2-vuotiaiden menoa!

Joo, kuulostaa tutulta! Tosin yksin ei tyttö saa riitaa aikaiseksi, mutta volyymi on kaakossa ja vauhtia piisaa. Sohvalla ja sängyillä hyppii ja pöydillekin kiipeää, mut viimeaikoina vähemmän. Kai se vaihe meni ohi. :) Papatus käy kokoajan, välillä kiljuu, huutaa, laulaa, nauraa, itkee, jne. Ei ole yhtään paikallaan, paitsi jos askarrellaan, kokataan (eli tyttö räppää veden kanssa) tai luetaan kirjaa. Siinä saattaa pysyä sen 10 min rauhassa ja sit taas menoksi. Normaalia taaperotoimintaa, sanoisin. Ihmiset vain unohtavat mitä se on. :)

Mekään ei käydä juuri missään, koska ei jakseta juosta tytön perässä.

Tytön uusin vaihe on nukkua lattialla. Laitetaan sänkyyn ja hän siirtyy itse lattialle. Juuri tänä aamuna hain hänet sängyn vierestä nukkumasta. En ihmettelisi, vaikka olisi nukkunut siinä koko yön pupunsa kanssa. Sääliksi käy niin kovalla nukkua. Toissapäivänä hän nukkui päikkärit kirjakasan päällä. Raasu.
 
Muokattu viimeksi:
Mjaahas, meitin jätkän pätkä lopettanu päikkäreiden nukkumisen... Illalla käy nukkumaan ysin aikaan ja herää aamulla ysiltä. Ihan jees sinällään, ei tuu katkoa keskelle päivää päikkäreiden ajaks. Puhetta tulee koko ajan enemmän ja enemmän.

Käytiin mun siskon luona kylässä "maalla" ja taapero oli ihan tohkeissaan, siskolla kun on 8 pientä koiraa. Hyvin osas olla koirien kanssa, ei menny härkkimään ja anto koirien olla rauhassa. Hyvin toimi koirien aktivointipallo myös taaperoon! Muksu käveli ympäri olkkaria ja ravisteli palloa, koirat seuras perässä ja söi tippuvia raksuja. :D Kotimatka Lappeenrannasta Helsinkiin suju muuten todella hyvin, mut perille kun päästiin ni taapero vetäs jäätävät itkupotkuraivarit ku piti lähtee junan leikkipaikasta pois... kiva oli sit kantaa todella painavaa minirinkkaa selässä, työntää yhellä kädellä rattaita ja toisen käden kainalossa kannat rimpuilevaa ja kurkku suorana huutavaa lasta. Huh! Oli hauis monta päivää kipeenä! Ens kerralla saa ukko tulla junalle vastaan ni menee ehkä himppasen helpommin.
 
Sultti, meilla on kans nyt paikkarit valilla tahtojen taistelua, kun tytto ei oikeastaan parjaa ilman, muttei halua enaa nukkua. Ja illat menee sit huutaessa ja yot ovat rikkonaisia, kun han on liian vasynyt. Eniten tassa vaivaa kylla se, etta mina tarvitsen ne paikkarit ja iltapaivalla hengahdystauon. Ja valilla kylla kay mielessa, etta mistas tasta lapsesta saisi virran pois. :D
 
Tuo poika on kyllä siitä unelma, että vaikka ei nuku päikkäreitä niin iltasin on hyvällä tuulella eikä käy kiukkuamaan. Nukkuu koko 12h heräämättä.
 
Ei meillä oo nukuttu päikkäreitä kotona tän vuoden puolella enää ollenkaan. Öisin poika nukkuu 11-12 tuntia eikä yleensä herää yöllä ollenkaan. Illalla saattaa esim kauppareissulla nukahtaa autoon kyllä, mutta kotona ei suostu nukkumaan.
 
