Uhmaikä ja parhaat keinot arkeen

Aiarana

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Uhmaikä on monilla arkea. Tähän ketjuun ajattelin kysellä parhaita keinoja arkeen ja eri tilanteisiin, joilla voi ehkä ohittaa yhteenotot.

Aloitan: vaihtoehtojen antaminen, joilla päästään haluttuun lopputulokseen, mutta lapsi kokee päättävänsä itse. "syötkö oikealla vai vasemmalla kädellä?" "käytkö potalla vai pöntöllä?".

Harhauttaminen. "kylläpä nyt kuuluu kitinää, laitetaan vähän kutitusöljyä!" ja kutitetaan lasta. "onko tuolla lentokone?" "näytä miten hienosti osaat laittaa kengät jalkaan."

Antakaa parhaimmat vinkkinne! (:
 
"Menetkö isin vai äidin kanssa vessaan?"

Ja sitten ei-halutun käytöksen karsiminen kehumisella. Ei auta juuri siinä känkkäränkkäilytilanteessa, mutta pitkäjänteisemmin kyllä. Esim meidän vintiö kaatoi yhdessä vaiheessa useita kertoja päivässä juotavan pöydälle/syliin/lattialle niin tämä jäi pois kun kehuttiin aina kun hän laski mukin nätisti pöydälle juomisen jälkeen.

Ja pientä lahjontaa "harjataan hampaat, äiti voi laulaa/kertoa tarinaa krokotiilistä samalla kun harjataan" ja sitten kerrotaan tai lauletaan nimenomaan kun harjataan hampaita. Jos lapsi sulkee suunsa tai muuten venkoilee niin ettei voi harjata, ei myöskään lauleta ja jatkuu sitten taas kun harjaaminenkin jatkuu.

Kokeillaan nyt myös perinteistä tarralahjontaa vessataisteluihin. Lapsi saa tarran, kun pönttöön tulee jotain. Aloitettiin vasta tänään, joten sen toimimista ei ole päässyt kunnolla toteamaan.

Kelpaa kyllä vinkit meillekin uhmiksen taltuttamiseen.
 
Saatiin päiväkodista lappu minne ruksattiin eri riveille kun oltiin tehty jotain yhdessä 15 min - liikuntapainoitteinen
-lapsi auttanut kottöissä
-liikuttu yhdessä ulkona (pulkkailu, luistelu, hiihto tms)
- yhteinen sisäliikunta
- sisäliikuntaharrastus (uinti, jumppa)
jne

Siis mikä voima tuolla yksinkertaisella ruksilla oli -lapsi oli niin innokas auttamaan pöydän kattamisessa ja sen tyhjentämisessä! Ja oli todella innokas lähtemään riehumaan "isiiiii, äitiii mennään jo". Ja kotiin tultaessa, "laitetanako nyt rasti lappuun?"

Nämä näkyvät "palkitsimiset" kyllä innostivat lapsia! Pitää joskus toiste tehdä sama uudestaan, ihana nähdä sitä riemua kun kysyi haluatko auttaa tyhjentää tiskikonetta :)
 
Harhautus ja karnevalisointi! Oma lemppari on lähtemis- ja saapumishankaluuksissa käydä itse selälleni eteisen lattialle ja voihkia ääneen sitä, kun piti ottaa hanska pois. Ei varmaan pedagogisesti kauhean fiksua kaikkea matkivan puolitoistavuotiaan kanssa, mutta laukaisee ainakin omassa mielessä tilanteen aika kivasti :)
 
Tunteiden, halujen ja toiveiden sanoitus. Meillä 2v tytöt eivät osaa vielä aina itse sanoittaa toimintaa, omia toiveita tai harmistuksen syytä, jolloin kiukku saattaa tulla hyvinkin pienestä tai yksinkertaisesta asiasta. Silloin ei todellakaan auta kysyä mitä tai etenkään miksi -kysymyksiä, sillä lapsi ei niihin osaa vastata. Pitää osata kysyä juuri sitä oikeaa harmistuksen syytä, jolloin lapsi osaa vastata kyllä tai ei kysymykseen ja ehkä toistaa halutun asian myös perässä. Lapsi olisikin halunnut, että äiti laittaa rasvaa peppuun pyllypesun jälkeen, mutta ei osaa sanoa asiaa ääneen ja siitä seuraa kiukku. Lapsi olisi halunnut itse pukea hanskan ja isi menikin siinä auttamaan, mutta lapsi ei osannut siinä tilanteessa ääneen asiaa sanoa - meillä takuuvarma taaperoräjähdys.

