Bi seksuaalisuus

[Nuuna]

Hei. Olen biseksuaali nainen, joka elää ihan tavallista ja hyvää arkea aviomiehen ja kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa.

Viimeaikoina olen (taas) alkanut kaivata enemmän naista lähelleni ja joskus ihan oikeasti saan tehdä töitä muistuttaakseni itseäni että pidän myös miehistä (ja siis omasta miehestäni). Eli ongelma on tavallaan haluttomuus, mutta ei täysi haluttomuus, sillä tiedän että sitä ei olisi naisen kanssa. (Tai ei olisi siis tällä hetkellä. Sama kuvio kyllä tulee esiin pitkän ajan kuluttua myös naisen kanssa.)

En tietenkään halua meidän ihanaa perhettä rikkoa tai lähteä omille teille tms ja siksi pyydänkin apua. Miten ihmeessä selviän tästä sopasta? Näitä jaksoja on ollut ennenkin ja mieheni tietää syyn (ihan avoimesti olen bi) mutta nyt on ennätyspitkä jakso tätä menossa (jo monta kuukautta). Yleensä tapahtunut siis pienemmissä jaksoissa aiemmin. En varmaan koskaan pääse tästä eroon, mutta tämä alkaa jo häiritä elämää... on surullista että seksi on puoleltani suorittamista ja en oikein saa siitä nyt mitään. Joskus on ollut jopa pakko sanoa miehelle että en pysty nyt (joskus hetken yrityksen jälkeen ja joskus jo heti alkuunsa olen torpannut). Tämä on toivotonta...

 

[jarkko]

Hei,

kiitos viestistäsi.

Tässä muutamia jatkokysymyksiä.

Kerroit, että haluttomuutesi tulee aalloittain. Liittyykö haluttomuutesi suhteessa oleviin tekijöihin? Miten teillä on viimeisien kuukausien aikana mennyt miehesi kanssa? Onko elämässäsi muuten tuoreita muutoksia tai stressitekijöitä?

Kerroit, että kaipaat naista lähellesi. Jos ajattelet seksiä naisen kanssa, mitä sellaista siinä on, mitä seksissä miehesi kanssa ei ole?

Kerroit myös, että kohtaat saman haluttomuuden ja kaipuun ulkopuolisiin suhteisiin myös naisen kanssa, kun suhde on edennyt pitkäksi. Kuinka pitkään yleensä kestää ennen kuin haluttomuus alkaa vaivata?

Painotit itse viestissäsi biseksuaalisuuttasi, mutta mitä olet mieltä, voisiko kyseessä olla haaste ylläpitää halua pitkässä parisuhteessa? Onko sinusta biseksuaalisuutesi tämän asian suhteen sittenkään merkityksellisin seikka?

Älä ole huolissasi siitä, että menettäisit ajoittaisen haluttomuutesi takia miehesi ja perheesi. Jos haluatte molemmat olla yhdessä, yleensä myös ongelmiin keksitään ratkaisuja.

Palataan asiaan.

 

[Maameli]

En tiedä onko tähän keskusteluun sopiva vastata, mutta aihe kiinnostaa hyvin paljon. Minäkin olen miehen kanssa parisuhteessa elävä nainen, jonka viehtymykset osuvat myös naisiin.

Nuuna, oletko kertonut miehellesi kaipauksestasi? Olisiko teidän suhteessanne mahdollista harkita esim. kolmannen osapuolen mukaan ottamista, tai että saisit myös ajoittain olla naisen kanssa (joko ihan kahdestaan tai mies mukana)?

Meillä on rehellisyys ja molemminpuolinen kunnioitus toiminut alusta alkaen ja voisi jopa sanoa, että yhteinen viehtymyksemme kauniisiin naisiin yhdistää meitä entisestään. Ymmärrän miltä tuntuu, kun kaipaa jotain mitä ei voi saada juuri siitä parisuhteesta vaikka se oma puoliso olisi kuinka täydellinen. Joskus kuitenkin suhdetta voi virkistää vaikka mutkattomalla "irtiotolla", kunhan asiasta molemmat suhteessa olevat ovat samaa mieltä ja kunnioitus toista kohtaan säilyy myös toisen tarpeissa.

Ja Jarkko, vastaus esittämääsi kysymykseen liittyen siihen, mitä sellaista siinä on mitä ei ole seksissä miehen kanssa; kun on henkilön kanssa joka on samaa sukupuolta, yhteys ja kosketukset, ovat jotain aivan erilaista mitä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa voi olla. En löydä edes sanoja kuvaamaan sitä. Samaa mieltä ovat olleet miespuoliset sekä naispuoliset kaverini, jotka ovat seksuaalisessa kanssakäymisessä toisten samaa sukupuolta olevien kanssa. Kun toisen ihmisen vartalon oikut ja halut tietää kuin peiliä katsoisi, yhteys on vain erilainen verrattuna muuhun. Ja tottakai monenlaista yhteyttä voi tuntea ja hyvä yhteys kuuluukiin hyvään seksiin oli sitten kyse miehistä tai naisista, mutta tarkoitan nyt jotain vähän erilaisempaa - henkistä yhteyttä.

