2-vuotiaiden menoa!

Apua heinukka..voi olla kärsivällisyys koetuksella.. :sad001

Meillä oli tossa kausi, ettei ilmeisesti uskaltanut jäädä yksin nukkumaan. Nykyään yövalo palaa huoneessa koko yön ja pikkumies uskaltaa jäädä yksin odottelemaan nukkumattia. Nukkumatti tulee yleensä suht nopsaan, koska ei vieraile meillä päivällä enää kuin aniharvoin. Päiväkodissa tuo nukkumatti kyllä yleensä vierailee tai piipahtaa edes hetkeksi, mutta ei ihan aina sielläkään.
 
Meillä oli muuten sama juttu, että ilmeisesti pojua pelotti jäädä yksin sänkyyn ja illat oli aikamoisia rallitteluja. Poika ei siis lainkaan pysynyt edes huoneessaan. Nyt me koottiin pojan sängyn päälle myös toinen sänky kerrossängystä. Poika nukkuu siis alasängyssä "turvassa" ja nukahtaminen helpottui tooosi paljon. Meilläkään ei päikkäriaikaan nukkumattia tunnu näkyvän enää kuin aniharvoin.

Nyt me ollaan sairastettu koko viikko suht tehokkaasti. Kaikki perheen miehet olleet kuumeessa ja aivan järkyttävässä räkiksessä. Itse alan sairastua kunnolla vasta nyt. Huhhuh!

Me saatiin lääkäristä ihan toiveikkaita uutisia, joten nyt vaan elämä tuo mitä tuo.

Edelleen paljon tsemppiä vastavirrassa! Eikös se poiminta tehdä pienessä pölläytyksessä niin, että toimenpide ei kovin epämiellyttävä olisi?
 
Ootteko huomannut, että niinä päivinä kun ei nukuta päiväunia, niin nukahtaisi illalla helpommin? Meillä nukutaan vielä joka päivä, mutta jos nukkuu kauemmin kuin tunnin niin ilta menee ihan hulinaksi. Nyt on sellainen vaihe, että joka ilta kestää aika kauan nukahtaa, mutta jos on nukkunut pitkät päikkärit niin kestää illalla kyllä ihan super kauan
 
Meillä nukutaan hoidossa toisinaan jopa 2h molemmat ja illalla saattaa olla pientä vastustelua, mutta suht hyvin nukahdetaan. Välillä sitä kirjaa pitäis lukee tuhat kertaa, uudestaan ja uudestaan. Kotona nukutaan vaan tunti päikkäreitä ja illat on kyllä helpompi, riittää se yksi satu ja thats it, taju kankaalla :D

Nyt täällä nukutaan jo, tai Karpo siis. Ollaan siis myös mua lukuunottamatta koko perhe kuumeessa... vein tytön vielä eilen hoitoonkin kun vaikutti ihan terveeltä eikä kuumetta ollut. Karpo jäi kotiin miehen kaa, kun oli vaisu. Noh sithän se kuume nousi... ärsyttävää kun lapsilla niin nopsaa sit tila muuttuu :sad001 tänään molemmat olleet ihanan rauhallisia :D

Triina, hienoa et lääkäriltä tuli hyviä uutisia!

Jotain piti vielä kirjoitella, ääh... palaillaan :)
 
Nii juu ja meilläkin ollaan kipeitä... Eka oli silmä- ja korvatulehdus, korkea kuume, nuha ja yskä. Nyt on enää yskää ja nuhaa, mutta isommalla on sit lisäks kuumettakin... Tälleen talvella tuntuu, että on niin paljon kaikkea liikkeellä, että kun yhdestä taudista selviää niin toinen jo kolkuttelee ovella :confused:
 
Ikävää, että niin moni sairastelee! Varsinkin jos perheessä on sitten useampi potilas kerralla..Paljon paranemisia sekä pienille että isommillekin potilaille :Heartred

Vastavirrassa, tosi kurjaa että teillä toinen lapsi antaa odotuttaa itseään vielä pidempään kuin ensimmäinen :/ Toivottavasti hoidot auttaisivat heti ekalla kerralla ja tämä odotus ennen varsinaista odotusta olisi pian kaukainen muisto vain!