Tilanne saattaa laueta hyvinkin nopeasti, kun lapsi saa sanottua, mikä harmittaa (aikuisen avustuksella) ja toimitaan myös lapsen toiveita kunnioittaen. Tietenkään ei toimi joka tilanteessa esim autossa on käytettävä turvavöitä ja pakkasella on puettava pipo, vaikka taapero haluaisi muuta, mutta omat taistelut kannattaa valita viisaasti ja välttää niitä siellä, missä se on mahdollista. :)
 
Meillä alkaa olla nyt joka aamu hirveä tappelu 3-vuotiaan kanssa. Itse en ole yhtään aamuihmisiä ja asiaa ei auta ollenkaan että heti aamusta joku väittää koko ajan vastaan, eikä tee yhtään mitään mitä on sanottu. varsinkin pukeminen on aina tappelua ja huutamista. yritän välillä kyllä tietoisesti olla rauhallisempi, mutta ei se aina vaan onnistu, kun toinen vaan haluaa väittää joka asiasta vastaan. en tiedä miten näistä tappeluista pääsisi eroon, kun itse on aamulla niin väsynyt ja kärttyinen valmiiksi. Ehdotuksia otetaan vastaan....:confused:
 
Made, kuulostaa tutulta. Aamut on usein taistelua. Jokin aika sitten vähensin tappelua pukemalla poikaa itse vaikka hän osaisi itsekin ja auttamalla enemmän kuin tarpeen (valitse taistelusi!), mutta nyt oon vähentänyt sitä kun poika on kasvanut. Tulimieleen että, voisiko auttaa jos antaa lapsen valita? Tai paremminkin antaa sen luulla että se saa valita. "Laitatko tämän vai tämän paidan päälle?" Antaa kaksi vaihtoehtoa (joista kumpikin on vanhemmalle yhtä hyvä). En tiedä toimiiko, oma on sen verran pienempi vielä. Tosin, voisi kokeilla josko se toimisikin jo tuon meidänkin aamukänkkäränkän kanssa...
 
Meilläkin tunteiden sanoittaminen, tosin ei se oikein toimi silloin kun tilanne pahasti päällä.
Vaihtoehtojen antaminen toimii välillä ja auttaa valitsemaan, kun meillä asuu hyvin voimakastahtoinen tyyppi, joka haluaa päättää, mutta ei kuitenkaan osaa, kun niin pieni vielä.
Iso tyttö - jutut myös auttaa välillä, kun vähän selittää ja perustelee, miksi ison tytön pitäisi toimia näin, ja että se ja se kaveri tai äiti ja isä myös tekee näin.
Syömistilanteissa joskus otetaan esim vauvanukke pöytään ja "syötetään" sitä samalla. Joskus kun tulee oikein hysteerinen kiukku, otan yhden pehmolelun, joka on samalla käsinukke, ja annan sen jutella lapselle. Se joskus auttaa laukaisemaan tilanteen. Tai sitten muu harhauttaminen. Ja xylitolpastilli aika usein lahjonnan välineenä.
 
Voisiko vähän isomman lapsen kanssa auttaa, jos illalla yhdessä (ehkä paremmalla tuulella?) katsottaisi jo valmiiksi aamuksi vaatteet ja sovittaisi, että ne puetaan päälle? Vaikeaa tilannetta voisi näin pohjustaa ja valmistella etukäteen, keskustella valmiiksi siitä. Jos tai kun aamulla tulee kiukku niistä valmiiksi valituista vaatteista, voisi illalla sovitusta sopimuksesta muistutus auttaa ja ehkä ratkaista tilanteen. 3v kanssa voi kuitenkin jo jonkun verran keskustella asioista.
 
Meillä ongelmia aiheuttaa ton uhman takia eniten kulkeminen. Eli kaikki kauppareissut yms on aiwan mahdottomia. Minimies 2v 3kk EI suostu kulkemaan vierellä, missään nimessä ei pidä kädestä kiinni, ei suostu istumaan ostoskärryissä, ei autokärryissä. Lähtee vaeltelemaan mihin lystää eikä ole kiinnostunut siitä onko äiti tai isä edes näköpiirissä. Ei tule takaisin luokse vaikka pyydetään eikä todellakaan kulje siihen suuntaan mihin pitäisi. Etenkin kaikki siirtymät autosta kauppaan sisään jne on vaarallisia kun herra syöksyy vauhdilla valitsemaansa suuntaan, ja syliin kun ottaa niin pistää painiksi ja huutaa ku syötävä.