 

[Nuuna]

Kysymys mikä seksissä on erilaista naisen kanssa vs miehen kanssa, antaa ymmärtää että et käsitä koko asiaa. Voisin kysyä ihan saman kysymyksen esim heteromieheltä. Yhtä hölmistynyt olisi varmasti hän (toki hänelle tilanne olisi selkeämpi kun toinen vaihtoehto ei ole vaihtoehto, mutta hän voi ainakin kertoa miksi vain toinen on vaihtoehto). Siis kaikki on. Eihän se ole OLLENKAAN sama asia onko siinä mies vai nainen.

En oikein osaa sanoa ymmärrätkö mitä biseksuaalisuus on, alan olla todella herkkä jos ajattelen ettei toinen ymmärrä. Olen kohdannut niin paljon bi fobiaa, että yliherkistyminen on varmaan jo tapahtunut.

Jos yritän kuvata omaa tilannetta (voi olla että tämä ei vastaa ollenkaan suurimman osan bi seksuaalien kokemusta!) niin ehkä ymmärrät mistä on kyse (minulla!).

Kuvittele että tykkäät suklaasta ja tykkäät perunalastuista. Jos valitset suklaan, se sulkee perunalastut pois vaihtoehtona. Jos valitset perunalastut, et enää saa syödä suklaata. (Tämä kuvaa tilannetta että olet 100% "uskollinen" suhteessa joko suklaalle tai perunalastuille).

No niin, suklaa ja perunalastut ovat TÄYSIN erilaisia herkkuja kaikinpuolin ja joskus tekee mieli makeaa suklaata ja joskus suolaisia perunalastuja. Voit elää ilman toista, et kuole siihen, mutta toisinaan tulee tilanne että se valinta (joko makea tai suolainen) ei vaan enää maistu ja tekee mieli sitä toista. Voi tulla olo, että valitsit väärin, ja mietit että valinta oli täysin väärä, etkä halua nähdäkään sitä aiemmin valitsemaasi herkkua (tämä on se haluttomuus). Varsinkin silloin alkaa miettiä että pakko viheltää peli poikki ja valita uudestaan.

Mutta. Tätä on eletty jo sen verran pitkään että tiedän kuvion olevan tulossa joka kerta ihan kummin vain valitsen tai kumpi on sillä kertaa vuorossa. Valinta alkaa tökkiä ja toinen houkuttaa taas.

En sanonut että koen kaipuuta ulkopuolisiin suhteisiin. Painotan että EN HALUA ulkopuolisia suhteita. Olen 100% uskollinen kun suhteessa olen. Ellen olisi, tätä ongelmaa ei olisi. Silloin hankkisin ulkopuolisen suhteen ja homma olisi hoidossa.

Sanoisin että biseksuaalisuus on erittäin merkittävä seikka minun elämässäni koska se on osa minua. On aina ollut ja tulee olemaan. Se ongelma on siinä, että en tiedä miten sen kanssa voi elää (pitkässä suhteessa ja uskollisena puolisolle) ja siihen olisin kaivannut neuvoa.

Alan pelätä että en pysty pitkiin suhteisiin (vaikka haluan!) vaan tulen aina ennen pitkää vaihtamaan kumppania. Minulle ei ole vaihtoehto hankkia sivusuhteita (joku saattaa pystyä siihen, minä en) vaan silloin olen vaan lähtenyt suhteesta. Tämä on ollut suhteellisen helppoa ennen lapsia, mutta nyt en voi enää pelkän oman seksuaalisen turhautumiseni takia lähteä noin vain.

En usko että haluttomuus liittyy suhteeseen sinänsä tai että jokin olisi vialla. Tämä on ihan oman pääni sisällä. Olisikin suhteessa jotakin korjattavaa, yrittäisin korjata sitä heti. Kyllä ne aallot alkaa aaltoilla siinä 3v. jälkeen yleensä. Siitä sitten tihentyen. Toki tämä vaikuttaa suhteeseen, mutta suhde itse ei ole se syyllinen.

Taistelu bi fobiaa vastaan on juuri oman uskollisuuden todistelua uudelleen ja uudelleen (itselleenkin!). Ymmärrän kyllä heitä ketkä pitemmissä suhteissa sivusuhteita hankkivat, se voi olla ehkä joillakin se ainoa keino pitkiin suhteisiin. En ole pettäjä, enkä aio siihen suostua. Pelottaa vain jos on sitten ainoana vaihtoehtona elää loppuelämän turhautuneena...vaikka se on sitten se valintani jos niin on.

