuttaa, koska isi ei anna periksi. Äiti antaa helpommin periksi ja lapsi tietää sen, minulle kokeilee kaikenlaista temppua.
 
Meillä myös ilmeisesti nyt sitten puskenut päälle sama uniregressio. Yht'äkkiä aiemmin kiltisti ja rauhallisesti nukkumaan mennyt 1v9kk tyttö on alkanut raivoamaan täysiä, kun tulee aika mennä sänkyyn ja yrittää pinnojen välistä könytä pois. Sänkyyn meno hetkeen asti on hyväntuulinen ja rauhallinen. Iltarutiineissa, lapsen elämässä, yhtään missään ei ole tapahtunut mitään muutosta, joka selittäisi yht'äkkiä muuttunutta käytöstä. Tuntuu tosi kurjalta, kun lapsi vetää kunnon raivarit, joihin ei tunnu auttavan syli, silittely, juttelu, vieressä oleminen. Lapsi tuntuu rauhoittuvan nopeiten, kun itse poistuu huoneesta, mutta musta se tuntuu kurjalta, kun haluaisin olla lähellä ja kyetä rauhoittamaan. Juniorisänkyyn siirto on ollut tarkoitus toteuttaa ennen joulua ja vähän jo säikähdettiin miehen kanssa, että kannattaako sitä nyt sitten yrittääkään, mutta ilmeisesti siis myös sängyn vaihdosta voisi olla apua?? Hämääntyisikö lapsi siitä sen verran ja jos hyvin kävisi, unohtuisi tällä hetkellä valloillaan oleva käyttäytymismalli, siis raivari.
 
starling sanoi:
Meillä myös ilmeisesti nyt sitten puskenut päälle sama uniregressio. Yht'äkkiä aiemmin kiltisti ja rauhallisesti nukkumaan mennyt 1v9kk tyttö on alkanut raivoamaan täysiä, kun tulee aika mennä sänkyyn ja yrittää pinnojen välistä könytä pois. Sänkyyn meno hetkeen asti on hyväntuulinen ja rauhallinen. Iltarutiineissa, lapsen elämässä, yhtään missään ei ole tapahtunut mitään muutosta, joka selittäisi yht'äkkiä muuttunutta käytöstä. Tuntuu tosi kurjalta, kun lapsi vetää kunnon raivarit, joihin ei tunnu auttavan syli, silittely, juttelu, vieressä oleminen. Lapsi tuntuu rauhoittuvan nopeiten, kun itse poistuu huoneesta, mutta musta se tuntuu kurjalta, kun haluaisin olla lähellä ja kyetä rauhoittamaan. Juniorisänkyyn siirto on ollut tarkoitus toteuttaa ennen joulua ja vähän jo säikähdettiin miehen kanssa, että kannattaako sitä nyt sitten yrittääkään, mutta ilmeisesti siis myös sängyn vaihdosta voisi olla apua?? Hämääntyisikö lapsi siitä sen verran ja jos hyvin kävisi, unohtuisi tällä hetkellä valloillaan oleva käyttäytymismalli, siis raivari.
Click to expand...


Kuulostaa regressiolta, meilläkin nuo on tulleet kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jos vastustus päättyy nopeiten huoneesta poistumalla, niin se on hyvä, silloin lapsi oppii itse rauhoittamaan itsensä. Vaikka se huuto onkin ikävän kuuloista, mutta jos kestää vain pari minuuttia, niin siitä ei ole haittaa etenkin kerta lapsi rauhoittuu nopeammin yksinään (: Sotkee vain jos vanhempi siihen menee häsläämään.

Ehdottomasti on välittömästi vaihdettava lapsi juniorisänkyyn, jos nostaa jalkaa pinnojen väliin/yli. On vain ajan kysymys, että tippuu pinnasängystä. Eli heti tänään vaihto turvallisuuden takia.

Meillä juniorisänkyyn siirto aiheutti karkailua, mutta piti ja edelleen ajoittain pitää vain rauhallisesti palauttaa sänkyyn. Meillä on lisälaita sängyssä, johon saa tarvittaessa tarran palkinnoksi jos lapsi jää sänkyyn kiltisti, auttaa kummasti tuo pieni lahjonta.
 
