Kaksikielisyys

Heppa täältäkin! Me ollaan sitten kai kolmikielinen perhe kun itse olen suomalainen ja yhdessä puhumme englantia ja miehellä sitten kaksi äidinkieltä, mutta käyttää niistä pääasiassa vain toista. Itse yritän pitää kiinni siitä, että vauvalle tullaan puhumaan molempien äidinkieltä. Englannilla varmasti menemme keskenämme jatkossakin. Aluksi mies oli sitä mieltä, että puhuu lapselle vain englantia, mutta pikku hiljaa alan saamaan tahtoani läpi, että se oma äidinkieli olisi tärkeä, onnistuisi tuo kommunikointi sitten jatkossa miehen suvun kanssa hiukan helpommin. Vielä mulla on aikaa hioa tätä comboa kun vauva syntyy tammikuussa.
 
Meidän vauva on nyt 3 kk. Oltiin kahdestaan pari vkoa kun mies oli töissä, niin hänen takaisin tultuaan huomasin kyllä vauvan ilmeestä, että hän reagoi kun kieli vaihtui! Helposti sitä vaihtaa englantiin, kun on muita ympärillä.. Nyt olen yrittänyt puhua suomea, vaikka mikä olisi. Tyttö vaan tuntuu suosivan englantia, on kiinnostuneempi minusta kun käytän sitä.. No, eiköhän totu taas. Mielenkiintoista, että noin pieni vauva jo tunnistaa kielen eron :)!
 
Tänne taas vähän päivittelen, sillä minusta on mielenkiintoista kuulla, miten asiat etenevät pitkällä tähtäimellä - varsinkin kielenkehityksessä.

Meillä on tyttö nyt 3,5 v ja puhuu 2,5 kieltä. Suomea alkoi puhumaan 2v ja 2 viikkoisena. Siihen asti sinnitteli kourallisella sanoja ja sen jälkeen alkoi puhumaan "täydellisesti". Ei ollut tarpeellista laskea mitä uusia sanoja tulee ja milloin, sillä se ei toiminut ollenkaan. Puheenkehitys meni täysin tytön luonteen mukaan: katsellaan, tuumitaan, mietitään ja sitten tehdään. 3 v kehityskeskustelussa päiväkodissa (oli ollut siihen asti kotona) täti sanoi, että kehitys on monella osin 4 v:n tasolla, esim. kysymykset, pohdinta ym. ja puhetta on vaikea mitata, sillä ymmärtää "kaiken" ja tuottaa normaalia puhetta. Tietysti sanojen taivutuksissa, sijamuodoissa ym. tekee edelleen virheitä, käyttää joitain omia sanoja (esim. happomaitobakteeri) ja oppii koko ajan lisää uusia sanoja. Tyttö on myös kovin kiinnostunut kirjaimista ja osaa nyt lähes kaikki suomalaiset aakkoset. Osaa lukea oman nimensä ja luetella sen kirjaimet, mutta ei ole kiinnostunut kirjoittamisesta vielä. Tyttö tykkää laulamisesta, kuuntelee satuja ja "lukee" itse kirjoja.

Isän kielellä tyttö ymmärtää paljon ja tuottaa puhetta, mutta tietenkin se on paljon suomea heikoimpi. Olemme olleet isän kotimaassa pari kertaa ja taas nyt keväällä olemme menossa sinne. Tyttö on siellä kuukauden ja uskon sen vahvistavan isän kieltä huimasti. Siellä on paljon lapsia leikkikavereiksi, sukulaisia ja muita ihmisiä, joten tyttö tulee olemaan kielen ympäröimänä koko ajan. Tyttö on oppinut hienosti isän kielen äänteet ja tuottaa ne natiivin tasolla. Myös äänenpainot, natiivien sanomat välisanat ja tapa reagoida puheeseen on isän kielessä natiivin kaltaista. Koska isän on lähes ainoa kielikontakti tähän kieleen, niin minusta tilanne on todella hyvä. Tyttö on myös tottunut isän kielen aakkosiin pienestä pitäen ja on nyt kiinnostunut myös sen kirjaimista.

