Erilaisen isän tarina
- Ketjun aloittaja Furaga
- Aloituspäivämäärä
Aivan, tätä olen itsekin pohtinut. Äidin luona asiat tehdään eri lailla. Olen kai ennenkin kertonut et tässä on siis kolme aikuista kuviossa, minä, tytön äiti ja sit vielä isäpuoli. Ja me kaikki ollaan perin erilaisia luonteiltamme. Äitinsä on luomuilija, isäpuoli tuollainen... no, snobahtava, asian positiivisimmassa merkityksessä. Ja mä pukeudun rautaan lyödäkseni kavereita kirveellä naamaan. Muun muassa noista syistä hänellä on hyvin erilaista eri paikoissa. Kotona siis syödään lähiluomuruokaa jonka nimeä en osaa lausua saati kirjoittaa Mun luona improvisoidaan sen mukaan mitä kauppareissulla ollaan ostettu. Se on hiukan niin kuin reissun kohokohtiin kuuluvaa et käydään kaupassa ja hän saa valita mun vaivihkaisella ohjauksella jotain kelvollista jonka sitten kokkaan ja syödään yhdessä. Yhdessä, koska jos mä en syö niin tyttö alkaa syöttämään mua :D
Hei! En tiedä, onko aihe teille vielä ajankohtainen, mutta vastaan silti juuri valmistuvana puheterapeuttina:
Eli yleisesti ajatellaan ainakin meidän Helsingin puheterapiassa niin, että alle 3-vuotiaana puheterapiaa ei vielä aloiteta ainakaan intensiivisesti (jos lainkaan) silloin, kun lapsen puheen ymmärtämisen taitojen todetaan vastaavan ikäodotuksia, ja jos puheen kehityksen tiellä ei havaita vaikeita motoriikkaan liittyviä pulmia (näillä ei siis tarkoiteta kehitykseen kuuluvia yksittäisiä äännevirheitä, kuten l, r tai s). Monet lapset alkavat nimittäin puhua runsaammin (muodostamaan lauseita jne.) juuri 3. ikävuoden tienoilla ja kirivät taidoissa ikätoverinsa nopeasti kiinni. :)
Muoks. Mutta toki puheterapeutin arvio +2,5-vuotiaan taidoista on usein ihan paikallaan, jotta em. mahdolliset laajemmat pulmat voidaan poissulkea.
mamii89
Jostain jotain jo tietävä
Miten teillä menee furaga? Joko puhutaan? Mun tyttö on syntynyt heinäkuussa -13 eli saman ikäiset tytöt meillä! Ja asutaan itseasiassa turussa tai no raisiossa mut sama melkein! Täytyy sanoa tohon vanhemman ulkonäkö hommaan se että Vaikken oo punk rock tai muuta mutta kyllä mä koen syrjintää puistoissa muilta äideiltä koska mulla ei oo tuulipukua! [emoji23] Kukaan äiti ei tuu mulle koskaan juttelee jos meidän lapset leikkii yhdessä.. itseasiassa kerran kun koitin lähestyy äiti ympyrää niin ne lopetti juoruamise ja alkoivat puhuu et Nyt pitää tästä lähtee.. isät kyllä juttelee ja kertovat koko elämän Tarinan yhteen putkeen... Ja täytyy sanoo että noi mehukattimaa ja hoplopit on sen päiväsiä lihatiskejä että lyni ja muut jää kakkoseksi! [emoji23]
Kiitos kysymästä, ihan hyvin. Typykkä on nyt äiinsä kanssa alkanut taas sirkuskerhon tms, joku Turun seikkailupuiston juttu. Oli niin kovasti tykännyt että oli noussut melkoinen melu ku piti lähteä.
Nyt viimeaikoina on kovasti kans ollu kiinnostunut muista ihmisistä. Yllätti hiukan ku pyysi et soitetaan kummasedän äidille jonka on kahdesti tavannut yli vuosi sitten. Hyvä muisti.
Edelleenkin liikkuminen huimasti edellä puhetta. Ymmärtää kyl mitä sanotaan mutta vastaukset on jotain sinne päin sit...Mutta sen sijaan esim keinussa osaa suvereenisti kiivetä seisomaan ja ottaa vauhtia itsekseen, vaikka aika helpolla haluaa että isi antaa vauhtia...