Triina, kiva kuulla että saitte hyviä uutisia! Huh, kolme pientä kuulostaa hurjalta mutta onhan nää lapset jotain ihan parhautta. Itse yritän kovasti vakuutella itselleni että kaksi riittäisi meille, mutta katsotaan kuinka kauan pysyn lujana :D

Onpas teillä reippaita muksuja, kun ovat päikkäreitä jo lyhentäneet tai jättäneet kokonaan pois. Meillä kyllä nukutaan hoidossa melkein se 2 h ja kotona 1,5h. Illalla kyllä sitten touhottaa itsekseen omassa sängyssään, vaikka pitäisi nukahtaa, mutta ei kyllä jaksaisi päiviä ilman päikkyjä..tai no, enpä kyllä oo hirveesti kokeillut koska ne on mun henkireikä... :)

Miten te ootte saanu hermot pidettyä kurissa uhmailijoiden kanssa? Mulla palaa käpy valitettavan nopeasti... en siedä ollenkaan semmosta ärsyttävää komentelua tai älytöntä venkoilua ja pimahdan alta aikayksikön.. sit poden huonoa omatuntoa.. Pitäisi vaan muistaa että itse on se kypsä aikuinen ja näyttää mallia ristiriitojen ratkaisuun, mut teoria paljon vahvempi kuin käytännön toteutus :sad001
 
Syksyinen, mä en oikein tiedä tosta uhmailusta... tai siis nää kunnon raivarit alkoi aika tasan ku 2 vee tuli mittariin. Alkuun oli kyllä aika taistelu pysyä itse aikuisena, mut nyt kolmessa kuukaudessa oon oppinut käyttäytymään. Tai siis lähinnä, et pää pysyy kylmänä. Nopeammin saa sen tilanteenkin haltuun.

Paitsi, et just viikko sitten lapsiriehassa, tyyppi päätti aloittaa 3. maailman sodan. Oltiin miehen kaa vähän hoomoilasina, kun ei saatu Karpoa ruotuun. Viimein saatiin ulkovaatteet niskaan ja päästiin ulos, niin käytiin "rakentava" keskustelu. Karpohan ymmärtää kaiken ja hyvin monimutkaisiakin lauserakenteita, pitkiäkin keskusteluja (hyvä niin, kun puhetta tulee vähän) ja loppupäivä meni mallikkaasti. Nää keskustelut on kyllä auttanut tosi paljon uhmakohtausten kaa ja valitettavasti joskus ollaan menty kiristyslinjallekin (esim ei pikku kakkosta, mikäli käytös huonoa).

Mut niin, uskon et toi pinnan löystyminen tulee ajan kanssa. Ja niin... siellä kuitenkin pieni vauva, niin ei ihme, et hermoa välillä kiristää :)
 
Joo heinukka, jos ei nuku päikkäreitä niin yöunille sammuu suunnilleen minuutissa. Tänään kyllä oli nukahtaa päivällispöytään jo viiden aikaan kun ei päivällä malttanut nukkua. Aika ihanteellista olisi semmoset 45min päikkärit. Helpottais päivää, mutta ei vaikeuttais iltaa. Yli tunnin unet pistää illan aivan hösseliksi.

Ja syksyinen, ei pysy pää kylmänä täällä ei. Tai, no tietenkin joskus ja toivottavasti useimmiten pysyy, mutta kyllä mäkin pimahdan välillä aivan liian helposti ja lapsellisesti. Puhumalla mekin on pojan kanssa päästy pitkälle, mutta ihan siinä raivon keskellä ei paljonkaan puheet auta. Kaikki uhmaukset on paljon nopeammin ohi jos pystyy olemaan itse ärsyyntymättä, mutta kun JOKAIKISESTÄ asiasta väännetään niin en tiedä millainen muumio pitäisi olla, ettei hermo palaisi. Tänään on muun muassa ollut päivä suoraan perkeleestä. Ollaan oltu monta päivää sisällä ja kaikki kipeitä ja voitte vain kuvitella...................... mutta nyt mies just pesee poikien hampaita ja hyvää yötä!
 
