Voimia kaikille kokemuksistaan kirjoittaneille!
Minulla alkoi keskenmeno viikko sitten rajulla vuodolla niin, että lopulta otin lapseni vaipat käyttöön, kun verta tuli niin paljon. Olin rv 11 ja aiemmin viime viikolla kävin yksityisellä ultrassa, kun oli ollut niukkaa vuotoa, ja siellä todettiin tuulimunaksi. Lääkäri oli todella nuiva eikä mistään myötätunnosta puhettakaan.
Olin sinänsä iloinen siitä, että keskenmeno käynnistyi luonnollisesti ja tavaraa on tullut sen verran paljon (järkyttäviä klönttejä), että toivon että luonto hoitaa homman kokonaan. Nyt kuluneella viikolla olen kuitenkin ollut todella voipunut ja väsynyt, niin että on ollut pakko tulla kesken päivän töistä kotiin. Välillä myös todella huono olo ja viime päivinä myös hiukan kuumetta. En ole pystynyt juuri töitä tekemään, vaikka ei mitään sairaslomaa ole kirjoitettu, kun eivät ole minua julkiselle lääkärintarkastukseen tai ultraan huolineet. Mies vielä matkoilla, niin että hoidan samalla yksin 2-vuotiasta. Vähän huolettaa tuon lievän kuumeen takia (37,3) että onko jokin tulehdus, mutta naistenklinikalla sanottiin, että voi tulla päivystykseen, jos kuumetta 38,5. Rautakuurin aloitin, koska verenvuoto oli niin voimakasta. jos se edes vähän kohentaisi oloa.
Minulla on takana yksi aiempi keskenmeno (rv 5-6) ja sen jälkeen syntynyt terve ja ihana lapsi, joka on kyllä lohduttanut tässä tilanteessa. Tuo ensimmäinen keskenmeno oli todella henkisesti rankka, vaikka vain viikko oli ehtinyt kulua raskaustestistä. Olin jotekin ehtinyt henkisesti muuttua jo sen viikon aikana ja olin täysin onneni kukkuloilla. Samana aamuna kun keskenmeno alkoi, lähdimme ystävän häihin Saksaan, siellä matkalla muilla oli iloisia vauvauutisia ja sain todella yrittää pysyä kasassa (aurinkolasit päässä) tuon viikonlopun ajan. Tämän viimeisimmän raskauden aikana olin koko ajan vähän varuillani tuon aiemman kokemuksen takia, tiesin että jotain voi tapahtua, ja siksi aluksi tuntuikin että tämä menee helpommin ohi ja olen vaan yrittänyt tsempata ja pitää päätä pystyssä. Nyt vasta viikon päästä tapahtuneesta olen antanut itseni surra kunnolla ja olenkin ollut aika romuna.
Ihmettelen tätä keskenmenon hoitoa, tai sitä, että sitä ei hoideta. Jos km käynnistyy itsestään, jätetään ihminen oman onnensa nojaan. Hoidetaan vain fyysisten oireiden perusteella ja sanotaan, että tee raskaustesti neljän viikon päästä. Yrittäjänä minulla ei olisi myöskään varaa potea kovin pitkään, joten jos tämä kuume tästä jatkuu, kaipa sitten taas lähden kaivamaan kuvetta yksityiselle. Niin saisi ainakin tietää, voiko parantumista jotenkin nopeuttaa tai onko jokin tulehdus tms.
Tänään kävi vielä niin, että Naistenklinikalta soitettiin iloisena, että terve, kutsuisimme sinut nyt ensimmäiseen ultraan (jos olisin raskaana, olisin nyt siis viikolla 12). Kysyin heiltä, että ettekö näe sähköisistä tiedoistani, että olen viikon aikana jo kolme kertaa soitellut tästä keskenmenosta teille. Jotenkin toivoisi, että tieto kulkisi edes saman sairaalan sisällä.
Mulla meni tosiaan tällä viikolla spontaanisti kesken rv 9+4, mutta edellisenä päivänä ultrassa selvisi, että alkio oli kuollut jo rv 6+0. Osasin siis odottaa keskenmenoa. Ensi viikolla tarkistetaan kohtu. Tässä vaan mietin, että söin tuolloin alkion kuolinaikaan ab-kuurin bakteriurian takia. Lääkkeen pitäisi sopia raskaanaoleville, mutta nyt sitä kyllä miettii, olisiko se voinut tappaa alkion?