Meillä tyypit nukkuu hoidossa jopa 2 tunnin päikyt, kotona sen tunnin. Yöllä nukutaan semmoset 11 tuntia yhtä soittoa. Eli nukutaan kyllä paljon... ja energiaa riittää. Oon miettinyt, jos lyhentäis yöunia vaiks tunnilla niin ehkä duraceleilla ei ois niin paljon energiaa :D :D
 
Oho. Mitähän mun viestin lopulle on tapahtunut??

Mutta siis joo, oli pitkä tauko päikkäreissä, mutta nyt ne ovat palanneet. Myös illat rauhottuivat ihan yhtäkkiä. Liekkö tuo 2,5v ikä vai mikähän lienee syynä. Muu meininki ei kyllä ole rauhoittunut :D

Puheen kehitys on kyllä kivaa kun tää oleminen muuttuu vastavuoroisemmaksi. Myös pikkuveljen kanssa on nyt moni asia helpottunut kun hänkin pystyy jonkin verran vastailemaan kysymyksiin ja kertomaan mitä haluaa. Ihan hullua ajatella, että jonain päivänä mä juttelen mun poikien kanssa vaikka mitä!

On ollut tosi hulinaa viimeiset pari viikkoa. Nyt istun pitkästä aikaa sohvalla yksin (pojat zzzzz) ja tuijotan telkkaria. Aikaa ehkä vielä vartin verran....
 
Ehka meilla olikin joku kausi, joka nyt meni ohi. Tai ainakin lieveni. Tytto ei itke enaa kuin syotava, nukkuu paikkarit (toki touhuaa ensin jonkin aikaa ja sitten nukahtaa), ei heraile eika tunge meidan sankyymme joka yo. Nyt olen muutaman yon saanut nukkua paremmin ja kyllahan se tarpeeseen tulee, kun on rv 38+6. :)

Mutta pakko mainita, etta tuo puheenkehitys on kylla ihan uskomatonta ja yllattavaa! Niin usein on tilanteita, etta olen ihan hamillani, kun tytto laukoo jotain, mita en yhtaan osaa odottaa. Han jotenkin kuulostaa niin paljon vanhemmalta lapselta. Esimerkiksi tytto on alkanut kertoa vitseja. Oltiin aitini kanssa molemmat, etta ei kai nyt viela tassa iassa... Mutta toisaalta tyttohan on kylla hassutellut jo aiemmin, matkinut aania ja eleita, kertonut hassuja kuvitteellisia tarinoita. Etta ehka tama on nyt seuraava vaihe? Tanaan tytto sanoi, puhelin korvalla, etta joku tippui sangylta ja loi paansa, ja etta han soitti tohtorille ja tohtori sanoi, etta aiti, nyt pois sielta sangysta pomppimasta. :) Ja voi kylla tytolla oli hauskaa, kun han ajatteli minua pomppimassa sangylla (ja erityisesti hauskaa oli demonstroida, miten vauvan paa menisi ihan sekaisin, jos aiti hyppisi sangylla). :D Tanaan han levitti kaikki leimasimensa lattialle ja totesi itsekseen, etta voi voi, mita mina teen, seka heti peraan, etta ei saa levittaa lattialle, sitten ei saa jalkkaria, jos en ensin keraa naita leimoja. Oltiin aitini kanssa taas ihan, etta oooookei? :)
 
Ihana tyttö ja tarinat Libralla! Onko äitisi siellä vain käymässä vai synnytystä ajatellen pidemmälläkin vierailulla?

Triina onpa kyllä hyvä että teillä vielä uni maistuu, helpottaa arkeakin, kun saa hetken hengähtää.

Sultti voin vaan kuvitella ton ah niin ihanan hetken kun oot yrittäny päästä junasta pihalle.. Meillä ainakin on pojalla voimaakin ihan hyvin jo!
 
