Erilaisen isän tarina

Kiva lukea "isänä" noita tuntemuksia ja muutenkin.
Osu ja upposi tekstisi, kun rasistit(täällä Kouvolassa jotain Odinin sotureita?) ja heidän rajoittunut tapansa katsoa maailmaa ottaa välillä päähän oikein virallisesti.
Tuosta itsensä, heikomman tai muuten avun tarpeessa olevan puolustamisesta olen paljon puhunut ja itseasiassa toiminut myös.
Olen uusi foorumilla, sähkötupakka asioiden kautta tänne löysin.
Itselläni on kaksi lasta(tytär 6v.& poika11v. ), joihin välit katkenneet maailman myrskyjen myötä.
Kumpaakin olen alle kaksi vuotiaana nähnyt, mutta nyt olisi aika uudelle alulle.
Jännittää, suorastaan pelottaa ajatus tapaamisesta.
Olen jo "ajatusleikkinyt" yhteisillä hetkillä, elämällä heidän kanssaan, mutta ensin se tapaaminen, siitä pienin askelin eteenpäin, heidän ehdoillaan.
Näillä ajatuksilla tänään, kuten melkeinpä jokaisena päivänä.:nailbiting::)
 
Pahoittelut että on taas kulunut aikaa viime postauksesta. Tyttö on kasvanut kovaa tahtia ja oppinut nauttimaan elämän pienistä asioista. Kuten esimerkiksi rötväilystä. Mun luona ollessaan kiskoo sohvan selkätyynyn lattialle, menee makuulle ja katselee telkkaria. Ja nauraa. En tiedä mitä, mutta hauskaa on. Kerran katseli uutisia ja nauroi. Mutta mikä tahansa suomenkielinen kiinnostaa. Monesti huomaan että koittaa opetella sanoja aivan äänettä :) Kielen kanssa tykkää kans kikkailla. Hiukan tuo kokeilee rajojan, mutta ymmärtää kun sanoo ei. Tai kyllä. Viime aikoina ollut kipeänä niin ei olla tavattu, mutta huomenna taas on koko päivän mun luona.
Päikkäreitä ei enää juuri halua ottaa, mikä on toisaalta hyvä ja toisaalta aiheuttaa välillä harmaita hiuksia. Jos esim mun isän luona käydään niin eka toki otetaan kahvia ja pullaa, muksu kyl saa mehua tai vettä, mutta kahvimukista. Mutta sitten ku on hiukan totuttu paikkaan ja muistettu että siellä kin on kissa, niin alkaa touhuaminen. Kun kissa vihdoin tajuaa ettei typy luovuta, menee piiloon. Sitten alkaa se pehmolelujen roudaaminen. Olohuoneessa kun on huomattavan iso pehmonalle niin se kovasti haluttais saada mukaan... ja sitä sit kuskataan liki niskalukossa ees taas :D Mutta sitten kun pitää lähteä kotiinpäin. Lievän harmistuksen ja jättinallelle vilkuttamisen ja halaamisen jälkeen päästään lähtemään suosiolla ja vielä bussiin noustessakin juttu luistaa. Vaan jos nukahtaa hetkeksikin, niin virkistyy sen verran ettei äitikään juuri lepoa saa :D Kun pitäähän sitä nyt kaikki päivän tapahtumat kertoa.
Pukeutuminenkin alkaa sujua itsekseen, vaikka hiukan tähtäysapua tarvitseekin. Erityisen tarkka siitä ettei housut lökötä, ne kiskotaan äkkiä korkeammalle jos jää liian alas :) Vaatevalinnoissa kans tarvii hiukan ohjata. Varmasti mun maiharit on hienot, rautahanskoista puhumattakaan, mutta tarvitaan sopivat vaatteet kun ulos mennään.

Kaiken kaikkiaan ei mitään yllättävää, normaalia arkea vaan :) Nyt kun vielä kelit sun muut seikat sallis ni mentäis pulkkamäkeen. Huomenna hiukan toipilaana niin ei viitsi, katsellaan piirrettyjä ja mässäillään vihannes- ja hedelmätikuilla.

