Poikasen syntymä oli kertakaikkiaan ihana! Kyllä siinäkin omat vaikeat hetkensä oli, mutta huh! Niin uskomaton kokemus!
Kivunlievitys synnytyksessä
- Ketjun aloittaja elmiina
- Aloituspäivämäärä
Kaikki kolme edellistä synnytetty luomuna ilman mitään lääkkeitä. Esikoisen kohdalla otin panadolin aamulla kun luulin mahakivuksi :D
Ja luomuna ihan sen takia kun on ollut niin nopeita synnytyksiä että ei ole ehditty antaa mitään.
Tän neljännen kohdalla oon suunnitellut meneväni synnärin ovelle jonottamaan epiduraalia ekan supistuksen jälkeen, etten vaan jää tällä kertaa ilman :D
Ja luomuna ihan sen takia kun on ollut niin nopeita synnytyksiä että ei ole ehditty antaa mitään.
Tän neljännen kohdalla oon suunnitellut meneväni synnärin ovelle jonottamaan epiduraalia ekan supistuksen jälkeen, etten vaan jää tällä kertaa ilman :D
Minä toivoin, että saan kokeilla lääkkeettömiä keinoja ensin. Suihkussa tuli istuttua pallon päällä pitkään. Aquarakkulat olivat myös tehokkaat, laitto sattui sopivasti enemmän kuin supistukset ja vei ajatukset pois niistä. :) Kipupiikkiä kokeiltiin, että olisin saanut hetken nukkua synnytyksen venyessä, mutta siitä tuli vain huono olo. Salissa sain vuorokautta myöhemmin ilokaasua ja tensin käyttööni. Eivät antaneet sitä käyttää osastolla, kun olisi pitänyt olla antureissa.. tens auttoi hyvin, vaikka sen sain liian myöhään käyttöön. Liikkumista ja lämpötyynyjä käytettiin myös. Kun synnytys oli ollut käynnissä yli 30h, aloin olla jo niin väsynyt, että ei senkään takia edennyt, jolloin kätilö suositteli epiduraalia, että saisin nukkua. Se auttoikin hyvin, sain hetken levähtää. Toinen annos laitettiin myös, joka hidasti selvästi synnytyksen etenemistä. Ponnistamaan alettiin, kun vaikutus lakkasi. Synnytyslaulu auttoi paljon viimeisten senttien kohdalla ja ponnistuksen alkuvaiheessa. A vauvan jouduin ponnistamaan ilman ilokaasua, koska B vauvan sykkeet laskivat. Se oli pitkä puolituntinen. Pahemmalta tuntui kuitenkin seuraavan vauvan 6min ponnistus ilokaasun kanssa.. :D Oksitosiinia meni reippaasti ja B vauvan kalvot puhkaistiin, kun synnytys pysähtyi täysin vauvojen välissä.
Synnytys oli kaikesta huolimatta hyvä, vaikka jouduin olemaan piuhoissa, synnytyksessä jouduttiin käyttämään oksitosiinia (tätä EN olisi halunnut!), päädyin lopulta epiin ja jouduin ponnistamaan makuulla (A kylkimakuulla, B selällään telineissä). Olin toivonut saavani kokeilla olla esim kontillaan. Jo raskausaikana kariutuivat ajatukset pitkään kotona olemisesta ja ilman lääkkeitä tapahtuvasta synnytyksestä rauhassa omissa oloissa.. vesien mentyä lähdettiin sairaalaan heti. Se oli ohjeistus. Ponnistusvaiheessa sali oli täynnä väkeä..
Ensi kerralla toivon, että saisin kokeilla synnyttää vain yhden lapsen. Haluaisin kokeilla uudestaan, osaisinko rentoutua paremmin, kun homma on jo tuttua. :)
Synnytys oli kaikesta huolimatta hyvä, vaikka jouduin olemaan piuhoissa, synnytyksessä jouduttiin käyttämään oksitosiinia (tätä EN olisi halunnut!), päädyin lopulta epiin ja jouduin ponnistamaan makuulla (A kylkimakuulla, B selällään telineissä). Olin toivonut saavani kokeilla olla esim kontillaan. Jo raskausaikana kariutuivat ajatukset pitkään kotona olemisesta ja ilman lääkkeitä tapahtuvasta synnytyksestä rauhassa omissa oloissa.. vesien mentyä lähdettiin sairaalaan heti. Se oli ohjeistus. Ponnistusvaiheessa sali oli täynnä väkeä..
