Elokuun eloja

Mistäköhän itse saisi energiaa, aamulla aikaisin oli neuvola sen jälkeen jatkoinkin unia puoleen päivään. Vieläkin ihan veto pois ja tuhat asiaa olisi tehtävänä...
 
Ensisynnyttäjänä kiinnostaisi, minkälaisia listoja/ohjeita olette isää varten tehneet? Tai kätilöä?

Mulla on vielä lista tekemättä, mutta ajattelin tehdä lyhyen ja ytimekkään että varmasti muistaa. Ainakin sen, että muistuttaa/kannustaa mua hengityksen kanssa ja tarkkailee mun olotilaa. Viime synnytyksessä vajosin niin itseeni, etten kommunikoinut mitään. Onneksi olin tehnyt synnytystoivelistan ja kätilö tiesi mitä halusin.
 
Ensisynnyttäjänä kiinnostaisi, minkälaisia listoja/ohjeita olette isää varten tehneet? Tai kätilöä?

Listassa pyydän isää muistuttamaan minua rauhallisesta hengittämisestä, leuan ja hartioiden rentona pitämisestä, pissalla käymisestä jne. Kätilöä varten olen kirjannut toiveitani mm. kivunlievityksestä ja siitä, että en halua huoneeseen ketään ylimääräisiä ihmisiä (esim. opiskelijoita).
 
Äitiyspakkauksesta puheen ollen. Joka valitsee pakkauksen mutta kestovaippa jää käyttämättä. Olen innokas ottamaan niitä vastaan. Laita vaikka yksityis viestiä mulle päin niin tiedän keltä voisin saada hyötykäyttöön jonkun kaapista pois roikkumasta.

Itse vain makoilen tai istun melkein kaikki päivät. Sit jos jotain jaksaa tehdä, kohta on taas kipee ettei voi jatkaa.
 
Siis tää on ihan älytöntä millainen villikkö mun sisällä kasvaa! On jotenkin niin hurjaa kun kokoajan maha kääntyy ja vääntyy joka suuntaan kun ei pikku herra malta olla sitten yhtään paikallaan eikä sitä tuo tilanpuute näytä yhtään haittaavan kun väkisin on pakko temuta vaikka kuinka ahdasta olis. Sit kun ei oo mitään ylimäärästä "lihaa" tuossa mahassa ja on muutenkin äärimmäisen pinkee kokoajan niin kaikki ne liikkeet näkyy niin selvästi ja pojan jalkapohjia vois rapsutella melkein päivittäin :grin
Aamulla ihmettelin että mitä se touhuaa kun alkoi tuntumaan selällään maatessa todella ikävältä ja kiristävältä niin siinähän se näytti poikittain pungertavan itteensä ylöspäin :eek: oli melko hurjan näköistä, mutta onneksi tajusi hyvinkin pian asettua takaisin normaali asentoonsa :rolleyes:
Sais nyt vaan jo jättää mun kylkiluut rauhaan kun taas 2 päivää potkinut samaa kohtaa niin tekee jo taas todella kipeetä ja pakko yrittää kädellä työntää jalkoja vastaan että tajuais siirtää ne muualle, mutta eeii :facepalm:
Temperamenttia ainakin löytyy jos ei muuta :joyful:
 
Onko kenelläkään ollut näköhäiriöitä raskauden aikana? Jos on, niin millaisia? Tänään meinasin itse jäädä sairaalaan tarkkailuun ja otettiin jo pään TT-kuvat kun olin menossa kasvukontrolliin niin näkö lähti toispuoleisesti eikä mitään muuta oiretta. Epäilynä jäi rankempi migreenikohtaus vaikkei minulla migreeniä aiemmin ole ollutkaan.
Vauvalla kuitenkin kaikki muuten hyvin, mutta on perätilassa ja ensi viikolla yritetään kääntää. Nyt raskausviikkoja 36+2. Onneksi pienellä on kaikki hyvin :)
 
Pientä valopilkkua välillä menee, mutta lienee normaalia, kun mitään raskausmyrkytysoireita ei muuten ole. Kuulostaa hurjalle tuollainen näköhäiriö kyllä! :eek: Onneksi kaikki oli kuitenkin ihan normaalisti!
 
Pientä valopilkkua välillä menee, mutta lienee normaalia, kun mitään raskausmyrkytysoireita ei muuten ole. Kuulostaa hurjalle tuollainen näköhäiriö kyllä! :eek: Onneksi kaikki oli kuitenkin ihan normaalisti!

Itekin oon huojentunu siitä että kaikki on hyvin niin vauvalla kun itelläänkin. Pelästytti kyl aika lailla koska puheentuottaminen oli kans aika hankalaa. Onneks meni ohi ja toivottavast ei tuu uudelleen!
 
Mulla on loppuraskaudessa varmaan joka päivä näköhäiriöitä, lentäviä valopilkkuja etenkin jos rasitusta ja ressiä on enemmän niin useinkin päivän aikana. Mutta tuo tarun kohtaus kuulosti hurjalta varsinkin jos ei ole itselle normaalia. Hyvä että tutkittiin.
 
