Varhainen keskenmeno

Vähän on sellanen olo et ei uskaltas ilota ennenkuin ultrassa näkyy syke ja 12 viikkoo täynnä..
 
Ja eihän sekään vielä mitään takaa :/
 
Mulla takana kohdunulkoinen, jonka takia jouduttiin poistamaan revennyt munajohdin ja seuraava raskaus, jota yritettiin 10kk, meni eilen kesken rv 4+6. Pitäisi varmaan olla onnellinen, että tietää pystyvänsä raskautuvan, mutta kieltämättä pelottaa vaan entistä enemmän eksyykö seuraavatkin tai osaavatko pysyä mukana.
 
Musta tuntuu, että omalla kohdalla ikävintä on ollut se, että km on tullut vasta rv8-12...mulla siis kolme keskenmenoa takana. Eli jokaisessa ehdin käydä neuvolassa ekan kerran ja tässä viimeisessä vuoto alkoi 3 päivää ennen ku olis pitänyt päästä nt-ultraan. Luulen, että olis ollut helpompaa, jos olisi mennyt ihan alussa kesken...siis ennen rv7:n neuvolakäyntiä.
Nyt yritys heti päälle, kun vuoto lakkaa (kp9 km:sta). Onneksi terkka lupas uudesta plussasta laittaa heti lähetteen ar-ultraan. Joutuu sit opettelemaan miten se ovis tikutetaan...ennen ollaan menty ihan mutu-tuntumalla vällyjen väliin.
 
Hei tein tänään negatiivisen raskaustestin jo...voiko pitää paikkansa? Eli nyt vois sit heiluttaa peittoja, jos vaan haluttaa...en jää oottamaan enää kuukautisia ku kerran pääsen ar-ultraan. Ei tässä ainakaan mitään häviä jos yrittää vai mitä?
 
Plääh...testi olikin muuttunut positiiviseksi roskiksessa. No ei kai siitä silti mitään häviä jos heiluttaa peittoja. Tosin vähän tuli vuotoa taas yhdynnän jälkeen...
 
Tänään todettiin, että toukka oli kuollut kohtuun viikolla 7. Nyt olisi ollut 10+0... Kuinka pitkään joutuu odottamaan vielä, että aloittavat keskeytyksen lääkinnällisesti? Itse näillä näkymin menen vasta ensi viikolla lääkäriin uudestaan jos vuoto ei itsekseen ala. Kaikesta kurjasta nyt kurjin on se, että joutuu odottamaan?!? En vaan ymmärtänyt asiaa kysyä tänään... Tunne on kaikenkaikkiaan kurja, surullinen ja tyhjä... Kai tämä tästä... :sad001
 
Oli vain ihan pientä tuhrua mitä tuli useita päiviä, mutta tunne että jotain oli pielessä sai mut soittamaan neuvolaan ja vaatimaan ultraan pääsyä. Nyt vaan odotellaan, että alkaisi tosiaan tulemaan jossain vaiheessa pois....
 
Pitkiä rutistuksia menetyksen kokeneille. Joudun valitettavasti liittymään myös joukkoon surevaan.
Huomenna on pelätty päivä, jota en todellakaan odota. Luopuminen pienestä on jotain hullua, joskin järki tässä jo huutaa, ettei sykkeettömällä toukalla ole enää syytä olla kohdun turvissa.

Ei vain voi käsittää, miten helposti se kaikki onni ja peloton raskauden olotila voikaan murentua näin kamalalla tavalla.

Voimia :Heartred Itselläni kuoli poika 2014 ja nyt kerrankin kun tulin raskaaksi/tai oli oireita raskaudesta ni hei.. eikös tullut kesken. Tai no.. Ainakin kun kävin vesijumpassa alkoi vuoto kun pääsin takaisin pukkariin.. No yritä siinä sit olla kun verta vaan tulee.. No pääsin kotiin ja pytylle tuntu plumps.. Oliko se sitten sikiö sitä en tiedä
 
Oli vain ihan pientä tuhrua mitä tuli useita päiviä, mutta tunne että jotain oli pielessä sai mut soittamaan neuvolaan ja vaatimaan ultraan pääsyä. Nyt vaan odotellaan, että alkaisi tosiaan tulemaan jossain vaiheessa pois....

Voimia :Heartred
Mulla lapset 3/08
8/10
8/11
Taivaspoika 1/14
ja viides saa tulla kun on tullakseen
 
Moikka!
Mulla piti olla la marraskuussa, mutta istukka on positiivisen raskaustestin jälkeen lakannut toimimasta, koska tein kolme negatiivista testiä tällä viikolla. Nyt olisi rv 6+4. Mitään vuotoja ei ole tullut, joten varhaisultraan menen torstaina, jolloin viikkoja olisi kasassa 7+3. Luulen, että lääkkeillä tyhjennetään, mikäli tyhjennettävää enää on, mutta aika lailla toivo on mennyt. Ensimmäinen olisi vielä tekeillä... Ehdin iloita, että tärppäsi ekassa kierrossa, mutta ei kai sitten... Mutta uudelleen pitää yrittää.
 