Jäin vielä miettimään tuota uhmaa ja omia hermoja. Meillä sellaisia kunnon raivareita on ehkä vielä toistaiseksi vähemmän ja ehkä koen, että niiden aikana mun on hyvin helppo pysyä rauhallisena. Mutta siis semmosta vastaan väittämistä, karkuun juoksemista ja ihme venkoilua on koko ajan ja kaikkeen liittyen. Lisäksi jatkuvaa pikkuveljen härnäämistä, tönimistä ja lelujen kädestä ottamista. Ja tuota kaikkea härväämistä mun hermo sitten ei meinaa kestää. Tulee tiuskittua ja menetettyä malttinsa turhan herkästi.

Oon myös huomannut, että semmoset isot raivarit liittyvät lähes aina nälkään tai väsymykseen. Mutta eiköhän noi raivotkin oo lisääntymään päin.
 
Triina, täällä noi raivarit on täysin selittämättömiä... ei mitään hajua joskus, et miksi?!? Tietty lähtemiset jostain kivasta paikasta ja jos ei mennä johonkin minne tyyppi haluu, niin ymmärrän syyn. Mut tosiaan välillä se raivari tulee niin tyhjästä.. :D

Ja kieltämättä narina ja hevosenleikki ottaa täälläkin aivoon. Siis oikeasti toi taapero kyllä suoraan sanottuna v*ttuilee :D :D
 
Aah, jotenkin niin lohduttavaa kuulla, että samanlaista menoa on muuallakin..vaikka toki sen järjellä tietääkin, mut siinä omassa kuplassaan alkaa kuvitella kaikenlaista.. en kyllä edes voi vedota tuohon ccix:n esille tuomaan faktaan pienen vauvan vaikutuksesta omiin hermoihin, kun tuo parikuinen tyttönen on mitä rauhallisin vauva ja ollaan kyllä päästy tosi helpolla sen suhteen. Ehkä siksikin se oma räyhääminen tuntuu niin pahalta, kun asiat voisi oikeasti olla paljon vaikeampia ja sitten mä en edes siedä tällaista pientä.

Meillä valitettavasti tuo asioiden selittäminen keskustelemalla toimii vain ajoittain, kun yleensä tyyppi esittää ettei kuuntele ja hölisee omiaan päälle ja sitten jos asiasta huomauttaa jämäkämmin, niin on taas parku irti. Niinhän se on, että uhmatilanteista oikeasti selviää kaikkein helpommalla, kun vaan pitää pään kylmänä. Jos yhtään lähtee mukaan negatiiviseen fiilikseen niin se on menoa se. Meilläkään ei vielä ihan karseita kohtauksia ole ollut, mutta mun mielestä ne pienet on juuri niitä omia hermoja eniten kiristäviä, koska ne juuri tuntuu v*ttuilulta. Isompi uhmakohtaus on sitten vaan niin absurdi, että siinä ei oikein osaa hermostuakaan:D
 
Ah, vertaistuki! :Heartred Joo, kylla menee hermot tuohon uhmailuun. Yleensa pysyn aluksi ihan rauhallisena, mutta tytolle kun on suotu tuota suomalaista sisua tynnyreissa mitattuna, niin hermothan siina lopulta menee. Ja siita seuraa aina ihan valtava syyllisyys. Pyrin kylla pyytamaan anteeksi ja keskustelemaan lapi, mita tapahtui. Mutta joskus se vain on niinkin, etta vasta kun hermo palaa, tytto alkaa kayttaytya. Nyt puheenkehityksen myota tytto jankkaa vastaan, kayttaytyy ihan tahallaan huonosti, vaikka tietaa paremmin, ja kertakaikkiaan kieltaytyy minkaanlaisesta yhteistyosta. Harhautus ei enaa auta, koska han muistaa ja palaa asiaan. Eika luovuta. Puhuminen auttaa, yleensa, ja jarkeily. Lahjonta, kiristys ja uhkailukin joskus. Toisinaan taas ei auta mikaan. Ja tytto huutaa, raivoaa ja itkee, kunnes kai vasyy omaan raivoonsa. Vanhempana minun on kaikkein vaikeinta kasitella sita, etta lapseni kertakaikkiaan kieltaytyy tulemasta syliin lohdutettavaksi, ennen kuin han on valmis. Han tulee sitten, kun han itse haluaa. Mina tietenkin haluaisin hanet heti kaapata syliini. :)

