Taaperoiden kuulumiset

Pidä itsestäsi huolta Ronja, kyllä sun terveys menee etusijalle ja töissäkin varmasti ymmärretään :Heartred hmm, tuo pippelin ronklaus on joku vaihe varmaan, musta tuntuu meillä ainakin poika vaan innostuu jos jotain yrittää kovin ponnekkaasti kieltää :D esimerkiksi poika nykyään huutaa kurkku suorana kun ollaan kaupassa... Ei kiva. Huutaa siis vaan siitä ilosta, että kuulee oman äänensä ihanasti kaikuvan ja näkee kuinka vanhemmilla menee naamat mutkalle. -_- paras tapa on ollut olla ihan niinku ei huomaisi ja ehkä yrittää kääntää huomiota toisaalle.

Huoh, pakko tänne avautua... Mulla on menkat 4 päivää myöhässä ja ovulaation aikoihin ei käytetty ehkäisyä. Raskaus on siis mahdollinen, mutta ainakaan kp 31 (eli silloin kun menkkojen olisi pitänyt alkaa), testi oli negatiivinen. Mitään varsinaisia oireita ei ole ollut, kaikki "oireet" voi olla ihan kuviteltuja tai normaalia kiertoon kuuluvaa. On tosi ristiriitainen olo; sen kerran jälkeen, kun ihan miehen aloitteesta ei käytetty ehkäisyä, hän muuttikin mielensä lapsiasiassa ja sanoi ettei ehkä nyt haluakaan toista. Itse taas toivoisin toista lasta kovasti. Tuntuu, etten uskalla testata, kun toisaalta toivon plussaa ja olisin erittäin pettynyt, jos en olisikaan raskaana, mutta toisaalta pelkään miehen reaktiota jos testi on positiivinen... :sad001 tilasin netistä testejä, todennäköisesti postilaatikkoon ovat jo tulleet...
 
Kyllä mä sitten Justiina menen jos alkaa vaivaamaan :)
Hmph. Ikävä tilanne :sad001 Jospa se mies kuitenkin vielä kallistuisi toisen lapsen puolelle jos plussaa testi näyttää. Toivotaan niin :)
 
Onko Justiina tilanne jo selvinnyt? Onpas ikävä tilanne, ettet tiedä miten mies mahdolliseen raskauteen suhtautuisi. Toisaalta onhan hän itse tietoisesti ollut ehkäisyttä, ettei täysin yllätyksenä voi tulla. Eiköhän asiat järjesty, oli tilanne kumpi vain. :)

Oma kirjoittelu on vähentynyt, kyllä tämä arki on vienyt hyvin mennessään. Tytön puhe on kehittynyt tässä kuukauden aikana. Harjoittelee uusia sanoa ja ajoittain sanoo kaksi sanaisia lauseita. Mutta suurimmaksi osaksi höpöttää tuota omaa taaperokieltään. Pottailu ei ole tuottanut yhtään tulosta. Edelleen kaiken tekee vaippaan. No on tässä aikaa harjoitella, mutta on turhauttavaa istuttaa toista potalla ja kun laitat vaipan, niin tekee sinne heti tarpeensa.
 
Kiitos Ronja kysymästä, tässähän tämä alkaa pikkuhiljaa sujua. Imetys on lähtenyt takkuillen käyntiin ja vienyt käytännössä kaiken valveillaoloajan. Kahden viikon iässä päästiin täysin rintamaidolle, mutta toiselle vauvoista joudun edelleen pumppaamaan valtaosan maidosta, toinen on sentään jo täysin rinnalla. Aikaa ei kyllä koneella ole olla, sen vuoksi vastaaminen kestää jos joku jotain kysyy :).

Tyttö on toipunut hyvin sairaudestaan ja lääkitys on purkuvaiheessa. Sen verran sairastamisesta oli hyötyä, että kun pissaa on joutunut jatkuvasti stixaamaan ja sen tarkkailu edelleen myös lääkityksen loputtua, niin tyttö osaa jo tehdä pyydettäessä pissan pottaan. Vauvoista tykkää kovasti, vaikka haukkana joutuu vahtimaan, etteivät otteet äidy liian rajuiksi: kovin kuitenkin pusuttelee ja halailee, sekä on hokee jatkuvasti veljen nimeä, ettei se varmasti kenellekään tule ristiäisissä yllätyksenä :D.