Hei,

kiitos viestistäsi.

Tässä muutamia jatkokysymyksiä.

Kerroit, että haluttomuutesi tulee aalloittain. Liittyykö haluttomuutesi suhteessa oleviin tekijöihin? Miten teillä on viimeisien kuukausien aikana mennyt miehesi kanssa? Onko elämässäsi muuten tuoreita muutoksia tai stressitekijöitä?

Kerroit, että kaipaat naista lähellesi. Jos ajattelet seksiä naisen kanssa, mitä sellaista siinä on, mitä seksissä miehesi kanssa ei ole?

Kerroit myös, että kohtaat saman haluttomuuden ja kaipuun ulkopuolisiin suhteisiin myös naisen kanssa, kun suhde on edennyt pitkäksi. Kuinka pitkään yleensä kestää ennen kuin haluttomuus alkaa vaivata?

Painotit itse viestissäsi biseksuaalisuuttasi, mutta mitä olet mieltä, voisiko kyseessä olla haaste ylläpitää halua pitkässä parisuhteessa? Onko sinusta biseksuaalisuutesi tämän asian suhteen sittenkään merkityksellisin seikka?

Älä ole huolissasi siitä, että menettäisit ajoittaisen haluttomuutesi takia miehesi ja perheesi. Jos haluatte molemmat olla yhdessä, yleensä myös ongelmiin keksitään ratkaisuja.

Palataan asiaan.

 

[jarkko]

Hei Maameli.

Minun puolestani on ihan ok, jos keskusteluun osallistuu muutkin halukkaat. Jos tämä ei sovi ketjun aloittajalle, minulle voi laittaa vaikkapa yksityisviestin asiasta.

Nuuna, oletko kertonut miehellesi kaipauksestasi? Olisiko teidän suhteessanne mahdollista harkita esim. kolmannen osapuolen mukaan ottamista, tai että saisit myös ajoittain olla naisen kanssa (joko ihan kahdestaan tai mies mukana)?

Ryhmäseksi voi tosiaan olla hyvä piriste parisuhteessa, mutta se voi myöskin ahdistaa toisia ihmisiä. Mustasukkaisuus saattaa yllättää, vaikka olisikin ensin ajatellut, ettei aio tuntea mitään sellaista. Jos ei ole aikaisemmin kokeillut, suosittelen lähestymään ryhmäseksiä omia ja puolison tuntemuksia tunnustellen.

Ikävä tilanne voisi olla esimerkiksi seuraava: puolisoa alkaa ahdistaa aktin aikana, ja hän joutuu lopulta katselemaan ahdistuneena, kun puoliso harrastaa seksiä toisen kanssa. Tilanne todennäköisesti hiertäisi suhdetta myöhemmin ja jos tarkoituksena oli parisuhteen elävöittäminen, voidaankin ajautua täysin päinvastaiseen lopputulokseen. Jos siis ei ole ennen kokeillut ryhmäseksiä, tiedostakaa mahdolliset haasteet ja pitäkää toisistanne huolta myös ryhmäseksiaktin aikana!

Kannattaakin myös tunnustella puolisoa siitä, lähteekö toinen ryhmäseksiin ainoastaan toista miellyttääkseen vai onko toisella itsellä kiinnostusta asiaan. Olen samaa mieltä, että jos vain molemmat osapuolet ovat ajatuksesta innostuneita, tässä voisi olla ideaa.

Jarkko, vastaus esittämääsi kysymykseen liittyen siihen, mitä sellaista siinä on mitä ei ole seksissä miehen kanssa; kun on henkilön kanssa joka on samaa sukupuolta, yhteys ja kosketukset, ovat jotain aivan erilaista mitä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa voi olla. En löydä edes sanoja kuvaamaan sitä. Samaa mieltä ovat olleet miespuoliset sekä naispuoliset kaverini, jotka ovat seksuaalisessa kanssakäymisessä toisten samaa sukupuolta olevien kanssa. Kun toisen ihmisen vartalon oikut ja halut tietää kuin peiliä katsoisi, yhteys on vain erilainen verrattuna muuhun. Ja tottakai monenlaista yhteyttä voi tuntea ja hyvä yhteys kuuluukiin hyvään seksiin oli sitten kyse miehistä tai naisista, mutta tarkoitan nyt jotain vähän erilaisempaa - henkistä yhteyttä.

