Vauvan nukuttaminen ja iltarutiinit

Juuri eilen itkin miehelle että mitä teen väärin kun poika vaan kiukkuaa. Vastasi että en mitään. Ja se on totta. Meillä on tempperamenttinen poika. Mutta silti ei periksi anneta asioissa :) viereen otan aamuyöstä nukkumaan silloin tällöin ja toisaalta.. Mitä siitä jos lapsi nukkuu vanhempiensa välissä vaikka koko yön? Ei se siellä enää teininä nuku :) meillä toimi perhepeti ihan loistavasti kun poika oli ihan pieni. Jo imetyksenkin kannalta. Vaikka olin aluksi sitä mieltä että omassa sängyssä nukkuu.
Tapauksia on erilaisia, toisilla on helpompia lapsia kun toisilla. Ystävälläni on poika, 3v jonka sai 43v ikäisenä ja poika koettelee vanhempia vaikka kaksi edellistä lasta olleet kuulema tosi helppoja :) ja tämä välillä tullut tälle äidille järkytyksenä vaikka kokemusta löytyy :D

Mun mielestä vanhemmuus on raskasta, koettelevaa mutta silti maailman ihaninta, antoisaa ja parasta :Heartred

Meille sanottiin yksvuotisneuvolassa päinvastaista, syliä ei voi olla koskaan liikaa, varsinkaan jos lapsi kiukkuaa ja elämä potkii päähäb :) samaa mieltä itsekin terveydenhoitoalan ammattilaisena. Terveydenhoitoalalla on erilaisia ihmisiä ja ei ole yhtä oikeaa tapaa missään. Oli se sitten oma sänky vs perhepeti, imetys vs korvike tms. Jokainen perhe joutuu sieltä suositusten ja neuvojen viidakosta onkimaan ne omat tapansa :)

"lapsen paikka on omassa sängyssä" särähti korvaani vaikka meillä omassa sängyssä suurimman osan yöstä nukkuukin. Ellei ole kokeillut niin ei kannata noin jyrkästi sanoa. Voi yllättyä :)
 
Muokattu viimeksi:
Samaa mieltä koben kanssa. Jos nyt aatellaan vanhemmuutta kaiken vastuun, huolen ja toisen eteen itsensä unohtamisen kanssa, niin vaikeaahan se joskus on väistämättäkin.

Entä kun lapsi uhmaa? Sehän on vaikeaa tekemättäkin mutta välttämätön ja tärkeä ikävaihe. Tämä ensimmäinen vuosi on vain murto-osa koko vanhemmuudesta, ja omien periaatteidensa seuraukset kaikessa, läsnäolossa tai olemattomuudessa näkee kyllä muksussaan myöhemmin..sikäli hyvä että meistä vanhemmista jokainen tekee niin mikä itsestä tuntuu oikealta!

Itse haluan olla läsnä kaikessa missä pystyn ja kaikinpuolin läheinen tuki ja turva lapselleni, mutta en missään nimessä halua poistaa elämän normaaleja pettymyksiä, kuten nykyään on puhuttu ns. Curling vanhemmuudesta.

Minusta se pettymys ei kuitenkaan tarvitse tulla vanhemman läsnäolossa tai tuessa, eikä lapsen millään muotoa tarvitse oppia itsenäisyyttä näissä asioissa vielä ellei lapsi itse sitä hae.
 
Pettymykset ovat tärkeitä. Sitten kuitenkin lohdutetaan. :)
Vanhemmuus ei todellakaan ole helppoa! Ruuhkavuodet todellakin! Tai hyvä, jos joku sen helpoksi kokee. Lapsissa ja heidän luonteissaan ja temperamenteissaan on eroja. Kaikkia lapsia ei kasvateta saman kaavan mukaan.
Itsestään ja jaksamisestaan on toki pidettävä huolta, mutta tässä hedonistisessa yhteiskunnassa siitä omasta hyvästä olosta on tullut se tärkein asia ylitse muiden. Tervettä itsekkyyttä on hyvä olla, mutta valitettavan paljon näkee perheitä, joissa vanhemmilla ei ole aikaa lapsille, kun ovat töistä ja harrastuksistaan ja muista menoistaan niin kiireisiä. Minulle lasten hyvinvointi on ykkösasia ja olen hyväksynyt, että varsinkin pikkulapsivaiheessa mennään pitkälti lasten ehdoilla.
 
