Taaperon nukuttaminen

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Miten te saatte taaperon nukkumaan? Mitä teen väärin meidän kakaran tai siis kullannupun kanssa? Kun poika sai vielä iltamaitoa nukahti samantien kun laski tissiltä sänkyyn. Kun iltamaito jäi pois nukuttamisessa meni korkeintaan 20 minuuttia. Jossain välissä se olikin sitten vähintään 20 minuuttia. Sitten puoli tuntia alkoi olla ihan normaalia. Ja nykyisin saa olla iloinen jos nukahtaa puolessa tunnissa. En jaksa istua joka ilta vähintään puolta tuntia sängyn vieressä iltasadun jälkeen. :sad015

Mitä tässä voi tehdä? Huoneesta poistumisesta seuraa huuto ja saattaa lähteä perään jos yrittää ennen kuin muksu on unessa. Iltarutiinit on olleet samat pitkään. Lapsi on väsynyt kun menee sänkyyn - vähän kauemmin kun valvottaisi olisi huutoväsynyt ja lisäksi kun nukutusaika ei sillä ratkaisevasti muutu, ei ehtisi nukkua sitten tarpeeksi kauaa kun aamulla pitää herätä hoitoon. Ei ole kyse siitäkään että saisi kalasteltua huomiota. Annan kerran vettä, kerran saa käydä potalla, kerran saa peiton päälle ja pois päältä, kerran annan pupun, jonka sitten heittää pois. Tänäänkään ei edes halunnut mitään näistä (veden halusi jo iltasadulla). Vietti vain 40 minuuttia touhuten sängyssä jatkuvasti jotain niin että ei missään nimessä saa unta. :arghh:
 
Näemmä ongelma ratkesi itsestään.

Yhtenä iltana sain tarpeekseni istuttuani sängyn vieressä neljä varttia. Ilmoitin pojalle että joko hän rauhoittuu nyt nukkumaan tai rupeaa nukkumaan yksin, äiti ei istu tässä koko yötä. Viuhtominen jatkui, joten poistuin huoneesta. Vähän huuteli perään, mutta aikaisemmista illoista poiketen ei saanut hepulia vaan rauhoittui vähän ajan päästä.. Seuraavana iltana sitten luin iltasadun, lauloin unilaulun, suukotin, toivotin hyvää yötä ja poistuin. Jälleen huuteli vähän aikaa, mutta rupesi sitten nukkumaan. :) Lieneekö sitten naksahtanut päässä jotain kun aiemmin ei ole tullut kysymykseenkään että huoneesta voisi poistua ennen kuin on unessa.
 
Ihana kuulla, että tunnelin päässä oli valoa! Tässä yritän samaa, tyttö ei halua nukkua. Ei päikkäreillä, illalla eikä yöllä herätessään. Hän haluaa minut istumaan huoneensa tuolille. Tänään sanoin, etten aio jäädä ja poistuin. Tyttö itkee kuin riivattu. Ja piiiitkään. Siis helposti puoli tuntia, jopa puolitoista tuntia. Eikä luovuta. Vaikka olisi miten väsynyt.

Tätä on nyt jatkunut kaksi viikkoa. Pää alkaa räjähtää. Ei ole mitään syytä, muutosta yms. joka selittäisi, miksi ei halua nukkua.

Miten tässä tulisi toimia?
 
Voisiko tuoliunikoulu olla ratkaisu? Esim mll:n sivuilta löytyy yksityiskohtaisemmat ohjeet, mutta lyhykäisesti vanhempi istuu huoneessa tuolilla, kunnes lapsi nukahtaa. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sen lähempänä aikuinen aluksi on. Lapsi laitetaan sänkyyn normaaleita iltarutiineita noudattaen ja aikuinen jää huoneeseen, mutta lapseen ei oteta kontaktia. Tarvittaessa lapsen hätääntyessä lohdutetaan kevyesti, mutta tarkoitus on, että lapsi nukahtaa itse. Kun tämä sujuu helposti, aletaan tuolia siirtämään yö kerrallaan lähemmäksi ovea ja lopulta ulos huoneesta. Etäisyys pidetään aina sellaisena, että lapsi pystyy nukahtamaan itse helposti ja kun tämä onnistuu, voidaan seuraavana iltana tuoli asettaa vähän kauemmas lapsesta ja lähemmäksi ovea.
 
Libra sanoi:
Ihana kuulla, että tunnelin päässä oli valoa! Tässä yritän samaa, tyttö ei halua nukkua. Ei päikkäreillä, illalla eikä yöllä herätessään. Hän haluaa minut istumaan huoneensa tuolille. Tänään sanoin, etten aio jäädä ja poistuin. Tyttö itkee kuin riivattu. Ja piiiitkään. Siis helposti puoli tuntia, jopa puolitoista tuntia. Eikä luovuta. Vaikka olisi miten väsynyt.