Minä tein paljon työtä ja painostin isää lapsen ollessa pieni. Luin paljon kaksikielisyydestä ja huomautin aika usein isälle hänen lapselle tuottamastaan köyhästä kielestä. Koska isä on ainoa kielikontakti, niin hänen pitäisi puhua lapselle erityisen vaihtelevaa kieltä, käyttää eri sanoja, synonyymejä, pidempiä lauseita ja kuvailevaa kieltä. Hänen pitäisi toistaa paljon, toistaa myös lapsen omaa puhetta, varsinkin kun lapsi sanoo väärin tai ei ole varma miten joku asia sanotaan. Hänen pitää periaatteesa antaa lapselle koko kieli! Siinä meni noin 1,5 v kunnes mies ymmärsi ja oppi, mitä lapsi tarvitsee ja hän onkin nyt kiitollinen minulle, että painostin häntä alussa. Minä myös olen etsinyt, vertaillut ja ostanut kaikki meillä olevat isän kielen kirjat sekä raahaan niitä kirjastosta. Vaikka en siis itse ymmärrä niistä muuta kuin kuvat. Etsin ja hankin myös isän kielen aakkoston palapelejä, joilla tyttö on leikkinyt. Näin tyttö on "aina" nähnyt myös sitä aakkostoa ja se on hänelle luontevaa ja tuttua.

Minun tavoitteena on ollut aina, että tyttö oppisi lukemaan ja kirjoittamaan isän kieltä, mikä ei ole mitenkään helppo asia. Käytännössä se tarkoittaa kahden kielen oppimista, sillä puhe- ja kirjoituskieli eroavat hyvin paljon toisistaan. Haluan antaa tytölle mahdollisimman hyvin kielitaidon niissä puitteissa, mitä meillä on. Isä taas haluaa tietysti, että tyttö pystyy kommunikoimaan hänen puoleisen suvun kanssa, mutta en usko hän sen tarkemmin ajattelleen kielitaitoa tytön syntyessä ja vauva-aikana. Yksikielisenä hän ei alussa ymmärtänyt vähemmistökieltä tai miten sen oppiminen ei ole itsestäänselvyys ja sitä että hänen kielensä on nyt se vähemmistökieli. Emme usko myöskään, että miehen suku ymmärtää täysin mitä vähemmistökieli tarkoittaa, eikä näin ollen ymmärrä ollenkaan, miten paljon työtä vaatii, että tyttö oppii isänsä kielen. Luulemme, että he pitävät tytön kielitaitoa itsestään selvyytenä ja vertaavat tyttö tulevaisuudessa natiivilapsiin. Nyt rima on isällä kuitenkin paljon korkeammalla, kuin pelkässä puhetaidossa. Luulen, että hän vertaa tyttöä jollain tavalla itseensä ja omaan lapsuuteensa, ja haluaa sen vuoksi opettaa myös aakkosia ja lukemista tytölle.

Koska puhumme englantia miehen kanssa keskenämme tyttö on oppinut sitäkin. Hänen passiivinen sanavarastonsa on yllättävän laaja ja nyt hän vastailee joskus englanniksi, kun me vanhemmat puhumme keskenämme. Aiemmin hän saattoi heittää viereisestä huoneesta välikommentteja suomeksi. Tyttö tykkää joistain englannin kielisistä lastenlauluista, mutta muuten emme tuo englantia hänen elämäänsä emmekä panosta siihen mitenkään. Kaikki voimavarat menevät isän kieleen.

