Taaperoiden touhuilut, äitien kuulumiset :)

Vitsit kun olikin kiva lueskella kuulumisianne ja Syksyinenkin on aktivoitunut :wink

Auttakaas nyt mua hullua kun kauhee dilemma. Me jotenkin kauheesti ollaan nyt mietitty sitä kolmatta pientä..... onks järkee vai ei? Kumpikin näistä pojista on ollut enemmän tai vähemmän itkuisia vauvoja ja ne iltahuudot on ottaneet ihan hemmetin koville. Ja nytkin on hommaa ihan vaikka koko kylälle jakaa. Mutta silti. Silti tekis mieli kokeilla suotaisko meille vielä yksi ihme. Heinukka, kysyn nyt varmaan sadannen kerran, mut miten teillä ne lasten ikäerot menikään? Meillä täytetään ens viikolla ensin 2v ja sitten siitä tasan viikon päästä 1v.

Syksyinen, meillä alkoi pojan vaippa pitämään kun Pampers uudistui. Eli nyt Pampersin housuvaippa 5 pitää 90% öistä. Edelleen ohivuotoja on, mutta nyt en edes muista milloin viimeksi. Aiemminhan tilanne oli se, että lakanat meni vaihtoon ihan joka ikinen aamu.

Ccix, mun kaverin tyttö on todella touhukas kotioloissa ja puuhaa ja leikkii yksin paljonkin. Päiväkodissa tai kyläillessä ei kuitenkaan osaa oikein tarttua mihinkään toimeen ja on välillä jopa tosi kiukkuinen. Ekat puoli vuotta ilmeisesti oli tosikin hassua, mutta sitten lähti helpottamaan.

Onnittelut kaikille vuosia täyttäneille ja täyttäville! Kyllä tässä 2v iässä on jotain maagista.
 
Niin ja pottahommiin otettiin mukaan tarrapalkitseminen. Meillä kun ei oo suostuttu potalle oikeastaan ollenkaan. Nyt on ansaittu vuorokaudessa jo kaksi tarraa! Uujea!
 
Kiitti noista vastauksista... ku ite en siis oo huomannut, et ois ollut tälkausta ongelmaa eikä siis ole, jos nähdään muita lapsia kotioloissa tai siis et mä oon läsnä. Tää on siis hoitotädin huomio, ja siis vain hoitopaikassa. Karpohan siis on hyvin sosiaalinen ja ihan superempaattinen, mitä tulee muihin lapsiin. Siksi mua hämää, et mikä siinä on, ettei leikit suju hoitopaikassa (siellä siis vain yksi poika näiden mun omien lisäksi). Nooh, ehkä se on jotain taaperoiden välistä kemiaa tms :D

Ja meillä siis tänään 2 vuotiset! Oltiin sirkuksessa. Meni yllättävän hyvin, jaksettiin loppuun asti. Ja voi riemun määrää tietyissä esityksissä :D mut on toi rankkaakin, kahen pienen kanssa seikkaileminen. On aika naatti olo :)

Ja triina, jos oisin miettimässä kolmatta, niin kyllä mä sen suht pikaiseen laittaisin tilaukseen :) siis tavallaan se pointti, et samoilla silmillä. Ja samaan jatkumoon. Mut täähän on tosi yksilöllistä, jotkut ei halua usesmpaa vaippapeppua samaan aikaan tms. Mä todennäköisesti sairastun vakavaan vauvakuumeeseen sit 40 kynnyksellä... vaik tarkoitus ois, et nää oli tässä!
 
Ccix, toi sama ajatus meillä on, että samoilla silmillä menis. Mutta jaksaako ne silmät........ :D
 
Hei muuten... onko joku jo käynyt 2 vee neuvolassa? Onko jotain testejä, tuleeko rokotuksia?

Lähinnä mietiskelen, ku on yhteisneuvola ja tytölle tulee useat rokotteet. Muutenkin nää neuvolakäynnit on ollu aika hillumista :D
 
Me ollaan huomenna menossa. Rokotteita ei muuten tulis, paitsi pojalle tulee kolmas hepatiittirokote. Voin huomenna kertoo mitä muuta tapahtu. :)
 
Neuvolassa käyty. Pojalla pituutta 87.4cm ja painoa 13.5kg. Kaikki muuten ok, paitsi että jos puhetta ei ala tulemaan enempi muutamassa kuukaudessa ni sit uus arvio ja mahdollisesti puheterapia. Mitään sen kummempia testejä ei ollut, mitä nyt pyysi taas palikoita kasaamaan päällekäin ja pallon kanssa pelasivat. Tiedusteli kans kuinka kulkee portaita ja onko miten paljon omaa tahtoa. Maidon juomisesta kans keskusteltiin ja oli samaa mieltä kun minäkin, että pullosta olisi aika luopua... Jospa tällä viikolla sit alkais ns. vierottamaan. Suositteli että tarvittaessa otettais käyttöön d-vitamiini tabletit joissa mukana kalsium kun ei tuolle pojalle oikeen jugurtit tai muut vastaavat maistu.
 