Tuossa oli toisaalla taannoin juttua että ihmisillä ei olis varaa palkata kotiäitiä tai -isää toimenkuvaansa huoltajana.
Suomen lakikin jo estäis työsopimuksen joka kattais kaiken mitä kotiäiti/-isä tekee. Ei pelkästään 8h duunia vaan 8h työtä, 8h päivystystä ja 8h hälytysvalmiudessa. Viikkolepoa varten pitää hankkia sijainen. Ja entäs se turvakorttien suma. Tarvittais vähintään EA-2, tulityö, laaja taustaselvitys, työturva, JV ja voimankäyttö, ajokortti, hälytysajolupa, manauslupa (kaapin mörköä varten)... Mitäs muuta. Niin joo pitää olla työn vaatimat materiaalit omasta takaa. Erikseen toki vaaditaan kielitaitoa siansaksan, hölynpölyn ja mielikuvituskielen saralla. Hiekkakakkukondiittorin pätevyys katsotaan eduksi.
Tietty sit viel se et monet lapsettomat ihmettelee et miten voit olla väsynyt ku sähän oot vaan kotona. Niin, mutta korvamatona puuhapeten tunnari, kiitoksia vaan.
Mielikuvitusteelaatujen tuntemus toivottavaa.

Aiemmin oli itsepuolustuksen dilemmasta. Kyllä mä ainakin tulen likalle antamaan luvan puolustaa itseään. Jos siitä seuraa jotain ni sitten seuraa mutta se asettaa rajan muille että tähän asti mutta ei edemmäs. Pitää nyt katsoa konsteja kunhan typy tuosta varttuu sen verran että liikkuu omillaan. Mun tai äitinsä ja isäpuolensa kanssa liikkuessa en jaksa uskoa että kukaan koittaisi mitään. Mä olen sen verran ruma että aikuiset on varuillaan ja isäpuolensa on muuten vain asiaan pätevä.
Mutta mitään keinoa en katso liioitteluksi jos se vaan on suhteessa uhkaan.
 
MultiPH5 sanoi:
Kiva lukea "isänä" noita tuntemuksia ja muutenkin.
Osu ja upposi tekstisi, kun rasistit(täällä Kouvolassa jotain Odinin sotureita?) ja heidän rajoittunut tapansa katsoa maailmaa ottaa välillä päähän oikein virallisesti.
Tuosta itsensä, heikomman tai muuten avun tarpeessa olevan puolustamisesta olen paljon puhunut ja itseasiassa toiminut myös.
Olen uusi foorumilla, sähkötupakka asioiden kautta tänne löysin.
Itselläni on kaksi lasta(tytär 6v.& poika11v. ), joihin välit katkenneet maailman myrskyjen myötä.
Kumpaakin olen alle kaksi vuotiaana nähnyt, mutta nyt olisi aika uudelle alulle.
Jännittää, suorastaan pelottaa ajatus tapaamisesta.
Olen jo "ajatusleikkinyt" yhteisillä hetkillä, elämällä heidän kanssaan, mutta ensin se tapaaminen, siitä pienin askelin eteenpäin, heidän ehdoillaan.
Näillä ajatuksilla tänään, kuten melkeinpä jokaisena päivänä.:nailbiting::)
Click to expand...

Nyt joudut ky hiukan vastailemaan. Miten sä sähkötupakan kautta tänne eksyit?

Mitä tulee noihin odinin pullapoikiin ni aivan käsittämätön myötähäpeä iskee.Pelkästään jo aitojen asatrujen takia. On olemassa aitoja viikinkiuskoisia, ja niitä kutsutaan asatruiksi. Aidot viikingit taas aikanaan... ne raidas, loottas ja kävi kauppaa nykyisenä Suomeksi tunnistetavana alueen mailla. Mä en halua näitä uussiitoinisteja tänne riehumaan sen jumalan nimissä enää. Mun vaari otti niiltä kuulaa kylkeen lapin sodassa, jo on perkele jos mun vahtivuorolla sen enempää natsit ku kommunistit tänne pääsee.

