A

Tuosta että isän luona ongelmaa ei ole... Mulla on siis tytär, ja äitinsä on kertonut et pikkuneiti hiukan oikkuilee tavalla ja toisella. Mutta ei mun luona. Mun kanssa on suorastaan ihanteeellinen lapsi. Syö lautasen tyhjäksi, ei kiukkuile tms, jne, mitä nyt voi toivoa. Ollaan mietitty täs porukalla silleen että minä olen sen verran harvinaisempaa herkkua että esittää parhaat puolensa.
Mutta olen miettinyt myös näin että mä en hetkeäkään epäröi näyttää idiootilta ja jos neiti kiukkuaa, mä vedän vaikka congaa yksin ja laulan Paula Koivuniemen paskimpia biisejä viihdyttääkseni.
Mutta toi väkivaltaisuus eläimiä kohtaan... Mä olen hirveän pahoillani mutta googleta noi oireet. Tuossa valossa asia on vakava.
 
Meillä on ollut samantapaista miehen muksun kohdalla niin, että meillä käyttäydytään hyvin mutta äidin luona huonosti. Meillä on aina ollut säännöt ja rutiinit kaikkeen, mutta toisessa osoitteessa ei niinkään - mistä löytyy yksi syy. Tarhassa ajateltiin asiaa niin, että äiti ajatellaan kaverina eikä vanhempana, minkä vuoksi esim. äidillä ei ole samanlaista auktoriteettia lapseen kuin isällä.

Silloin kun ollaan koettu uhmaa, tuhmaa, yms. niin periksiantamattomuus ja johdonmukaisuus on ykkönen. Rangaistuksena nurkka ei ole koskaan toiminut, ei myöskään lelujen ja mahd. jälkiruokien kieltäminen, mutta kun löytää lapselle sen kaikkein tärkeimmän niistä kaikista asioista, sen pois ottaminen tai sen pois ottamisen uhkaaminen on toiminut. Meillä se oli (äidin laittamat) kynsilakat.

Jokaisen lapsen persoonallisuus on erilainen, joten tilanne on vaikea. Toivottavasti löydät tilanteeseen ratkaisun, tsemppiä!
 
Jostain luin/kuulin, että vanhempien pitäisi olla etuoikeutettuja kun lapsi uskaltaa kiukutella ja sitten esim. isovanhempien kanssa käyttäytyvät kuin herran tertut. Se jonka kanssa kiukuttelee, uskaltaa näyttää ne ylivuotavat tunteensa, ei pelkää. Ja eikös just 2-3 vuotiaana ole tämä vaihe kun lapsi yrittää käsitellä kaikenlaisia tunteita. Ei pääse leikkikentälle kun haluaisi, ei saa kaupassa kävellä (meillä ei kohta 2v kävele kaupassa IKINÄ kun siitä tulee sellanen huuto jos pitääkin mennä takaisin kärryihin :D)..jne lista on loputon. Onko sulla Abigaile millainen tukiverkosto ympärillä? Isovanhempia, ystäviä yms? Ajattelin sun jaksamista että tauko välillä tekisi hyvää. Ja oletko neuvolassa puhunut tästä? Mitä sanoivat, saisitko siellä apua (muuta kuin arvostelua?)

Se mitä muut sanovat sinun äitiydestä voisit painaa villasella niin sanotusti. Tämä äitiys/vanhemmuus on vaikea laji ja aina välilä on ihan eksyksissä, mutta olet silti paras äiti lapsellesi. Minä koen myös välillä epätoivon tunteita kun taapero tappelee joka ikisestä asiasta joka ennen oli helppoa. Ei pueta, ei pestä, ei vaihdeta vaippaa, ei mitään helposti. Kaikkea tätä hankaloittaa vielä vauva, joka varmasti oli kaikessa viattomuudessaan yksi syyllinen tähän uhman laukaisemiseen. Mutta jotta en ihan vaivu epätoivoon, passitan välillä taaperon isovanhemmille. Siellä hän saa 100% huomion eikä kiukuttele koskaan. Ja minä saan sen pari tuntia "hermolomaa". Pitäisi yrittää varmaankin ymmärtää lapsia, etteivät he osaa käsitellä kaikkia tunteita ja sitten kun eivät osaa, niin sitten käyttäytyvät miten käyttäytyvät.
 
Meillä pojan kanssa toimii eri tilanteissa eri keinot. Kiristys on yksi parhaimmista, mutta pitää vain löytää se oikea kohde. Joku välitön seuraus on paras, ei auta, että kiristää jollain mikä tapahtuu tunnin päästä. Joskus löytänyt pojan empaattisuuden sillä, että olen rehellisesti sanonut, että äitiä harmittaa, kun teet noin ja noin. Paljon sanoitetaan pojan tunteita. Koiraan kohdistuva aggressiivinen käyttäytyminen on vähentynyt ajan kanssa, mutta hiuksia olen päästäni repinyt asian takia.

Uskoisin ja saattaa myös olla, että joka lapsella on oma uhman vakio ja teillä se jakaantuu vain äidille. Tsemppiä arkeen!
 
Täällä samaa liikenteessä, että ei tottele juuri mitään. On kuin puhuisi seinälle ja vauhti kiihtyy. Mulla itsellä vielä tää raskaus väsymys iha hurja...

Uhmaa pahimmillaan...
 
Takaisin
Top