Yhteenvetona tytön ollessa nyt 3,5 v:
Yleisesti kaksi- tai monikielisyys ei hidasta kielenoppimista. Erot voivat olla kuukauden parin luokkaa. Lapsien persoonallisuus, kielellinen lahjakkuus ja kielelliset taipumukset ovat paljon tärkeämmät tekijät. Oppimisvaikeuksissa tai muissa kehityksen häiriöissä voi kaksikielisyydestä olla haittaa, muuten yleensä ei.
Meillä tyttö puhuu erittäin hyvin ja on kehityksessään enneminkin edellä. Meille monikielisyys on luontevaa ja toimii hyvin perheen arjessa. Varsinkin isän vähemmistökielen kanssa olemme tiukkoja ja isä puhuu vain sitä tytölle. Minä osallistun joskus myös vähemmistökielen tuottamiseen, mutta se on hyvin marginaalista. Haluan enneminkin näyttää, että kannustan tytön oppimista ja itsekin osaan sitä hieman. Tämä on vaatinut paneutumista ja vaatii yhä enemmän tulevaisuudessa, jotta tyttö pystyy edes teoriassa saavuttamaan haluamamme kielitason. Jos näin ei käy, niin sitten ei, mutta olemme ainakin antaneet hänelle hyvät mahdollisuudet kielen oppimiseen. Hyvä asia on, että nyt isäkin panostaa kieleen. Olemme nähneet, miten tytön kielitaito kehittyy huimasti matkojen jälkeen tai kun tyttö on jostain syystä viettänyt enemmän aikaa isän seurassa. Meille on nyt tulossa pian toinen vauva ja olemme jo puhuneet tytölle, miten hän voi opettaa isän kieltä pienelle tulokkaalle. Olemme jo kannustaneet häntä siihen ja näin hän saa itsekin harjoitusta, kun puhuu enemmän vähemmistökieltä. Minusta tyttö on ylpeä siitä, että osaa kahta kieltä. Meidän tuttavapiirissä on itseasiassa monta kaksikielistä perhettä, mutta kaikilla on vain eri kielet, joten tytölle kaksikielisyys on luontevaa myös muidenkin lasten kohdalla.
 
Muokattu viimeksi:
Heippa kaikille! Nostan nyt tällaista vanhaa ketjua.
Olemme myös (tuleva) kaksikielinen perhe, mutta kielemme ovat suomi ja ruotsi. Minä tulen puhumaan suomea vauvallemme, mutta mieheni perheineen on täysin ruotsinkielinen (joskus jos en muista jotain sanaa ruotsiksi, sanon suomeksi, ja he eivät oikeasti ymmärrä), ja puhun siis heidän kanssaan ruotsia. Asumme appivanhempieni naapurissa ja he tulevat varmasti olemaan lähes joka päivä tekemisissä ensimmäisen lapsenlapsensa kanssa, lisäksi tämä paikkakunta, missä asumme on vasta muutaman vuoden ollut kaksikielinen, ja esimerkiksi yhtä ainuttakaan suomenkielistä koulua tai päiväkotia täällä ei ole. Tuttavistamme täällä 99% puhuu ruotsia (ja heillä usealla myös lapsia, joten lapsemme tulee todennäköisesti heidän kanssaan kommunikoimaan). Sukulaiseni ja ystäväni minun puolelta puhuvat lapselle suomea, mutta olen muuttanut tänne eteläisemmästä Suomesta mieheni perässä, joten noin 400 km välimatkan takia, tapaavat he melko harvoin.
Ruotsinkieli tulee siis todennäköisesti lapsellemme vahvemmaksi (en haluaisi kuskata toiselle paikkakunnalle kouluun kaverisuhteiden ja ajan vuoksi). Kielenoppimisesta en ole erityisen huolissani ja minulle on ok, että lapseni puhe ei tule ensiksi omalla äidinkielelläni, mutta haluaisin kuitenkin, että äidinkieli lapsellamme olisi virallisesti suomi (on miehelleni ok). Olen koittanut asiaa selvitellä, mitä hyötyjä tai haittoja äidinkielen päättämisestä virallisesti/laillisesta näkökulmasta mahdollisesti on, mutta en ole tullut juuri hullua hurskaammaksi. Olisiko teillä joiden lapset ovat jo "kirjoilla" näkökulmaa tai mielipidettä tähän? Millä perusteilla olette äidinkielen valinneet? Onko tullut esiin jotain esteitä tai ongelmia esimerkiksi kouluun ilmoittautumisessa tai äidinkielen opetuksessa siellä?
 
Lapselle rekisteröity virallinen kieli vaikuttaa eri kunnissa eri tavoin. Joissain kunnissa sillä ei ole paljoakaan merkitystä ja joissain on enemmän. Eli tässä asiassa kannattaa kysyä opetusta järjestäviltä tahoilta. Päiväkoti-iässä sillä ei ole niinkään merkitystä ja virallisen kielen voi myös vaihtaa myöhemmin. Eli sinuna en olisi vielä huolissani, vaan vasta ennen lapsen menoa esikouluun katsoisin asiaa uudestaan. Siinä ajassa on voineet myös säännöt muuttua.