Kerroit et sulla on kaksi lasta joihin haluisit olla yhteydessä joka katkes maailman myrskyjen takia. Mikä estää? Jos vaan tiedät mistä saat kontaktin niin anna palaa. Katsos kun. Mulla on siis tytär josta olen kertonut tuolla isifoorumissa tällä palstalla. Mutta, mulla lienee muitakin joista en tiedä. Jos tietäisin, ottaisin yhteyttä. Mutta, jopa ne potentialiset äidit katsovat mut yhä siksi samaksi siaksi joka olin aikanaan. En mä niitä oikein tuomitakaan voi, sikahan mä olin, mutta se ei mitenkään liity isyyteen. Kuten toisaalla sanoin, olen paska puoliso mutta hyvä isä.
 
Taas sai olla lapsestaan ylpeä... Oikeasti. Kun siis, monethan sanovat lapselleen et kaikkea pitää ainakin maistaa. No mun typy on ilmeisesti samaa mieltä. Meillä oli siis ohjelmanumerona kissojen ruokinta, likka tykkää katsella kun ne syö. No, laitan sit ruokapurkin hetkeksi pöydälle ja menen vettä vaihtamaan. Palatessani huomaan että typy maistaa kissanruokaa juuri. Purkista haarukalla. Ilmeisesti ei ollut hyvää koska ei enempää ottanut vaan tyytyi rusinoihin. Vasta jälkikäteen miettisin et oliskohan mun pitänyt reagoida jotenkin muuten ku nauramalla... Se vaan oli niin hauskan näköistä ku toinen hartaan näköisenä maistaa, sit laittaa haarukan takas purkkiin ja ottaa rusinan. Hetken miettisin et uskallanko äidilleen kertoa mutta onneksi senkin mielestä oli hauskaa :) Kun likka aikanaan valittaa ruuasta ni on hyvä muistuttaa et taaperona söi kissanruokaa, nyt syö herneensä.
 
Yleensähän mä olen kovasti kehunut muksuani mutta ei silläkään ihan aina välähdä :D Katsoin tuossa yks päivä kun hän ihmetteli ns nokkapihtejä. Sitten meni naama yhtäkkiä niin myttyyn että säikähdin oikein itsekin. Syyksi paljastui että hän puristi pihdeillä kämmentään. Heti kun päästi irti, jouset avasivat pihdit. No vahinko oli jo tapahtunut, pieni painauma ihossa. Hoitokeinoksi sovellettiin kissan näyttämistä joka sai pikkupotilaan ihmeparanemaan mokomasta.
Oli tässä ilonaiheita kissojen lisäksikin. Kas kun mun faijan luona on jättikokoinen nalle. Siihen tyttö kovasti ihastunut, ja koittaa aina ottaa mukaan kun siellä ollaan. No nyt löysin sellaisen kirpputorilta halvalla. Viimeksi sitten kun tuli mun luo niin ai sitä riemua kun oli nalle odottamassa :D Sitä halattiin, käytettiin tuolina, pikkuisen kokeiltiin sängyksikin. Ja sit halattiin lisää. Myös pukea ja syöttää koitti mutta ei mahtunut edes mun tossut nallelle.
 
Miramaria sanoi:
Mitä Fugaralle ja muksulle kuuluu? :)
Click to expand...
Hyvää, kiitos kysymästä. Pimu on nyt äitinsä kanssa mummulassa, ja taas huomattiin kuinka erilainen tyttö on mun seurassa. Kas kun siis, mun mukana ollessaan menee rohkeasti ihmisten syliin jos vaan hiukankin rohkaisen. Mutta ei äitinsä seurassa. Ei ollu mummunsa syliin mennyt. Tosin muutenki ollaan huomattu tää että mun luona vois olla erilaiset fysiikan lait ja se olis typylle täysin ok. Mä kun tunnen kaikenlaista hörhöporukkaa ja toki olen esitellyt lapseni niille, äitinsä on hiukan varautuneempi ihmisten suhteen.
Vihdoin muuten sanoi mua isiksi. Tai ei mua, mutta otti musta kuvan vahingossa ja näytin sit millainen tuli. Tää katsos eka kuvaa, sit mua, sit kuvaa taas ja tuumas että isi :) Kehittyy siis kovaa vauhtia. No joo, tuntuu että muiden lapset osaa tuossa iässä jo suurin piirtein siteerata Shakespearea ja mun muksu osaa vain hölynpölyä ja siansaksaa, mutta toisaalta ei kiukkuile, ei sairastele eikä oikeastaan mitään huolia. Jopa siivoaa jälkensä.