Meillä pääsee aina syliin, kun haluaa. Oli itkun syy väsymys, kiukku, pettymys, mikä vaan. Syliä ja läsnäoloa haluan tarjota ja tarjoankin pojalleni aina. Hän saa itse päättää, milloin ei enää äidin syliä tarvitse. Nyyh jo valmiiksi, kun se päivä joskus teini-iässä koittaa... :sad001 :p
Oltiin tässä viikolla Tukholman-risteilyllä. Kaksi yötä siis laivalla. Meillä oli perhehytti, johon olin varannut pojalle matkasängyn, vaikka olin kyllä varautunut, että nukkuu mun vieressäni sielläkin. Ekana iltana mies nukutti sinne matkasänkyyn ja poika yllätyksekseni nukkuikin koko yön siellä! Pari kertaa oli noussut yöllä istumaan ja kitisemään, mutta mies oli saanut nukahtamaan takaisin heti. Mies siis nukkui matkasängyn vieressä ja minä vuodesohvalla, johon olisin pojan ottanut, jos olisi ollut tarve. Mutta laivayöt menivätkin pojalla hyvin omassa pedissä nukkuen. Eilen tultiin kotiin ja päätettiin kokeilla laittaa tuohon pojan sivuvaunusänkyyn laita, jos rupeaisi nukkumaan siellä. Nyt on siis noin kuukauden verran kömpinyt aina jossain vaiheessa mun viereen. Nukkui nyt ihan hyvin alkuyön, sitten heräsi ja rupesi roikkumaan tässä meidän välisessä laidassa. Kokeilin laittaa takaisin makuulle ja tuttia suuhun (kuten mies oli laivalla onnistunut). Ei auttanut yhtään, huuto vaan yltyi. Otettiin laita pois ja poika suunnilleen syöksyi sängystään mun viereen ja molemmin käsin kaulasta kiinni ja siihen nukahti. Voi rakas! :Heartred Päätettiin ja pääteltiin, ettei vielä ole aika siirtää poikaa kokonaan omaan sänkyynsä. Nukuimme molemmta loppuyön oikein hyvin sylikkäin. :happy:
 
Tärkeä keskusteluaihe ja hyvä, kunnon keskustelu tosiaan saatiin aikaiseksi. Kukaan ei varsinaisesti provosoitunut, vaan asiallisia kommentteja, oli sitten väärinymmärrystä tai ei. :)
 
Mutta eikös se lapsen tekeminen tyytyväiseksi juuri ole se vanhempien tehtävä? Imetys juuri se ainut missä oli ongelmia. Mutta onneksi on tuttipullot ja korvikkeet
 