Raivarit yleensa liittyvat johonkin yleiseen tyytymattomyyteen, kuten nalkaan, vasyyn tai tylsistymiseen, muutoksiin, kuten joku tekeminen loppuu/alkaa eika taapero halua lopettaa tai keskeyttaa jotain, tai sitten siihen, ettei oma tahto toteudukaan juuri niin kuin han haluaa. Joinain paivina tuntuu, etta koko paiva menee raivarista toiseen, jos younet ovat vaikka olleet katkonaiset. Niina paivina on kylla itseltanikin pinna niin kirealla, etta tytto aistii sen ja on vielakin itkuisempi. Toisina paivina taas ei ole yhtaan raivareita ja pelkalla puheella parjaa - nama paivat ovat niita elamani helmia. :) On helppo olla hyva vanhempi helppoina paivina.

Nukahtaminen on vaikeaa eika kehittyva mielikuvitus auta asiaa. En ole huomannut, etta pitkat paivaunet vaikeuttaisivat younia. Mutta ne paivat, kun tytto ei ole paivaunia nukkunut, ovat iltapaivasta lahtien helvetillisia ja illat ovat yhta itkua ja kiukuttelua. Yleensa vien tyton sankyyn ja han saattaa siella jonkin aikaa (jopa tunninkin) rupatella ja laulaa leluilleen, ennen kuin nukahtaa. Ei onneksi kuitenkaan nouse pois sangystaan, vaikka hyvin paasisikin (meilla on Jolla, jossa on turvakaide).

Viime aikoina han on oisin herannyt usein painajaisiin eika uskalla olla yksin pimeassa. Tytolla on myos mielikuvituskavereita, Kissa, Susi ja Uomo nero, italialainen lastenhahmo. Tytto leikkii olevansa Kissa ja tekee kaikkea "tuhmaa", jota sitten yhdessa torumme. :) Susi taas on tyton leikkikaveri ja olemme kehittaneet siita kiltin hahmon, joka suojelee tyttoa. Tama on auttanut myos jonkin verran yoheraamisiin, kun kerron, etta Susi istuu tassa sinun vierellasi eika sinulla on hataa, Susi suojelee sinua.

Raskaus on viimeisella kolmanneksella ja nyt alkaa olla raskasta. Vahan on sellainen tunnelma, etta jos selvian naista viimeisesta 2 kk kunnialla, selvian mista vain. Vilkas taapero pitaa kylla huolen siita, etten yksin enaa oikein selvia hanen kanssaan pitkia aikoja. En vain paase enaa juoksemaan hanen peraansa taman mahani kanssa. :)
 
Muokattu viimeksi:
Triina joo, saa rauhottavaa halutessaan ja kipulääkettä laitetaan suoraan suoneen. Sitäkin saa kuulemma tarvittaessa lisää.

Mulla on meidän isältä peritty lähes järjenvastainen kärsivällisyys/pitkäjänteisyys (ei valitettavasti päde aivan kaikkiin asioihin) jolla kestää tota uhmaa, mutta kyllä silti läikkyy joskus yli ja äiti huutaa. Sitten kun äiti huutaa niin meillä onkin aika hiljasta sekä isän ja pojan suhteen, on vissiin riittävän harvinaista kuitenkin. :D

Kävin eilen ultrassa ja lääkäri ei yhtään ihmetellyt että olen ollut aika huonovointinen koko alkuviikon. Niin kova vaste oli lääkkeillä ollut ja soluja on kypsymässä suht reilusti. Tämän takia on riski hyperstimulaatioon, maanantaina on punktio ja lääkäri sanoi, ettei tuoresiirtoa tulla todennäköisesti tekemään. Ymmärrän kyllä riskit ja asian, mutta vähän harmittaa ja tuntuu, että jää vajaaksi koko hoito näin.
 
Vastavirrassa, tuo on varmasti hankalaa kun toisaalta tajuaa kyllä miksi, mutta toisaalta harmittaa. Onneksi lääkkeillä on ollut hyvä vaste kuitenkin. Ja jospa tuoresiirto kuitenkin onnistuisi......