Joo, onhan se onneksi tasapainoa, etta valvottujen oiden jalkeen saa ihanan reippaan ja ah, niiiiiin sopon taaperon pusuttelemaan ja kertomaan juttuja. :) Aitini tuli tanne auttamaan loppuviikoiksi ja jaa pariksi ekaksi viikoksi syntyman jalkeen - ja onneksi tuli! Ei taman mahan kanssa enaa pahemmin touhuta tuon taaperon vauhdissa. Askartelu, leipominen ja lukeminen ovatkin ainoita juttuja, joita mina voin hanen kanssa tehda. Tytto tykkaa eniten kyllakin juosta ja potkia palloa. :)
 
Onpa kiva Libra kun äitisi pääsi sinne :) Kohta on sullakin hetket käsillä :)

Mä jäin nyt maanantaina äitiyslomalle ja voi vitsi kun on ihanaa kun ei tarvi väkisin jaksaa töissä :) Tänään 34+6. Pojat on pääasiassa kotona, mutta käyvät vielä silloin tällöin hoidossa aina muutaman tunnin kerrallaan. Saavat vähän eri tavalla virikkeitä kuin kotona. Sit kun vauva syntyy ja isikin on kotona niin pojat saavat myös olla. Ja syksyllä irtisanon heidän hoitopaikkansa ja laitan johonkin pari kertaa viikossa olevaan kerhoon. Tuo päivähoito kun on niin järkyttävän kallista lystiä o_O

Pojalla on vauhti päällä koko ajan. Hirveän touhukas ja puhuu kuin papupata. Nyt kun mulla alkoi tää äippäloma ja ollaan enemmän kotona niin on aikaa panostaa tohon pottatreenailuun. Päikkäreitä nukkuu noin tunnin päivässä ja yöllä n. 10h heräämättä. Hän on kyllä kiistatta meidän perheen aamuvirkuin tyyppi :grin Kuudelta aina yrittää herätä, mutta jatkaa sitten vielä tunnin verran unia kun käsken hänet takaisin sänkyyn.
 
Täällä sitä istutaan imettämässä neljän päivän ikäistä vauvaa. :) On kyllä niin erilainen tyyppi kuin esikoinen, et oksat pois! Nukkuu ja syö, itkee välillä mahaa ja jos ei heti tapahdu. :) Mutta muuten on rauhallinen seurailija. Ihana. :Heartred

Esikoinen haastaa varsinkin minua kokoajan ja ihan kaikesta. Tahallaan hakee huomiota tekemällä pahoja, tosin vauvaa kohtaan on maailman ihanin. Täytyy ottaa aikaa esikoisen kanssa, kunhan kunto tästä paranee.

Synnytys meni hyvin ja oli nopeampi kuin esikoisen. Mutta nyt jälkeenpäin olen ollut kipeämpi. Jälkisupistuksilla olisi helposti synnyttänyt toisenkin vauvan! Kaikki meni kuitenkin hyvin ja olemme molemmat ok. Mies on minusta niin ylpeä, ihana. :) Ponnistusvaiheessa nostin itse vauvan syliini. En suunnitellut sitä etukäteen, vauva vain liukui ulos ja noston hänet rinnalleni. Se oli ihana hetki. :Heartred
 
Ooo Libra! Onnittelut!!! Kuulostaa upealta synnytyskokemukselta, varsinkin tuo loppuosa! :Heartred alkoiko synnytys ihan spontaanisti? Ja ne jälkisupparit.... mulle ei ollut kukaan muistanut kertoa että ne pahenevat joka synnytyksen jälkeen...... :D

Ja heinukkakin jo äitiyslomalla! Huippua!

Miten Vastavirrassa, saako kysyä hoitojen etenemisestä?

Meillä on varsin tasaisen onnellinen vaihe menossa. Ei mitään uutta tai suurempaa kiukkua. Pojan puheen kehitystä yritän tukea lukemalla extra-paljon ja puhaltelemalla saippuakuplia (yllättävän hankalaa lapselle!). Hän tuppaa jättämään sanoja kesken. Esimerkiksi etana on "eta" jne.
 