Toki. Mies ymmärtää paremmin, mikä miehestä tuntuu hyvältä -- ilman selittelyjä. Tosin: en lähtisi väittämään, että kaikki miehet ymmärtävät toisia miehiä paremmin kuin naiset tai päinvastoin. Ajattelen itse niin, että rakkaus kahden ihmisen välissä avaa ovia ymmärrykseen. Seksi onnistuu tietysti kätevästi, kun toinen mies ymmärtää edes yrittämättä ymmärtää, mikä tyypillisen miehen saa kiihottumaan ja laukeamaan. Rakkaus taas avaa halun ymmärtää toista niin seksuaalisuuden kuin myös persoonallisuuden (koko ihmisen) tasolla.

 

[jarkko]

Kysymys mikä seksissä on erilaista naisen kanssa vs miehen kanssa, antaa ymmärtää että et käsitä koko asiaa. Voisin kysyä ihan saman kysymyksen esim heteromieheltä. Yhtä hölmistynyt olisi varmasti hän (toki hänelle tilanne olisi selkeämpi kun toinen vaihtoehto ei ole vaihtoehto, mutta hän voi ainakin kertoa miksi vain toinen on vaihtoehto). Siis kaikki on. Eihän se ole OLLENKAAN sama asia onko siinä mies vai nainen.

Selvennän, mitä hain kysymykselläni.

Nainen varmasti ymmärtää keskivertoa paremmin, mistä toinen nainen nauttii. Yksi vaihtoehto siis olisi, että sinun ja miehen välinen seksi ei sisällä riittävästi sellaisia piirteitä, joita itse haluat seksissä olevan. Koetko siis, että sinun ja miehesi välillä olisi läheisyyttä, hellyyttä ja ymmärrystä? Tässä kohdin voisi olla hyödyllistä, jos kertoisit tarkemmin sinun ja puolison välisestä seksistä. Miten oikeastaan harrastatte seksiä?

Seksiin miehen tai naisen kanssa liittyy tietysti myös tekojen ja ymmärryksen mahdollisten erilaisuuksien lisäksi juuri tuo fyysinen erilaisuus. Nainen on pehmeämpi kuin mies, mies on tyypillisesti karvaisempi, jne... ja tämä tekee tietysti seksikokemuksesta erilaisen.

Mitä sinusta halusi vaihtuminen miehestä naiseen ja naisesta mieheen kertoo sinun luonteestasi?

Alan pelätä että en pysty pitkiin suhteisiin (vaikka haluan!) vaan tulen aina ennen pitkää vaihtamaan kumppania. Minulle ei ole vaihtoehto hankkia sivusuhteita (joku saattaa pystyä siihen, minä en) vaan silloin olen vaan lähtenyt suhteesta. Tämä on ollut suhteellisen helppoa ennen lapsia, mutta nyt en voi enää pelkän oman seksuaalisen turhautumiseni takia lähteä noin vain.

On totta, että jos ihminen on luonteeltaan vaihtelua tavoitteleva, pitkä parisuhde on haasteellisempi. Jos tosiaan on näin, että olet uusia asioita kaipaava, vaihtelua tavoitteleva ihminen, kannustan pohtimaan seksielämän maustamista. Tuleeko sinulle mieleen tapoja, joilla kaipaamaasi vaihtelevuutta voisi rakentaa parisuhteen sisälle? Vai oletteko kenties jo yrittäneet? Jos kyllä, kerrotko, millä tavoilla?

En usko että haluttomuus liittyy suhteeseen sinänsä tai että jokin olisi vialla. Tämä on ihan oman pääni sisällä. Olisikin suhteessa jotakin korjattavaa, yrittäisin korjata sitä heti. Kyllä ne aallot alkaa aaltoilla siinä 3v. jälkeen yleensä. Siitä sitten tihentyen. Toki tämä vaikuttaa suhteeseen, mutta suhde itse ei ole se syyllinen.

Parisuhteen sisällä voi hyvin esiintyä dynamiikkaongelmia, jotka ei vielä tunnu ongelmilta, mutta mitkä voivat heijastua seksielämään. Symbioosissa eläminen ja eriytymättömyys on yksi seksihaluja vievä tekijä. Lukkiutuneet roolit voivat myös vaikuttaa seksihaluihin. Äidin ja lapsen asettuminen nainen primaari-ihmissuhteeksi on myös tyypillinen haluja vievä tekijä. Onko näissä jotain sellaista, mikä kuulostaisi mahdolliselta teidän tapauksessanne?

Taistelu bi fobiaa vastaan on juuri oman uskollisuuden todistelua uudelleen ja uudelleen (itselleenkin!). Ymmärrän kyllä heitä ketkä pitemmissä suhteissa sivusuhteita hankkivat, se voi olla ehkä joillakin se ainoa keino pitkiin suhteisiin. En ole pettäjä, enkä aio siihen suostua. Pelottaa vain jos on sitten ainoana vaihtoehtona elää loppuelämän turhautuneena...vaikka se on sitten se valintani jos niin on.

