Miehellä ongelma

O

onnipulla

Silmät suurina ihmettelijä
Moi!

Halusin kertoa oman tarinani ja kysellä onko sielunsukulaisia tässä asiassa...

Eli olemme suht tuore aviopari, alle vuoden ikäisen pojan vanhemmat. Toinen laps
pitäisi syntyä ensivuoden alussa.
Muutimme juuri uudelle paikkakunnalle uuden elämän aloittamiseksi, sillä miehelläni
meni liian lujaa baarihommien sun muitten kanssa. No, se ei ollut ainoa syy mutta
ajateltiin että tilanne helpottuu silläkin saralla kun ei ole enää baarit niin lähellä kuin
ennen ja baarikaveritkin jäi muuton myötä kauemmas.

Aikaisemmin ongelma tosiaan oli miehen alkoholinkäyttö, tai oikeastaan sen vaikutuksen
alaisena käyttäytyminen. Otti aika usein mutta ei ihan joka päivä. Kuitenkin aina kun aloitti,
meni se kolmen-neljän päivän putkeksi kun krapularyyppy piti aina aamusta saada, ja
siitähän se taas lähti. Krapulassa kiukuttelua, ei selvitellä asioita koska HÄN ei nyt jaksa puhua
vaan haluaa juoda kaljan että olo helpottuu. Myös valehtelusta jäänyt useaan otteeseen kiinni, ei vastannut
ryyppyreissullansa puhelimeen eikä viesteihin... ja mistäs minä tiedän missä yönsä
viettänyt vaikka sanoisikin olleen kaverillaan.
Rahatilanne tiukka ja rahaa pitää saada kaljaan. Laskut jää maksamatta, vuokra rästissä..
mutta ei haittaa, kunhan saa kaljaa niin murheet unohtuu! No, minä maksan velat mitkä otetaan.
Tätä tämä siis oli siitä asti kun tulin ekan kerran raskaaksi, ja loppui tietysti nyt kun muutettiin
pari viikkoa sitten.
Tai no... niinhän minä luulin. Mieheni piti eilen mennä kaverilleen pelaamaan ja tulla illalla kotiin, mutta olikin lähtenyt kauas
paikkakunnalle josta just muutettiin. Ilmoittamatta! Ei vastannut koko päivänä puhelimeen, ei viesteihin.
Tänä aamuna soitti että on huono olo ja tulossa kotiin iltapäivästä. Istumassa kuulemma terassilla
junan lähtöön asti että krapula helpottais.

Noh... Täällähän minä olen hoitanut lasta, jouduin pyytämään eilen siskoani illalla myöhään tuleen
vahtimaan poikaa että sain koiran vietyä ulos. Eikä tässä vielä kaikki, mieheni siis edellisellä asuinpaikka-
kunnallamme on jättänyt kahdesti pojan illalla yksin kotiin kun vienyt koiran ulos ja käynyt kaljakaupassa.
Mun periaatteeni on ettei 7-kuista (tai silloin poika tais olla vielä jotain 3kk) lasta jätetä yksin kotiin vaikka
oliskin jo nukkumassa! Ei missään nimessä!! Ja aina hän saa koiranpentuilmeellään kaiken anteeksi
ja puhuttua ympäri ettei näistä puhuta neuvolassa ynnä muualla.

En tiedä enää mitä tehdä. Luulin että asiat helpottuvat kun muutimme. Mies ei käy töissä koska on jo laiskistunut
tarpeeksi edes hakeakseen töitä. Tyyppi on yli 30 eikä ole hankkinut ammattia edes. Minä käyn joka toinen viikonloppu vielä toistaiseksi töissä niin kauan kuin jaksan, kunnes toinen vauva syntyy.
Harmillista tässä on se, että rv 12 täyttyi juuri ja luin netistä että raskauden keskeytyksen voi tehdä ennen rv 12:sta. Olen tosissani alkanut sitä miettimään, mutta nyt ilmeisesti liian myöhässä liikenteessä.
Mietin että miten tulen pärjäämään kahden pienen lapsen sekä koiran kanssa, viidennessä kerroksessa,
pieni hissi johon mahtuu ainoastaan yhdet rattaat ja minä just ja just mukaan...
Jos tämä miehen meno siis jatkuu...