Taannoin oltiin Aurajoen rannassa terapiakoirien tapahtumassa. No tyttöhän rakastaa kaikkia eläimiä, mutta nyt oli kyl muikeana kun oli eläimiä vaikka kuinka, enimmäkseen koiri toki (joita oli kiva pussailla) mutta sitten paikalle tuli laama ja kaksi alpakaa. Ne oli ihmeellisiä :D En oikeastaan ihmettele, ku otin typyltä hanskan pois et kokeilee laaman turkkia ni eihän ne hanskat sit enää pysyneet kädessä ollenkaan ku tajus et nyt saa koskea :P Laaman turkki muuten on todella pehmeä. On myös oppinut miten kissaa voi ottaa hännästä kiinni ilman että kissa karkaa. Siitä hännästä ei saa vetää. Ottaa vain kiinni, katsoo ylpeänä mua ja tuumaa "nntä" Kissat muutenkin mitä rakkaimpia, niitä pitää piirtääkin. Totta puhuakseni en ihan saa selvää mitä kuvat esittävät, mutta vakaasti sanoo että kisssa, ni pakkohan se on uskoa.

Tuosta että muksu on aivan erilainen mun seurassa ni onko muut huomanneet moista omien lasten kanssa? Tää on huomattu jopa silloin kun äitinsä on paikalla, pelkkä mun läsnäolo saa tytöstä erilaisen puolen esiin. Eikä kyse ole sukupuolesta. Isäpuoli ei saa esiin samanlaista. No, ainakin tiedetään että tyttö tietää että mä olen jotenkin eri asia kuin muut miehet. Toki isäpuolikin on hälle tärkeä. Aina kun palautan tytön kotiin ni ensin toki äidille menee hölpöttämään, sitten syöksyy isäpuolen luo esim esittelemään uutta lelua tms :)

Niin joo... tuossa taannoin oli sellainen tilanne etten oman angstauksen takia oikein voinut typyä tavata melkein kahteen viikkoon. Sit ku sain itseni kasaan ja menin hakemaan likan, niin tää eka ihmetteli et kuka sieltä tulee, sit tuli puolijuoksua hyvin huolestuneen näköisenä halaamaan. Ressu oli kai luullut etten enää ikinä tule. Eikä muuten ihan heti päästänyt irti. Mutta, sen olen oppinut että kun lapsi halaa, ikinä ei saa päästää ensimmäisenä irti kun ei tiedä kuinka paljon halausta tarvitaan :)

Raportoin lisää ensi viikolla kun saadaan ikean kassillinen duploja. Siinä on pikkuneidillä ihmettelemistä :D
 
Kiva kuulla kuulumisia! :) Meidänkin tyttö käytäytyy jonkin verran eri tavalla mun ja isänsä kanssa ollessaan, mutta sitä ei niin helposti huomaa, kun kuitenkin niin tiiviisti ollaan koko porukalla yleensä. Suurimman eron huomasi silloin, kun olin viikon opintoretriitillä ja lapsi oli isin kanssa kahdestaan. Teki varmasti hyvää kaikille, vaikka aluksi jännitti!

Tuo ahdistusjuttu on varmasti vaikea, jos se estää näkemästä lasta. Vaikka onneksi ei tuon pidempi aika ollutkaan! Itse oon masennuksesta ja paniikkioireista kärsineenä miettinyt kumpi on parempi, se että olisi pahimman ahdistuksen aikaan itse muualla vai se, että lapsi näkee synkempiäkin fiiliksiä ja toisaalta, että siitäkin pääsee yli...

Oi että Duploja! Ne on meillä edelleen hitti (niin lapsen kuin aikuisten joukossa :p)!
 
Niin siis ei se mun agstaus varsinaisesti ollut este vaan se että pimu heijastaa kaiken. Enkä halua et pikkuisella on surkea olo siks että mulla on asiat solmussa.

