Seksuaalista mielihyvää rakkaudesta toista kohtaan?

jarkko

jarkko

---
Vau.fi:n asiantuntija
Parisuhteen kannalta on tietysti paras mahdollinen tilanne silloin kuin puolisot ottavat toinen toistensa tilanteet ja erilaiset halut huomioon ja tekevät puolisoille toisinaan mieliksi.

Seksiä ei tosin välttämättä kannata harrastaa pelkästään toista miellyttääkseen ... ellei sitten koe, että asia on omalta kannaltaan ok.

Voiko sinun mielestäsi puolison seksuaaliset tarpeet ottaa huomioon silloin kun itseä ei haluta? Millaisia kokemuksia sinulla on? Onko toisen halujen huomioiminen ollut mukavaa, tuntunut itsestä hyvältä vai onko se ollut ikävää, kurjaa, jopa vastenmiellistä ja vienyt näin pariskuntaa ehkäpä kauemmaksi toisistaan?

On tietenkin iso ero siinä, huomioiko toista omaehtoisesti, huomioiden, läheisyyttä itsekin kaivaten vai suostuuko seksuaaliseen läheisyyteen eräänlaisen painostuskamppanian takia. Kontrolloiduksi tulemisen tunteen tiedetään muuten syövän erittäin tehokkaasti haluja.

Kertokaapa ajatuksianne aiheesta!
 
Rakkaudesta. Meillä seksi ei tarkoita pelkästään yhdyntää.
Meillä molemmilla on sillä n tällöin lyhyt kestoisia aikakausia ettei seksi kiinnosta. Tai no meistä aktiivisempi yleensäkin olen kuin mies, meillä on alusta asti ollut erilaiset tarpeet, ollaan melkein ääripäät. Mutta toista ei jätetä huomioimatta, himot ne sillä toisella kuitenkin on. Joskus käy niin, että kun toinen tyydytetään, herää toisenkin himot, mutta se ei silloinkaan välttämättä tarkoita yhdyntää.
Joskus myös käy niin, että on kiire jonnekin ja toisella kovat himot niin hoidetaan yhdessä ja silloin saattaa käydä niin, että toinen ns.jää ilman ts.kiihottunut toisen tyydyttämisestä niin paljon. Se sitten keretään myöhemmin. Meillä ei toimita niin, että jos mä en saa niin säkään et saa. (Aiheen ohi?)
Me ollaan löydetty keino siihen, että molemmat ovat tyytyväisiä. Ollaan keskustelu myös siitä, että tyydyttääkö toisen mielellään ja kyllä näin on.
Itsetyydytystä ei häpeillä. Sitä pitää jokaisen tehdä. Se on oikeastaan outoa jos sitä ei tee parisuhteessa. Tehdään sitä myös yhdessä.

Tuliko vastaus kysymykseen vai meninö aivan aiheen ohi?
 
Jatkoa..
Alkuun meillä oli ongelma, minä tarvitsen seksiä enenmän kuin mies. Olen kuulemma kyltymätön. Ei löydetty alkuun molempia tyydyttävää ratkaisua, siitä aiheutui riitoja. Mies koki ahdistavaksi sen, että minä aina lähestyin seksi mielessä. Tarvitsin (ja tarvitsen edelleen) usein orgasmeja.
Puhuminen on ratkaisu. Keinot löydetään joka palvelee molempia, kumpikaan ei kärsi eikä koe huonommuuttaan, pahaa oloa siitä kun ei seksuaaliset tarpeet kohtaa. Mieheni koko alkuun huonommuuden tunnetta siitä ettei pystynyt tyydyttämään mun tarpeita, joskus edelleenkin. Ei kuitenkaan samanlailla kuin alku aikoina, koska ollaan puhuttu asioista.
 
Pitäs ottaa toinen huomioon. Aina ei jaksa heiluttaa peittoa, mut ei nyt pihdatakkaan sais. Kyllä sit voi harrastaa vaikkei ittee just huvittas.
 
Vauva-foorumilla kirjoitetaan näin:

Itselläni ovat kaikki seksihalut kuolleet kokonaan kun olen muutaman kerran toisen mieliksi harrastanut seksiä.
Se tuhosi seksuaalisuuteni kokonaan. Enää en pysty ollenkaan.
Siinä menee rikki oikeasti.
Ei kenenkään pitäisi alistua seksiin ellei oikeasti halua.

Onko kenellekään vastaavanlaisia tunteita? Milloin voidaan puhua "toisen huomioimisesta" ja milloin ollaan "seksiin alistumisen" puolella? Missä teistä menee raja?
 
Takaisin
Top