Ja Libra, mulle on myös hirmu vaikeaa hyväksyä, että mun pieni poikakulta ei halua tulla syliin kiukun keskellä. Hän on kyllä ihan aina ollut huono ottamaan lohdutusta vastaan, mutta välillä huomaan että mua suututtaa aivan hirveästi kun hän pyristelee pois sylistä tai käskee mua lähtemään pois.

Meillä onkin nukkumaan menot menneet nyt viime aikoina yllättävän hyvin. Joten eilen illalla ja nyt päikkäreille käydessä kaveri huutaa ja raivoaa milloin mitäkin asiaa. Uhmaikä :Heartred
 
Ihanaa... nyt viimein on toi puhe lähtenyt. Tulee jo pikku lauseita ja sanoja tulee kun apteekin hyllyltä :D ääntämisessä on vielä harjoiteltavaa, mut meillä nyt on onneksi tota terapiaa ja saadaan sieltä varmasti lisävinkkejä äänteiden harjoitteluun. Tää on niin jännä, et 2 viikossa on tapahtunut tällainen aimo harppaus.

Tyttö tulee reippaana perässä. Oiskohan tytöllä jo noin 10 sanaa, jota käyttää oikeassa asiayhteydessä :)
 
Ccix ihana kuulla, että siellä puhe edistyy! Kuulostaa aika samalta kun meidän poitsun puhe. Tuo ääntäminen varmasti on ainakin jollain tasolla hakusessa vielä monellakin tässä iässä.

Punktio oli tosiaan maanantaina ja se meni hyvin. Tuoresiirtoon ei päästy, sillä munasarjat oli aika kovilla 27 munasolun kasvatuksessa. Aikamoinen määrä niitä siis siellä kasvoi ja toipumiseen onkin mennyt suurin osa vkosta.
 
Huhhuh Vastavirrassa, melkoinen määrä! Millainen olo tuollaisesta tulee? Ja tuntuiko se punktio miten kovasti?

Meilläkin puhe on ottanut nyt edistysaskeleita, lauseet pitenevät ja tulevat sisällöltään rikkaammiksi. Mutta ääntäminen on toki täälläkin vähän omituista.

Ja tämä jatkuva räkäisyys! Niin turhauttavaa. Varmana iskee se supernorokin jossain kohtaa.
 
Triina sitä samaa noroo täällä kauhunsekaisin tuntein odotan.. Pitää varmaan kasata kotiin kaikki kuivamuonavarastot ja wc-paperivarastot täyteen.. :D

Mullahan oli huonovointisuutta ensin joko lääkkeestä tai korkeista hormonitasoista johtuen. Kun rakkulat alko kasvaan isommiksi, oli viimeiset kolme päivää alavatsassa sellainen hento kipu/paineen tunne. Eniten se tuntui esim autoa ajaessa, ruokapöydässä istuessa, konttorituolissa.. Silloin kun joutui istumaan "kunnolla". Sohvalla oli hyvä löhöillä! :D

Punktioon sai hyvät kipulääkkeet ja rauhottavan (oli ennemminkin rentouttava), toki tmp kesti mun kohdalla sen aikaa, että kipulääkkeen vaikutus ehti heikentyyn jo ennen tmp loppua. Sattui, mutta kestin sen, kun tiesin, ettei ollut kuin muutama rakkula enää jäljellä. Hoitaja tarjosi kyllä lisää kipulääkettä, mutten halunnut sitä enää niin loppuvaiheessa ottaa. Myös punktion jälkeen sai vielä kanyylin kautta kunnon kipulääkettä ennen kotiutumista.

Kivut ( ihan samanlaiset kun kovat menkkakivut) loppui jo saman päivän aikana. Muuten on ollut enää tuntemuksia alavatsalla, joka helpottanut päivä päivältä. Sairaslomaa sain pari pv enemmän kuin yleensä ja kunnon urheilua en saa harrastaa vielä viikkoon, lääkärin sanojen mukaan munasarjat on vielä niin "hauraat" että on parempi ottaa rauhassa.
 