En ehkä Marip aivan ymmärrä, mitä kommentillasi tarkoitat? Tyytyväinen lapsi on tyytyväinen lapsi, vaikka hän kaipaisi syliä enemmän kuin toinen ikätoverinsa. Tyytyväisellä lapsellakin voi olla "ongelmia", kuten esim. "unihäiriöt", jotka tuskin johtuvat perhepedissä nukkumisesta tms. Lapsilla on temperamentti- ja luonne-eroja. Samassa perheessä toinen voi olla ns. helppo ja seuraava sitten kaikessa ns. vaativa, vaikka kaikki tarpeet tulisikin tyydytetyksi ja olisi perustyytyväinen. Vanhemmatkin tapoineen erilaisia ja esim. juuri tämä perhepedissä nukkuminen on toisille luontevaa ja toimiva juttu, toisille erinäisistä syistä taas ei ja molemmat ratkaisut hyväksyttäviä ja perheen oma asia.
Kaikki lapset hakevat vanhemmiltaan huomiota ja ottavat kontaktia (eivät välttämättä kaikki istu sylissä koko aikaa, mutta osa vain tarvii enemmän syliä kuin toinen) ja heidän tarpeisiinsa tulee vastata heidän vaatimallaan/hakemallaan tavalla.
Jos vuorovaikutussuhteessa ongelmia (esim. hylkäämisen kokemus, jatkuvat negatiiviset kokemukset,
vanhempien välinpitämättömyys tai tarpeisiin vastaamattomuus, kontaktin puuttuminen jne.), voi sillä olla kauaskantoiset seuraukset.
Tuttu kertoi kiinnittäneensä huomiota, kuinka pieni vauva istui oudon flegmaattisena kaukalossaan, ei edes (enää?) yrittänyt hakea katsekontaktia vanhempiinsa (joka vauvoille luontaista) ja vanhemmat keskittyivät vieressä puhelimiinsa. Tästä nyt ei kannata mitään johtopäätöksiä tehdä (lapsihan saattoi olla vain väsynyt, nukahtamaisillaaan, eikä voi mitenkään tietää, kuinka paljon aikaansa vanhemmat puhelimillaan viettävät ja onko tilanne siis aina vain toistuva ja niormaali), mutta saattaisi kertoa ongelmista vuorovaikutussuhteessa.
Lapsi kyllä oppii myös selviämään ja rakentamaan omia mallejaan tilanteessa, jossa hänen tarpeisiinsa ei vastata ts. perusturva ei ole syntynyt, esim. sulkeutumalla (on ahdistuneisuutta, myöhemmin itsetunto-ongelmia ja käytöshäiriötä) ja näennäisesti ehkä vaikuttaa siltikin helpolta, kiltiltä ja tyytyväiseltä.
Tätä varhaisen kehityksen problematiikkaa tai perusturvan syntymättömyytä en aio tässä sen enempää enää avata. Tässä kuitenkin pari linkkiä aiheeseen: http://www.mll.fi/vanhempainnetti/t...ja_kasvatus/lapsen_ja_vanhemman_varhainen_vu/ ja http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kot00302
 
Muokattu viimeksi:
:dead::dead: En nyt tiedä pitäisikö siirtää kohtapuolin tyttö nukkumaan omaan huoneeseen kun ährää, ähisee, puhisee unissaan ja kolistaa pinnasängyn laitaa, potkii patjaa yms joka yö eikä saada miehen kanssa nukuttua.. Kuitenkaan tyttöä ei parane mennä koittamaan nukuttaa uudelleen kun herää vain siihen ja rauhoittuu kyllä monta kertaa yössä itse takaisin nukkumaan, eikä tarvitsisi itse kyllä nousta sängystä, mutta menen yleensä joka yö ottamaan peiton pois ettei sotkeennu siihen kun sen illalla olen päälle laittanut ja tyttö potkii pois päältänsä.. Viime yönäkin tuntui, että kohta otetaan pinnasängyn päädyistä kiinni ja kannetaan tyttö omaan huoneeseen sänkyineen pihisemään ja puhisemaan. :arghh:
Mutta sitten taas tietää, että jos nukkuisi omassa huoneessaan niin silti ei osaa itse nukkua kun tietää että toinen siellä pyörii sängyssään ja miettii sitten mitä siellä tapahtuu kun ei itse kuule.. :confused:Olisi helpompi siirtää omaan huoneeseen kun voisi pitää molempien huoneiden ovet auki vaikka ovatkin eripuolilla asuntoa, itsellä tuntuisi jotenkin enemmän, että on kuitenkin samassa tilassa :grin Mutta noiden kissojen takia täytyy pitää molempien huoneiden ovet tiukasti kiinni.. :shifty:
Ajatuksena oli, että omaan huoneeseen siirto tapahtuisi kun ilmat lämpenevät ja sitä myötä yötkin, eikä ainakaan tarvitsisi käyttää peittoa ja miettiä siihen sotkeentumista mutta eipä tyttö sitä päällensä kyllä nytkään halua.. En sitten tiedä häiritseekö meidän nukkuminen samassa huoneessa tytön unta kun tuo ähinä alkaa aina samantien kun itse on juuri päässyt sänkyyn ja on juuri nukahtamassa.
Hankalaa kun ei tiedä mikä se paras ratkaisu sitten olisi.. Olisiko kaikkien uni parempaa jos tyttö nukkuisi omassa huoneessaan vai nukuttaisiinko vain miehen kanssa paremmin ja tyttö pyörisi yksin sängyssään.. :sad001
 