Ensi kerralla toivon, että saisin kokeilla synnyttää vain yhden lapsen. Haluaisin kokeilla uudestaan, osaisinko rentoutua paremmin, kun homma on jo tuttua. :)
Kyfi0471830
Jostain jotain jo tietävä
2013 Kättärillä synnytin. Alusta asti olin päättänyt mennä kivunlievityksen kanssa fiiliksen mukaan, koska ei ole mitään luomuna parempi-ajattelua todellakaan. Tärkeintä olikin, että synnytys olisi minun näköiseni ja kropalle sopiva. Kotona 12 tuntia ihan vaan kuumalla suihkulla ja panadolilla; ei tosiaan ollut paha! Synnärillä tarjosivat ilokaasua, mutta jäi kokeiluun, koska pää meni ihan sekaisin ja mielummin sitten otin lyhyen kivun vastaan selväpäisenä kuin huippaavan olon kanssa, kun ei se oikeastaan edes vienyt oikeasti kipua, tarkoitushan lie onkin ettei siihen vaan kiinni huomiota. Melkein koko avautumisvaihe sitten mentiinkin ilman kivunlievitystä. Kun supistukset olivat tasoa 8, otin epiduraalin. Laski kivut tasoon 3-4, mutta edelleen tunsin kroppani ja vaikka epiduraali sitten jämäyttikin synnytyksen pariksi tunniksi, oli ihan hyvä, saipahan kerättyä voimia ponnistukseen. Toinen annos juuri ennen ponnistusta, osui ihan nappiin. Kaikkiaan synnytys oli voimauttava kokemus ja koko ajan oli sellainen olo, että pystyin kuuntelemaan kehoani ja antaa sen viesä, kun kipu ei vienyt kaikkea huomiota. Jokainen tavallaan, mutta minun mielestäni tärkeämpää kuin se, että ei ota kivunlievitystä, on se, että synnytys on omannäköinen. Tämä toinen syntyköön samalla ajatuksella .
Rille
Piirimestaruustason postaaja
Meillä oli esikoisen kanssa niin vauhdikas synnytys ettei sitä kauheana mitään keretty mietiskellä. :) Olin toivonut epiduraalia aiemmin, mutta tiesin että mahdollisesti kadottaisi minulta ponnistuksen tarpeen. Näin monella naisella suvussani siis. Menin siis synnytykseen täysin ilman mitään sunnitelmia
kokeilin ilokaasua- enkä tykännyt yhtään. En varmaan osannut hengittää sitä oikein mutta lämmin teollisen tuntuinen ilma kasvoilla ahdisti mielettömästi. Olisin halunnut saliin ikkunan auki, ja raikas ilma tuntui helpottavalta. Ilmanvaihto taisi huutaa täysillä.
Sain epiduraalin juuri oikealla hetkellä. Se kypsytti tilanteen loppuun pian ja ruvettiinkin ponnistelemaan aika heti. Ponnistin aikalailla summan mutikassa, supistuksia ei enää meinannut tuntua. Se oli kyllä helpotus kun niitä oli jo tunnin pari tullu 3 min tahdilla.
Kohdun kaulaa taidettiin myös puudutella, en muista missä vaiheessa ja oliko siitä apua.