Vastavirrassa, kuulostaapa melkoiselta operaatiolta! Jotenkin se on paperilla noin teoriassa nayttanyt paljon kevyemmalta ja helpommalta, kun olen sita opiskellut. :) Mitka teilla on seuraava vaihe, jos ei haittaa kysya? :)

Meilla tytto on myos ottanut harppauksia eteenpain! En meinaa perassa pysya!! Tytto oppi juoksemaan kunnolla, hyppimaan tasajalkaa ilman tukea, tekemaan kuperkeikkoja (tosin sohvan avustuksella), kiipeamaan rappuset sujuvasti ylos ja alas. Kaymaan taysin itsenaisesti vessassa. Talla hetkella han harjoittelee pukemaan ja riisumaan, ainoastaan sukat tuottavat sanoinkuvaamatonta turhautumista, paidat ja housut menevat jo sujuvasti. Myos pallopelit onnistuvat hyvin, juoksee ja potkii palloa, heittelee hernesakkeja koreihin (tosin usein ohi, mutta yrittaa kunnes onnistuu). Harjoittelemme vareja ja muotoja ja ympyra onnistuu ihan hyvin, tosin muotojen nimet ovat usein hukassa. :)

Puhumisessakin on tapahtunut hurjasti kehitysta. Tytto aloitti suomesta ja sitten viime syksyna italiankieli alkoi tulla ihan lauseina. Ja nyt tassa kevaalla hollanti. Hoidossakin sanovat, etta tytto ei juuri ole puhunut, ymmartanyt on toki ihan kaiken jo pitkaan, mutta nyt han papattaa taukoamatta, haha! :) Ja englannista tytto kaantaa. Esimerkiksi tanaan puhuin englanniksi kaverilleni ja tytto jatkoi keskustelua puhumalla minulle suomeksi. On se lasten oppimiskyky kylla jotain ihan muuta kuin tassa iassa!

Tytolla on myos mielikuvituskavereita ja han kehittelee tarinoita. Esimerkiksi kertoi hoidossa, etta aiti ja isa suuttuvat, jos han pissaa tai kakkaa housuun. Olimme miehen kanssa vahan, etta anteeksi, kuinka oli. Olemme selittaneet varmaan satamiljoonaa kertaa, etta vahinkoja sattuu, ei hataa, sitten vain puhdistetaan ja ensikerralla menee paremmin. Ehka jompikumpi meista on joskus komentanut tyttoa jostain muusta ja sen han on sitten kirjoittanut tahan tarinaan, mene ja tieda.

Tytto myos kertoo kaikille, hoidossa ja kaveripariskunnille, etta vauvan nimeksi tulee Elli. :D Emme ole siis paattaneet nimea viela(kaan). Tosi hauska, kun ihmiset yleensa reagoivat "Niin mika oli... Aaa, onpas se natti nimi!" ja katsovat meita kysyvasti. :)

Loppuviikot alkavat olla kasilla, mammaloma alkaa ensiviikolla. Aloitan varhaisen mammaloman eli 6 vkoa ennen laskettua aikaa, etta saan levata. Tuntuu, etta kropassa on vielakin sellainen perusvasy esikoisen vauvavuodesta. Odotan kylla innolla, etta saan omaa aikaa ja laittaa valmiiksi.
Jaljella tanaan 7 vkoa. :)
 
Hienoa kuulla, että ccixin ja libran lapsukaiset ovat oppineet uutta :) Ja libralle mukavaa äitiysloman alkua, toivottavasti saat levättyä :)

Vastavirrassa, kuulosti kyllä aika hurjalta tuo, ei sitä oikein osaa ajatellakaan. Toivottavasti tää nyt tuottaisi sitten tulosta, kun sen aika on!

Täällä arki suht samanlaista kuin ennenkin. Toki lapset oppii ja kasvaa koko ajan, muttei mitään harppausta täällä päin. Oikeastaan kuivaksi opettelu on ainut asia, joka pojalta on vielä oppimatta, jos ajattelee mitä tuon ikäisenä yleensä opitaan. Mutta en stressaa, kyllä se siitä :) Käy kuitenkin kotona aina vessassa itsenäisesti kun ei ole housut jalassa, eli on periaatteessa valmis, ei vain älyä, että silloinkin voi käydä kun on housut jalassa :D

Mulla tulee perjantaina täyteen rv 29. Odottavan aika on pitkä ja huomaa kyllä hyvin että on kolmas raskaus lyhyen ajan sisään kun on paikat jo ihan hellänä ollut jonkin aikaa, käveleminen on todella hidasta ja toisinaan kivuliasta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top