Nyt löydettiin mun varusteista hänelle sopivan kokoinen miekkakin. Oikeastaan se on tikari, mutta samapa tuo, sillä tykkää huitoa. Joten mikäs siinä, mä otan kilven ja annan hänen toteuttaa itseään. Hiukan toivon että pikkuneiti kiinnostuis kamppailulajeista, siksi olen hyvin vapaasti opastanut purkamaan aggressioita. Ja koska pikkupimulla on liikunnallista lahjakkuutta, hyödynnetään sitä sit :)
En yhtään valita jos mimmi haluu joskus haarniskan, sehän sit hankitaan, tunnen kyl alan seppiä ni hankitaan mittatilauksena. En siinä vaiheessa ala rahaa murehtimaan.
Muttamutta... pari sanaa muusta asiasta. Mä siis olen turkulainen, ja varmaan jokainen on kuullut mitä Turun kauppatorilla tapahtui taannoin. Sanon nyt suoraan muutaman asian. Ensinnäkin, mut voisi luokitella suvakiksi. En kyl sitä oo, mutta en kyl rasistikaan. Mun sota on uskontoja vastaan, ei uskovaisia, saati tiettyä ihonväriä kohtaan. Mä uskallan edelleen kulkea huoletta kaikkialla, jopa Varissuolla. Varsinkin muksun kanssa liikkuessa ei ole varaa antaa pelolle valtaa. Kieltämättä olen hiukan varuilani kun olen tekemisissä "maaahanmuuttokriitikoitten" (=rasistien) kanssa, nehä ne uhkas et jos en muuta mieltäni ni mun tytär raiskataan ja tapetaan vielä. Tarkoittivat kyl et ne maahanmuuttajat tekis niin, mutta koska noiden "kriittisten" äidinkielen osaaminen on heikkoa, lauserakenne sai asian vinoutuneeksi. Lisättäkööt että terve kritiikki on aina ok, mutta sen varjolla viljelty rasismi ei ole.
Ja jatketaas hiukan, paljon tapahtunut taas. Oltiin kummasedän äidillä kylässä. Tyttö teki jopa muhun vaikutuksen ku ihan pyynnöstä ilman vastaanväittämistä nousi uusien lelujen ääreltä maistamaan lihakeittoa. Mutta pyytäjä olikin "varamummi" :) Aiemmin puheena ollut kehitys on hyvin ilmeisesti ainakin ikäisen tasolla keskimäärin. Puhe hiukan hakusessa mutta liikkuminen yli odotusten. Hiukan kyllä jäätää aina ku jossain ollaan ja sit ku yskäsen ni sillä aikaa tää on kiivennyt jonnekin hevonkuuseen 
Aina siinä saa taistella paniikkia vastaan ku ei se oikeasti ole putoamassa, enkä halua säikytellä omilla peloilla.
Välillä kyl hiukan harmittanut että päätin pysyä sinkkuna. Ollaan muksun kanssa oltu kaikenmaailman leikkipuistoissa, ja se vapaitten naisien määrä on tyrmäävä. Ei laadussakaan valittamista Mutta valitettava fakta on se että ei musta ole puolisoksi kuin sellaiselle jonka kanssa en viihtyis. Panostetaan sit isyyteen :)
Aina siinä saa taistella paniikkia vastaan ku ei se oikeasti ole putoamassa, enkä halua säikytellä omilla peloilla.Välillä kyl hiukan harmittanut että päätin pysyä sinkkuna. Ollaan muksun kanssa oltu kaikenmaailman leikkipuistoissa, ja se vapaitten naisien määrä on tyrmäävä. Ei laadussakaan valittamista
Mutta valitettava fakta on se että ei musta ole puolisoksi kuin sellaiselle jonka kanssa en viihtyis. Panostetaan sit isyyteen :)Jahas, viime postauksesta näemmä jo kolme vuotta ja sillä aikaa täältä on Isien osia kadonnut ja yhdistetty tänne. Kyä taas valkosta lihaa syävää hetero miästä sorrretaan... No ei oikeesti, tai jos noin onkin ni mitäs tuosta. Kerran niin ainakin on tapahtunut, mutta jotenkaan en jaksa olla katkera etten päässy Setan naisten tukiryhmän tapaamiseen. Kännissäkin taisin olla, en yleensä oo selvinpäin niin tyhmä.