Kauratyynyt vatsalla ja alaselässä helpottivat. Mies myös vähän hieroi alaselkää. Välillä ne tyynytkin kyllä lentelivät kun lämpö alkoi ahdistaa. :D
Kivunlievitys oli riittävä ja mielestäni oikein onnistunut. :) Olin avoin kaikelle ja sekin asenne mielestäni helpotti synnytystä kun turhia paineita ei ollut. Ehkä ensi kerralla mennään ilman lääkkeellistä testimielessä, kuka tietää
Synnytys meni kaikinpuolin kivasti, enkä itse kertaakaan huutanut, en tainnut sanoa oikeastaan mitään. :D Olin niin omissa sfääreissä.
kokeilin ilokaasua- enkä tykännyt yhtään. En varmaan osannut hengittää sitä oikein mutta lämmin teollisen tuntuinen ilma kasvoilla ahdisti mielettömästi. Olisin halunnut saliin ikkunan auki, ja raikas ilma tuntui helpottavalta. Ilmanvaihto taisi huutaa täysillä.
Sain epiduraalin juuri oikealla hetkellä. Se kypsytti tilanteen loppuun pian ja ruvettiinkin ponnistelemaan aika heti. Ponnistin aikalailla summan mutikassa, supistuksia ei enää meinannut tuntua. Se oli kyllä helpotus kun niitä oli jo tunnin pari tullu 3 min tahdilla.
Kohdun kaulaa taidettiin myös puudutella, en muista missä vaiheessa ja oliko siitä apua.
Kauratyynyt vatsalla ja alaselässä helpottivat. Mies myös vähän hieroi alaselkää. Välillä ne tyynytkin kyllä lentelivät kun lämpö alkoi ahdistaa. :D
Kivunlievitys oli riittävä ja mielestäni oikein onnistunut. :) Olin avoin kaikelle ja sekin asenne mielestäni helpotti synnytystä kun turhia paineita ei ollut. Ehkä ensi kerralla mennään ilman lääkkeellistä testimielessä, kuka tietää
Synnytys meni kaikinpuolin kivasti, enkä itse kertaakaan huutanut, en tainnut sanoa oikeastaan mitään. :D Olin niin omissa sfääreissä.Ilman kivunlievitystä (vesi, liike, hengitys, hierominen, guasha-kampa jne.) paras vaihtoehto mulle.
Olen kokeillut myös toisenlaista cocktailia (petidiini, spinaali, pudendaali jne.) eikä jäänyt mitään hyvää sanottavaa.
Näillä mielin kohta synnyttämään..
Olen kokeillut myös toisenlaista cocktailia (petidiini, spinaali, pudendaali jne.) eikä jäänyt mitään hyvää sanottavaa.
Näillä mielin kohta synnyttämään..
Pilvikirsikka: Itsekin jouduin sektioon juuri sydänäänten takia. Synnytys oli liian raju ja nopea. Supistuskipu tuntui alaselässä aivan kun siihen olisi hakattu vasaralla. Lääkäri arvioi, että pitää saada vauva 20min ulos eikä ottanut sitä riskiä, että yritetään ensisynnyttäjänä alakautta (vaikka olin jo 9cm auki) Olisin halunnut synnyttää alateitse. Jotenkin jäi vähän tyhjä olo kun joutui olla heräämössä ilman vauvaa pari tuntia ja vauva oli isän ja doulan kanssa salissa pesuilla. Sitä alun fiilistelyä jäi jotenkin kaipaamaan. Ja kun mies sitten lähti ajamaan yöllä kotiin, koska ei ollut perhehuonetta ja ei viittitty naapuria häiritä puheilla.. (naapuri oli sitten aivan ihana
) Meistä tuli ystävät! Mut on paljon hyviä fiiliksiä synnytyksestä. Oikeesti te jotka pääsette synnyttää niin yrittäkää nauttia joka hetkestä. Oli sitten synnytys kuinka toimenpide keskeinen tai hoitajat kuinka v mäisiä. On se synnytys niin ainutlaatuinen päivä elämässä!!!!
Mä käytin ilokaasua, mutta jossain vaiheessa se ei enää auttanut yhtään vaan pää meni valtavan sekaisin. Sitten mulle tarjottiin epiduraalia ja se halusin mutta siinö kesti ja kesti tosi kauan ja taisin sitten saada kummiskin spinaalin? Jäi vähän epäselväksi mitä antoivat, mutta aluksi antoivat jtn väärää kun oli kuulemma niin samalaiset lääkepurkkit että meni sekaisin, muttei siitä kuulemma mitään haittaa ollut.