Justiinalle tsemppiä tilanteeseen, joko tiedät missä mennään?
 
Viikonloppuna tehty positiivista tulos muuttuukin tänä aamuna negatiiviseksi. Äsken huomasin myös pientä veristä vuotoa. Vaikuttaa siltä että raskaus menikin kesken. Viikkoja oli noin 5+2. Tunteet on yhtä mylläkkää... Ollaan pari päivää miehen kanssa panikoitu ja itketty tätä yllätysraskautta, pelätty, murehdittu ja suunniteltu tulevaa. Minä jo iloinnutkin hiljaisesti, mies oli aika järkyttynyt, mutta sanoi, että ei ole mikään ei-toivottu lapsi. Mutta niin, vaikuttaa siltä että raskaus meni kesken. :sad001
 
Soitin muuten neuvolaankin varalta, voinko tulla verikokeisiin tai pissanäytteen antamaan, kun näin ristiriitaisia olleet testit yms... Huono olokin niin kuin raskaana ollessa. Mutta ei, pitää vaan odottaa.
 
Tervehdys piiiiitkästä aikaa, ja heti alkuun sympatiahali Justiinalle. :Heartred Varhaisten keskenmenojen jälkeen muistaakseen raskautuu uudestaan helposti...

On jäänyt oma palstailu aika vähille, ja myönnän etten nytkään koko ketjua jaksanut kahlata läpi. Muutamat oli saaneet jo pikkusisaruksiakin näille 14 marraskuisille, onnea kaikille, ja myös teille odottajille.

Täällä elo mallillaan toimeliaan neitokaisen kanssa. Olen ollut hoitovapaalla, mutta nyt syksyn mittaan palaan töihin. Ajoitus tuntuu sopivalle, lapsi vaikuttaa hyvinkin valmiilta päivähoitoon, kivaa päästä kavereiden kanssa leikkimään. :)

Meillä ei toista ole vielä tulollaan, eikä varsinaisesti mitään edes päätetty asian suhteen. Mutta kuten Justiinalla, minustakin tuntuu että miehelle olisi loppujen lopuksi ihan ok jos yllätysvauva tulisi. Ehkäisyä ei myöskään käytössä. Olen kuitenkin imettänyt pitkään, yhä muutaman kerran vrk:ssa, ja kierto käynnistyi vasta nyt kesällä. Saas nähdä... Toisaalta ei mikään elämän vilkkain peittojen heilutus -kausi ole ollut nyt taaperoarjessa. :rolleyes:

Tyttö on tosiaan reipas pikku pakkaus. Nyt meillä lempeä unikoulu menossa öitä rauhoittamaan, vaikkei nyt vaikeimmasta päästä ole ollut. Nukkuu omassa sängyssään joka on kiinni meidän sängyssä, siitä könyää yleensä aamuyöstä viereen. Pottaharjoitellaan kovasti, mutta isompi hätä tulee yleensä lähes aina vaippaan. Pisut sen sijaan onnistuu pottaan useimmiten.
Neiti on innokas piirtämään ja tanssimaan, ja tykkää pihaleikeistä.

No nyt ei tule muuta äkkiseltään mieleen. Kiva oli lueskella muidenkin taaperoarjesta. :)
 
Kiitos sympatiasta Tinja :Heartred ja mukavaa kuulla sinustakin, muistan kyllä nimimerkkisi marraskuisista :) tsemppiä työnaloitukseen! Kiva kuulla että täällä on muitakin pitkään imettäviä. Mulla alkoi kierto imetyksestä huolimatta aikoinaan jo 6 viikkoa synnytyksestä :D jännä juttu että miten se vaihtelee niin paljon.

Surullinen olo ollut tänään... Eikä voi rauhassa oikein surrakaan, kun poika pitää kiireisenä. Ehkä hyvä niin. Vuotoa tullut runsaammin kuin eilen, mutta onneksi en ole ainakaan vielä ollut yhtään kipeä. Valitettavasti tämä oli aika lailla ainutkertainen mahdollisuus saada sisarus tässä elämäntilanteessa, en usko että mies suostuu enää yrittämään... :sad001 mutta ehkä vielä joskus.
 