99% ajasta kaupassa ja muilla asioilla käynnit meillä suoritetaan tällä hetkellä vuorotellen niin että toinen meistä on kotona pojan kanssa kun toinen käy hoitamassa asiat. Elämää ei helpota sekään että mies on vain jokatoinen viikko kotona. Olisi kiva pojan kanssa kaksistaan päästä kauppaan käymään mutta ei...
Kateellisena katselen kun muiden tenavat istuvat kiltisti kärryissä tai kävelevät vierellä kaupassa.
 
Pystyisikö pojan ottamaan mukaan tekemään ostoksia? Siis niin että lapsi saa auttaa (tai "auttaa"). Me pyydetään meidän poikaa auttamaan etsimään tuotteita ja saa laittaa kärryihin/koriin sellaisia, mitkä ei mene ihan helposti rikki.

Parkkipaikalla ryntäilyyn se ei kyllä auta, mikä on pahempi juttu kun siellä niitä autoja liikkuu. :meh:
 
Mekin käytetään tuota auttamista kaupassa eli tavallaan etsimis leikki ja sitten poika saa laittaa tavarat kärryyn, tarralaput hedelmäpussin tms......toimii
 
Meillä ei toimi, kokeiltu sitäkin. Semmonen tahtopoika että ei tuu mistään mitään. Lopputulos on yleensä se että kärryt on täynnä makaronia ja taas on huutoa jos huomaa kun vaivihkaa viedään niitä hutiostoksia pois. Ei kuuntele eikä halua kuunnella kun yritetään selittää miksi toimitaan tietyllä tavalla. Ehkä me vaan odotellaan kunnes alkaa ymmärtämään vähän paremmin esim että miksi parkkihallissa ei saa juosta.
 
Mashnu ootteko kokeilleet talutusreppua tai -valjaita? Meillä on talutusreppu käytössä, vaikka ei olekaan eestaas sinkoileva lapsi, niin pysyy mm. parkkipaikoilla omassa otteessa ilman pelkoa, että lapsi jäisi auton alle. Ja lisäksi autoilijat näkevät, että lapsi on turvallisesti vanhemman kontrollissa. Repun meidän lapsi ottaa mielellään selkään, kun ollaan tehty siitä "ultramagee superhieno juttu, käypä näyttämässä isille miten hieno reppu on selässä, peilistäkin voit vilkaista itseäsi" jne, kovasti kehuttu ja mielellään laittaa repun ylpeänä selkään (:

Meillä otettiin tarrapalkintosysteemi käyttöön, että päästään joistain pahimmista riitapaikoista ylitse. Esimerkiksi legojen raivaus sujuu nyt paremmin, kun siitä saa pikkuisen tarran palkinnoksi (: Aiemmin se oli paha taistelun paikka, että legot pitää raivata. Suosittelen tarrapalkintoja pahoihin tappelupaikkoihin!
 
Meillä on kokeiltu talutusreppua muutamaan otteeseen ja lopputulos on joka kerta se, että herra pistää takapuolen maahan eikä suostu liikkumaan metriäkään koska häntä rajoitetaan :laughing021
 
Made, kuulostaa tutulta. Aamut on usein taistelua. Jokin aika sitten vähensin tappelua pukemalla poikaa itse vaikka hän osaisi itsekin ja auttamalla enemmän kuin tarpeen (valitse taistelusi!), mutta nyt oon vähentänyt sitä kun poika on kasvanut. Tulimieleen että, voisiko auttaa jos antaa lapsen valita? Tai paremminkin antaa sen luulla että se saa valita. "Laitatko tämän vai tämän paidan päälle?" Antaa kaksi vaihtoehtoa (joista kumpikin on vanhemmalle yhtä hyvä). En tiedä toimiiko, oma on sen verran pienempi vielä. Tosin, voisi kokeilla josko se toimisikin jo tuon meidänkin aamukänkkäränkän kanssa...
Lapsenha ei pitäisi antaa päättää muute ollaa ongelmissa myöhemmin. Kyllä se on vanhempi joka määrää. Eriasia jos vaikka jäätelön maun saa valita tms, mutta päivä toiminnoista on huono antaa lapsen päättää :)
 
Pystyisikö pojan ottamaan mukaan tekemään ostoksia? Siis niin että lapsi saa auttaa (tai "auttaa"). Me pyydetään meidän poikaa auttamaan etsimään tuotteita ja saa laittaa kärryihin/koriin sellaisia, mitkä ei mene ihan helposti rikki.