Se spinaali? puudutus auttoi tosi hyvin :)
Olin haaveillut luomu synnytyksestä mutta olin kummiskin avoin kivun lievityksille. Enhän mä olisi ilman kestänyt...
Se spinaali? puudutus auttoi tosi hyvin :)
Olin haaveillut luomu synnytyksestä mutta olin kummiskin avoin kivun lievityksille. Enhän mä olisi ilman kestänyt...
Lavinia
Sanavalmis juttuseppä
En vielä lukenut kaikkia, luen rauhassa myöhemmin. :) Vastaillaan ensin.
Esikoinen syntyi epiduraalin ja ilokaasun voimin. Kipeää teki silti, enkä päässyt liikkumaan sängystä. Plus se epiduraalin laittaminen jäi pahimpana mieleen koko jutusta. Mukava synnytys kuitenkin, tosi hyvät muistot jälkeenpäin eikä harmita mikään.
Kuopus syntyi "iliman mittään". En tahtonut lääkkeellistä kivunlievitystä (ja tuskin enää ikinä mitään neuloja selkään kiitos :D) , kalvojen puhkomisia synnytyksen nopeuttamiseksi enkä oksitosiinia synnytyksen jälkeen. Ammeeseen halusin rentoutumaan ja sinne pääsinkin.
Jos vertaan noita synnytyksiä, niin kyllähän se ilman lääkkeitä taisi kipeämpää tehdä (vaikka omat hormonit auttoikin). Olen silti tosi ylpeä, että uskalsin yhden lapsen synnyttää luonnonmukaisesti. Joidenkin mielestä ei saisi olla, en tajua miksi (vai siksi ettei niille toisille tule paha mieli? Muuta syytä en keksi.) mutta olenpa silti. :)
Ainoa minkä olisin toisessa synnytyksessä vaihtanut, oli se kun ekalla kerralla (ehkä epiduraalin takia?) polttojen ollessa jo tosi kovia tuli lopulta vielä rauhallinen odotteluvaihe. Siirtymävaiheeksi kai kutsutaan? Sai rauhassa fiilistellä sitä synnytystunnelmaa ja vaikka supistuksia tuli, ei niitä lääkkeissä juuri tuntenut. (Paitsi sitten kun ponnistusvaihe alkoi, silloin kipu siirtyi alemmas ja supistuskipu jostain syystä säteili pakaraan ja reiteen)
Toisella kerralla tuo leppoisa vaihe jäi kokonaan pois, täyttä toimintaa alusta loppuun. Olisin halunnut hengähtää välillä, syödä eväitä ja jutella miehen kanssa. Mutta melkein heti kun sairaalaan ja ammeeseen olin päässyt, piti jo lähteä ponnistelemaan. Paljon nopeampi synnytys.
Nyt kolmas tulossa, jos voisin valita ottaisin hitaamman synnytyksen sillä pidemmällä siirtymävaiheella. Mutta ilman piikkejä.
Lopputulema: Molemmat synnytykset meni suunnilleen kuten niinä kertoina olin toivonut, ja tekisin kumman tahansa uudestaan. Minusta on turhaa syyllistää naisia jotka tahtoo lääkkeellistä kivunlievitystä, kuin myös turhaa syyllistää niitä jotka ylpeänä kertoo synnyttäneensä ilman. Minussakin on nuo molemmat naiset. :)
Esikoinen syntyi epiduraalin ja ilokaasun voimin. Kipeää teki silti, enkä päässyt liikkumaan sängystä. Plus se epiduraalin laittaminen jäi pahimpana mieleen koko jutusta. Mukava synnytys kuitenkin, tosi hyvät muistot jälkeenpäin eikä harmita mikään.
Kuopus syntyi "iliman mittään". En tahtonut lääkkeellistä kivunlievitystä (ja tuskin enää ikinä mitään neuloja selkään kiitos :D) , kalvojen puhkomisia synnytyksen nopeuttamiseksi enkä oksitosiinia synnytyksen jälkeen. Ammeeseen halusin rentoutumaan ja sinne pääsinkin.