Eroakin miettinyt monesti ja nyt se taas tuli mieleen, että mitä mä tollasella pellellä teen joka ei osaa edes hankkia töitä, pelaa 6-8 tuntia päivässä sotapelejä tai vaihtoehtoisesti rellestää menemään baarissa eikä
ilmoita edes menoistaan / itsestään..

Huoh, isoja päätöksiä vissiin edessä... stressaa niin kamalasti! Kertokaas omia mielipiteitänne tai tarinoita jos on samanhenkisyyttä kuin tässä kirjoitelmassa!
 
Entinen suhteeni kuulostaa hyvin samankaltaiselta tarinaasi nähden.

Vuonna 2011 mieheni joutui pahoinpidellyksi baari-illan päätteeksi josta ei kuitenkaan seurannut mitään vakavia tai suuria vaivoja tulevaisuutta ajatellen. Oli kuitenkin pari kuukautta sairaslomalla koska oli saanut iskun päähänsä ja häntä tutkittiin.

Rupesin itse tekemään 2 työtä, että pärjäisimme (olimme 18-vuotiaita juuri muuttanut pois vanhempien luolta yhteen). Vuokra oli maksettava ja ruokaa saatava. Mieheni sairasloma meni tosiaan sotapelejä pelatessa ja pian kalja astui mukaan kuvioihin.

Muutettiin toiselle paikkakunnalle, missä miehen oli tarkoitus ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa opiskelemaan itselleen ammattia (tässä vaiheessa jo puoli vuotta kotona "maannut") No, muutettiin ja kulut nousi - onneksi sain hyväpalkkaisen työn että pystyin maksamaan vuokran ja mies sai opintotukia yms. No kaksi kuukautta jaksoi käydä, sitten ilmoitti ettei kiinnosta - no se loppui siihen. Ja ei kun takas kotiin makaamaan, pelaamaan ja kaljaa juomaan.

Aloitin itse juuri silloin opiskeluni, ja olin kauhuissani miten tulemme pärjäämään. No, pääsin aikuispuolelle opiskelemaan ja päivät olin töissä. Valmistuin hieman myöhemmin kuin muut, koska minun oli pakko tehdä töitä että pystyin elättämään meidät molemmat.

4 vuotta tätä katsoin, kotona kaljan otto muuttui baarireissuiksi ja viikon poissaoloiksi. Sitten sanoin, etten enää jaksa. Nyt yksin odotan lasta, mies varmaan istuu kaljapullo kädessä kotona.

Kauan jaksoin itsekin katsella ja toista 'hoivata', mutta kaikkea ei tarvitse kestää jos toinen ei ole valmis tsemppaamaan oman perheensä eteen. :)
 
Tee miehelle selväksi ettet aio kattoa tollasta menoa jatkossa. Väsytät vaan ittes jo ennen vauvan syntymää. Onhan sulla kuitenkin ystäviä/ sukulaisia lähellä joilta voit pyytää tarvittaessa apua? Jos ei niin puhu tilanteestasi jo seuraavalla neuvola käynnillä, vaikka miehes olis mitä mieltä tuosta neuvolassa puhumisesta. Tuon ikäistä lasta ei voi/ saa jättää yksin( varsinkaan kaljan/ ryyppäämisen takia). Kertoo siitä ettei miehesi osaa kantaa vastuuta lapsesta, joten älä jätä lasta miehellesi. Ja jo tuokin herättää huolta että kieltää kertomasta eteenpäin omista mokista ja lapsen yksin jättämisestä, yrittää vaan salata ja peitellä omia virheitään jotta vois jatkaa samalla lailla. Elä anna sen tapahtua, mieti jos lapsellesi olisi sattunut jotakin sinä aikana kun oli yksin kotona? Voisitko ikinä antaa sitä anteeksi itsellesi/ miehellesi? Puhu ja selvitä tilanne ennen toisen syntymää, joko miehes kanssa yhdessä tai jos ei ole suostuvainen siihen niin sitten neuvolan kautta, sieltä ne ainakin osaavat neuvoa, tukea ja opastaa:)

Tsemppiä ja jakamista vaikeaan tilanteeseen:Heartred
 
Voi onnipulla! Kuulostaa kyllä kamalalta tilanteelta. :sad001 Kannattaa heti alkaa etsiä apua tilanteeseen! Mies luultavasti tarvitsee ulkopuolista apua, joten hankkikaa sitä! Pientä lasta ei tosiaankaan saa jättää yksin, joten älä missään nimessä jätä lasta miehen kanssa, jos et voi olla varma, että häneen voi luottaa täysin. Sinäkin ansaitset paljon parempaa!

