Äiti 24/7

Kyfi4118140

Silmät suurina ihmettelijä
Mistä hitosta tässä nyt repii hohtoa tähän elämään. Oon lasten kanssa aina lukuunottamatta muutamia tunteja silloin tällöin kun käyn keikka hommilla. Ei siis ikinä vapaa aikaa. En tietenkään ole tehnyt lapsiani muiden hoidettavaksi ja rakastan heitä yli kaiken, vaan olisihan se nyt luksusta saada joskus hengähtää niin ettei tarvitse huolehtia kuin itsestään. Mies ei ota kantaa siihen että pääsisin välillä vapaalle ja isovanhempia ei kiinnosta.

Miten te muut joilla äitiys on koitunut elämän tehtäväksi jaksatte?
 
Kyllä mä välillä räjähtelen äijälle... Meillä tosin ei ole ku yksi lapsi, nyt 1,5-vuotias. Töissä mä käyn 25 tuntia viikossa, siinä mun ainoa "oma aika". Vien ja haen lapsen hoidosta. Kotona olen pojan kanssa koko ajan. Asutaan omakotitalossa ja mulla tippuu tuolla pihalla marjat puskista kypsyyttään kun en pääse edes niitä poimimaan. Mies tekee niin pirusti töitä ettei tee muuta ku käy kotona nukkumassa ja isovanhemmista toiset asuu niin kaukana ja toiset on umpijuoppoja ettei niistäkään apua ole. En nyt meinaa että jonkun muun pitäisi meidän lasta hoitaa, mutta kun ei 1,5 vuoteen ole ollut muuta yksinäistä hetkeä kuin se kun kävin viime kesänä korvatulehdukseni takia päivystyksessä istumassa niin pistää miettimään että tätäkö tää on. Ois ihan kiva ladata akkuja ja saada pieni irtiotto tästä arjen pyörityksestä. Vois tehdä koko perheelle hyvää jos äiti pääsis kerranki vapaalle...
 
Meillä on 3 poikaa ja oon ollu kotona enempi ja vähempi koko ajan nyt sen 6,5v ilman omaa aikaa.. Oon siis saanu lapset 2vuode välein ja yrittäny välis opiskellakki mut tuloksetta. Nyt mies kyl sanoo et mene johonki yksi mut ongelma on se ettei ole paikkaa mihin mennä kun ei tunne täältä ketään. ne jotka tunnen/tiedän ei koskaan ehdi näkemää ja nekin haluaa aina et on lapset mukan. nyt on sitä ns. Omaa aikaa kun esikoinen on eskarissa 9-13 ja 2 pienempää viel 10 hoitoon. Et on tossa se 3h "omaa aikaa" mutta samalla mies olettaa ja valittaa jos mä en pidä kämppää yksi siistinä ja ruokaa valmiina kun se tulee töistä. ja sitä siivottavaa kun poikalauma jäljiltä löytyy. pienemmät on siis hoidossa 10-17 kun olen tällä hetkellä saikulla ennaltaehkäsevästi etten pala loppuun. (Musta syistä siis kun lapsista) nyt oon hakenu töitä monest paikasta mut saapi nähä onnaako.

+ me ei olla miehen kans koskaan edes seurusteltu ilman lapsia kun mulla oli esikoinen kun tää mies löyty vierel... Ollaan saatu vapaata lapsista 5v yhessä olo aikana sellaset 6vuorokautta... Tosiaan hää yö oli eka yö ilma lapsia. sit alkoki mun vanhemmat ottamaa kerra vuodes viikolopuks. (välimatkaa +300km)

Eksyin aiheesta. mut kyllä oma aika (ilman velvotteita) olis ihan tervetullutta.
 
Muokattu viimeksi:
Joo, no meillä lapset tuli reilun vuoden ikäerolla. Mä olin tän 2 vuotta kiinni lapsissa, ei siis omaa aikaa tai mitään. Pää ois hajonnut, jos olisin jatkanut kotiäitinä. Menin nyt kouluun ja elän myös omaa elämää. Lapset on hoidossa päivät. Onhan se julmaa laittaa 9-kuinen hoitoon, mut voin sanoa, että oon 1000kertaa parempi äiti nyt, kun saan toteuttaa itseäni enkä olla vain 24/7 kotipalvelu :D rankkaa tää koulu ja lapset yhdistelmä on, mut kodinhengettärenä oli kyllä rankempaa.
 
Mä aloitin nyt työt neljän vuoden kotiäitiyden jälkeen ja täytyy sanoa että se on tehnyt todella hyvää koko perheelle. Lapset viihtyy päiväkodissa hyvin ja mä oon paljon hyväntuulisempi nykyään kun en ole koko ajan kotona lasten kanssa. Nyt viimeisinä kotiäitiaikoina olin todella stressaantunut ja väsynyt, voin selvästi paremmin kun pääsen tekemään töitä.
 