Tätä on nyt jatkunut kaksi viikkoa. Pää alkaa räjähtää. Ei ole mitään syytä, muutosta yms. joka selittäisi, miksi ei halua nukkua.

Miten tässä tulisi toimia?
Click to expand...


Ainakin niin jos lapsi itkee pitkään kuin riivattu niin suosittelen ottamaan tiukkaan haliin ja sylissä rauhoittua vaikka itse olemalla iha hiljaa jos lapsi ei kärsi kuunnella. Kunhan kokee turvan. Ja kun rauhoittuu niin voisi vaihtaa nukuttajaa. Meillä isi hoiti nukutuksen, mutta mulle riitti että mies viettää joskus jopa tunnin pojan vieressä ennenkuin nukahtaa, isi jos yritti poistua nii aina ruvettiin huutelee isiä takas. Otin ohjat, kävin viemässä sänkyyn peittelin, suukotin, hyvät yöt ja sanoin, että ei äiti jää tähän, äiti menee iltapalalle ja nukkumaa. That's it. Yritti parikin iltaa huutaa isiä, kävin sanomassa tai mies kävi, että isi ei tuu vaan syö iltapalaa ja menee nukkumaan. Nykyään siis jää itse vähäks aikaa laulelee sänkyyn ja nukahtaa n. 15minuutissa ja me vanhemmatki saadaan omaa aikaa illasta vähä enempi.
 
Mullakaan ei valitettavasti ole tähän ihme lääkettä. Kenties lapsen päässä vain tapahtuu välillä jotain mikä estää taikka mahdollistaa nukkumisen. Ne kun kehittyy hirveää vauhtia. Uskoisin että meillä on merkitystä sillä että kerrottiin jo iltahuollossa että äiti ei sitten jää tänne. Äiti lukee iltasadun ja laulaa unilaulun ja lähtee. Uskoisin että ainakin meidän pojan tapauksessa on parempi kertoa vähän etukäteen mitä tuleman pitää.

Tai voisiko nukuttajan vaihtaja auttaa? Nämä on vaikeita, tiedän sen kokemuksen syvällä rinta äänellä. Tsemppiä! Varmasti teilläkin helpottaa ennemmin tai myöhemmin.
 
Vaikeimmat tapaukset ovat saaneet melatoniinista apua. Lapsille sitä ei kai lähtökohtaisesti suositella, mutta jotkut yksilöt siitä hyötyvät merkittävästi..
 
Tässä sitä taas ollaan. Ei sentään istumassa iltaa pojan vieressä. Siihen en ala ellei ole pakko. Jonkin aikaa poika siis meni oikein sievästi nukkumaan. Useimpina öinä ilman vähäistäkään huutoa. Vaan nyt... Tämä alkoi kaksi yötä sitten. Poika meni kyllä nukkumaan ihan niin kuin aiemminkin, mutta heräsi yhden aikaan huutamaan. Rauhoittui jos meni katsomaan, mikä hätänä, mutta alkoi pian taas huutaa kun meni pois. Ei auttanut mikään eikä kertonut mikä on hätänä. Kahden tunnin jälkeen vaihdoin vaipan vaikka poika ei halunnutkaan ja sen jälkeen kertoi haluavansa viereen, jonne nukahti loppuyöksi. Eilen aloitti huudon sillä sekunnilla kun poistuin huoneesta. Välillä rauhoittui sillä että huoneessa kävi - hetkeksi. Välillä piti ihan rauhoitella. Lopulta keksin kokeilla jättää himmeähkön valon päälle, josko vaikka pelkäisi pimeää vaikka aiemmin syksyllä ei ole pelännyt. Ja kas poika rupesi nukkumaan. Tänäiltana sitten laitetiin yövalo palamaan, mutta ei. Huuto seurasi silti huoneesta poistumista. Vielä parin vessassa käynnin, rauhottelujen ja eilisen valon päälle laittamisen jälkeenkin. No nukahtihan hän lopulta.

Mutta onko kenelläkään ajatusta siitä mistä on kyse? Onko muiden lapsilla ollut samanlaista? Onko mitään tehtävissä? Onko mitään järkeä siinä että pelkäisi nyt pimeää kun vielä muutama yö sitten se ei ollut ongelma?
 
