Hullut tempaukset

Meillä tänään oli väittelyn paikka. Saako 2 vuotias ajaa autolla. (siis peltoautolla saa ajaa mutta luulimme tehneemme selväsi ettei muilla) Isi oli kätevästi jättänyt automaattivaihteisen auton avaimet paikalleen ja lyhyt mies sitten löi oven kiinni, lukkoon ja auton käyntiin. Onneksi mulla oli omat avaimet taskussa. Arvatkaa puhuinko pitkään ja "kauniisti" asiasta ensi pitkän ja jälkeen lyhyen miehen kanssa. Lyhyt mies vaan väitti että - auto x saa ajaa...
Ou Jee...
Taitaa kaikilla autoilla ajo olla kohta kielletty...
 
Poika repii itseltaan sukat jalasta ja tunkee niita mun nokan alle, jotta varmasti haistan kaikki sukkamehut.
Lisaksi se on nyt oppinut saikayttamaan vanhempiaan. On muka jossain piilossa, esim. kaapin takana, ja sitten kun kavelee siita ohi niin ponnahtaa piilostaan esiin ja aloittaa kiljumisen.
Ei se viela ole onnistunut oikeasti saikayttamaan, silla poika on loppujen lopuksi aika surkea piiloutuja.
 
Poika laittoi kadulla suuhunsa jonkun ihmisen korvatulpan! Ensin pelastyin, etta silla on suussa joku laaketabletti, kun nakyi vain valkoista. Sitten kaivoin sen pakolla ulos sen suusta, jolloin todellinen kuvotus paljastui. Sellainen pehmea korvatulppa, joka oli viela kapeammasta paasta keltainen! :yuck: Ja poika tietty suuttui, kun ei saanut makustella sen aromeja uudestaan...
 
Blaah. Onneksi vuodenvaihde on ohi. Jäbä sai ihan omat lasten suojalasit rakettien takia. Aattona ne päässä nukuttiin päikkärit. Eilen aamulla herättiin lasit päässä. Illalla ei voinut nukkua ilman. Tänään sain muilutettua ne pois syyllä että viedään ne äitin työpaikalle, siellä niitä tarvitaan. Nyt illalla tuli huuto: Missä x:n lajit on! Taavii heti päähän, muuten x ei nuku. Joo. Ulosanti on nykyään hienoa, mutta eikös ole hiukan kömpelöä nukkua silmäsuojaimet päässä? Ei. Siis ei. Piste ja aamen.
 
Nii mitä seuraavaks. Peltorit päässä nukkumaan? Voipi kyljelläänolo hiukan olla epämiellyttävää?
 
Meilla tyyppi on oppinut nyt piirtamaan varikynilla seinille. Kauhea huuto, jos takavarikoi kynan. Nyt niita on pakko pitaa piilossa. Kaikki varityskirjat ja lehtiot on ihan tyhjan kanssa. Vain seinat kelpaa. Ja jos poika ei loyda omia kyniaan, niin jostain saa aina kaivettua jonkun kuulakarkikynan, joka lojuu jossain lipaston pohjilla. :shifty:
 
Meilläkin on pitänyt vähän keskustella siitä, että värikynillä piirretään paperille, ei pöytään, tuoliin tai varsinkaan seiniin. Ajattelin, että piirtäminen olisi kiva tapa saada poika istumaan hetkeksi paikoillaan ja puuhailemaan itsekseen, mutta yleensä tarvitsee kyllä aika tarkkaa vahtimista ja usein kaipaa myös seuraa (kivempaa tilata äidiltä eri piirustuksia kuin tehdä itse...).

Positiivisena puolena on, että poika tykkää siivota, niinpä olen antanut hänelle peppupyyhkeitä ja hän on itse pyyhkinyt niillä piirustussotkujaan pois :D
 
Tuosta piirtämisestä tai tarkemmin kynistä.. Wernströmin vesiväritehdas ainakin myy "puukyniä" paksuja ihan puukynän oloisia kyniä joita voi laveerata elikä ovat vesiliukoisia. Lähtevät hyvin irti kaikkialta vain kostealla rätillä. Tosi kätevät. Tosin pojan piirtäminen yleensä rajoittuu paperiin, alla olevaan lasipöytään ja jostain syystä plaston kaivuriin? Onkohan se väärän värinen?
 
Kiitos vinkistä! Meillä on myös tuon kuvauksen mukaiset, vesiliukoiset kynät, tarkistin paketista niiden olevan Stabilon. Ainut ongelma on, että täysin pyöreät kynät pyörivät helposti pöydältä lattialle...
 
Aa. Nämä muuten ovat kolmion muotoiset ja nyt kun katson... lyra groove triple merkkiset. Kuvittelisin että löytyy muualtakin. Ei pyöri ja sopivat hyvin pieneen pulleaan käteen, pito on hyvä kun on vielä pyöreitä koloja koko kynän pituudelta.
 
No niin. Nyt näin sen painajaisteni päivän.
Meillä korkeahko ja jyrkähkö mäki pihassa. Olen aina kiittänyt ettei sähkömönkijä jaksa kulkea mäkeä ylös.
No.
Tänään jäbä oli keksinyt katseittemme ulottumattomissa työntää mönkijänsä "vuoren" huipulle ja kaahotti sieltä nasta laudassa jyrkkää sivua alas. Onneksi oli aita mäen ja lammikon välissä.
Niin Odotan talvea ettei mönkijä kulje umpihangessa...
 
Heipä Hei! Vieläkö lapsenne on hengissä? Meidän juuri selvisi silmäleikkauksesta.. Elikä jos muksu saa käteensä kunnon kokoisen kiven, estäkää seuraamukset.. Jäbä joutu nukutukseen kun kiven siru upposi silmään. Hienosti meni leikkaus mutta... Iso kivi ja pieni mies eivät sovi yhteen...
 
Kauhea juttu :nailbiting: siis Puikulalla. Onneksi silmä tuli kuntoon!!

Meillä vähäinenkin naarmu aiheuttaa pojalle paljon mielipahaa ja huolta. Ja kaikki aina sattuu niiiin kamalasti o_O "En voi tehdä nyt mitään byäääää". Laastaria tarvitaan aina, mutta sitten jo laittettaessa sitä huudetaan, että "otat sen sitten varovasti huomenna pois!!!!" Huh huh, välillä aina hermoja kiristää se elämöinti pienistä jutuista (tai siis usein ). Saa nähdä miten rokotus neuvolassa onnistuu. Pitää varmaan keksiä kaikki maailman lahjukset... :rolleyes:

Elämöinnistä tuli mieleen eilinen kun otin pyykkejä koneesta kylppärissä ja poika syöksyy vessaan "kato äiti mitä mä teen" , lyö vessanpöntön kannen kiinni, kiipeää sen päälle tanssimaan ja lallattaa seikkailija Doran tunnusmusiikkia, huutaen loppuun "tyyhmää" (kuten siis Velmu-kettu tekee ) ja lopuksi huuhtele vessan ja nauraa räkättää päälle.

Tilanne oli yhtä aikaa hämmentävä ja huvittava enkä edes kyennyt torumaan pöntön kannella keikkumisesta. Arkeen tulee lapsen myötä tosiaan mielenkiintoisia ohjelmanumeroita :grin
 
Takaisin
Top