Mulla on loppuraskaudessa varmaan joka päivä näköhäiriöitä, lentäviä valopilkkuja etenkin jos rasitusta ja ressiä on enemmän niin useinkin päivän aikana. Mutta tuo tarun kohtaus kuulosti hurjalta varsinkin jos ei ole itselle normaalia. Hyvä että tutkittiin.

Onneks oli sairaalassa sellasta porukkaa joka otti asiakseen eikä vähätelly. Mut ilmeisesti tollaset pienemmät näköhäiriöt onkin suht "normaaleja", mut toivotaan ettei tuu itelleen uudestaan tollanen mikä ei todellakaan oo normaalia.
Miten muilla, missä asennoissa vauvat on? :)
 
Täällä vauva on pää alas päin. Vasemmalla puolella pitää jalkojaan. Laskeuduttu on ja makuulta ylös nouseminen on todella vaikeaa. Välillä mietin, tuleekohan tämä jo elokuun puolella kun on niin tuskainen olo vai onko taas yksiössään viihtyvä ja menee laskettuun aikaan asti. Toivottavasti ei :eek:
 
Ensimmäistä kun odottaa niin ei tiedä mitä on edessä, mutta kyllähän tämä loppua kohden alkaa tukalammaksi muuttua. Tietysti itse jännitän sitä kääntöä hieman, mutta pääasia jos se onnistuu :)
 
Minä nään välillä tähtiä/kirkkaita valopilkkuja, mutta ei mitään sen pahempia näköhäiriöitä ole ollut.
 
Ei oo mitään näköoireita, joskus jompaa kumpaa silmää "nykii" :grin Vauva pää alaspäin, nyt tuntus selkä oikealla puolella olevan. Musta tuntuu että en tunne kun vauva vaihtaa selän asentoa? Yks kaks vaan aina huomaa että potkuttelut on joko oikealla tai vasemmalla puolella. Vessassa joutuu öisin juoksemaan jo useasti, eli pää tuntus olevan taas paremmin laskeutunu kuin aiemmin.
 
Mä muistan esikoista odottaessa kolme vuotta sitten, kuinka epätodellisen tuntuista oli että meille tulisi vauva. Kerettiinkin jo 12v olla kahdestaan mieheni kanssa ennen sitä, ja tuleva muutos tuntui jännittävältä mutta samalla haikealta. Maailman paras juttuhan se oli kun meidän tytär tuli. Nyt on sitten näköjään seuraava muutos edessä kohta kun ollaan poikaa saamassa. Ja tuntuu vielä epätodellisemmalta tää homma... Ei ole päässyt yhtään samalla tavalla "keskittymään" raskauteen kun esikoista pitää hoitaa ja on niin paljon meneillään. En siis nyt valita, ihmettelen vaan sitä tosiasiaa, että meille tupsahtaa milloin tahansa ihana pikkuveli tähän perheeseen.
38+3 :Heartred
 
Mulle tullut ihan kauhea stressi/ahdistus synnytystä varten. Kun kaksi lasta jo synnyttäneenä tietää mitä on tuloillaan. Lähinnä stressaan sitä matkaa ajaa Porvoosta joko kotkaan tai hesaan. Eli n. 40-60min automatkaa. Edelliset lapset saanut synnyttää 15min ajomatkan päässä.
Ja vielä se kun kestää mummolasta tulla alas hoitaa meidän toiset lapset n. 30min
37+4 tänään ja poika tuli 38+2 esikoinen tyttö tuli 41+1.
 
Joo nyt on alkanut sekin vähän mietityttää. Siis synnytys.. Silloin oli 5min sairaalaan, nyt on 45min. (tiedän, monilla toooosi paljon pidempi matka) En kyllä hirveesti pelkää että ei kerkeäis sairaalaan, vaan on vaa semmonen epävarmuus kun ei ole tuttu paikka mihin menossa (Kotka). Noh, kai se hyvin menee. Mut siis jaa se synnytyshän on edessä :nailbiting: Oon siis ihan rauhallinen sen suhteen ja uskon että siihen vaa sit keskittyy taas sit ku se hetki tulee.. Mutta se pitää kohta tosissaan tehdä.. En tiedä edes mitä täst hölötyksest nyt saa selvää mut on vaa nii sekavat ajatukset nyt. Haluaisin heti synnyttämään niin että se olisi ohi ja saadaan tietää että kaikki on hyvin ja kaikki meni hyvin :shy:
 
Mulla myös stressi synnytyksestä ja muutenkin siitä, että meillä on taas kohta vauva. Esikoinen vasta 1v9kk, niin tuntuu epätodelliselle tämä asia. Jännittää miten selviän siitä koitoksesta ja toivottavasti kaikki menisi tällä kertaa hyvin. Joka ilta jännittää mennä nukkumaan että jokohan tänä yönä tulee lähtö :)
 
Takaisin
Top