Nii duploista... Taannoin ostin lentokonepaketin. Äitinsä sit toi tytön ja heti ku näki paketin, syöksyi toinen kenkä jalassa jne ihastelemaan pakettia. Mutta sitten ku hetken leikin jälkeen hoksas että hitto sen paketin sisällä on kuvan mukainen lelu, ni innostus oli niin valtava että kun äitinsä jatkoi matkaa ni vilkutti katsomatta ja jatkoi leikkimistä :D Ja ku palautin kotiin ni ekaks kaivoi lentokoneen esiin ja meni isäpuolelleen esittelemään :D Pimu meinas hermostua ku laitoin lentokoneen kuskin ja bensakannun vääriin paikkoihin, sit tomerasti laittoi ne oikeille paikoilleen ja jatkoi :)
 
Tänään tapahtui jotain outoa. Tyttö oli mun luona ja nukahti sit syliin kesken muumien. Varovasti laskin sohvalle nukkumaan sit. Tunnin verran nukkus, sit havahtus ja könys mun syliin takas ja jatkoi uniaan. Ei ongelmaa, söpöähän tuo oli. Mitä nyt kuolas mun paidan märäksi :D Mutta sitten kun piti lähteä palauttamaan kotiin, sit tuli ongelma. Huusi kuin syötävä, ei rauhoittunut millään, koitti kiskoa vaatteet päältään. Matkan ajan oliihan iloinen, ihmeteltiin lintuja ja lehtiä puissa sun muuta, mutta kun oltiin kotipihalla, koitti lähteä takaisin kun päästin rattaista. Huuto jatkui vielä puoli tuntia sen jälkeen ku mä olin jatkanut matkaa.
Suoraan sanottuna olin huolissani että onko jokin syy miksi tyttö ei halua kotiin. Uhmaikäkin saattaa painaa päälle. Tai olis vaan halunnut olla mun kanssa. Ideoita?
 
Normaalilta kuulostaa. Ne on ne ikävaiheet ♡ toki isän kanssa laatuaika on erilaista kuin äidin kanssa ja voihan se olla että tytsy ois halunnut olla pidempään kanssasi. Kuinka usein tapaatte?
 
myy2016 sanoi:
Normaalilta kuulostaa. Ne on ne ikävaiheet ♡ toki isän kanssa laatuaika on erilaista kuin äidin kanssa ja voihan se olla että tytsy ois halunnut olla pidempään kanssasi. Kuinka usein tapaatte?
Click to expand...

Pari kertaa viikossa yleensä, joskus harvemmin, joskus useammin. On kyl mahdollista, jopa todennäköistä, että kyseessä on uhmaikä. Kuulemma samaa tehnyt ku piti lähteä hoplopista, mutta pienemmässä mittakaavassa.
 
Joo-o... Pimuhan on fiksumpi ku olen luullut. Kas kun tuo ei juuri puhu vielä. Nyt ku olen tässä tutkaillut asiaa niin hoksasin että sehän osaa itsekseen kulkea mun luota äidilleen. Ja muutenkin, jos kerron että mennään lammen kautta, tai jonkin tietyn kaupan kautta, niin osaa kyllä perille. Usein jopa itse työntää rattaat perille, hiukan ylämäessä vaan autan salaa. Ja mikä tärkeintä, tietää liikennevalojen toiminnan. Kerran oli hiukan hoppu eikä liikennettä missään ni olin kävelemässä punaisia päin. Paitsi että rattaista alkoi melkoinen älämölö ja punaisen valon osoittelu. Odoteltiin sitten siinä vihreitä kunnes rattaista kuului "vree" sen merkiksi että meillä oli nyt vihreä valo.

Poikettiin taannoin Kupittaan puistossakin. Se olikin melkoinen elämys taas tytölle, uusi iso puisto jossa lintuja, lapsia ja vaikka mitä. Jopa jäätelökioski josta sit pehmis otettiinkin. Typy sit uupui illalla jo aikaisin, joten äitinsä jututti vasta seuraavana päivänä että oliko isossa puistossa kivaa. Tämähän puhkesi selittämään kovasti että joo, isi iso töttövö,ntää, kraa ja juoksi ympäri olkkaria :D Muisti siis että siellä oli koiria, lintuja, kivaa ja sai jätskiä.