Eli aika peruskäynti siis :) eiköhän me selvitä hengissä yhteisneuvolasta.

Meille on rantautunut taas UHMA. Tässä nyt pari päivää kunnon raivareita, kolttosia, mitään ei kuunnella saati totella. Sisko saa köniin huolella (ei voi hetkeksikään jättää kahden). Pahinta lienee just toi taaperon turhautuminen ja omistamisen halu. Kaikki puretaan sit siskoon, tönimällä ja puremalla. Ja mikä parasta tytölläkin alkaa tulla luonnetta esiin, eli jotain esiuhmaa havaittavissa ja kuten jo tossa aiemmin mainitsin, niin täällä otetaan yhteen jo ihan kunnolla. Ja taas voin miettiä, et mihin ihmeeseen sitä on ryhtynyt.

Mun on jotenkin kamalan vaikeeta saada tota poikaa kuuntelemaan mua ja just se, kun kokoajan saa kieltää ja torua, niin menettääköhän tää merkityksensä. Ok, vielä poika kyllä tajuaa, et on tehnyt väärin ja pyytäkin anteeksi halaamalla... mut ei mee ku 5 minuuttia niin johan on taas pahanteossa. Oikeasti ihan järjettömän turhauttavaa. Tulispa toi puhe pian... täytyy kyllä ottaa neuvolassa puheeksi. Vaikka vähän pelottaa, ettei ne näe tätä asiaa mun vinkkelistä. Kuitenkin sanoja tulee ja kehitys on muuten ihan iänmukaista...
 
Olipas kiva lukea teidan kuulumisia! :)

Luin niin monta sivua, etten enaa muista kuka mitakin sanoi, mutta joku kysyi tuosta erilaisesta kayttaytymisesta hoidossa? En tieda, mutta tuli mieleen, etta olisiko kaytoksen muutos sita, etta on vieraassa paikassa ilman ns. "tuttuja ja turvallisia" ihmisia? Parivuotiaille (ja vahan vanhemmillekin taaperoille) on ominaista se, etta itsenaisyys ja riippuvuus vaihtelevat. Etta toisaalta he haluavat olla itsenaisia ja ovat todella ylpeita taidoistaan, mutta ovat silti viela todella kiinni vanhemmissa ja muissa tutuissa ihmisissa. Toisiin lapsiin tutun ihmisen poissaolo vaikuttaa enemman kuin toisiin ja outo tilanne saattaa nakya erilaisena kaytoksena. Itse olen huomannut, etta uudessa paikassa tytto on myos sivustaseuraaja ilman tuttujen aikuisten lasnaoloa, vaikka muuten on sosiaalinen ja jopa kova komentamaan. Muutenkin han kayttaytyy todella kauniisti esim. hoidossa ja saamme usein kehuja, miten hyvakaytoksinen ja muut huomioiva lapsi meilla on. Ja heti kun kotiin paastaan, niin on vahan eri meininki kellossa. :)

Tytolla on myos uhmaa, mutta nyt kun puheenkehitys teki harppauksen, se tuntuu helpottuneen. Nyt ymmarran, miksi han on itkenyt kasittamattoman paljon. Tytto puhuu ihan taukoamatta, kirjaimellisesti. Ja kun joku asia ei onnistu ensiyrittamalla, han kiukustuu ja turhautuu samantien, mutta nyt kun han puhuu, asiasta voi jutella ja selittaa. Siis oikeasti jutella niin, etta han vastaa ja jatkaa keskustelua. Tytolla on myos mielipide ihan jokaiseen asiaan. Joten pyrin aina antamaan hanelle vaihtoehdot, joista valita, ainakin asioissa, joilla ei ole valia. Esimerkiksi hanella on nyt kaksi sankya, pinnasanky ja taaperosanky, huoneessaan. Kysyn aina nukkumaan mennessa, kumpaanko sankyyn han haluaa menna nukkumaan. Ja fair enough, tytto pysyy siina sangyssa, jonka valitsee. Vaihto on sujunut ilman sen kummempia haslinkeja. Vain kerran han muutti mieltaan. Luulen, etta jos olisin vaihtanut suoraan taaperosankyyn, olisivat itku ja huuto olleet korviavia huumaavia eika tytto taatusti olisi pysynyt siella taaperosangyssa.