Voi 3vuoden aikana oon äiti 24/7 mies tuo rahan kotiin ja en todellakaan ala 13h työpäivän jälkeen vaatii mitää kyllä se välillä ärsyttää ja itkettää ettei mitään elämää oo mutta kyllä mä sen oon nielly toki tiedän ihmisen joka valitti juuri että tarvitsee omaa aikaa koska on yh äiti ja mikä parasta sillä on joka toinen viikonloppu lapset isän luona
 
Hei! Olen vasta täyttänyt 19vuotta minulla on kohta vuoden ikäinen poika lapsi.Olen yh 24/7 kotona lapsen kanssa,pojan isä ei ole kuvioissa muutakuin rahaa kerjäämässä.
 
Neuvolan kautta meidän kunnassa ainakin mahdollista saada lastenhoitoapu. Kannattaa soittaa ja kysyä. Sieltä ohjasivat MLL:n piiriin josta sain kerran viikossa mukavan naisihmisen pariksi tunniksi joko ihan vain seuraa pitämään tai vaikka lapsien kanssa ulkoilemaan.
Tämä silloin, kun lapset olivat alle 1 ja 2 vuotiaat ja mies kyllä kuvioissa mutta päivät töissä.
 
Niin ja ei muuten myöskään maksanut mitään. Helpotti kummasti jaksamaan arjessa kun tiesi että edes kerran viikossa saa sen pari tuntia omaa aikaa. :)
 
Mun pää ei kestänyt vuotta pidempään pelkkää kotiäitiyttä. Olin ihan loppu koko ajan. Paras ratkaisu oli jatkaa opintoja ja laittaa lapsi päiväkotiin. Nyttemmin oon meidän perheessä ainoa työssä käyvä aikuinen ja mies aloitti opinnot kun minä aloitin töissä. En siis pysty jäämään toisen lapsen kanssa kotihoidon tuelle vaikka ehkä muutamaksi kuukaudeksi haluaisinkin jäädä. Eipä neljän henkilön oikein ole varaa elää pelkällä opintotuella ja kotihoidontuella. Toisaalta palaan viimeistään vuoden jälkeen ihan mielellään takaisin töihin. Nyt koitan lisäksi kirjoittaa oman opinnäytetyön loppuun äitiyslomalla, niin on jotain omaakin projektia ja esikoinen saakin jatkaa päiväkodissa.

Mutta siis jos tuntuu, ettei jaksa kotona äitinä 24/7 niin miksi ei hankkisi lapsille päiväkotipaikkaa, jotta saisi tehtyä vähän omia opintojaan tai töitä tai muuta mistä pitää. Jos tuntuu nyt siltä ettei jaksa, niin asialle kannattaa tehdä jotain mahdollisimman pian eikä odottaa siihen kun on ihan loppu. Loppuunpalaminen ei ole mikään pikkujuttu ja saattaa aiheuttaa pysyviä vaurioita niin fyysiselle kuin psyykkisellekin terveydelle.
 
Kaikki sen tietää että lapset on pieniä vain hetken. Kyllä se on kestettävä jos äidiksi haluaa. Voin sanoa että muistelen ja pohdin paljon jälkikäteen asioita miten oli ja mitä olisin tehnyt toisin ym. Sitä aikaa ei saa takasin joten pitäisi vaan väsymyksenkin keskellä aatella että nyt on tämä aika,toinen aika tulee myöhemmin.
Toki hengähdyskatkoo jokainen haluaa ja jos tuntuukin oikeesti burnoutilta jo niin sitä apua saa varmasti perhetyöstä jos ei muualta.
Musta on vaan ihme että nykyään valitetaan yhestä kahesta lapsesta. Täyskunnioitus entisajan äideille ja muutenkin isommille perheille.
 
Minut on taloudellisista syistä aikanaan laitettu melko pienenä hoitoon ja minusta on tullut ihan normaali aikuinen ja koen lapsuuden olleen hyvä. En muista itse tietenkään hoitoon laitosta mitään, eikä se ole elämääni pilannut. Oma äitini on paljon muistellut sitä aikaa kuitenkin surullisena ja ollut ehkä jopa vähän katkera, ettei ole voinut jäädä pidemmäksi aikaa kotiin hoitamaan lapsia. Olisi halunnut.

Itse yritän välttää äitini "virheen", ettei tarvitse vanhana muistella samoja muistoja..
 