Konkreettinen esimerkki on Hyvinkäällä, jossa lapsen koulussa saama toisen kotikielenopetus on sidoksissa viralliseen kieleen. Eli vain virallisessa kielessä on oikeus saada tätä opetusta. Monissa muissa kunnissa toisen kotikielenopetukseen on oikeutettu ilmoitusluontoisesti, jos edes toinen vanhemmista puhuu vähemmistökieltä. Tosin näissäkin paikoissa määrärahat voidaan jakaa pelkästään rekisterissä olevien virallisten kielten mukaan, eli opetuspaikat ja ryhmäkoot eivät välttämättä ole optimaaliset, jos ryhmiin tulee lisäksi muitakin oppilaita.

Pääkielen opiskelussa ja tasoissa ei ole vastaavaa ongelmaa, mutta siinä voi joutua olemaan hieman aktiivinen. Joissain kouluissa voidaan laittaa kaikki virallisesti vieraskieliset alempitasoiseen ryhmään, mutta sen muuttaminen äidinkielentasoiseksi ei ole ongelma, kunhan vanhemmat vain huomaavat tämän asian.
 
Muokattu viimeksi:
Vuosi sitten kirjoittelin meidän perheen tilanteesta. Tässä vähän pientä päivitystä, jos joku vaikka saisi siitä apua tai kannustusta kaksikielisyyteen.

Tyttö on nyt 4,5 v ja palasi juuri kuukauden matkalta isänsä kotimaasta. Tuon kuukauden aikana kielitaito taas parani huimasti. Hän puhuu taas luontevammin, sujuvammin ja laajemmalla sanavarastolla. Nyt mukaan tarttui paljon paikallista slangia, mikä on myös kielen rikastuttajaa. Minäkin kuulen eron puheessa, vaikka en sitä aina edes ymmärrä. Tällä hetkellä tyttö puhuu paremmin isänsä kieltä kuin minä edes ymmärrän, saati sitten puhun.
Se mitä huomasimme matkalla ja mitä piti isänpuolen sukulaisille huomauttaa, on tytön "vajaa" sanavarasto. Eli hän on voinut oppia jollekin arkiselle asialle jonkin nimen, mikä toimii Suomen ympäristössä ja isänsä sitä käyttämänä. Isän kotimaassa tälle sanalle voi olla yleisemmin käytössä jokin synonyymi tai vastaava, jota tyttö ei ymmärrä. Eli meidän piti pyytää heitä toistamaan tytölle puhumansa asia uudestaan, hieman toisilla sanoilla, jos näytti, ettei tyttö oikein sitä ymmärtänyt. Paikallisilla lapsilla on puhujia niin paljon ympärillä, että heistä varmasti jotkut käyttävät eri synonyymeja samoista asioista, joten nämä lapset oppivat synonyymit paljon luontevammin kuin vain yhtä puhujaa kuunnellen.
Nykyisin tyttö osaa kaikki isänsä kielen aakkoset ja luettelee niitä näkemissään sanoissa, sekä on kiinnostunut hieman kirjoittamisesta (samoin myös Suomeksi ja kirjoittaa oman nimensäkin). Tyttö erottaa selvästi kirja- ja puhekielen. Hän jaksaa kuunnella satuja kirjakielellä ja joskus myös käyttää niitä sanoja puheessaan. Tyttö selkeästi huomaa vähemmistökielen eri rekisterit ja harjoittelee niitä. Taas tälläkin kertaa toimme paljon lasten kirjallisuutta ja jotain musiikkia tuliaisiksi. Meille nämä kirjat ovat olleet todella tärkeitä ja tyttö tykkää kuunnella satuja.

Poika on vasta vajaa vuoden, joten hänen puhettaan ei voi vielä kommentoida. Tyttö puhuu pojalle aika usein myös isänsä vähemmistökielellä, sillä "Veli ei vielä osaa sitä ja hänen täytyy opetella." Tämä on hieno juttu! Puhuimme paljon tästä asiasta, kun odotin poikaa. Muutenkin tyttö on ylpeä osaamistaan kielistä (ymmärtää paljon ja puhuu hieman englantia). Hän haluaa auttaa veljeäkin oppimaan. Huvittavinta tässä on se, että eihän tuo poika puhu mitään kieltä, joten aivan samoilla kriteereillä hänelle voisi puhua suomea :)

Eli täällä kielet kehittyvät, eivät ihan omalla painollaan, mutta ainakaan vielä ei ole tarvinnut tehdä mitään liian rankaa ohjelmaa kielen opiskelun suhteen. Saa nähdä miten myöhemmin käy.
 