Suosittelen mariel siirtämään, uni paranee selvästi :) aluksi musta tuntui että valvoin ja mietin onko pojalla kaikki hyvin vaikka toinen huone suht vieressä. Nyt jo sujuu, tosin aamuyöstä kun poika herää haen edelleen meidän väliin jatkamaan unia.

Huh. Johtuukohan imetyksen vähentymisestä että oon nykyään öisin/aamuisin jäätävän väsynyt?? Poika herää enää max 2 kertaa öisin. Ekan kerran klo 23-01 välillä ja toisen kerran klo 03-06 välillä. Viime yönä heräsi vain kerran klo 3 ja nyt kaduttaa miksen tassutellut uudestaan uneen omaan sänkyyn vaan hain pöpperössä pojan ja äkkiä sänkyyn. Nukahtaisi ihan varmasti uudelleen jos jaksaisin sen max 10min silitellä. Ja aamulla olin ihan tööt taas kerran vaikka yöt menee nyt näin hyvin. Luin jotain ikivanhoja viestejäni täältä meidän öistä ja herätty välillä rinnalle jopa 20min välein. Ja oon ollu virkkumutsi :D päivät oon kyllä pirteä mut aamuista tullu rankkoja vaikka aamuvirkuksi oon itseni luokitellut aina.
 
Kai se joskus täytyy alkaa luottamaan että tytölläkin kaikki hyvin vaikkei samassa huoneessa nukkuisikaan ja kuulisi tuhinaa, tai useimmiten nykyään sitä ähinää.. Alkuun oli monta kuukautta sitä kun pelkäsi hengityskatkoksia joita tuli useasti ja sitä myötä kohonnutta kätkytriskiä niin jotenkin vaikka se aika on onneksi ohitettu jo monta kuukautta sitten niin ei vain siitä ajatuksesta pääse, että pitää koko ajan olla valppaana ja kuunnella, että kaikki on hyvin.. Nykyään ei enää yleensä öisin jää kuuntelemaan jos on aivan hiljaista vaan nukahtaa itsekin takaisin, mutta joskus silloin tällöin tuo vanha tapa nostaa päätään ja on pakko kuulla se pienikin tuhahdus sängystä ennenkuin saa itse taas unen päästä kiinni.. Nyt se on vielä mahdollista kun tyttö nukkuu samassa huoneessa niin mietin vain, että vaikka olisi itkuhälytin suuremman itkun varalta niin tulisiko sitä sitten itse hiippailtua öisin täällä varmistelemassa, että kaikki on hyvin.. :confused: Toinen pelko oli silloin joskus, että tyttö tukehtuu kuolaan kun halkion takia sitä tuli paljon ja oltiin sairaalassakin sen vuoksi osastolla.. Huomaa, että miehellä on siitä edelleen jossain takaraivossa muistikuva sitkeästi kun hyppää sängyssä istumaan ja on lähtövalmiina tytön sängyn luokse kun tyttö yskii pahemmin yöllä.. Kai se on meille suurempi paha sitten oppia nukkumaan erillään tytöstä kuin tytöllä meistä :grin
 
Mulla on edelleen tapa että kun yöllä käyn vessassa tai muutoin havahdun niin laitan käden molempien masulle, tarkistan että hengittävät rauhallisesti..en osais yhtään nukkua jos olisivat toisessa huoneessa, ehkä sitten kun ovat tarpeeksi isoja tulemaan kertomaan tai kunnolla huutamaan jos on toisella tai itsellä hätä, jos esimerkiksi alkavat oksentaa rajusti, kuumekouristus (ei oo taipumusta mutta eihän sitä ikinä voi tietää) tmv. Meinaan siirtää ensin tytöt nukkumaan samaan huoneeseen ja siitä sitten kun itse haluavat niin siirretään omilleen.