Toivottavasti uskallat ja jaksat hakea apua! Kovasti voimia! :Heartpink
 
Täysin samat ajatukset täällä kuin MiraMarialla ja Hulilla. Pohdi myös, saatko sinä parisuhteeltanne sitä mitä haluaisit? Vai oletko suhteessa vain koska olette olleet pitkään yhdessä ja ero tuntuu pelottavalta? Tuo miehellesi esiin, että muutos tilanteeseen on täysin välttämätöntä, ja että on ne kaksi tietä joista valita. Joko mies hakee apua ongelmaansa, ja alatte työstämään parisuhdetta aivan tosissanne, tai sitten yhdessä eläminen ei ole sen arvoista ja jatkatte eri suuntiin. Nyt vaan kissa pöydälle ja teet kantasi selväksi! Paljon voimia ja jaksamista ♡ muista että kaikesta selviää vaikka kuinka vaikealta tuntuisi juuri nyt.
 
Mä oon hyvin lähietäisyydeltä seurannu hyvin samanlaista tilannetta Sanon saman kuin tälle läheiselleni. Kukaan muu kuin sinä itse ei tiedä, milloin on aika lähteä ja onko edes? ja milloin sinulle riittää ja riittääkö? Oletko itse turvassa, on lapsesi turvassa miehesi kanssa? Oletko valmis kustantamaan teidän elämän? Oletko onnellinen? Pystytkö tuossa tilanteesa antamaan lapsellasi/lapsillesi turvatun ja hyvä lapsuuden. Se mitä minä olen vierestä seurannut, alkoholistia ei voi kukaan auttaa, paitsi he itse kun tajuavat tilanteen. Ketään ei voi pakotta raitistumaan ja niin karua kuin se on vaikka alkoholisti lupaisi mitä, hän ei voi lupauksiaan pitää jos toisena vaihtoehtona on alkoholi ja toisena sulle annettu lupaus. Nää mun läheiset, minä niin toivon mun koko sydämestäni että he eivät eroaisi, että he antaisivat pienelle tytölleen turvallisen kasvuympäristön ja antaisivat kauniin esimerkin terveestä parisuhteesta, mutta niin valitettavaa kuin se onkin, nainen on lähdössä pois lapsen kanssa koska ei kestä enää. Mutta hän teki päätöksen itse.

Lähteminen vaatii paljon mutta niin jääminenkin. Joten, päätöksiä on tehtävä.

Ja mitä tulee tuohon että miehesi on jättänyt 3kk vanhan vauvan yksin, taidat jo itsekin tietää mitä se meinaisi. Siellä tulee jo Suomen laki vastaan.

Toivottavasti saisit nyt rohkeuttaa päättää johonkin suuntaan. Mikäli lähdet, asiasi lastesi kanssa varmasti järjestyvät. Ja mikäli jäät, toivottavasti miehesi muuttuu. Hurjasti tsemppiä sulle vaikeisiin tilanteisiin!
 
Juu, on kokemusta. Ikävä kyllä. Melkein tuli mieleen että onko lapseni isä salaa aviossa toisen kanssa. Ei ihmetyttäisi enää sekään. Tosin tuo mun jättipotti käy töissä mutta katoamistemput, päihteet, valehtelu ja tavoittamattomuus on tuttua myös mulle.

Alkkishan tuo on. Eikä vaikuta siltä että on kauheasti aikomuksia muuttaa elämäntapojaan. Sanon sen mitä mulle on monesti sanottu, pistä se pihalle. Kuulostaa kauhean helpolta mutta usko pois, tiedän ettei ole. En itsekään ole vielä ihan siihen päässyt vaikka tiedostankin että se oli paras ratkaisu ihan kaikille osapuolille, etenkin minulle ja tulevalle lapselle.