Me asutaan Englannissa ja mie tottakai puhun tytölle suomea ja isä englantia ainaki toistaiseksi. On kans mietitty että isä vois puhua omaa kieltään niin tyttö oppis sitä ainakin ymmärtään jonkun verran vaikkei siitä vahvaa tuliskaan. Ikää tytöllä nyt 10kk joten vaikkei ite vielä puhukkaan niin kovasti hälle jutustelen.
 
Savanni sanoi:
Heppa täältäkin! Me ollaan sitten kai kolmikielinen perhe kun itse olen suomalainen ja yhdessä puhumme englantia ja miehellä sitten kaksi äidinkieltä, mutta käyttää niistä pääasiassa vain toista. Itse yritän pitää kiinni siitä, että vauvalle tullaan puhumaan molempien äidinkieltä. Englannilla varmasti menemme keskenämme jatkossakin. Aluksi mies oli sitä mieltä, että puhuu lapselle vain englantia, mutta pikku hiljaa alan saamaan tahtoani läpi, että se oma äidinkieli olisi tärkeä, onnistuisi tuo kommunikointi sitten jatkossa miehen suvun kanssa hiukan helpommin. Vielä mulla on aikaa hioa tätä comboa kun vauva syntyy tammikuussa.
Click to expand...

Miten nyt lapsi puhuu montako kieltä?
 
Laitan taas päivitystä meidän tilanteesta. On ollut ihan kiva itsekin lukea näitä jälkeen päin.

Esikoinen on nyt 5,5 vuotta ja menee syksyllä esikouluun. Tyttö innostui kesällä lukemisesta ja kirjoittamisesta. Luettiin yhdessä vähän aapista ja oppi itse sitten loput. Nyt hän lukee ja kirjoittaa hieman suomeksi. Sanavarasto suomeksi on erittäin laaja. Isän kielessä on nyt syksyllä käynyt yksityistä koulua ja on ollut erittäin innostunut. Tykkää kirjoittaa kirjaimia ja harjoitella kieltä. Oli erittäin kannustavaa, että hän on samassa ryhmässä pari vuotta vanhempien kanssa ja on ryhmänsä paras kielen taitaja. Epäilivät ensin, miten tyttö oikein pärjää ryhmässä, mutta ensimmäisen kokoontumisen jälkeen miettivät jo edistyneempään tyhmään siirtämistä. Oli oikein kannustavaa näin vanhemman näkökulmasta, nyt näkyi meidän kielen eteen tekemämme työ. Tosin tiesimme jo etukäteen isän tuttavien lapsia seuratessamme, että monestikin heidän lapsensa eivät puhuneet isän kieltä kovinkaan hyvin. Mielestäni on selvästi näkynyt, että kieleen ei olla jaksettu panostaa. Tyttö palasi juuri isän kotimaasta, jossa vietti neljä viikkoa ja taaskin puhe kehittyi reissun aikana. Isän sukulaisetkin kommentoivat asiaa. Tyttö on kyllä luonteeltaan tarkkailija, eli katsoo ensin, miettii, pohtii ja tekee vasta omalla ajallaan, kun ensin sulatellut asian omassa mielessään. Tämä mielestäni näkyy myös tässä kieliasiassa, kun matkustetaan pois omista ympyröistä. Ensin hänen pitää katsella ennen kuin alkaa aktiivisesti puhua ja kommunikoida. Tämä tuntuu varmasti oudolta isän puolen sukulaisista, kun ovat tottuneet erilaiseen käyttäytymistapoihin. Englantiakin tyttö osaa paljon ja puhuu sitä joskus, vaikka ei niin aktiivisesti. Hän ottaa sivusta osaa meidän vanhempien keskusteluun, vaikka puhumme englantia keskenämme. Kaiken kaikkiaan kaikkien kielien oppiminen on mennyt ihan mahtavasti. Meillä puhutaan, lauletaan, luetaan, katsellaan ohjelmia molemmilla kielillä aktiivisesti. Tyttö on innoissaan kielistä ja kaksikielisyys on hänellä luontevaa. Tällä hetkellä. kun tyttö on jo vähän isompi, pitää isän sukulaisia muistuttaa toisinaan, että isän kieli on tytön heikompi kieli. Hän ei ymmärrä aina ihan kaikkea ja tätä sukulaiset eivät taas oikein tajua. Samalla on huomattu kulttuuriset erot kielen käytössä; Se mikä suomeksi suoraan käännettynä olisi loukkaavaa, on ihan normaalia puhetta isän kielellä ja toisinaan päinvastoin. Näihinkin tilanteihin on törmätty.