Tuosta puhumisesta. Nyt oli lekuri keksinyt että pitää puheterapiaan laittaa kun ei puhu vielä kunnolla. No, mulla on omat näkemykset asiaan, eli a) pimu on vasta 2,5v enkä odota sen siteeraavan shakespearea vielä, ja b) Einstein alkoi puhumaan paljon myöhemmin ja sekin pärjäs ihan hyvin. Lisäksi se että tyttö kyllä ymmärtää, se lauseenmuodostus vaan bugaa.
Mielipiteitä?
 
Meille on väläytelty puheterapiaa vuoden verran, kun tyttö ei puhunut. Sovittiin että seurataan tilannetta ja tarvittaessa sitten puheterapiaan. Ikää nyt 2 v 8 kk ja uusia sanoja on alkanut tulla miltei päivittäin. Lauseita ei vielä tule, mutta ymmärtää kyllä ihan valtavasti mitä sanotaan. Puhetta ei voi hoputtaa, ei se terapiakaan ole mikään PLIM jossa taikaiskusta oppii puhumaan.
 
Uutta taas. Tuossa taannoin mua yhtäkkiä tultiin vetämään sormesta The vakava ilme naamalla. Menin perässä sit. Asiana oli ei pissa. Juu ei se mikään vienosti suhiseva pissa ollutkaan, enempi tuli mieleen hysteerisen kikatuksen säestämä mattopommitus. Mutta tuli ainakin selville että tykkää hoitaa ison hädän pytyllä :) Ensi viikonloppuna ollaan sit menossa Turun turnajaisiin. Saa nähdä miten käy. Kas kun siis kolmipäiväiset tapahtumat kyseessä. Yhtenä mä olen muksun kanssa, mutta siihen jää sit pari iltaa jaloviinan seurassa :P
 
Oltiin sit siellä Turun linnan turnajaisissa. Ai että oli muuten ihmeissään pikkuneiti :) Jo pelkkä reissu Aurajoen rannassa oli elämys. Mennen tullen höyrylaiva Ukkopekka tuuttas, nähtiin kaupunkijuna Jokke Jokijuna, kaikenlaista taideteosta ja aina jänniä alikulkutunneleita. Itse paikalla sitten nähtiin rautapaitoja ja hevosia. Ja koiria, lapsia ja vaikka mitä.
Samalla reissulla pikkuneiti sit kiskas noin neljä litraa herneitä, ranskikset, puoli litraa mansikoita, kaksi jäätelöä ja paketillisen rusinoita.Paluumatkalla sitten kaikki risut kelpas miekoiksi ja välillä piti pitää muutaman minuutin tauko kun neiti halus kurittaa lohikäärmettä. Tai no ruusupuskahan se oli, mutta close enough :P
Illalla sitten äitinsä viestitteli että neiti oli ollut erittäin hyvällä tuulella väsymyksestä huolimatta. Ei ollut edes päikkäreitä nukkunut, paluumatkalla kyl alkoi nuokkumaan sitten bussissa.
Seuraavaksi reissuksi olen suunnitellut että lähdettäis ilman rattaita kulkemaan, nyt jouduttiin jättämään esim Turun linnan kierros kun en halunnut jättää rattaita vahtimatta.

Tuolla turnajaisissa kyl ihmettelin kun samanikäisten lasten kanssa olevat menettivät hermojaan kun taapero meni taaperon tahdilla. Joo, lapset on lapsia, mutta ei se ole mikään syy huutaa pää punaisena. Ei taapero voi ymmärtää miksi hevosenlantaa ei pidä koskea, tai miksi hevosia pitää varoa. Itselle on aina riittänyt kun sanon ei. Ei mun muksu ala kyseenalaistamaan mua, uskoo kyllä kun sanotaan. Mun mielestä imartelevaa, joskin luonnollista. Kun isi sanoo, se on niin. Äidilleen kyllä kenkkuilee, selkeesti isin tyttö :)
 