Kysymysteni tarkoitus ei ole olla bifobisia ja voin vakuuttaa sinulle, etten oleta ihmisen biseksuaalisuudesta sen enempää kuin biseksuaalisuuden -- vain sen, mitä on sanottu. Yritän kysyä mahdollisimman monipuolisesti sinulta kaikenlaista, jotta voisimme löytää avaimia ongelmiisi. Ratkaisun kannalta on tärkeää pohtia rehellisesti sinun ja puolisosi persoonallisuutta kuin myös teidän välistä suhdetta.

 

[jarkko]

Kerään tähän vielä ajatuksia tiiviimpään muotoon. Toivottavasti mikään kysymyksistäni ei ole ollut sinusta epämiellyttävä tai ikäviä sävyltään. Koska en näe välittömiä reaktioitasi, en voi tarkentaa tai korjata kysymyksiäni ja näin saattaa syntyä väärinkäsityksiä.

No niin, suklaa ja perunalastut ovat TÄYSIN erilaisia herkkuja kaikinpuolin ja joskus tekee mieli makeaa suklaata ja joskus suolaisia perunalastuja. Voit elää ilman toista, et kuole siihen, mutta toisinaan tulee tilanne että se valinta (joko makea tai suolainen) ei vaan enää maistu ja tekee mieli sitä toista. Voi tulla olo, että valitsit väärin, ja mietit että valinta oli täysin väärä, etkä halua nähdäkään sitä aiemmin valitsemaasi herkkua (tämä on se haluttomuus). Varsinkin silloin alkaa miettiä että pakko viheltää peli poikki ja valita uudestaan.

Minusta tämä kuulostaa siltä, että olet vaihtelua kaipaava ihminen. Oletko itse samaa mieltä? Vai sanoisitko mieluummin, että halun vaihtelevuus sukupuolen välillä kuuluu biseksuaalisuuteen itsessään? Valista minua tässä, jos ymmärrän sinusta asian oudosti. Painotan vielä, että minusta vaihtelun kaipaaminen on hieno piirre ihmisessä. Vaihtelua kaipaavat ihmiset ovat usein myös seikkailevia, jännittäviä ja mielenkiintoisia.

Sanoisin että biseksuaalisuus on erittäin merkittävä seikka minun elämässäni koska se on osa minua. On aina ollut ja tulee olemaan. Se ongelma on siinä, että en tiedä miten sen kanssa voi elää (pitkässä suhteessa ja uskollisena puolisolle) ja siihen olisin kaivannut neuvoa.

Koetko, että jos biseksuaalisuus ei toteudu käytännössä sinun elämässäsi, merkittävä seikka elämästäsi häviää pois? Ikään kuin laimenisit puolikkaaksi itseksesi?

Alan pelätä että en pysty pitkiin suhteisiin (vaikka haluan!) vaan tulen aina ennen pitkää vaihtamaan kumppania. Minulle ei ole vaihtoehto hankkia sivusuhteita (joku saattaa pystyä siihen, minä en) vaan silloin olen vaan lähtenyt suhteesta. Tämä on ollut suhteellisen helppoa ennen lapsia, mutta nyt en voi enää pelkän oman seksuaalisen turhautumiseni takia lähteä noin vain.

Uskon, että pystyt niin pitkään parisuhteeseen kuin haluat. Uskon myös, että voit päästä seksuaalisesta turhautumisestasi. Mitä sinusta olisi tapahtunut siinä tilanteessa, että sinun seksuaalista turhautumista ei olisi ja olisit miehesi kanssa, jos kaikki keinot (myös kaikki fantasian keinot) olisivat mahdollisia? Mitä hyvä haltiatar tekisi sinun elämäntilannetta kohentamaan?

 

[Mesiangervo]

Mielenkiinnolla luin tämän keskustelun ja ajattelin, että voisin osallistua muutamalla kommentilla ja mielipiteellä. Yritän muotoilla ihan lyhyesti...

Olen tullut siihen tulokseen, että naisen ja naisen välisen suhteen voi ymmärtää vain nainen. Ja parhaiten nainen, joka tuntee vetoa (myös) naisiin. Suhde naisten välillä tavoittaa (parhaimmillaan) niin monta ulottuvuutta, sellaisia syvyyksiä ja taajuuksia, joista miehillä ei ole käsitystä. Tämä koskee toisinaan myös ystävyyssuhteita naisten välillä, joten kyse ei ole vain seksuaalisista ulottuvuuksista. Miehen kanssa voi muodostaa kyllä todella syvän ja henkisen yhteyden, mutta se ei silti vastaa naisten välistä yhteyttä - ne ovat erilaisia. Nämä ulottuvuudet mistä kirjoitan, ovat ylipäätään olemassa vain naisten välillä - heidän tajunnassaan/tietoisuudessaan = keskinäisessä yhteydessään. En tiedä miten tätä voisi paremmin kuvata...