Kuopus on nyt reilu 1,5 vuotta, muttei puhua paria sanaa enempää. Ymmärtää kuitenkin puhetta sekä suomeksi että isän kielellä. Hän tykkää kovasti kirjoista ja laulamisesta. Saa nähdä miten hänen kielensä tässä kehittyy.
 
Muokattu viimeksi:
Hauska kuulla kokemuksista! Meillä myös kaksikielinen perhe (suomi-englanti), esikoinen 3,5v puhuu jo molempia mutta suomi on toki vahvempi kun Suomessa asutaan. Nyt on muutaman kuukauden käynyt isänsä kanssa enkkukerhossa kerran viikossa jossa natiivin kanssa opetellaan lauseiden muodostusta ja ääntämistä, mistä on kyllä ollut hyötyä, nyt aktiivinen sanavarasto on kasvanut huomattavasti. Suomeksi on puhunut hyvin varhain, tosin eka sana oli "dad" :) Luetaan paljon ja katsotaan ohjelmia molemmilla kielillä, kovasti alkaa esikoinen olla jo kiinnostunut kirjaimista ja on monet tuntenut jo alle 2v asti. Nyt alkaa harjoitella kirjoittamista omaan tahtiin. Nähtäväksi jää onko kaksikielisyys helpompaa tai vaikeampaa kuopukselle (nyt 5kk), ja mitä kieltä siskokset keskenään käyttävät (nyt omat leikit menee vaihdellen molemmilla kielillä).
 
Näitä on mielenkiintoista lukea :) Sitten kun meille lapsi suodaan, olisi tarkoitus että minä puhun jonkin verran englantia ja loput suomea. Ollaan molemmat miehen kanssa siis suomalaisia, mutta itse lapsena olen kuullut paljon erilaisia kieliä ja olen kokenut sen hyödyllisenä. Isäni suvussa on suomenruotsalaisia ja toivon että he puhuvat ruotsia myös meidän lapsille. Fafani (puhunut äidinkielenä venäjää) ja isäni puhuvat sujuvaa ruotsia mutta isälläni ei riittänyt aika opettaa sitä meille enää vanhempana joten on aika lailla unohtunut. Mieluiten siis puhuisin myös omille lapsille ruotsia mutta sillä ei kauhean pitkälle pääse:hilarious: Ja englanti on kansainvälinen kieli josta itse tykkään paljon. Tarkoituksena myös laittaa englanninkieliseen päiväkotiin jos mahdollista. Toiveena olisi myös muuttaa ulkomaille joskus :)
 
Yleisesti suositellaan että vanhemmat puhuvat lapsilleen omaa äidinkieltään sillä se on ns. tunnekieli jolla voi ilmaista itseään parhaiten, vivahteineen päivineen. Ei-natiivin kielen puhuminen saattaa tehdä lapselle karhunpalveluksen ja aiheuttaa kielipuolisuutta eli ei hallitse mitään kieltä äidinkielen tasolla tai oppii myös vanhemman käyttämät virheet.

Toki lapsen voi laittaa kielikylpyyn päiväkotiin, kerhoon, hoitopaikkaan, sukulaiselle ja altistaa erikielisille ohjelmille joiden avulla oppii vieraita kieliä, mutta ne on eri asia kuin vanhemman ja lapsen välinen kielenkäyttö ja äidinkielen omaksuminen. Myös perheet jossa on kaksi tai useampia natiivitason kieliä käytössä joutuvat tekemään kovasti töitä molempien kielien vahvaan omaksumiseen.