Ja ihan hirmuisesti voimia tilanteeseen, on raskasta tuollaisen kanssa ihan normitilanteessakin puhumattakaan siitä että on lapsia tai niitä tulossa. Katoamistemput, luottamuksen puute ja jatkuva epävarmuus on hirveintä koskaan.En oikein tiedä vielä miten tämä foorumi toimii mutta jos haluat ja täällä voi niin voit laittaa viestiä jos haluat enemmän jutella, vertaistukea tms.
 
Voi kurjuus, mikä tilanne. Tuo lapsen yksin jättäminenhän on lapsen heitteille jättö. Eipä ihme että miehes on halunnut sen salata, kun siitä olis voinut lähteä neuvolasta lastensuojeluun ilmoitus. Jos kalja vie miestäni niin paljon, että hän on valmis jättämään lapsensa heitteille, niin tarvitsetko sellaista miestä. Jos hän pelaa päivät ja harrastaa monen päivän juomareissuja eikä tee mitään teidän perheen talouden eteen, niin hän aiheuttaa sinulle enemmän vain pään vaivaa. Pistämällä miehesi pihalle, sinulla on pian yksi "lapsi" vähemmän ja pystyt uuden vauvan synnyttyä huolehtimaan kahdesta lapsesta kuten tähänkin asti. Mut ihan tosissaan tuo on ihan kamalaa, kuinka itsekeskeinen voi ihminen olla ja minä pahoin pelkään, ettet ehkä pysty häntä mitenkään muuttamaan. Olen todella pahoillani puolestasi. Olen seurannut myös toista tällaista ihan vastaavaa tilannetta, joka jatkuu edelleen. Olen siis huomannut, että helppoa tällaisesta tilanteesta lähteminen ei varmasti ole. Kysyn silti, oletko koskaan pyytänyt miestäsi valitsemaan alkoholin ja perheen väliltä? Miten hän ylipäätään alkoholin ongelmana pitämiseen suhtautuu?
 
Tuo tilanteesi on kovin surullinen. Tehtäväsi ei ole huolehtia aikuisesta lapsesta, joka ei ymmärrä mitä hänen touhunsa aiheuttaa perheellenne. Meneekö alkoholi todella perheen edelle? Jos päätät jättää miehesi, muista, että tuut varmasti saamaan niin paljon parempaa rakkautta lapsiltasi kuin mieheltäsi koskaan.
 
Tiedätkö Onnipulla, luulen että tulet pärjäämään oikein hyvin jopa kahden lapsen kanssa. Paremmin ilman miestä kuin miehen kanssa.

Monella parisuhdeongelmat ovat lapsenkasvatukseen ja mielipide-eroihin liittyviä, mutta mitä tehdä jos toinen ei ota vastuuta taloudesta, lapsesta tai edes itsestään? Onko tuosta miehestä apua toisenkaan lapsen syntymän jälkeen jos ei nyt? Oletko varma, ettet tule huomaamaan kuinka kuljetat vauvaa kantoliinassa, esikoista rattaissa ja koiraa vielä remmissä siinä pienessä hississä, kun mies on lähtenyt vähän rentoutumaan?

Taloudellisestikin yksinhuoltajana pärjäät varmaan paremmin kuin työttömän tuurijuopon (anteeksi termi) kanssa jonka päivän aktiviteetit koostuvat koneella pelaamisesta tai kaljaostoksilla käynnistä. Ja onko se juuri se miehenmalli, jonka haluat myös lapsillesi opettaa? Ei varmaan.

En ole törmännyt yhteenkään ihmiseen, joka olisi katunut eroamista alkoholisoituneesta miehestä/naisesta. En väitä, etteikö sellaisia ole - osa tuntuu kokevan, että heidän tehtävänsä on pelastaa se onneton puoliso. Valitettavasti toista ei voi pelastaa, usein vain mahdollistaa toisen alamäen paremmissa olosuhteissa.