Nonni! Sietää taaas olla ylpeä. Pikkuneiti 33kk oli ilmoittanut äidilleen että ei vaippaa enää. Ja tällä mennään, vaippa enää vain öisin mutta päivisin ilman vaippaa liikenteessä. Pari vahinkoa on sattunut, mutta esim useamman tunnin reissu lampaita katsomaan meni loistavasti, vaikka uni voitti lampaita laskiessa. Harvinaista sekin, ei ihan helpolla suostu päikkäreitä nukkumaan mun kanssa ollessani. Olin kyl varautunut et pitää käydä puskapissalla mutta ei
Käytiin siis Kuralan kylämäessä, sellainen museokylä täällä Turussa. Lampaiden lisäksi päästiin ihmettelemään kukkoa kanalaumansa kera. Kukon pyrstösulat näyttivät tekevän vaikutuksen tyttöön, mutta ai juma ku kukko kiekaisi. Se sai aikaan hysteerisen naurukohtauksen :D Ja koska kyseessä oli museokylä, noudatettiin ikivanhaa suomalaista kansanperinnettä ja käytiin omenavarkaissa. Kokonaista yksi omena, mutta mitä suurimmalla hartaudella neiti sen söi. Tai no puoliksi, sitten antoi loput mulle. Häntä häiritsi ilmeisesti se että mulla ei ollut omenaa.
 
Long time no see, niin ku jossain muualla sanotaan. Hiukan päivitystä tilanteeseen. Edistys ollut odotetun ylittävää, jos neuvolaan on uskomista. Puhe edelleen aika taaperoa, mutta selkeästi asiaa piisaa. Useimmat saa kerrottua silleen et tajuaa, hieman tulkintaa vaan saattaa vaatia.
Ei kyl ole mikään ahne. Herkut toki maistuu. Mutta jos saa suklaalevyn, ni todennäköisesti syö vain muutaman palan ja sit palauttaa mulle ja ilmoittaa ettei enempää. Hoplopissa ku oltiin ni halus ajelemaan sähköautoilla. Ok, mennään. Ekat kierrokset ei riittäneet, joten eikun uudet kierrokset. Mutta toisen kierroksen kohdalla tuumas et ei enää, ja lähti trampoliinille. Minä hiukan öö siinä, sit annoin auton jollekin pojalle ja sanoin et aja loppuun. Onnistui löytämään keinon kolhia itsensä siellä, hiukan huulesta tuli verta ku koitti kiivetä liukumäkeä ylös. Hetken siinä itki ja kiipes syliin, sit ku muksut kilju ympärillä ni tää huuli veressä ilmoittaa muille "ÄLÄ KILJU". Pyyhittiin veri ja leikki jatkui. Vanhan kiljupunkkarin lapsen suusta toi kuulosti jopa hassulta muutenkin :D Aika krusti meno kyl, verta, kiljuläppää ja aina jollakulla oli paskat housuissa. (Jos ette tajunneet krustiläppää, kysykää)
Huomasin muuten tälläsen hassun jutun et siel ei kai oo miestenvessaa ollenkaan. On naisten vessa ja sit invavessa/lastenhoitohuone.
Hiukan kans huvitti kun katsoin ku neiti meni isohkon heppalelun taakse, nosti häntää ja katsoi mitä siellä on.

Tiiättekö sen ku muksu on väsynyt, ilta lähestyy ja sit jokin villitsee? No, oltiin tossa pappan luota tulossa. Bussissa oli 2- ja 4-vuotiaat sisarukset ja mun muksu. 2v oli oppinut päristämään joten teki niin.Mun muksu hajoo täysin, alkaa kikattaa hysteerisesti ja sanoo kovaan ääneen "kakkaääni" Tää villitsee ilmeisesti 4v poikaa, joka alkaa yllyttämään. Siinä oli tivoli käynnissä. Mut, mä poistuin bussista ja muksu rauhoittui, luulen että ne kaksi jatkoi vielä... Sääliksi kävi niiden äitiä.