Pari viikkoa puolivaliin ja raskausmaha on alkanut kasvaa ihan silmissa. :Heartred Oloni on ihan hyva, mutta vasyn todella helposti. Aktiivisen taaperon kanssa ei ole aina helppoa. Mutta tytto on niin ihana, hoitaa leluvauvaansa kuin oikeaa, heijaa ja laulaa sille. Suukottelee ja silittelee. Syottaa ja nukuttaa. Ihana. :) Valilla han heittaytyy itse leikkimaan vauvaa ja luulen, etta kun sisarus saapuu, meilla on kaksi vauvaa - yksi vastasyntynyt ja yksi taapero-wanna-be-vauva.
 
Meillä on muuten justiinsa tuommoinen mielensä muuttaja. Annan myös usein kaksi vaihtoehtoa, joista poika voi valita. Mutta nyttemmin olen huomannut, että paremmin sujuu kun minä päätän suurimman osan asioista. Poika nimittäin ei osaa tyytyä valintaansa vaan haluaa molemmat vaihtoehdot :D Usein annan edelleen niitä vaihtiksia, mutta lähinnä esimerkiksi haluaako harjata tavallisella vai sähköhammasharjalla (joka on muuten pelastus!). Jos antaisin nukkumiseen liittyen minkäänlaisia valinnan mahdollisuuksia niin meillä ei nukuttais ollenkaan.

Ja vauvaksi taantuminen meilläkin. Pikkuveli opettelee kävelemään niin yhtäkkiä isovelikään ei osaa kävellä kunnolla... pidän myös pientä edelleen paljon repussa (koska on tosi äitinpoika) ja isompikin pyytää koko ajan "kyytiin". Syömisestä lähtien moni asia menee vauvaillen. Noh, ehkä tää vaihe menee nopeasti ohi :)
 
Meillä oli 2v neuvolassa vaikka mitä; piti potkia palloa, koota palikoista tornia, tehdä (nuppi)palapeliä, piti piirtää mallista viiva ja ympyrä ja näyttää kirjasta esim. lentokonetta ja koiraa (kirjassa oli aukeamalla oikeasti TODELLA paljon kaikkea!).

Meillä on puhe ottanut nyt selkeästi jonkin taantuman nyt, tuntuu ettei äiti ymmärrä puheesta kovinkaan paljoa.. Mutta eiköhän sekin tule kun vaan sen aika on.

Meillä yritetään ilmeisesti juoksuttaa äitiä ja isiä nukkumaan mennessä. Heti kun on päästy sänkyyn ja toivotettu hyvät yöt niin "vettä!" Juuri miehen kanssa keskusteltiin, ettei nyt lähdetä tähän juttuun mukaan tai me juostaan siellä se vesilasi kourassa koko ilta. Yleensä juo juuri ennen hammaspesua ja sitten onkin sanottu, että juuri on juotu. Mutta jos nyt oikeasti tuntuu sitä vettä kaipailevan, niin sitten on viety..
 
Kiva huomata, et nää taantumat on yleisiä taaperoilla tai siis lähinnä, et Karpo ei yksin taannut... :P

Ok, saas nähä mikä härdelli meillä on sitten tuol neuvolassa, jos testataan paljon. Tosin karpo on kyllä kova näyttämään osaamistaan vieraille. Suora viiva ja ympyrä ei kyllä vielä piirry paperille, ainakaan äidin pyynnöstä. Muuten tykkää kyllä "piirtää" ja selittää :)

Sit joskus kun meillä tää puhe lähtee, niin ei varmaan oo ikinä hiljaista. Karpo on siis nytkin kokoajan äänessä... ei vaan ymmärrettävästi. Kovasti myös hyräilee :)

Ja tosiaan kantsii koklaa sähköhammasharjaa. Meilläkin siis käytössä ja paljon helpompaa. Joskus on niit iltoja ku ei haluta pestä ja hirveä temppuilu etc. Niin silloinki uskon et saa puhtaammaksi suun sähköisellä harjalla.
 