Tämä ihan vaan huomiona. Kielille altistaminen jo varhain on toki suotavaa noin muuten :)
 
Oman kokemuksen kanssa, yhdyn edelliseen. Kielelle altistaminen vauvana ja lapsena on todella hyvä juttu. Siinä vauva ja lapsi oppii kuulemaan puheen äänteitä ja saa kosketuspintaa kieleen. Tätä voi tehdä vaikka kuuntelemalla natiivin laulamia lauluja, katsomalla natiivin puhumia lastenohjelmia. Näin samalla lapsi kehittyy myös lausumisessa ja puheen rytmissä. Itse voi sitten myös laulella lapsen kanssa ja lukea vaikka kirjaa. Näin ei haittaa, vaikka kaikki ääntämys ei olisikaan natiivin puhujan,. Tarkoituksena on juurikin saada lapselle kokemusta ja kosketusta kieleen.

Yleinen kielen puhuminen taas on aivan eri asia. Pitkään maassa asunut ulkomaalainen voi saada natiivin tason kielen taidon - varsinkin näin käy helposti englannissa, oman kokemukseni mukaan muissa kielissä harvemmin - mutta muuten kielen omaksuminen jää aivan toiselle tasolle.

Itse huomaan tämän omassa tyttäressäni. Kielessä on niin paljon muutakin kuin sanat, kielioppi tai edes oikea ääntämys. Kielessä on rytmi, äänenpainot, pienet välisanat, jopa eleet ja ilmeet sekä ennen kaikkea kulttuuri. Hänen tapansa kommunikoida isän kielellä on jollain aivan muulla tasolla kuin minulla, vaikka vieläkin minulla on joissain osa-alueissa suurempi sanavarasto. Minä en tule koskaan saamaan samaa tunnetta tähän kieleen, mitä hänellä jo on. Tästä syystä myös kommunikointi omien vanhempien kanssa on hyvä tehdä vanhemman omalla tunnekielellä. Tällöin vanhempi omalla puheellaan opettaa lasta kielensä ominaisuuksissa ja kommunikointi on luontevaa. Tämä viimeinen kohta näkyy meidän perheen arjessakin. Koska suomi on tytön vahvin kieli, niin aina toisinaan tyttö pyytää minua kertomaan jonkin sanan isälleen, kun ei itse sitä osaa tai muista isän kielellä. Näinhän sitä kieltä oppii ja tulee uusia sanoja. Varsinkin vähemmistökieli onkin tämän luontevuuden ja helppouden vuoksi aina vaarassa jäädä jälkeen, varsinkin jos vanhemmat ymmärtävät hyvin valtakieltä. Mitä enemmän lapset ovat valtakielen ympäröiminä, sitä vaikeampaa on vähemmistökielen puhuminen heille. Jos taas Suomessa suomea äidinkielenään puhuva vanhempi puhuisi lapselleen muuta kieltä määrätietoisesti, niin juuri tuo luontevuus voi olla se kompastuskivi. Se ei välttämättä ole luontevaa kommunikointia, eikä kieli myöskään omine ominaispiirteineen välity lapselle hyvin.

dadpis: Sukulaisten puhumat kielet ovat erittäin hienoja juttuja. Minä varmaankin sinun tilanteessani toisin ruotsinkieltä lapsen arkeen mahdollisimman paljon. Riippuen tietysti sinun omista tuntemuksistasi ruotsinkieltä kohtaan ja sen taidostasi. Englannin osalta kannustaisin ääntämykseen. Sanastoa ja muuta kyllä oppii, mutta kuuntelemalla natiivin ääntämystä jo lapsena parantaa lapsen taitoa oppia luontevaa ääntämystä vanhempana. Tämä on näkynyt myös meillä. Tytön kaverin isä on britti ja sen perheen puhuma englannin aksentti on jo tarttunut tytön englannin ääntämykseen.
 