Niille jotka ei jaksa koko tekstiä lukea ni homma hanskassa, lepo vaan :)
No mutta pikku päivitystä tilanteeseen. Mun minimimmi on nyt siis reipas 6v eskarilainen joka aloittaa tuossa syksylä koulun :) Valmiiksi on jo sovittu että tulen saattamaan, ja odotan koko päivän koulun vieressä jos vaikka tulee joku hätä. Tulevasta syksystä on puhuttu paljon Suurella innolla odottaa kieliopintoja. Osaa kyl englanniksi numero 1-15 ja 18-20, joitain sanojakin, mutta haluaisi oppia myös ruotsia, kiinaa ja sitä kieltä mitä puhuu se tyttö jonka nimeä hän ei osaa lausua. Sovittiin kyl äidin ja isäpuolen kanssa että jos nyt ei hosuta, koska kiinan ja xhosan kielten opetus on hiukan heikonlaista ekalla luokalla, luulen...
Paljon tässä vuosien varrella sattunut ku en oo täällä pyörinyt. Edelleen tunnen itseni erilaiseksi, mutta totesin että niin näyttää moni muukin olevan ni mitäs tuosta sitten. Muksu siis vaati äidiltä että myös mun pitää tulla joulujuhliin eskariin. Aiemminhan jo kerroinkin että muksun äiti on hieman kiusaantunut tilanteesta, minkä kyl ymmärränkin. No mutta koska muksu vaati ni iskähän tulee. Sain kyl tarkan selvityksen soveliaasta pukeutumisesta jne. Sitten paikan päällä tajusin että olin törkeesti ylipukeutunut. Ja että n 25v hoppareilla ja gooteilla on samanikäisiä lapsia ku mun muksu.
Eskarin joulujuhlissa oli siis lasten esitykset ja mehuhetki lasten koristelemilla kekseillä. Hiukan hermoilin että alan vollaamaan, mutta se tuli vasta kotona ku kävin videoita läpi.
Se pieni Winston Churchill-lookalike joka kaivautui kapaloistaan ja tarttui sormeen on nyt 6v tyttö jolla on omat kaverit, mielipiteet ja tahto. Eikätaatusti jää sanan säilässä toiseksi, vaikka odotankin että joku päivä sanoo mulle "Ok, boomer"
Vakaviakin asioita on läpikäyty. Esim mysteeritarina "Mitä tapahtui kissalle" sai päätösjakson. Kyseessä oli siis hänen isovanhempiensa kissa joka jouduttiin lopettamaan joku vuosi sitten, mutta kerrottiin vain että Ipa tuli niin kipeäksi että sen oli pakko mennä muualle. Sitten, tuossa vuosi sitten muksu kysy että haluanko tietää mitä mummun kissalle _oikeasti_ kävi? Asiasta sitten puhuttiin pintapuolisesti. Mutta nyt mun suvussa on odotettavissa kuolemantapaus lähivuosina, niin esim ku mentiin pappaa moikkaamaan, kuljettiin hautausmaan ohi. Kerroin että mikä se on ja mitä siellä on. Ei meinannu likka uskoa että kuolleita kannattaa kaivaa maahan. Siemeniä voi kaivaa maahan. Ja aarteita.
Lemmikkihautausmaa kun on toisella puolella tietä niin siitä kerroin kans, mutta se vasta olikin... Ku "kuolleet eläimethän voi syödä." Mä vannon että useampikin ihminen pidätteli naurua bussissa ku kirkkaalla lapsen äänellä ton hiljaisessa bussissa lohkaisi :D
Hän tietää kyllä kuoleman konseptin, ja olen kertonut että sen jälkeisestä on sit useita mielipiteitä. Tuosta ei syntynyt sen kummempaa keskustelua koska hän ei tunne ketään kuollutta. Ihan loogista. Ei hän usko kummituksiinkaan mutta haluaa saada sellaisen kiinni ottaakseen selvää kuka se on.