Teitä testataan. Muksu katsoo et jos mä teen näin, mitä toi tekee. Se on yksi vaihtoehto. Toinen voi olla että rauhoittuminen iltatoimien ja nukkumaanmenon välillä on liian pitkä tai lyhyt. Mun muksulla on tunnin rauhoittuminen iltatoimien jälkeen eli seiskalta iltapalaa, kasin maissa pesut sun muut ja sitten nukkumaan. Ja nyt kun ikää on kolme vuotta niin nukkumaanmeno on siirretty hiukan myöhemmäksi eli vasta lähemmäs ysiä.
Hiljennättekö koko kämpän ku lapsi menee maate? Ajattelin vaan kun semmoinen yhtäkkinen hiljaisuus voi vaivata joitain, mä en ainakaan saa unta jos on liian hiljaista.
 
Hmmm. Meillä mennään kyllä suoraan iltapalalta iltatoimiin. Niiden jälkeen sit halit ja pusut, lukisin iltasatua jos poika haluis (useimmiten ei nykysin halua, no ei väkisin) ja hyvän yön toivotukset. Kai se vika siinäkin voi piillä. Täysin hiljasta ei ole, kun itse täällä touhutaan kumminkin. Sitä en vaan käsitä, miten nyt on niin vaikeeta, kun mikään ei ole muuttunut. Paitsi tietenkin jos pojan päässä on jotain tapahtunut. Voi olla osittain testaamistakin. Tosin luulisi että lopettaisi testin vuoksi parkumisen jos odottaa yli kymmenen minuuttia. Ja viereenhän toi muksi taas haluis joka yö.

Tämän illan kriisi on sateenropina. Ihan kiva, kun ei sitä oikein voi estää ropisemasta. Paitsi että viimeksi kun kävin katsomassa, kysyin onko liian pimeetä ja pistin sit iltavalon päälle yövalon lisäksi, kun oli kuulemma. Nyt parkumisen sijaan höpötetään. Sitä odotellessa että oppii sanomaan että on liian pimeetä eikä vaan vänise sateenropinasta/viereen/vessaan/jotain muuta. Ehkä tässä voi olla varovaisen toiveikas ettei kovin suurta kriisiä vedetä jos vaan antaa jatkossa ton iltavalon olla yövalona. (Eilen ei kyllä ensin sekään rauhottanut.)
 
Viime yö nukuttiin taas hyvin. Nukahdettiin pian ilman ylimääräisiä konsertteja tai pölinöitä eikä edes heräilty liiemmin. ^^ Elättelen varovasti toivoa että oltaisi tästä kriisistä selvitty (kunhan pitää iltavalon päällä) ja viime yönä se oli tosiaan sade, joka valvotti.
 
Olin jo ehtinyt ajatella että potee isiäitipulaa eikä siksi halua nukkua arkena öisin, kun käy hoidossa. Mutta poika nukkuikin varsin mallikkaasti viime pe-la välisen yön, kun oli nukkunut hoitajan mukaan päiväunet huonosti. Ja viikonloppuna nukuttiin taas paremmin. Poika nukkuu (tai nukkui) hoidossa yleensä kahden tunnin päikkärit, mutta kotona tunnin, korkeintaan puolitoista. Ruvettiin pohtimaan että ehkä se kaksi tuntia on nykyisin liikaa päivällä eikä siksi halua mennä nukkumaan. Ehdotinkin hoitajalle, että herättää pojan jo vaikka ihan vaan puoli tuntia aiemmin - ja nyt taas nukutaan kiltisti yöt.
 
Kyllähän noita vaiheita tulee ja menee tossa iltanukahtamissysteemissä. Kuulostaa mun korvaan ihan normaalilta:grin, joskus menee paremmin joskus huonommin. Se miten paljon se omaan mieleen ottaa on lähinnä se probleema.
Meillä on aikalailla järjestäen 2v jälkeen jo lopeteltu säännöllisiä päiväunia, toki menee päivästä riippuen, jos ollut erityisen paljon ulkoilua, vierailua(tai on siellä hoidossa) tms niin päiväunet maittaa kyllä vielä 2,5vllekin. Niiden lyhentäminen kyllä varmasti auttaa iltanukahtamiseen. Tsemppiä!
 
Meillä 2,5vee menee nykyään itse sänkyyn!

Mutta meilläkin tosiaa jos nukkuu edes tunnin päikyt niin tuntuu, että se illalla nukkumaan meno ei ookaa niin helppoa ja protestoidaan. Halutaan syömään ja sit jos ollaan syömässä niin ei syödäkään.. Ajoissa jos nukkuu päikkärit eli n. 12 tienoilla niin se on ok ja vain max tunti unta. Mut välillä tahtoo ne päikyt maistua kolmen maissa ja sen tietää mikä se on illalla. Nyt on onneks sellainen vaihe, että ei niinkään nuku päikkärit läheskään joka päivä.
 
Takaisin
Top