Jos vertaan noita synnytyksiä, niin kyllähän se ilman lääkkeitä taisi kipeämpää tehdä (vaikka omat hormonit auttoikin). Olen silti tosi ylpeä, että uskalsin yhden lapsen synnyttää luonnonmukaisesti. Joidenkin mielestä ei saisi olla, en tajua miksi (vai siksi ettei niille toisille tule paha mieli? Muuta syytä en keksi.) mutta olenpa silti. :)
Ainoa minkä olisin toisessa synnytyksessä vaihtanut, oli se kun ekalla kerralla (ehkä epiduraalin takia?) polttojen ollessa jo tosi kovia tuli lopulta vielä rauhallinen odotteluvaihe. Siirtymävaiheeksi kai kutsutaan? Sai rauhassa fiilistellä sitä synnytystunnelmaa ja vaikka supistuksia tuli, ei niitä lääkkeissä juuri tuntenut. (Paitsi sitten kun ponnistusvaihe alkoi, silloin kipu siirtyi alemmas ja supistuskipu jostain syystä säteili pakaraan ja reiteen)
Toisella kerralla tuo leppoisa vaihe jäi kokonaan pois, täyttä toimintaa alusta loppuun.
Olisin halunnut hengähtää välillä, syödä eväitä ja jutella miehen kanssa. Mutta melkein heti kun sairaalaan ja ammeeseen olin päässyt, piti jo lähteä ponnistelemaan. Paljon nopeampi synnytys.Nyt kolmas tulossa, jos voisin valita ottaisin hitaamman synnytyksen sillä pidemmällä siirtymävaiheella. Mutta ilman piikkejä.
Lopputulema: Molemmat synnytykset meni suunnilleen kuten niinä kertoina olin toivonut, ja tekisin kumman tahansa uudestaan. Minusta on turhaa syyllistää naisia jotka tahtoo lääkkeellistä kivunlievitystä, kuin myös turhaa syyllistää niitä jotka ylpeänä kertoo synnyttäneensä ilman. Minussakin on nuo molemmat naiset. :)
Mä menin synnyttämään esikoista itseasiassa ajattelematta sen enempää. Synnytystoiveissa luki vain amme, muuten halusin mennä tunteen mukaan ja luottaa kätilöihin.
Ammetta kokeilin tunnin, kahdesti sain kipupiikin, ilokaasua vetelin ja sain epiduraalin. Mulla avautumisvaihe oli todella hidas ja kipeä, 24 tunnissa olin avautunut vain 2cm ja sain tällöin epiduraalin (pelastus!), avauduin parissa tunnissa kokonaan.
Seuraavan synnytyksessä haluaisin kokeilla joitain "luonnollisia" kivunlievityksiä, kun esikoisessa ei ollut mahdollisuutta kokeilla mitään muuta luonnollista ammeen lisäksi.
Haluan myös kokeilla ilokaasua uudestaan, sekä uskon että tulen epiduraalin tai spinaalipuudutuksen haluamaan. Katsotaan näitä taas sitten tilanteen mukaan! :D
Ammetta kokeilin tunnin, kahdesti sain kipupiikin, ilokaasua vetelin ja sain epiduraalin. Mulla avautumisvaihe oli todella hidas ja kipeä, 24 tunnissa olin avautunut vain 2cm ja sain tällöin epiduraalin (pelastus!), avauduin parissa tunnissa kokonaan.
Seuraavan synnytyksessä haluaisin kokeilla joitain "luonnollisia" kivunlievityksiä, kun esikoisessa ei ollut mahdollisuutta kokeilla mitään muuta luonnollista ammeen lisäksi.
Haluan myös kokeilla ilokaasua uudestaan, sekä uskon että tulen epiduraalin tai spinaalipuudutuksen haluamaan. Katsotaan näitä taas sitten tilanteen mukaan! :D
Kriikki
Oman äänensä löytänyt
Itselläni ensimmäinen synnytys 1.5v sitten.. En ollut ajatellut kivunlievitys asioita, luotin ihmisiin, jotka päivittäin työssään synnytyksiä avustavat. Ainoastaan sen tiesin, että epiduraaliin en suostu (pelkään anestesialääkäreitä) ..