Myös Suuriin Tunteisiin on perehdytty. Lähettelee eräälle eskarikaverille lentopusuja, mutta kertoi ettei rakasta sitä. Ku kysyin että mikäs siinä vika, ni kertoi että "no höh, se on poika." Asiaa selvitellessä paljastui että se poika ei aina oo niin kiva. Lisäselvitykset paljasti että se välillä nipistelee tai vetää tukasta. Toisin sanoen tekee niin kuin pikkupojat on aina tehneet. Kiinnostaa niin pirusti muttei löydy yhteisiä leikkejä. Asiasta on kyl jo puhuttu eskariin ihan hyvässä hengessä, ja luulen hiukan että kiinnostus on molemminpuolista koska likka ei suostu edes sanallisesti puolustautumaan. Moista ku ehdotin että kiellä ni punastui ja kieltäytyi :) Asiaa pidetään silmällä kyl. Omasta puolesta olen hänelle taaperotason itsepuolustusta opettanut, irtipääsyä jne. Ollaan me miekkaakin harjoiteltu, mutta siitä on sopimus että sitä vain aikuisen luvalla. "Mutta mitä jos minä olen aikuinen?" Sovittiin että katsotaan sitä sit ajoissa.
Antaa tän nyt olla tällä kertaa, postaan lisää kun mieleen tulee jotain :)
Lisäksi muistutus että 2022 Hämeenlinnassa on keskiaikahärdellin MM-skabat IMCF:n osalta.
Niille jotka ei jaksa koko tekstiä lukea ni homma hanskassa, lepo vaan :)
No mutta pikku päivitystä tilanteeseen. Mun minimimmi on nyt siis reipas 6v eskarilainen joka aloittaa tuossa syksylä koulun :) Valmiiksi on jo sovittu että tulen saattamaan, ja odotan koko päivän koulun vieressä jos vaikka tulee joku hätä. Tulevasta syksystä on puhuttu paljon Suurella innolla odottaa kieliopintoja. Osaa kyl englanniksi numero 1-15 ja 18-20, joitain sanojakin, mutta haluaisi oppia myös ruotsia, kiinaa ja sitä kieltä mitä puhuu se tyttö jonka nimeä hän ei osaa lausua. Sovittiin kyl äidin ja isäpuolen kanssa että jos nyt ei hosuta, koska kiinan ja xhosan kielten opetus on hiukan heikonlaista ekalla luokalla, luulen...
Paljon tässä vuosien varrella sattunut ku en oo täällä pyörinyt. Edelleen tunnen itseni erilaiseksi, mutta totesin että niin näyttää moni muukin olevan ni mitäs tuosta sitten. Muksu siis vaati äidiltä että myös mun pitää tulla joulujuhliin eskariin. Aiemminhan jo kerroinkin että muksun äiti on hieman kiusaantunut tilanteesta, minkä kyl ymmärränkin. No mutta koska muksu vaati ni iskähän tulee. Sain kyl tarkan selvityksen soveliaasta pukeutumisesta jne. Sitten paikan päällä tajusin että olin törkeesti ylipukeutunut. Ja että n 25v hoppareilla ja gooteilla on samanikäisiä lapsia ku mun muksu.
Eskarin joulujuhlissa oli siis lasten esitykset ja mehuhetki lasten koristelemilla kekseillä. Hiukan hermoilin että alan vollaamaan, mutta se tuli vasta kotona ku kävin videoita läpi.
Se pieni Winston Churchill-lookalike joka kaivautui kapaloistaan ja tarttui sormeen on nyt 6v tyttö jolla on omat kaverit, mielipiteet ja tahto. Eikätaatusti jää sanan säilässä toiseksi, vaikka odotankin että joku päivä sanoo mulle "Ok, boomer"
Vakaviakin asioita on läpikäyty. Esim mysteeritarina "Mitä tapahtui kissalle" sai päätösjakson. Kyseessä oli siis hänen isovanhempiensa kissa joka jouduttiin lopettamaan joku vuosi sitten, mutta kerrottiin vain että Ipa tuli niin kipeäksi että sen oli pakko mennä muualle. Sitten, tuossa vuosi sitten muksu kysy että haluanko tietää mitä mummun kissalle _oikeasti_ kävi? Asiasta sitten puhuttiin pintapuolisesti. Mutta nyt mun suvussa on odotettavissa kuolemantapaus lähivuosina, niin esim ku mentiin pappaa moikkaamaan, kuljettiin hautausmaan ohi. Kerroin että mikä se on ja mitä siellä on. Ei meinannu likka uskoa että kuolleita kannattaa kaivaa maahan. Siemeniä voi kaivaa maahan. Ja aarteita.
