Blackpanther, onnea. Vaihdetaanko miehiä? :D Vitsi, vitsi...
Meillä mies ei taas tunnu muutenkaan tajuavan, etten ihan koko aikaa jaksa painaa samalla tavalla kuin ennen raskautta. Esim. tänään oon ollu viikon ekan työpäivän jälkeen aivan kuitti jatkuvasta nälästä ja liian kevyestä ruuasta, ja kotiin pääsyn jälkeen haaveilin vaan paikasta sohvan nurkassa peiton alla.
Ja kun esitin miehelle toimintasuunnitelmani, että taidan tän illan lepäillä sisällä, hän vaatimalla vaati, että ei kun pihalle on mentävä koko porukalla (siis minä, mies ja koira), kun on niin hieno ilma ja että enkö voi levätä pihalla.
On se kumma, ettei yhtään sais tehdä miten itestä parhaalta tuntuu! Nyt sitten raahaudun nuokkumaan pihalle puutarhatuoliin, kun muu ei miehelle kelpaa.
Varmaan on joo mun raskaushormoneillakin tekemistä sen kanssa, että kyrsii määräily ja ymmärtämättömyys niin, että välillä tekis mieli oikein kunnolla rähähtää miehelle. Mikä ei ole yhtään mun tapaista. Yleensä teen liikaakin muiden mielen mukaan...
Sori, menipä ohi aiheesta, mutta oli jotenkin kova tarve avautua.