Käynnistyksen jälkeen kipuja lievitin kävellen ja lopulta hiippaillen kulkemalla. Lopulta hoitaja totesi minun katsovan häntä niin kiukkuisesti, halusi tilanteen tarkistaa. Siitäpä sitten siirryttiinkin synnärin puolelle aamu kuudelta. Koska olin kuullut vain kauhukokemuksia kuinka kivuliasta synnyttäminen on, en halunnut lääkkeitä, kun tunsin kipujen kanssa selviäväni sillä hetkellä hyvin. Odotin kokoajan pahempaa.. Ilokaasu oli valmiina ja siitä sitten muutamia henkosia vedin. Lopulta olisko se pudentaali puudutus (?) ollut se, johon myönnyin, mutta silloin olo jo myöhäistä.
Poika syntyi haasteiden jälkeen ilokaasun voimin. Olo oli väsynyt ja kuin maratonin jälkeen. Aikamoinen savottahan tuo oli, mutta minun kohdallani ainakaan ei anna aihetta kauhukokemuksiin.
Tyytyväinen olin myös siihen, etteivät hoitajat tuputtaneet epparia sen jälkeen, kun olin sanonut (joka vuoron alussa), etten sitä halua
Käynnistyksen jälkeen kipuja lievitin kävellen ja lopulta hiippaillen kulkemalla. Lopulta hoitaja totesi minun katsovan häntä niin kiukkuisesti, halusi tilanteen tarkistaa. Siitäpä sitten siirryttiinkin synnärin puolelle aamu kuudelta. Koska olin kuullut vain kauhukokemuksia kuinka kivuliasta synnyttäminen on, en halunnut lääkkeitä, kun tunsin kipujen kanssa selviäväni sillä hetkellä hyvin. Odotin kokoajan pahempaa.. Ilokaasu oli valmiina ja siitä sitten muutamia henkosia vedin. Lopulta olisko se pudentaali puudutus (?) ollut se, johon myönnyin, mutta silloin olo jo myöhäistä.
Poika syntyi haasteiden jälkeen ilokaasun voimin. Olo oli väsynyt ja kuin maratonin jälkeen. Aikamoinen savottahan tuo oli, mutta minun kohdallani ainakaan ei anna aihetta kauhukokemuksiin.
Tyytyväinen olin myös siihen, etteivät hoitajat tuputtaneet epparia sen jälkeen, kun olin sanonut (joka vuoron alussa), etten sitä halua
Esikoisen synnytys käynnistettiin, sain kipupiikin, ilokaasua, epiduraalin ja pudendaalin. Toisen synnytys käynnistyi omia aikojaan, pääsin synnärillä ammeeseen, sain ilokaasua. Epiduraalia ei enää ehditty antaa, pudendaalin sain juuri ennen ponnistusta ja oli ihan kamalaa kun lääkäri tuikkasi sen supistuksen aikaan. Pudendaali ei kerinnyt vaikuttaa ja puskin pikku järkäleen käytännössä ilokaasun voimin maailmaan. Ja kyllä, niin kuin sinäkin Lavinia, minäkin olen siitä ylpeä vaikka ei sellaista ääneen passaa sanoakaan. Tottakai olen ylpeä myös esikoisen synnyttämisestä. Olen saanut kaksi hienoa kokemusta. :)
Mulla synnytys käynnistettiin vesienmenon takia. Sain kipupiikin, ilokaasua ja epiduraalin. Ilman epiduraalia en olis jaksanu enkä kestänyt. Sektioon päädyttiin.
Jezkatz
Vauhtiin päässyt keskustelija
Synnytys käynnistettiin hydronefroosin takia ja koko operaatio kesti 2,5vrk. Kivunlievityksinä supistusten alettua mutta ennen synnytyssaliin pääsyä oli panadol, litalgin, tramal, petidiini, lämpöpussi ja kuuma suihku. Synnytyssalissa tens-laite, ilokaasu, spinaali ja epiduraali x4.