Lemmikkihautausmaa kun on toisella puolella tietä niin siitä kerroin kans, mutta se vasta olikin... Ku "kuolleet eläimethän voi syödä." Mä vannon että useampikin ihminen pidätteli naurua bussissa ku kirkkaalla lapsen äänellä ton hiljaisessa bussissa lohkaisi :D
Hän tietää kyllä kuoleman konseptin, ja olen kertonut että sen jälkeisestä on sit useita mielipiteitä. Tuosta ei syntynyt sen kummempaa keskustelua koska hän ei tunne ketään kuollutta. Ihan loogista. Ei hän usko kummituksiinkaan mutta haluaa saada sellaisen kiinni ottaakseen selvää kuka se on.
Myös Suuriin Tunteisiin on perehdytty. Lähettelee eräälle eskarikaverille lentopusuja, mutta kertoi ettei rakasta sitä. Ku kysyin että mikäs siinä vika, ni kertoi että "no höh, se on poika." Asiaa selvitellessä paljastui että se poika ei aina oo niin kiva. Lisäselvitykset paljasti että se välillä nipistelee tai vetää tukasta. Toisin sanoen tekee niin kuin pikkupojat on aina tehneet. Kiinnostaa niin pirusti muttei löydy yhteisiä leikkejä. Asiasta on kyl jo puhuttu eskariin ihan hyvässä hengessä, ja luulen hiukan että kiinnostus on molemminpuolista koska likka ei suostu edes sanallisesti puolustautumaan. Moista ku ehdotin että kiellä ni punastui ja kieltäytyi :) Asiaa pidetään silmällä kyl. Omasta puolesta olen hänelle taaperotason itsepuolustusta opettanut, irtipääsyä jne. Ollaan me miekkaakin harjoiteltu, mutta siitä on sopimus että sitä vain aikuisen luvalla. "Mutta mitä jos minä olen aikuinen?" Sovittiin että katsotaan sitä sit ajoissa.
Antaa tän nyt olla tällä kertaa, postaan lisää kun mieleen tulee jotain :)
Lisäksi muistutus että 2022 Hämeenlinnassa on keskiaikahärdellin MM-skabat IMCF:n osalta.
Niin ja Suuria Kokemuksia kans. Yllätyksekseni kuulin ettei hän ollut koskaan maistanut pirtelöä. Äiti kyllä tekee hyviä smoothieta, mutta perinteinen pirtelö oli vieras. Sitähän sit käytiin maistamassa. Ilme oli muikea. Mutta sitten oli reissun kohokohta eli lelukauppa jonne mun faija vei mut 35v sitten eli Casagrande. Eka hiukan ihmeteltiin ikkunan takana ja sit mentiin sisään, sillä tiedolla että ostetaan lelu.
Likan ilme oli kuin maailmassa ei voisi olla koskaan enää mitään pahaa. Kyseinen paikka on lelukauppojen luxusta. Lelu löytyi, ja päälle valittiin vielä värityskirja.Sitten käytiin syömässä ku kuulemma oli nälkä. Ei ollut, vaan paikan leikkinurkkaus houkutteli. Siellä sitten muisti värityskirjan ja sen ettei kotona ole tusseja... Mä vannon että kaikki muut löytyy kyl, mutta ku oltiin jo ennestään sovittu tusseista ni haettiin. Kotimatkalla sitten muisti että kotona ei oo irtokarkkeja... Tarkistin että eikö kotona ole muka karkkia? Myönsi että karkkia on mutta ei ollut irtokarkkia... No sitten, karkkikaupan kautta. Sai vapaasti valita määrän ja laadun. Ehkä parikymmentä karkkia otti, mutta ei syötäväksi vaan kotiin. Ku äitikin tuo aina maitoa. Homma selvä.
Kovasti kans fyysiseksi menny, innoissaan painimaan ja peuhaamaan, jopa väsyessään hakee kontaktia kun aiemmin koitti välttää.