Kurja kuulla keskenmenostasi Justiina. Vaikea sanoa mitään tsemppaavaa, kun itse ei ole sitä joutunut kokemaan. Toivottavasti suru pian lievenee. Onneksi sulla on siellä pieni taapero, jota saat halia ja pusutella.
 
Kiva kuulla Yxvaan kuulumisia :) Jaksamista ja pitkiä hermoja arkeen !
Myös Tinjan kuulumisia mukava lukea, käy useamminkin kirjoittelemassa :wink
Ja Justiinalle voimia, todella harmillista että meni kesken :sad001
Me ollaan lomailtu tämä viikko. Nyt poika isällään ja minä remppaan makkarista pojalle omaa huonetta :) Maalausta ja tapetointia. Löysin ihanan ja ison nallepuh tapetin kodin terrasta. Sen innoittamana teen sisustuksesta puolen hehtaarin metsän :D Myös uusi sänky on nyt saapunut ja siihen aloitetaan totuttelu huomenna. Kerron sitten kuinka monta palauttelua joutuu tekemään... :D Kuinkas muilla on nyt sujunut jotka jo aikaisemmin siirtyneet ? Muuten arki rullailee entisenlaisesti. Terveenä ollaan nyt oltu ja putketkin oli korvissa edelleen paikallaan kun kontrollissa käytiin :) Ja ainiin, sain sen työpaikan ! Vakkaripaikka vielä. Innolla jo odotan uutta työtä alkavaksi. Vielä saa vaan kuusi viikkoa odottaa :D
 
Onnea Ronja uudesta työpaikasta. Remppaaminen on hauskaa puuhaa, varsinkin se sisustaminen. Me just rempattiin olohuone ristiäisiä varten. Ja siis muutenkin, kun oli kissa repinyt tapetteja. Meillä on vaihtelevasti mennyt omaan sänkyyn nukahtaminen. Välillä tulee kausia, että saa useasti palauttaa ja sitten pysyy taas hienosti. Yöt kyllä nukkuu ja pysyy sängyssään. Nyt on 2kk ollut lasten sängyssä.
 
110 palautusta :D Sataan asti jaksoi vaan nauraen ja käkättäen. Sitten kai tajusi ettei ole mikään leikki ja mä en aijo luovuttaa. Yritti pissahädän, kakkahädän ja vaikka minkä varjolla pois. Lopulta pysyi sängyssään. Annoin sitten vettä kun oli jonkin aikaa ollut sängyssään ja kova janohan sille oli tullut riehuessa. Lopulta nukahti unipupu kainalossa.
Ja voi kuinka toinen oli innoissaan isosta nalle puh-tapetista! :) luetteli hienosti nasun, tiikerin ja ihaan kuvasta. Olihan tossa huoneen laitossa oma hommansa, mutta pienen pojan ilme kyllä hyvitti kaiken hien ja tuskailun :)
 
Ronja tää eka viikko on suoraan sanoen helvetistä palautuksien kanssa. Mutta ne määrät pienenee ilta illalta ja joinain iltoina ei tarvitse kertaakaan palauttaa. Meillä ei ole kahteen iltaan jouduttu kertaakaan palauttamaan. Ja viime viikolla taas palauteltiin parikymmentä kertaa illassa. Päikkärit meillä nukutaan edelleen parvekkeella omissa rattaissa.
 
Noh, nyt illalla "enään" 71 palautusta :D Kaveri vielä yritti silmät ristissä tulla pariin kertaan, mutta lopulta uni vei voiton :) Tänä iltana ei itkenyt myöskään yhtään. Mä oon tehnyt niin että parilla ekalla kerralla sanonut että "nyt on ilta, aika mennä nukkumaan. Hyvää yötä", sen jälkeen vaan ollut hiljaa ja kantanut sänkyyn. Supernanny tyyliin :D
 
Me ollaan kanssa tehty tuon supernannyn tyyliin, mutta tyttö on saanut itse kävellä. Jossain vaiheessa hän alkoi tulla kädet ojossa sängystä, kun halusi vaan sylitellä. Palautukset väheni, kun joutuu omin jaloin menemään takaisin.
 
Meillä menee makaroniksi jos yrittää että itse kävelisi :D Tänään keksi hauskan leikin ja käveli peitto pään päällä. Tietysti päin seiniä ja tavaroita... :D Lopulta ei kai jaksanut raahata peittoa niin laittoi unipupun silmien eteen. Hahah!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top