Kipulääkkeistä oli pientä helpotusta alussa, petidiini auttoi myös hetken, tens ja ilokaasu vaan huononsivat oloa ja lopulta ainoa mikä oikeesti vei yhtään kipua pois oli spinaali- ja epiduraalipuudutukset.
Kipulääkkeistä oli pientä helpotusta alussa, petidiini auttoi myös hetken, tens ja ilokaasu vaan huononsivat oloa ja lopulta ainoa mikä oikeesti vei yhtään kipua pois oli spinaali- ja epiduraalipuudutukset.
Ai niin sainhan mäkin panadolin ja litalginin. Ja lämpöpussi oli myös käytössä. Tens ei auttanu yhtään vaan pahensi joten sen käyttö jäi lyhyeen... Nää oli siis ennen saliin menoa.
Mulla oli synnärille lähtiessä vielä jyrkkä ei millekään selkäpuudutteelle, ja ajattelin max jotain pudendaalia ja ilokaasua.
No synnärillä ku vedet meni ekan sisätutkimuksen yhteydessä niin muutti supistukset sellaisiksi et meinas tosiaan taju lähteä. Pari tuntia sinnitin ilokaasulla, joka auttoi lähinnä siihen et muistin hengittää, ennen ku alettiin miettiä puudutteita, olin jo siinä vaiheessa niin kipeä etteivät paikat auenneet vaan jumiutuivat siihen kolmeen senttiin. En myöskään saanut liikkua sängystä kun piti vauvan sykkeiden takia olla koko ajan selällään/kyljellään, vauva ei kestänyt painetta noustessa.
Katetrin laitto selkään oli ihan hirveää niinku monella mut se spinaali joka laitettiin toi niin ihanan helpotuksen tunniksi!
Sit ku alko kivut taas nousta niin alettiin laittaa epiduraalia, joka eka satsia laittaessa alkoikin maistua mulla suussa josta huomattiin katetrin siirtyneen VERISUONEEN asti ja lääkkeen anto keskeytettiin heti. Katottiin et miten mä reagoin ja hälytettiin anestesialääkäri jälleen paikalle, joka tsekkas mun kunnon ja laittoi uuden katetrin selkään (au!!).
Sit odoteltiin epiduraalin vaikutuksen alkamista ja se oli siitä kivusta huolimatta ihanaa ku tiesi et kohta alkaa helpottaa. Ja alkoihan se, ainoastaan että puudute levisi koko kehoon, myös yläkroppaan. Josta seurasi mm oikeaan silmäluomen riippumista, pupillin reagoimattomuutta, palan tunnetta kurkussa ja puutuneet kädet yms. Mut helpotti kipuihin, ja kun ei tullut vakavampia oireita, ei tarvittu vastahoitoa.
Mut kyllä säikäytti kun anestesialääkäri tuli lopulta hälytettynä JÄLLEEN paikalle ja kertoi et tää oli sille niin vieras juttu et oli joutunut lukee kirjallisuudesta mitä tehdään vastaavassa tapauksessa... Onneks selvisin vähällä ja sit olinkin 10cm auki, jäi suunniteltu kohdunkaulan puudute antamatta. Supparit mulla loppui siinä vaiheessa ku seinään eikä ponnitustarvetta tullut mutta halusin yrittää silti ilman supistuksia antavaa oksitosiinia/cytotecia. Ja tulihan se tyttö ihan lihastyöllä sieltä 19 minuutissa. Vaan jopa korvensi joka lihasta seuraavana päivänä!
Eli mulla synnytyksessä ilokaasu, spinaali, epiduraali.
Jälkeiset eivät sit irronneet niin niihin sain cytotecia, oksitosiinitippaa ja lopulta gavisconia, nukutuslääkettä yms kun homma meni käsinirroitukseen. Operaation jälkeen Panadolia ja Oxynormia suoneen, samoin antibiootteja ja lisäverta. Pari päivää synnärillä Oxynorm+Burana+Panadol -komboa aamuin illoin.