Bi seksuaalisuus koskee paljon muutakin kuin vain seksiä, tietynlaista kosketusta ja ulkoisia muotoja. Miehet ja naiset kun ovat monessa hyvin erilaisia.

Itseäni miehissä viehättää maskuliinisten piirteiden ja olemuksen lisäksi tietty helppous ja mutkattomuus. Miehen kainalossa tuntee olonsa turvalliseksi, sellaiseksi, että minusta huolehditaan. Mies on yleisolemukseltaan vakaa ja varma. Hyvässä suhteessa miehen kanssa arki sujuu, mies kantaa vastuunsa, osallistuu ja huolehtii. Hän on rehti ja luotettava. Keskinäinen viestintä toimii. Mies huomioi, on rakastava. Hän on oppinut tuntemaan naisensa ja yhteinen sävel (sen kuuman alkuhehkun jälkeen) on löytynyt. Homma toimii. Sängyssä mies ottaa huomioon ja tahtoo, että sängyn puolella ollaan tyytyväisiä. Hän osaa olla raju ja hellä, yllätyksellinenkin - kaikkea sopivassa suhteessa. Kaikinpuolin hieno paketti. Tottakai kaikissa miehissä on persoonallisia sävyjä, erilaisia puolia ja valinnanvaraa riittää. Heterosuhteeseen moni bi nainen helposti ajautuukin, mahdollisesti juuri hyvän/helpon tarjonnan ja ympäristön heteronormatiivisen asenteen vuoksi.

Naisissa minua viehättää heidän piirteidensä ja olemuksen lisäksi juuri se monitaajuuksinen yhteys. Tämä yhteys välittyy kaikille osa-alueille. Sen tuntee katseessa ja kosketuksessa, ne kulkeutuvat sielun tasoille ainutlaatuisella tavalla. Sen tuntee yhteisissä sanattomissa hetkissä - hyvin vahvana ja todellisena. Sen tuntee siinä arjen hektisyydessäkin lujana, intuitiivisena ja telepaattisena yhteytenä. On mahdollista tuntea ja tietää toisen ihmisen mielen liikkeet, sekä aistia vastavuoroisesti hänen olemustaan. (Niin positiivisessa, negatiivisessa ja neutraalissa...) Tämä on jotain niin paljon enemmän kuin yhteenkuuluvuutta, yhteen kasvamista, rakastumista ja rakastamista, sitoutumista. Naiset myös puhuvat aivan kaikesta. He ovat monesti luonnostaan avoimempia, herkempiä ja intuitiivisempia kuin miehet. Naiset ovat myös tietyllä tavalla monimutkaisempia. Siksi myös mielenkiintoisempia minun mielestäni. Tottakai naisenkin kanssa suhteessa kokee yllä kirjoittamiani asioita. Ja persoonia on monenlaisia.

Tämmöisiä ajatuksia heräsi tästä. Naiset tykätkää jos voitte samaistua.

Alkuperäiselle kirjoittajalle hurjasti voimia tilanteeseen! Toivottavasti asiat selkenevät ja saavutat rauhan. Tiedän, että monet bi-naiset käyvät samoja asioita ja ajatuksia läpi. Omalla kohdalla on nyt helpompaa, kun olen päättänyt olla yksin ja löytänyt onnellisuuden siitä.

 

[jarkko]

Kiitos viestistäsi! Kirjoituksesi sai minut pohtimaan asiaa lisää. Haluaisitko keskustella aiheesta?

Olen tullut siihen tulokseen, että naisen ja naisen välisen suhteen voi ymmärtää vain nainen. Ja parhaiten nainen, joka tuntee vetoa (myös) naisiin. Suhde naisten välillä tavoittaa (parhaimmillaan) niin monta ulottuvuutta, sellaisia syvyyksiä ja taajuuksia, joista miehillä ei ole käsitystä. Tämä koskee toisinaan myös ystävyyssuhteita naisten välillä, joten kyse ei ole vain seksuaalisista ulottuvuuksista. Miehen kanssa voi muodostaa kyllä todella syvän ja henkisen yhteyden, mutta se ei silti vastaa naisten välistä yhteyttä - ne ovat erilaisia. Nämä ulottuvuudet mistä kirjoitan, ovat ylipäätään olemassa vain naisten välillä - heidän tajunnassaan/tietoisuudessaan = keskinäisessä yhteydessään. En tiedä miten tätä voisi paremmin kuvata...

Minusta on syytä varoa liiallisia yleistyksiä siitä, millaisia miehet ja naiset ovat. En itse sanoisi, että pystyn luomaan kaikkien miesten kanssa keskinäistä yhteyttä. Sanoisin jopa, että toiset naiset ymmärtävät minua paremmin kuin useat miehet.