Vähän nyt jälkijunassa vastailen, mutta Triina, meillä esikoisen ja tokan välissä 2v1kk ja nyt tokan ja kolmannen väliin tulossa 2v6kk :) Mäkin paljon mietin tuota "onko järkeä hommata kolmas" ennen kuin alettiin yrittää. Totesin monesti että ei siinä mitään järkeä ole, mutta kun tiedän haluavani kolme lasta niin alkoi vain tuntua hyvältä tehdä ne näin suht putkeen kaikki :) Sitten ei ole niin isoa siivua elämästään kiinni pikkulapsiarjessa, joka osaa olla paikoitellen tosi raskasta... Ja lapset on rikkaus ♡ Kuinka ihanaa sitten vanhempanakin kun lapset ovat aikuisia jo, niin että on useampi lapsi ja ehkä sitä kautta enemmän lapsenlapsiakin :)

Meidän pikku lokakuinen on sellainen tättärä ettei paremmasta väliä. Hän on niin omatahtoinen jääräpää että välillä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun hänen kanssaan tahii milloin mistäkin :D Ja kun hän puhuu niin selkeästi niin ei todellakaan jää epäselväksi mitä herra kulloinkin tahtoo :hilarious:

Nyt on uutena tullut yöheräilyt. Syntymästään saakka tuo poika nukkui yöt läpeensä heräten vain kerran syömään ja senkin hän lopetti puolen vuoden iässä alkaen nukkumaan täysiä öitä. No sehän vissiin oli liian hyvää ollakseen totta. Nyt hän nimittäin heräilee öisin ja touhuaa milloin mitäkin. Välillä hiippailee meidän väliin potkimaan, välillä huutaa suoraa huutoa ja välillä, nykyään hyvin usein, menee veljensä huoneeseen herättämään hänet, pistää valot päälle ja alkaa leikkiä tai lukea kirjaa :meh: Siinä menee sitten tovi jos toinenkin, että hän suostuu nukahtamaan. Yleensä menee sit takas sänkyyn mut tulee kohta meidän sänkyyn. Ja kun mä olen sellainen, etten pysty yhtään nukkumaan, jos on liian ahdasta. Eli siis jos poika on meidän välissä, mä en nuku ollenkaan. Huoh.. Mä niin toivon, että tämä vaihe menis ohi toukokuuhun mennessä.

Huomenna (26.) poika on 2v :Heartblue
 
Ja meidän pikkuveli tänään 1v :) Sinne se vuosi vaan hurahti! Huhhuh!

Ja joo heinukka,ihan samoja ajatuksia mulla kolmanteen lapseen liittyen. Teillä on aika kivat ikäerot. Mä annan ajatuksen edelleen kypsyä. Ja aika sitten näyttää suodaanko meille kolmatta enää :Heartred
 
26.10. on hyvä päivä syntyä Triina :wink

Joo nää ikäerot tuntuu mustakin hyviltä :) Kypsyttele rauhassa ja sit vaan hommiin jos siltä tuntuu :grin

Tänään oli nt-ultra ja kaikki hyvin pienimmällä :Heartred Tuli sellainen olo, että kolmas poika se siellä viuhtoo, mutta saapi nähdä :)
 
Meillä ei 2vee neuvolassa testattu yhtään mitään, hassua kuinka käytännöt vaihtelee niin paljon. Pituutta oli tasan 92 cm ja paino 14,2 kg. Ihmekkös alkaa poitsun nostelu olla työn ja tuskan takana tän pallomahan kanssa :D

Kiitos Triina housuvaippavinkistä, niitä me ei ollakaan kokeiltu vielä lainkaan! Tosin nyt on homma mennyt astetta paremmaksi eli ylivuotoja ei tule ihan joka yö ja silloinkin kun tulee, niin asia huomataan vasta heräämisen aikaan. Luovuttiin muuten nyt pojun kohdalla kestovaipoista kokonaan, uusi tulokas saa sitten kunnian ottaa nämä kestot omakseen. Tavoitteena olisi aloittaa kunnon kuivaksiopettelu sitten siinä 2,5vee iässä.

Mitäs erityisen onnistuneita synttärilahjoja teidän pienet sai? (Pieni omalehmä ojassa joulua ajatellen :p)
 
Meitin poitsu sai synttärilahjaks kuorma-auton, oli vissiin Prismasta ostettu. Kovin on tykätty tuosta, eli päivittäin ja vähän niinku koko ajan sillä ajellaan. :D Parasta pojan mielestä tossa autossa on toi lava jonka saa avattua.
 
Koripallo oli meillä todellinen hitti ja sitä on pomputeltu ja paljon! Sit myös kaivinkone ja sellainen pienten lasten yksinkertainen merirosvolaiva (ei pieniä osia) oli mieleisiä :)
 
Meillä oli tänään synttärijuhlat... ja ainakin puinen paloauto vaikutti todella mieleiseltä. Ja tytön vauvanukke :D me ei itse asiassa olla kaikkia lahjoja avattu, mutta poika tykkää tällä hetkellä tosi paljon palapeleistä ja rakentamisesta. Kirjat ja autot kestosuosikkeja.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top