No synnärillä ku vedet meni ekan sisätutkimuksen yhteydessä niin muutti supistukset sellaisiksi et meinas tosiaan taju lähteä. Pari tuntia sinnitin ilokaasulla, joka auttoi lähinnä siihen et muistin hengittää, ennen ku alettiin miettiä puudutteita, olin jo siinä vaiheessa niin kipeä etteivät paikat auenneet vaan jumiutuivat siihen kolmeen senttiin. En myöskään saanut liikkua sängystä kun piti vauvan sykkeiden takia olla koko ajan selällään/kyljellään, vauva ei kestänyt painetta noustessa.
Katetrin laitto selkään oli ihan hirveää niinku monella mut se spinaali joka laitettiin toi niin ihanan helpotuksen tunniksi!
Sit ku alko kivut taas nousta niin alettiin laittaa epiduraalia, joka eka satsia laittaessa alkoikin maistua mulla suussa josta huomattiin katetrin siirtyneen VERISUONEEN asti ja lääkkeen anto keskeytettiin heti. Katottiin et miten mä reagoin ja hälytettiin anestesialääkäri jälleen paikalle, joka tsekkas mun kunnon ja laittoi uuden katetrin selkään (au!!).
Sit odoteltiin epiduraalin vaikutuksen alkamista ja se oli siitä kivusta huolimatta ihanaa ku tiesi et kohta alkaa helpottaa. Ja alkoihan se, ainoastaan että puudute levisi koko kehoon, myös yläkroppaan. Josta seurasi mm oikeaan silmäluomen riippumista, pupillin reagoimattomuutta, palan tunnetta kurkussa ja puutuneet kädet yms. Mut helpotti kipuihin, ja kun ei tullut vakavampia oireita, ei tarvittu vastahoitoa.
Mut kyllä säikäytti kun anestesialääkäri tuli lopulta hälytettynä JÄLLEEN paikalle ja kertoi et tää oli sille niin vieras juttu et oli joutunut lukee kirjallisuudesta mitä tehdään vastaavassa tapauksessa... Onneks selvisin vähällä ja sit olinkin 10cm auki, jäi suunniteltu kohdunkaulan puudute antamatta. Supparit mulla loppui siinä vaiheessa ku seinään eikä ponnitustarvetta tullut mutta halusin yrittää silti ilman supistuksia antavaa oksitosiinia/cytotecia. Ja tulihan se tyttö ihan lihastyöllä sieltä 19 minuutissa. Vaan jopa korvensi joka lihasta seuraavana päivänä!
Eli mulla synnytyksessä ilokaasu, spinaali, epiduraali.
Jälkeiset eivät sit irronneet niin niihin sain cytotecia, oksitosiinitippaa ja lopulta gavisconia, nukutuslääkettä yms kun homma meni käsinirroitukseen. Operaation jälkeen Panadolia ja Oxynormia suoneen, samoin antibiootteja ja lisäverta. Pari päivää synnärillä Oxynorm+Burana+Panadol -komboa aamuin illoin.
Synnärille lähtiessäni tiesin haluavani epiduraalin.
Synnytin kuitenkin pelkällä ilokaasulla, koska alkuun kätilöt olivat sitkeästi sitä mieltä, ettei synnytys ole käynnissä, ja sitten kun he vihdoin muuttivat mieltään, oli liian myöhäistä epiduraalille tai spinaalille. Synnytys sattui aivan järjettömän paljon, eikä ilokaasu auttanut kipuun yhtään. Onneksi ponnistusvaihekin oli lyhyt, joten kipu oli nopeasti ohi.
Synnytin kuitenkin pelkällä ilokaasulla, koska alkuun kätilöt olivat sitkeästi sitä mieltä, ettei synnytys ole käynnissä, ja sitten kun he vihdoin muuttivat mieltään, oli liian myöhäistä epiduraalille tai spinaalille. Synnytys sattui aivan järjettömän paljon, eikä ilokaasu auttanut kipuun yhtään. Onneksi ponnistusvaihekin oli lyhyt, joten kipu oli nopeasti ohi.