Eli meilläkin nyt ilmeisesti tuo regressio menossa? Tyttö 1v3kk heräilee monta kertaa yössä ilman mitään kummempaa syytä. Ollaan ihan ihmeissään että mitä on tapahtunut. Oli myös haaveena luopua nukuttamisesta (sylissä) sekä tutista ennen maaliskuussa syntyvää vauvaa mutta nyt sitten ilmeisesti edes turha yrittää moista? :sorry:

Täällä myös mies usein iltavuorossa eikä pääse apuun nukuttamaan eikä kädet riitä kahta nukuttaa samaan aikaan :shifty:
 
Meillä tyttö täyttää kaksi parin päivän päästä ja nukuttamisessa on ollut ongelmaa jonkun aikaa. Meillä tyttö yleensä huutaa niin kauan että meinaa oksentaa, jolloin ollaan menty rauhoittelemaan. Keksii myös kaikki kakkahädät ym että pääsisi pois pinniksestä. Meille syntyi toinen elokuussa, mutta ongelma taisi alkaa jo ennen siskon syntymää.
Meidän tyttö puhuu jo sujuvasti ja onkin kertonut pelkäävänsä ukkosta ja ötököitä. Yöllä jos sataa niin saattaa herätä itkemään kun luulee että ukkonen tulee.
Eli voi myös johtua mielikuvituksen vilkastumisesta ja peloista ym. Tyttö saa tällä viikolla juniorisängyn ja odottaa sänkyä jo innolla. On myös helpottanut nukkumaanmenoa se, että jätän oven auki osittain siksi aikaa kunnes on nukahtanut.
Ennen tyttö meni helposti unille. Voi kun olisikin tajunnut, että tää on ohi menevä vaihe. Jospa tuo juniorisänky innostaisi taas unille helpommin.
 
Meillä on nyt jonkin aikaa ollu helpompaa tää nukahtaminen :) tyttö parin viikon päästä 2v ja nukahtaa itekseen ilman syliä tai vanhemman läsnäoloa :) tuttikin on jätetty pois ja se olikin yllättävän helppoa :) hänellä on hyllyllä pallovalot päällä aina öisin. Aluksi kun ei enää jääty huoneeseen tyttö välillä hetken huuteli tai itki mutta oli hiljaa sitten kun muutamasti huusin olohuoneesta että äiti on täällä, nyt nukkumaan.

Niin ja meillä makkarit vierekkäin niin aluks tehtiin kans sitä että kun tyttö meni nukkumaan niin minä koputin seinään että äiti on täällä ihan viereisessä huoneesa :)

Meillä on vaan alkanu nyt ihan järkyttävät huudot yö ja päiväunien jälkeen. Eli siis aina kun herää. Huuta ku syötävä eikä missään tai mikään ole hyvä. Välillä kestää tosi kauan että rauhottuu. Yleensä auttaa kun pistää lastenohjelmat pyörimään mut en haluis joka heräämisen jälkeen heti pistää telkkua päälle...

Mutta muuten menee hyvin :)
 
Jaffa93 sanoi:
Meillä on nyt jonkin aikaa ollu helpompaa tää nukahtaminen :) tyttö parin viikon päästä 2v ja nukahtaa itekseen ilman syliä tai vanhemman läsnäoloa :) tuttikin on jätetty pois ja se olikin yllättävän helppoa :) hänellä on hyllyllä pallovalot päällä aina öisin. Aluksi kun ei enää jääty huoneeseen tyttö välillä hetken huuteli tai itki mutta oli hiljaa sitten kun muutamasti huusin olohuoneesta että äiti on täällä, nyt nukkumaan.

Niin ja meillä makkarit vierekkäin niin aluks tehtiin kans sitä että kun tyttö meni nukkumaan niin minä koputin seinään että äiti on täällä ihan viereisessä huoneesa :)

Meillä on vaan alkanu nyt ihan järkyttävät huudot yö ja päiväunien jälkeen. Eli siis aina kun herää. Huuta ku syötävä eikä missään tai mikään ole hyvä. Välillä kestää tosi kauan että rauhottuu. Yleensä auttaa kun pistää lastenohjelmat pyörimään mut en haluis joka heräämisen jälkeen heti pistää telkkua päälle...

Mutta muuten menee hyvin :)
Click to expand...

Eli oliko teillä kyse vain ohimenevästä vaiheesta?
 
Meilläkin on yöheräilyt rauhottuneet nyt että 2-3 krt yössä saa käydä neidin luona. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan osaa itsekseen nukahtaa ja tätä pitäskin nyt sit seuraavaks ruveta opettelemaan. Ostin Unihiekkaa etsimässä -kirjan ja ajattelin sen ensin lukasta ennen kuin tartun härkää sarvista :smug:
 
Takaisin
Top