Onnea Libra! Kuulostaa aivan epätodellisen ihanalle tuo että oot itse saanut nostaa vauvan syliin..! :Heartred

Heinukallakaan ei ole enää montaa vkoa! Lapset varmasti pitävät kiireisenä, niin sekin aika tulee kulumaan hujauksessa.

Triina tasaisesti sujuva arki on omalla tavallaan hyvinkin ihanaa. :)

Olin juuri tänään pakastealkion siirrossa, laadultaan alkio oli hyvä. Nyt vaan yritän pitää jalat maassa, testipäivä on sitten kahden viikon päästä.
 
Oi että, onnea Libra! Ihanaa, että synnytys meni hyvin ja suloinen pieni on nyt turvallisesti maailmassa :Heartred Hyvin tuttua tuo, että pikkusiskolle ollaan kilttejä, mutta äitiin puretaan kaiken maailman tunteet sitäkin ahkerammin.. parempihan se kuitenkin niin päin on :)

Vastavirrassa, nyt hemmottele itseäsi ja tee kaikkea mukavaa niin pysyy ajatukset välillä muuallakin ja ovatpa jotkut todenneet että itsensä hemmottelu tuossa vaiheessa johtaa myös hyviin lopputulemiin :wink Peukut ja varpaat pystyssä täällä!

Meillä pojalle laitettiin sunnuntaina kokojalkakipsi, kun onnistui saamaan sääreen murtuman, kun tipahti leikkiessä kerrossängyn tikkaista. Nyt olen sitten 4 viikkoa teljettynä vauvan ja uhmistaaperon kanssa neljän seinän sisälle. Tää on mulle vaan jotenkin niin shokkihoitoa, kun mähän olen hyödyntänyt subjektiivista päivähoito-oikeutta neljänä päivänä viikossa, niin nyt nää onkin molemmat kooooooko päivän kotona ja toinen vielä rampana. Rispektiä kyllä kaikille kahden tai jopa useamman lapsen kanssa kotona oleville! Nooooh, tärkeintähän tietysti ettei käynyt hullummin ja poika parantuu:)
 
Voi syksyinen, kuulostaapa todellakin shokkihoidolta :/ onneks ei käynyt pahemmin tosiaan, mutta hurjaa kyllä! Mähän olen kotona poikien kanssa ja vasta nyt on alkanut ajoittain tympäsemään esimerkiksi tuo ulkona töröttäminen 2x päivässä. Me kyllä käydään paljon paikoissa, mutta en mäkään ihan joka päivä jaksa tätä sirkusta lähtee kuljettelee mihinkään. Tänään meillä oli seuraa kun ystävä oli lapsensa kanssa ulkoilemassa meidän pihalla. Meni muuten äkkiä aika! Ajoittain kaipaan sitä että täältä hevonkuusesta pääsisi kävellen johonkiin puistoon vaikka.
 
Vastavirrassa, todellakin nyt hemmottelet itseäsi ja yrität ajatella jotain muuta. Toki varmasti helpommin sanottu kuin tehty. Olisipa ihanaa saada iloisia uutisia parin viikon päästä! Oliko toimenpide millainen?
Pidän ajatukset teidän perheen puolella!!!
 
Syksyinen hui, varmasti tosi pelottava ja kivulias tilanne! Ja joo, arki neljän seinän sisällä kahden kanssa..sympatiat on siellä.. :Heartred

Triina ei teillä oo suht lähellä mitään perhekerhoa tms jossa olisi kiva käydä? Täällä päin se tuo vaihtelua monen kotonaolevan viikkoon.. :)

Siirto oli toimenpiteenä tosi nopea ja helppo! Ei tuntunut missään ja olin pian jo kotimatkalla. Olin siis yksin, kun mies oli pojan kanssa kotona. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top