Miettisin muuten tälläistä että jos tuolla yleisen puolen osiossa avais ketjun "kysy&kerro miesnäkökulmaa" Täällä ei paljoa ole miehiä, ja ne jotka ovat eivät lue ketjuja joissa moista tarvittaisiin. Tuli mieleen kun oli juttua aiheesta kun nainen lopetti imetyksen ku miestä panetti. En ihan kehdannut avautua siellä mut täällä sit. Mitä helvettiä, eikö sillä äijällä ole käsiä vai oliko liian tyhmä ettei osannut runkata?!?
Toiseksi, eikö se nainen voinut ihan vaan ollakseen kiltti hiukan pyllistää? Ei miehet yleensä odota odota mitään intohimoa. Se on plussaa toki, mutta jos jos ihan vaan panettaa, se menee tyyliin "Ootas hetki, juu... mmm kiitos" ja valmista samassa ajassa ku mä ton kirjoitin. (joo tiiän et ei oo sama naiselle, mutta en nyt tarjoa naisnäkökulmaa)
Lisäksi, pidän outona koko ajatusta et kun on vauva, isälle tulis mieleenkään muu kuin nukkua jos tilanne sallii. Mä olen viikonloppuisänä asemassa jossa muksun nukkuminen ei vaikuttais mun seksielämään, mutta äitinsä jälkeen ei ole ollut mitään.

No palataan asiaan. En muista olenko maininnut, mut harrastan noita ritarijuttuja, treenikelpoinen haarniska löytyy alkuvuodesta. Nyt on muksu oppinut miekan. On siis ennenkin ollut innoissaan huitomisesta kepeillä, mutta päässyt kans kosketuksiin oikeiden miekkojen kanssa. Innoissaan nappas miekkansa(=oikeastaan muokattu moviputki) ja vaati "isi ota miekka" Ok, otan treenimiekan. Hetken siinä huitoo, mä torjun. Mut tää on keksinyt pistot joihin en ollu varautunut :D Kunhan kasvaa tosta ni ostan rapiirin lahjaksi :) Hän on muutenkin niin prinsessaa että isot astalot ei sopis :D Jos vaatteessa on kuva eläimestä tai prinsessasta, se on suosituin :D Kissan tuo haluiskin, ja kunhan muuttavat isompaan ja tyttö on vanhempi, lupasin hankkia norjalaisen metsäkissan. Koska se on sellaisen näköinen että sillä voi ratsastaa eeppiseen taisteluun Pahuutta vastaan.
Osaa muuten nimetä kaikki tuntemansa kissat ja niiden ulkonäön.
 
Kuulkaa nyt tarvis neuvoa. Tilanne siis ihan jees kyl, mutta hiukan kummastuttaa. Muksu siis käy mun luona tiuhaan. Kaikki menee hyvin, on aivan innoissaan kun ilmestyn ovesta. Päivä menee loistavasti. Kunnes tulee aika lähteä kotiin. Sitten alkaa kapina. No se kyl menee ohi nopeaan kun neuvotellaan hetki. Mutta sitten seuraavana päivänä on tavattoman pahantuulinen kuulemma. Ja jo samana iltana äksyilee. En oikein tiedä mistä tuo johtuu. Oliskos kokeneemmilla jotain ajatuksia aiheesta?

Sananen muusta aiheesta. Aiemmin mainitsin että typy haluis miekan. No, koukattiin sit lelukaupassa moinen hakemassa. Oikeasti, millä todennäköisyydellä löytyy juuri oikean kokoisena, värinä hehkuva pinkki ja vielä kova alennus? No, nyt löytyi. Ostettiin sitten kaksi, toisen sai mukaansa ja toinen säilytetään täällä. Möröt varokoot, kun ritariprinsessa pistää tuulemaan :D
 
Äiti on arki ja isä on juhla :) Näin se menee monesti, vaikka asuttaisi saman katon alla. Äiti siis pyörittää sitä perus arkea ja arki ei aina ole juhlaa, vaan välillä asiat ei mene niin kuin tahtoo, ja äidille siitä kiukutellaan ja osoitetaan mieltä. Isät ehkä enempi sitten viihdyttää niitä lapsia, eli on lasten mielestä kivempia :) Näin olen ainakin meillä huomannut :)
 
Takaisin
Top