En yhtään moiti siis että on vaikeeta omaan huoneeseen siirto, i know the feeling:rolleyes:
 
Onko kaikilla, jotka ovat siirtäneet lapsen jo omaan huoneeseen, yöt parantuneet? Meillä poika nukkuu meidän kanssa samassa huoneessa, mutta alkuyön aina omassa sängyssään ja jossain vaiheessa, kun herää, niin nostan meidän väliin loppuyöksi. Poika selkeästi häiriintyy, kun tullaan itse myöhemmin illalla nukkumaan. Viime yönä heräsi oikein kunnolla ja valvoi 1,5 tuntia. Heräilee muutenkin edelleen öisin useita kertoja ja tuttia täytyy käydä korjaamassa, kun ei muuten nukahda. Mietin, että häiriintyykö meidän kääntyilystä tms. Toki saattaa illalla heräillä ennen kuin me ehdimme edes nukkumaan, joten voi olla että jos siirrettäisiin omaan huoneeseen, niin pitäisi sitten sielä käydä tutti etsimässä jne. :meh:
 
Meillä meni ainakin kuukausi kun eron huomasi. Vanha heräilyrytmi säilyi tosi pitkään vaikka poika oli jo omassa huoneessa. Enkä usko että yksin tämä vaikutti. Oon aina ollu imetyksen puolestapuhuja mutta heti kun vähenti yötissittelyt niin yöt paranivat. Nyt saa enään kerran yössä maitoa.
 
Myö siirrettiin joskus syksyllä poika omaan huoneeseen. Sanoisin että yöt ehkä vähän parantu, tai en ainakaa enää sen jälkeen heränny ite jokaiseen ähinään ja samoin poikakin sai ehkä paremmin nukuttuu kun ei enää heränny siihen kun isänsä kääntää kylkee :grin Edelleen kyllä herää muutaman kerran yössä... Mie en enää kovin usein ota poikaa aamulla viereen nukkumaan kun ei osaa nykysin rauhottuu uneen meiän sängyssä, pakko lähtee konttaamaan ympäriinsä..
 
Ice, meillä ollu aina niin. :D Saa jonku ihmeen villiyskohtauksen, jos nostaa yölläki viereen, konttailee ja syöksyy peittoihin. :D Ja heti ku nostaa takas omaan sänkyyn nii pistää pään tyynyyn. No ei oo ikinä tottunu nukkuun välissä, ku en uskaltanu jättää vauvanakaan väliin, ku isosisko saattaa kömpiä omasta huoneestaan aamuyöstä keskelle. Aattelin siirtää pojan omaan huoneeseen sitten ku siirtyy pinnasängystä pois, kuten tehtiin esikoisen kohdallaki. :) Meillä ei heräillä öisin, ku kerran ja silloinki riittää, ku laskee takas makuulle. Muuten varmaan kokeilisin omaan huoneeseen siirtoa aiemminki.
 
Meillä on nyt flunssan aikana alkanut vaatia syliä tai viereen nukuttamista klo 05-07. Aiemmin ollut pari kertaa vastaavaa. Toivon että jää pois kun taas tervehtyy. Aika raskasta ottaa poika kainaloon varsinkin tän mahan kanssa, mutta muutenkin.
 
Eilen illalla taas heräsi, kun mentiin itse nukkumaan eikä huudosta tullut helpolla loppua, niin otin sitten heti illalla viereen ja siihen nukahti samantien, kun sai minun kaulanahan nipisteltäväkseen. Olenkin sanonut miehelle, että nyt on sitten sekin selvinnyt, miksi vanhoilla naisilla on monesti sellainen kaulaheltta. :rolleyes:
 
Takaisin
Top