Likan ilme oli kuin maailmassa ei voisi olla koskaan enää mitään pahaa. Kyseinen paikka on lelukauppojen luxusta. Lelu löytyi, ja päälle valittiin vielä värityskirja.Sitten käytiin syömässä ku kuulemma oli nälkä. Ei ollut, vaan paikan leikkinurkkaus houkutteli. Siellä sitten muisti värityskirjan ja sen ettei kotona ole tusseja... Mä vannon että kaikki muut löytyy kyl, mutta ku oltiin jo ennestään sovittu tusseista ni haettiin. Kotimatkalla sitten muisti että kotona ei oo irtokarkkeja... Tarkistin että eikö kotona ole muka karkkia? Myönsi että karkkia on mutta ei ollut irtokarkkia... No sitten, karkkikaupan kautta. Sai vapaasti valita määrän ja laadun. Ehkä parikymmentä karkkia otti, mutta ei syötäväksi vaan kotiin. Ku äitikin tuo aina maitoa. Homma selvä.
Kovasti kans fyysiseksi menny, innoissaan painimaan ja peuhaamaan, jopa väsyessään hakee kontaktia kun aiemmin koitti välttää.
Pakko kyl sanoa että olis hienoa jos löytyis vielä nainen joka haluis lapsen mun kanssa. Ei mun avulla, vaan mun kanssa. Tai no minimimmille kelpais pikkusisko tai -veli ylipäätään, mut mä en oo enää ihan nuori kolli, ikää 44v. ja olis hiukan mielenkiintoa muuhunkin kuin johonkin randomiin joka haluaa vain seksiä. Outoa, koska nuorempana ku olin vielä esteettisesti korea, moinen hullutus ei tullu mieleenkään. Mutta ikä ja kokemus tuo kaikenlaista :D
Jahas, tainnu pienessä kännissä kirjoitella tänne... No ei sillä, enhän mä tuossa valehdellut. Muksukin haluis pikkusiskon tai -veljen, mutta surullinen fakta on se ettei musta liene puolisoksi, ainakaan sellaiselle joka mua kiinnostais. Keskityn siis tähän ainokaiseeni. Saattaa noita maailmalla olla, huhuja oon kuullut, mutta koska sen aikainen minä oli mitä oli, en ihmettele ettei mulle ole ilmoitettu.
Mutta oli mulla nyt ihan asiaakin. Tässä viime aikoina ollu juttua et mitä nyt ei saa laulaa kouluissa jne. Tavallaan ymmärrän, mutta ku likka taannoin halus tietää että saako hän laulaa. Saa. Entä saanko mä laulaa. Saan. Jotenkin menin sit lupaamaan että jos hän haluaa tulevaisuudessa laulaa koulussa Heinillä härkien kaukalon niin laulanko hänen kanssa. Perin harvinainen pyyntö, mun lauluääntä ku yleensä pidetään aika... omalaatuisena. Mutta minimimmi tietää salaisuuden. Että multa irtoaa kyl ihan hyvää ääntä. En vain omien kouluaikojen takia oo suostunut julkisesti laulamaan, ja silloin kun olen painostettu laulamaan, tulkinta on mitä on. Etteivät kysele encorea.
En ehkä täysin tue uskontoa missään, mutta jos muksu haluaa niin minähän laulan virsiä. täysin palkein, niin että miehet pyörtyy, naiset kirkuu ja sitä rataa. Enkä kysele lupaa jos on lapsen pyyntö syynä. Jos jotakuta loukkaa ni laulan tyypin vanhaan tapaan suohon vaikka.
Niin ja juu... Muksuhan oli taannoin ihan iltiksen otsikossakin, Lasten kertomaa-tyyppisessä nettijulkaisussa. Viude, melkein julkkis :D Mainitun olen kertonut jo pari vuotta sitten täällä, lienevät täältä sen napanneetkin.
Mutta oli mulla nyt ihan asiaakin. Tässä viime aikoina ollu juttua et mitä nyt ei saa laulaa kouluissa jne. Tavallaan ymmärrän, mutta ku likka taannoin halus tietää että saako hän laulaa. Saa. Entä saanko mä laulaa. Saan. Jotenkin menin sit lupaamaan että jos hän haluaa tulevaisuudessa laulaa koulussa Heinillä härkien kaukalon niin laulanko hänen kanssa. Perin harvinainen pyyntö, mun lauluääntä ku yleensä pidetään aika... omalaatuisena. Mutta minimimmi tietää salaisuuden. Että multa irtoaa kyl ihan hyvää ääntä. En vain omien kouluaikojen takia oo suostunut julkisesti laulamaan, ja silloin kun olen painostettu laulamaan, tulkinta on mitä on. Etteivät kysele encorea.