Parkkipaikalla ryntäilyyn se ei kyllä auta, mikä on pahempi juttu kun siellä niitä autoja liikkuu. :meh:
Meillä ollut, että ku liikutaan yleisillä paikoilla niin aina pidetään kädestä kiinni. Se on ollu siitä lähtien kun oppi kävelemään, että ei osaa nyt 3weekää taistella vastaan vaan se tulee automaattisesti (vielä!)
 
Meillä kun ei vaan suostu pitämään kädestä kiinni, ei oo koskaan suostunut ja on siis nyt 2v4kk vanha. Jos otan kädestä niin se sama vanha lyö takapuolen maahan ja huutaa ku syötävä... Ehkä me sitten päästään sulassa sovussa kulkemaan kun jäbä on kouluiässä... Eilen jäi kirpputorireissukin kesken kun tyyppi otti ritolat eikä suostunut kulkemaan mukana, eikä suostunut edes leikkipaikalla olemaan kun piti juosta sieltä pitkin poikin. Ei sitte muuta ku autoon ja kotio.
 
Lapsenha ei pitäisi antaa päättää muute ollaa ongelmissa myöhemmin. Kyllä se on vanhempi joka määrää. Eriasia jos vaikka jäätelön maun saa valita tms, mutta päivä toiminnoista on huono antaa lapsen päättää :)

Minä mieltäisin että tämä vai tuo paita valinta on samaa sarjaa kuin jäätelömaun valitseminen. Aikuinen asettaa raamit (esim laitetaan jompikumpi näistä pitkähihasista paidoista) ja lapsi saa sitten tehdä niiden sisällä valinnan. Lapsi oppii tekemään päätöksiä ja hänelle saadaan pienemmällä tappelulla paita päälle. Asia olisi eri jos lapsi saisi laittaa minkä vain paidan (kuten yöpaidan tai sen lemppari t-paidan kylmällä kelillä) päälle tai venkoilla koko paidan päälle laittamista vastaan miten haluaa.
 
Juurikin noin eli lapselle annetaan enintään kaksi aikuiselle yhtä sopivaa vaihtoehtoa, mistä lapsi saa valita. Näin lapsi oppii, että hänen mielipidettään kuunnellaan myös ja oppii tekemään "itsenäisiä" päätöksiä. Lapsi on yhtä tärkeä perheenjäsen kuin aikuisetkin ja myös hänellä on itsemääräämisoikeus, jota toki ikä ja kehitystaso vielä hieman rajoittavat. On kuitenkin tärkeä opetella pienestä asti päätösten tekemistä ja toisten mielipiteen huomioimista. Myös lapsen mielipidettä pitää kunnioittaa, vaikka lapsi ei voisi asioista itse aina päättääkään itselleen mieluisalla tavalla.

Turvavyöstä autossa tai muista turvallisuuteen vaikuttavista asioista ei neuvotella, vaan aikuinen diktatuurisesti päättää niistä. Lapselle ei myöskään saa antaa liian isoja ja vaikeita päätöksiä tehtäväksi. Lapsi ei voi vielä päättää, mitä ruokaa tänään tehdään, mutta voi valita, säädönkö tänään makarnilaatikkoa vai lihapullia, jos aikuinen on päättänyt, että näistä kumpikin on yhtä hyvä vaihtoehto ja toista tehdään sitten vaikka huomenna. :) Sama juttu vaatteiden kanssa. Kaksi keliin ja tilanteeseen sopivaa vaatekappaletta ja lapsi voi niistä valita mieluisan. Pienilläkin lapsilla voi olla jo mieltymyksiä joihinkin asioihin enemmän kuin toisiin, joten miksi lapsi ei niitä saisi toteuttaa? Helpottaa yleensä paljon, kun päälle puettava vaate on mieluisa lapselle. Ihan niin kuin meillä aikuisillakin on lempivaatteita ja saamme itse niistä päättää, mistä pidämme. :)
 
Takaisin
Top