Mutta on ehdottomasti totta, että varsinkin seksuaalisuuden saralla miehistä ja naisista löytyy runsaasti eroja. Miehen on esimerkiksi haastavaa saada anaaliseksiä naiselta. Homo- tai biseksuaalisen miehen kanssa kosketus on tietysti erilaista -- tästä ei päästä yli eikä ympäri. Myös seksuaalisuuden ymmärtäminen on helpompaa, kun kokee asiat samanlaisten sukupuolielimien ja kutakuinkin vastaavien hormonaalisten kehysten kautta. Eikö heterosuhteissakin miehet helpommin avaudu miehille ja naiset naisille silloin kun kyseessä on seksuaalisuus? Yhteys on tietenkin helpommin luotavissa, kun viitekehys on sama.

Bi seksuaalisuus koskee paljon muutakin kuin vain seksiä, tietynlaista kosketusta ja ulkoisia muotoja. Miehet ja naiset kun ovat monessa hyvin erilaisia.

Tämä halun kahtinaisuus on minusta erittäin kiinnostavaa. Miehet ja naiset ovat tietysti hyvin erilaisia kuten itse tyylikkäästi kuvasitkin erilaisia haluja ja parisuhteen muotoja.

Voiko sinusta sanoa, että tällaista halun kahtinaisuutta esiintyy myös heteroilla ja homoilla? Koska miehet ja naiset eroavat toisistaan, on varsin luonnollista, että halu kohdistuu johonkin toisenlaiseen varsinkin pitkällä parisuhteessa. Sanoisitko, että tämä "ilmiö" eroaa biseksuaalisesta halun kahtinaisuudesta?

Ketjun aloittajalle halu oli ongelmallinen, sillä hän ei halua rikkoa perhettään halun kahtinaisuuden vuoksi. Minkälaisia keinoja sinulla olisi hänelle tarjota tässä tilanteessa? Halua ei voi käskeä ja sitä voi olla vaikea kontrolloida. Miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa?

 

[pookkana]

Olen myös bi ja nuo naiskaudet on kyllä jännittäviä! Seksi oman miekkosen kanssa kiinnostaa, kunhan siihen ei sisälly penistä ja miehelläni olisi tissit... ja muutenkiin naisen vartalo Se ei sinällään ole minulle kysymys myöskään seksin laadusta vaan ihan ulkonäköseikoista. Ihan vaan miehen vartalo ei juuri kiinnosta kun taas naisten vartalot joo. Tietenkin miehissä ja naisissa on paljon vaihtelua, mutta hyvin monet on kasvatettu tiettyyn rooliin sen lisäksi että sukupuolten välillä on eroja. Pakko ihmisiä on edes vähän luokitella, jotta voi kertoa ja kuvata ihmisiä toisille ihmisille.

Meillä on parisuhteessa vaan ''kuivakausi'' siinä kohtaa ja harrastamme sooloseksiä. Pitkässä parisuhteessa on paljon muuta kuin seksi, joten kuivinakausina takerrutaan niihin ja kun taas haluttaa, niin uhrataan enemmän aikaa sille. Viedään lasta hoitoon ja pyhitetään aikaa meidän rakkauselämälle. Meillä on myös välillä ollut muita suhteita ja elämme jossain määrin polyamorisessa suhteessa (myös miehellä on ollut muita suhteita).Olen kyllä valla kykeneväinen myös monosuhteeseen, mutta polysuhde antaa mahdollisuuden toteuttaa myös muita haluja. Monosuhde on aina semmoinen, että siinä pitää luopua muista suhteista. Jos oma kumppani on tumma, niin pitää vaaleista luopua. Oman kumppanin piirteet pitää tiedostaa ja hyväksyä. Kriisejä tulee, mutta niitä on yhdessä työstettävä, valittava elämä sen oman puolisen kanssa ja kasvettava yhdessä yhteen. Bi-seksuaalisuus tuo omia haasteita, mutta en pidä sitä sen suurempana kuin muutkaan haasteet parisuhteessa. Asiasta keskustelu on myös tärkeää. Puolison tulee ymmärtää ettei vika ole hänessä ja rakkaus ei ole kadonnut.

En muutenkaan elämässä usko, että ihmisiä olisi tehty semmoiseen tasaiseen haluamiseen tai ei-haluamiseen. Elän muissakin asioissa ''kausittain''. Jos jokin juttu on kivaa niin tehdään sitä ja sitten vaihdetaan tekemistä kun kausi menee ohi.