En ehkä täysin tue uskontoa missään, mutta jos muksu haluaa niin minähän laulan virsiä. täysin palkein, niin että miehet pyörtyy, naiset kirkuu ja sitä rataa. Enkä kysele lupaa jos on lapsen pyyntö syynä. Jos jotakuta loukkaa ni laulan tyypin vanhaan tapaan suohon vaikka.
Niin ja juu... Muksuhan oli taannoin ihan iltiksen otsikossakin, Lasten kertomaa-tyyppisessä nettijulkaisussa. Viude, melkein julkkis :D Mainitun olen kertonut jo pari vuotta sitten täällä, lienevät täältä sen napanneetkin.
No nyt tuli kiperä kysymys. Muksu tossa kysy että miksi mä ja äiti erottiin. En todellakaan ala 6v likalle selittämään totuutta koska ei sitä ymmärtäisi, mutta kerroin että koska me ei tykätty toisistamme silleen ku äiti ja isäpuoli tykkää toisistaan. Tuo sai likan kikattamaan mutta ei kertonut syytä miksi asia huvitti... Luulen että eskarikaverit ovat kertoneet elämän totuuksia tai sit yllättänyt äidin "leikkimästä" isäpuolen kanssa.
Hän kyllä aikanaan kuulee koko totuuden kaunistelematta, kun on sen ikäinen että ymmärtää.
Hän kyllä aikanaan kuulee koko totuuden kaunistelematta, kun on sen ikäinen että ymmärtää.
Hienoa, että yksi isäkin jaksaa kirjoitella tänne.
Meidän kohta 6v kyselee nykyään, että miten se isi-siemen pääsee äidin sisään... Yritä siihen sitten vastata jotain järkevää. Voi tosiaan olla, että päiväkotikaverit ovat keskenään jotain jutelleet.
Se ikivanha olipa kerran elämä vain pahensi asiaa
Meidän kohta 6v kyselee nykyään, että miten se isi-siemen pääsee äidin sisään... Yritä siihen sitten vastata jotain järkevää. Voi tosiaan olla, että päiväkotikaverit ovat keskenään jotain jutelleet.
Se ikivanha olipa kerran elämä vain pahensi asiaa
Ei siinä mitään solmua oo, mutta en oikein osaa muotiolla tuon ikäisen ymmärrettäväksi asiaa. Ku ei me koskaan edes erottu, ku ei oltu yhdessäkään. Toi on ollu yllättävän monelle aikuisellekin vaikea käsittää. Isyysvahvistuksessahan asia aiheutti virkailijalle päänvaivaa ku joku päiväys suhteen alkamiselle tarvittiin. Vedin sit hatusta päiväyksen 01.01.13 ja se kelpas. Tietty se tiesi että se ei pidä paikkaansa, mutta byrokratian henki on nyt tyydytetty :D
Aivan, no sen aika on sitten kun lapsi sen pystyy ymmärtämään. :)
Meidän 5-v ei vielä kysele miten se isin solu pääsee sisälle, mutta varmaan kohta tulee senkin aika. (Ollaan myös katseltu Olipa kerran elämää, mikä oli tähän hätään riittävästi tietoa.) Ollaan miehen kanssa kuitenkin mietitty että jos hän sitä suoraan kysyy voi kertoa totuuden lapsen tasoisesti. Siis tyyliin isi laittoi sen äidin sisälle pippelillä. Mutta jokainen perhe tekee parhaaksi katsomallaan tavalla. :)
Hienoa, että yksi isäkin jaksaa kirjoitella tänne.
Meidän kohta 6v kyselee nykyään, että miten se isi-siemen pääsee äidin sisään... Yritä siihen sitten vastata jotain järkevää. Voi tosiaan olla, että päiväkotikaverit ovat keskenään jotain jutelleet.
Se ikivanha olipa kerran elämä vain pahensi asiaa
Meidän 5-v ei vielä kysele miten se isin solu pääsee sisälle, mutta varmaan kohta tulee senkin aika. (Ollaan myös katseltu Olipa kerran elämää, mikä oli tähän hätään riittävästi tietoa.) Ollaan miehen kanssa kuitenkin mietitty että jos hän sitä suoraan kysyy voi kertoa totuuden lapsen tasoisesti. Siis tyyliin isi laittoi sen äidin sisälle pippelillä. Mutta jokainen perhe tekee parhaaksi katsomallaan tavalla. :)