dadapls sanoi:
Näitä on mielenkiintoista lukea :) Sitten kun meille lapsi suodaan, olisi tarkoitus että minä puhun jonkin verran englantia ja loput suomea. Ollaan molemmat miehen kanssa siis suomalaisia, mutta itse lapsena olen kuullut paljon erilaisia kieliä ja olen kokenut sen hyödyllisenä. Isäni suvussa on suomenruotsalaisia ja toivon että he puhuvat ruotsia myös meidän lapsille. Fafani (puhunut äidinkielenä venäjää) ja isäni puhuvat sujuvaa ruotsia mutta isälläni ei riittänyt aika opettaa sitä meille enää vanhempana joten on aika lailla unohtunut. Mieluiten siis puhuisin myös omille lapsille ruotsia mutta sillä ei kauhean pitkälle pääse:hilarious: Ja englanti on kansainvälinen kieli josta itse tykkään paljon. Tarkoituksena myös laittaa englanninkieliseen päiväkotiin jos mahdollista. Toiveena olisi myös muuttaa ulkomaille joskus :)
Click to expand...
Omalla äidinkielellä kannattaa puhua lapsen kanssa koko ajan. Jos tahtoo lapsen oppivan esimerkiksi englantia, voi laittaa juurikin kielikylpyyn, kuunnella musiikkia englanniksi lukea kirjoja, hankkia ystäviä joilla äidinkieli on englanti jne. Tosin aika usein täytyy tavata näitä ystäviä, jos haluaa lapsen oppivan myös puhumaan englantia. Aupair on yksi hyvä vaihtoehto kielen opettamiseen tai vakituinen lastenhoitaja Suomesta joka käy säännöllisesti hoitamassa ja puhuu äidinkielenään englantia. Vaihtoehtoja on paljon, mutta huonoin vaihtoehto on se, että äiti puhuu jotain muuta kuin äidinkieltä.

Kannattaa tutustua aiheeseen kirjallisuuden ja tutkimusten kautta ennen kuin aloittaa mitään
 
Yölento sanoi:
Omalla äidinkielellä kannattaa puhua lapsen kanssa koko ajan. Jos tahtoo lapsen oppivan esimerkiksi englantia, voi laittaa juurikin kielikylpyyn, kuunnella musiikkia englanniksi lukea kirjoja, hankkia ystäviä joilla äidinkieli on englanti jne. Tosin aika usein täytyy tavata näitä ystäviä, jos haluaa lapsen oppivan myös puhumaan englantia. Aupair on yksi hyvä vaihtoehto kielen opettamiseen tai vakituinen lastenhoitaja Suomesta joka käy säännöllisesti hoitamassa ja puhuu äidinkielenään englantia. Vaihtoehtoja on paljon, mutta huonoin vaihtoehto on se, että äiti puhuu jotain muuta kuin äidinkieltä.

Kannattaa tutustua aiheeseen kirjallisuuden ja tutkimusten kautta ennen kuin aloittaa mitään
Click to expand...

En ymmärrä millä tavalla se on huono puhua jotain muuta kun äidinkieltä? Lausuminen ja virheet selkeästi mutta tässäkin se että kukapa täydellisesti suomeakaan osaa? Kuten sanoin tarkoituksena on totuttaa lapsi kieliin ei saada hänestä täydellistä englannin puhujaa. Miten englannin kieliset kirjat, ohjelmat yms eroaa siitä että puhun sen lisäksi vähän? Tarkoituksena siis olla molempia. En aio siis esittää puhuvani äidinkielenäni englantia jos näin ymmärsit. :)
 
Muokattu viimeksi:
Sanoin ehkä vähän huonosti ensimmäisessä viestissä kun ei kukaan oikein ymmärtänyt. En siis aio puhua englantia kokoajan. Ruotsia suosisin mutta en koe osaavani sitä läheskään yhtä hyvin kun englantia. Tutun perheessä puhuvat täysin suomalaiset lapsilleen perheen kesken englantia ja toimii hyvin. Eihän suomenruotsalaisetkaan ole natiiveja:grin

En valitettavasti voi äidinkieltäni muuttaa vaikka haluaisin, silti haluan lapsilleni hyvän pohjan elämään :)
 
Muokattu viimeksi:
Minä vielä nostan aiemmin jo kirjoittamani, että mielestäni parasta mitä lapselle voi antaa vieraassa kielessä jo vauvavaiheessa on mahdollisuus kuunnella natiivin ääntämystä. Kaiken muun voi oppia helposti vielä koulussa, varsinkin englannin kielessä, mutta ääntämystä ja aksenttia ei. Tällöin ei sanavaraston määrällä ole niinkään merkitystä, vaan tämä harjoittaa juurikin vauvan/lapsen aivoja kielen äänteiden vivahteisiin. Eli ehdottomasti tarjoisin vauvalle/lapselle luettuja satuja ym. natiivin puhumaa kieltä.
 
Takaisin
Top