Joo äitini harmitellut samaa, että ois pitäny enemmän, kun olin pieni ni olla kotona, kun se aika on lyhyt. Mutta ei muuten. Mulla on esikoinen ollu jo kohta tasan vuoden osa-aikasena päikyssä. Eli käy 3h olemassa kavereiden kanssa ja muun ajan mun kanssa kotona :)
 
Pitäisi ehkä olla armollisempi itselleen... on sitten kotona tai töissä.
Syyllisyyttä koin sekä kotiäitinä ollessani, että nyt töissä käydessäni. Aiemmin siitä, etten jaksanut olla jatkuvasti läsnä (henkisesti) lapselleni ja nyt siitä etten ole jatkuvasti läsnä (fyysisesti). Mutta nykyään töissä käydessäni, aina kun olen kotona, jaksan leikkiä ja touhuta lapsen kanssa mielestäni paljon enemmän ha intensiivisemmin kuin silloin kun olin jatkuvasti kotona. Työ, ja sen mukanaan tuoma aikuisten ihmisten seura, antaa kärsivällisyyttää kotiin, ja perhe taas antaa jaksamista työhön - tottakai välillä väsyttää nämä "ruuhkavuodet", mikä on vain inhimillistä.

Yksilöllisiä juttuja - jokainen arvioi oman perheensä kohdalta, mikä on parasta.
 
Lapsi halutaan ja sitten yhtä vuotta ei jakseta olla kotona tiiviimmin!? Tuo arvokas aika. Eikä kotona olo tarvii 24/7 olla. Hengähdystauon saa kun haluaa. Apua saa aina mutta jatkuva valitus..
Kunnioitan niin entisajan äitejä jotka olivat aivan eriluokkaa lapsilaumansa hoidossa ja kotitöissä joita ei voi verratakkaan nyky mukavuuksiin. Psyykkisesti ja fyysisesti vahvoja naisia!
 
Lapsi halutaan ja sitten yhtä vuotta ei jakseta olla kotona tiiviimmin!? Tuo arvokas aika. Eikä kotona olo tarvii 24/7 olla. Hengähdystauon saa kun haluaa. Apua saa aina mutta jatkuva valitus..
Kunnioitan niin entisajan äitejä jotka olivat aivan eriluokkaa lapsilaumansa hoidossa ja kotitöissä joita ei voi verratakkaan nyky mukavuuksiin. Psyykkisesti ja fyysisesti vahvoja naisia!

Eivät kaikki halua lasta, mutta voivat silti päätyä tilanteeseen, jossa ovat vanhempia ja sitten on vain pakko jaksaa ja kasvattaa lastaan. Kaikki ei ole ihan niin mustavalkoista, miltä kuulostat ajattelevan.
 
Eivät kaikki halua lasta, mutta voivat silti päätyä tilanteeseen, jossa ovat vanhempia ja sitten on vain pakko jaksaa ja kasvattaa lastaan. Kaikki ei ole ihan niin mustavalkoista, miltä kuulostat ajattelevan.
EIi kaikki tietenkään haluu lasta...mutta yleensä kyllä!! Kuten täällä palstallakin toivottuja lapsia luulisin suurimmaksi! Ei nykyään vaan jakseta ja haluta olla kotona kuten ennen kun menee pää sekasin..
 
Ei ne entisajan äiditkään aina ihan psyykkisesti terveitä olleet sen kaiken työmäärän kanssa. Diagnooseja vaan ei silloin ole tehty tai asioita on peitelty, ettei ihmisiä ole alettu pitää hulluna. Ja toinen juttu, et ei näistä vaan ehkä hirveästi puhuta jälkipolville, mutta itse olen sattunut kuulemaan.

Nykyään tiedetään enemmän ja omasta henkisestä ja fyysistä hyvinvoinnista ollaan kiinnostuneita. Minua vaan ihmetyttää, että miksi niin monella on ihanteena kuitenkin hankkia lapsia todella pienellä ikäerolla ihan tarkoituksella sillä verukkeella et tehdään kaikki kerralla alta pois, kun siinä se pari vuotta voi oikeasti olla todella rankkaa. Osa mahdollisesti riskeeraa jopa oman henkisen terveytensä samalla. Kuitenkin on tutkittu, että ihmisen luonnollinen lisääntymisrytmi olisi enemmänkin 3-4 vuotta, mikä on ihan luonnollista, koska siinä iässä lapset alkavat olemaan jo melko omatoimista. Kuitenkin toiset jaksaa pyörittää arkea oikein hyvin useamman pienen kanssa eikä siinä mitään ja sitä mukaa kun ensisynnyttäjän keski-ikä nousee, niin kiire voi tulla, jos haluaa useamman lapsen, joten perusteltu syy sekin.
 
Hillevin kanssa samoilla linjoilla. Lisääntymisestä on ennenki ollut ihmetystä, kun välimerenmaissa on normaalia, että se väli on väh 3-4-vuotta niin on ihmetelty mikä kiire täkäläisillä on. En tiedä. Itselle tulee jos nyt hyvin menee niin päälle 3-vuotta ikäeroa.
 
Takaisin
Top