Aloittajalle, olen myös kohdannut paljon bifobiaa. Niin heteroilta kuin homoilta ja lesboilta. Koska en tavallaan kuulu mihinkään kastiin. Monet tuntuvat myös luulevan, että naisista kiinnostuminen on vaan jotain ''kokeiluja'' ja joudun jollain tapaa perustella, että perustin perheen juuri miehen kanssa. Ihan kun voisin päättää ja vaihtaa kumppanini sukupuolen ''oikeaksi''. Mitäs minä sille voin, että juuri tämä ihminen vaikutti oikealta? Noh, tsemppiä kausien kanssa! :)

 

[pookkana]

Ja Jarkko, ei sano tätä pahoittaakseni sinun mieltäsi, mutta et selvästikkään ymmärrä millaista bi:nä oleminen on ja miten toista sukupuolta haluaa kuin mitä se oma kumppani on. Omalla kohdallani suhteessa ei ole mitään viokaa eikä kumppanissa ole mitään vikaa eikä seksielämässä ole mitään vikaa. Kumppani ei vaan sytytä. Mieti itsesi suhteeseen sen sukupuolen kanssa josta et le kiinnostunut. Mieti että teillä on täydellinen elämä (tietty aina vähän kismaa jostain mutta sillein sopivasti) ja rakastat kumppania syvästi. Kumminkin ajatus seksistä hänen kanssaan ei houkuta. Kaupungilla huomaat tiirailevasi sitä toista sukupuolta ja vain tämä sukupuoli tuntuu sytyttävän. Sellaista se on. Kyse ei ole suhteesta vaan täysin omasta seksuaalisesta ajatusmaailmasta. Minulla on ollut tälläisiä kausia (semmoisia lyhyitä tyyliin viikon kestäviä) myös rakastumisen alkuhuumassa. Kyse ei ole sillä tavalla kumppaniin kyllästymisestä. Tietenkin voin puhua vain omasta puolestani, mutta nämä naiset täällä tuntuvat ajattelevan samoin.

 

[jarkko]

Ensinnä, kiitokset, että jaoit omia kokemuksiasi.

Pohdin ylipäätänsä seksuaalista haluamista ja sen vaihtelevuutta. Seksuaalinen haluhan on luonteeltaan sellaista, että jos siihen väliin tulee jotain, esimerkiksi ajatus siitä, että "täytyy haluta, ettei toinen pahoita mieltään", on hyvin todennäköistä, että oma seksuaalinen haluaminen vaikeutuu. Haluamista kun ei voi pakottaa, vaikka kuinka rakastaisi.

Jos haluaa elää yksiavioisesti miehen kanssa, jos on valinnut sen tien, kuten ketjun aloittaja käsittääkseni on, joutuuko samalla luopumaan jossain määrin biseksuaalisesta identiteetistä -- jos ei nyt puhuta siitä pään sisäisestä haluamisesta, vaan siitä miten esittää itsensä ulos päin? Voiko tällainen rooliutuminen tuntua jopa oman itsensä kieltämiseltä? Voisiko tällaiset kielteiset tunteet heijastua haluamiseen liittyviin vaikeuksiin?

Heittelen tässä vapaasti ajatuksia ilmaan. Ottakaa kantaa ja arvioikaa, onko näissä mitään järkeä.

 

[pookkana]

Joo, ymmärrän että suhteeseen tulee varmasti ongelmia, jos ei omia tuntemuksiaan jaa puolison kanssa ja jos puoliso ei ymmärrä. Mutta eikö niin ole kaikissa suhteissa? :) Toisen puolison haluttomuus yhteiseen seksii on aika yleinen ongelma ja siitä on tosiaan tärkeä puhua puolison kanssa. Että onko joku tietty seikka joka ei haluta, että voisiko seksiä harrastaa jossain muodossa.

Luulen että monoliitossa biseksuaalina, joutuu aina vähän luopumaan omasta identiteetistään ja mukautua siihen suhteeseen mikä on. Mutta itse näen vakavan suhteen aina tietynlaisena kompromissina. Aina kummatkin eivät voi saada haluamaansa. Jos uhraus on liian suuri, niin mielestäni suhteessa ei ole järkeä. Tarkoituksenahan on juuri löytää sellainen kumppani, jonka kanssa homma toimii kumpaakin tyydyttävällä tavalla. Biseksuaalina uhraus on ehkä tavallista suurempi ja sitä joutuu enemmän tekemään töitä suhteen toimivuuden eteen niinä kausina kun kumppanin sukupuoli ei nappaa. Välillä asia ärsyttää ja oman negatiivisten ajatusten kautta myös se ulosanti kumppanille olla synkkää. Itse ratkaisen asian juttelemalla omista tuntemuksista suoraan ja rehellisesti. Kumppanin tehtävä on ymmärtää ja tukea minua, kuten minäkin tuen häntä vaikeina hetkinä.

''Ongelmasta'' voi tehdä myös suhteen voimavaran. Meitä pariskuntana yhdistää kiinnostukseni naisiin. Se ''pakottaa'' meitä keskustelemaaan ja tunnen ymmärtäväni hieman paremmin miesten ''mailmaa''.