Olen itse jopa sitä mieltä, että ryhtiliike pitää tehdä yksin. En oikeasti ole ihan näin jyrkkä, mutta hyvin nopealla tahdilla pitää asioita tapahtua ettei lentäisi omista nurkistani pois.
Itse olen ollut parisuhteessa, jossa huomaamattani muutuin äitihahmoksi miehelle. Vielä sen jälkeen kun olimme sopineet erosta ja mies oli löytänyt toisen, tunsin taloudellista vastuuta, ja itse asiassa mies taisi jopa syyllistää minua kun lopulta muutin omaan asuntoon (olin maksanut osuuteni vuokrasta mutta asunut vanhemmillani). Kun päädyimme eroon, olin hirvittävän helpottunut. Vapaus miehestä, joka oli syönyt voimavarojani oli helpottavaa.
 
Mulla heräsi kysymys että mikä miehessä on hyvää? Mikä teidät pitää yhdessä?
Ei ole vastuullista eikä fiksua käytöstä mieheltä. Miten mies reagoi kun/jos puhutte asiasta?
Itse eronneena, pienet lapset, tiedän ettei ero ole helppo, mutta pitää tosiaan miettiä ihan sitä parisuhdetta, mitä se itselle antaa? Juurikin tuo alkoholin käyttö oli yksi syy minulle aikoinaan erota. Vika oli kuulema minun päässä, ei siinä et ukko joi joka viikonloppu lootan kaljaa ja pelireissut venyi... Vikat 2-3v sitkutin lasten takia, koska ukko uskotteli että mä en pärjäis rahallisesti enkä mitenkään ilman sitä ja tietty kiristi lapsilla. Noh, erittäim hyvin pärjään nyt lasten kanssa. Sain asunnon heti ja apua ja rahallista tukea (kaupunki, sossu).
Nyt mulla on miesystävä joka ei juo. Arvostan sitä aivan tolkuttoman paljon.

Toivottavasti sun mies tajuaisi lopettaa törttöilyn ja hakea apua tilanteeseen ja voisitte jatkaa yhdessä, jos ei, niin kyllä sinä pärjäät itseksesikin! Tsemppiä!
 
Voi sinnuu, jaksuja jaksuja. Mä nään just sun tyyppisiä tapauksia paljon. Hyvin paljon,

Anteeks että olen näin karkea, mutta jos mä olisin sun tilanteessa mä nostasin kytkintä. Sulla on tavallaan esikoislapsi, tuloillaan vauva ja vielä kiukuttelava 30vee "teini". Tollanen ei oo hyväks, se syö sun omia voimias ja jaksamistas tosi paljon. Sun ei kuulu miettiä voitko luottaa 30 ikäseen mieheen, lapsies isään, ja jättää lapsen sille hetkeks hoitoon. Sun ei kuulu pitää perhettä yksin yllä kun toinen juo, laiskottelee ja rellestää. Sun ei kuulu olla se joka odottaa miestä kotiin tietäen et se ei ehkä tule. Sun ei kuulu olla nk. yksin vastuussa kaikesta. Sun ei kuulu pelätä tai edes ajatella mahdollisuutta pettämisestä. Sun ei pidä jaksaa, sä voit koska vaan viheltää pelin poikki.

Sä oot tehny ison työn jo nyt. Hoitanu ja huolehtinu kaikesta parhaan kykysi mukaan. Mun mielestä sun olis aika saada vastakaikua sille kaikelle mitä oot jo tehnyt. Oot jopa lähteny tutulta paikkakunnalta valmiina rakentaan teidän perheelle uuden pohjan jossain muualla. Mutta kuullostaa siltä että sä joudut rakentaa sitä yksin.

Mitä jos viheltäisit pelin poikki joksikin aikaa? Onko sulla ketään kenen luokse voisit lapsen ja koiran kanssa mennä hetkeksi? Saisit apua lapsen hoitoon ja aikaa koota ajatuksias rauhassa, ilman stressiä. Mieskin vois ehkä havahtua kun huomaa jääneensä yksin, ilman perhettään. Sit juttelisitte ihan kahdestaan jossain jatkosta. Musta sun ei kuulu eikä pidä jaksaa tollasta. Toi mitä sulle tehdään on väärin. