Töniminen!

[ccix]

Pureminen, töniminen ja lista jatkukoon... näitä taaperoiden vaiheita. Mutta olisin nyt kysynyt, miten toimitte kun taapero tönii pienempiä?

Meillä poika on 2v3kk ja kohteena siis sisko 1v2kk ja hoitokamu n.1v9kk. Ovat siis perhepäivähoitoryhmä. Hoitotätikin jo vähän pelkää, et koht jollain on aivotärähdys ku niin yllättäen saattaa tyrkkää kumoon toisen pienemmistä. Jäähy ei kuulemma oikein toimi ja suosittelin tätsyä tekemään samoin ku tehdään kotona eli eristämään (joka nyt ei oo paras mahdollinen keino...)

Mutta niitä vinkkejä, onko kellään? Toivotaan, et tää vaihe menee nopsaa ohi.

 

[Pilvilinna]

Pitää kieltää ja olla tomera ja kertoa, että toista sattuu ja hyvä opetella pyytämään anteeksi. Ei siinä oikein muuta auta.

 

[Aiarana]

Samat keinot kuin Pilvilinna kertoi ja vielä lisäksi ainoa tehokas keino on estää löynti, potku, pureminen, töniminen. Eli ettei pääse käymään koko tilannetta, esimerkiksi lyömisen kanssa ottaa kädestä kiinni kun käsi nousee lyömään ja sanoo topakasti "ei, lyöminen sattuu". Ja sitten ohjaa haluttuun toimintaan, kuten halaamaan. Usein tuollaisen negatiivisen käyttäytymisen taustalla on turhautuminen tai huomionhakuisuus ja positiivisella huomiolla se hiljalleen helpottaa.

Minun lapseni tuppaa lyömään ja hakkaamaan päällään pukiessa (hakkaa päätä rintakehääni vasten) ja tehokkain keino on ollut estää liike ja jämäkkä kielto. Itku siitä tulee aina. Siinä ohjaan samalla silittämään tai halaamaan ja nykyään lyönti on muuttunut silitykseksi - lapsi saattaa nostaa käden lyöntiin, mutta pelkkä kulmien kohotus riittää laskemaan käden silittämään. Muutos on ollut hidas ja etenkin väsyneenä lyömistä jatkuu edelleen.

 

[elaffy]

Meillä tilanne on siinä mielessä "hyvä", että lapset ovat fyysisesti saman kokosia (kaksoset), jolloin kumpikaan ei jää selvästi alakynteen. Tönimistä ja toisen satuttamista on onneksi todella vähän, mutta toisinaan sitäkin esiintyy. Meillä auttaa kielto ja jos ei sanominen riitä, tilanteesta poistaminen esim nostan toiselle puolelle huonetta ja ohjaan johonkin muuhun toimintaan. Yhdessä harjoitellaan silittämistä ja ohjaan yhteisiin leikkeihin. Meillä eniten eripuraa aiheuttavat tilanteet, joissa pitää vuorotella, joten sitä harjoitellaan myös koko ajan paljon. Tärkeintä minusta on, että toisten satuttamisen suhteen on nollatoleranssi ja niihin tilanteisiin puututaan aina. Ennakointi olisi tietysti parasta, mutta aina ei vain ehdi..