Kiitos yölento :Heartred, mutta vuoto onneksi alkoi tänään ja melkoisen runsaana, joten selviän ilmeisesti ilman tyhjennystä ja peruin ultran. Mies on innoissaan yrittämässä jo seuraavaa ja kun asiasta puhuttiin, niin hän on iloinen siitä, että meni alussa kesken, eikä myöhemmillä viikoilla. Itkut on itketty, mutta nyt on vain fyysisiä kipuja mm. Vatsassa, kyljissä ja selässä, ei onneksi jatkuvaa, mutta kipulääkkeitä pitää ottaa.
 
Hei, taidan joutua liittymään tähän porukkaan. Aamulla alkoi verenvuoto, 5+4 vasta, yksityisellä totesi ultrassa että näkyy vain jotain limakalvoa... odotan kuitenkin verikokeen tulosta, mutta erittäin epätodennäköistä on, että mitenkään tästä raskaus jatkuisi. Ärsyttää lääkärikin, ei puhunut suoraan, oli kiinnostunut lähinnä, että muistanhan mennä kassan kautta, vaikka olin ihan poissa tolaltani!!! Tuntuu ihan hirveältä.
 
Mammu83, kiitos. Tänään otettiin, soittaa tänään tai huomenna. Mutta en ees oikein tajunnut mitä tässä vielä selvitellään. Hirveää. Varmaan sitä, että miten tää asia nyt "hoidetaan", jos onkin vielä raskaushormonia veressä tms.
 
Mammu83, kiitos. Tänään otettiin, soittaa tänään tai huomenna. Mutta en ees oikein tajunnut mitä tässä vielä selvitellään. Hirveää. Varmaan sitä, että miten tää asia nyt "hoidetaan", jos onkin vielä raskaushormonia veressä tms.
Tosiaan vain 77 oli hcg. Tässä nyt vaan odotellaan että vuotaisi itsestään ulos, vuoto ainaki vaan jatkunut nyt nää 2 pv. Ohje oli että tee testi 2 vk päästä uudestaan. Kai se on sit hyvä asia jos se on silloin negatiivinen, pääsis yrittää uudestaan... Surku.
 
Kirjoitin jo saman tarinan toiseen ryhmään, mutta laitanpa nyt tännekin. Täällä näkyy olevan ikävä kyllä tuttuja nimimerkkejä "marraskuisista". :crybaby2
Minulla huomattiin varhaisultrassa (yksityisellä lääkäriasemalla) että sikiö lopettanut kasvamisen reilua viikkoa aiemmin eikä sykettä löytynyt. Olis ollut rv9+1, mutta koko vastasi rv7+5. Mitään muutosta raskausoireissa ei ollut tapahtunut, pahoinvointi ja väsymys voimakasta plussasta lähtien. Tosin viikolla jolla tietämättä kannoin jo menehtynyttä lastamme, oli pahoinvointi erityisen kovaa ja oksentaminen sellaista joka olen kokenut vain noro-viruksen kourissa. Neuvolassa kuitenkin sanottiin, että mitä enemmän oksettaa, sitä paremmin hormonit toimii. En siis osannut huolestua ja toiveikkain mielin siis ultraan mentiin. Nyt pitkät viisi päivää odotettiin keskussairaalassa tapahtuvaa varmistusta (lääkäri tosin ei antanut mitään toivoa) ja lääkkeellistä tyhjennystä. Eilen sain esilääkkeen ja tänä aamuna laitoin varsinaiset Cytotec-lääkkeet emättimeen. Vuoto alkoi kaksi tuntia myöhemmin hyvin rajuna. Tässä sitä nyt yritetään saada tämä kauhea päivä lusittua. Vuoto on aivan järkyttävää eikä vuorotellen otetut Buranat ja Para-tabsit onnistu kipuja kokonaan viemään pois. Fyysisen kivun lisäksi toki henkinen tuska luopumisesta on kova. Lisäksi olen aika pettynyt hoitohenkilökunnan toimintaan. Olisi ollut helpottavaa tietää etukäteen tarkemmin mitä tuleman pitää. Niin kaksi lääkäriä kuin kätilö joiden kanssa asiasta puhuin, kuvailivat lääkkeellistä tyhjennystä tavallista suuremmiksi kuukautisiksi. Puhuttiin vain runsaasta verenvuodosta, mutta kukaan ei sanonut että tämänkin pituisessa raskaudessa sikiö tulee ulos kokonaisena, samoin istukka (tai ainakin n.5senttiä halkaisijaltaan oleva osa siitä) Myös lapsivesien tulo yllätti (epäonneksi sohvalla istuessa, suurin kaupasta löytyvä yösidekään ei siinä tulvassa pitänyt) Koko tämä prosessi on jo itsessään niin kauhea, ettei mitään extrayllätyksiä ja epätietoisuutta jaksaisi.
Tulipahan stoori, pakko vain johonkin purkautua. Päivä täällä sohvan nurkassa muovipussin päällä istuen, jatkuvissa kivuista ja tulvan kourissa, ei ole omiaan pitämään päätä kasassa.
 
Takaisin
Top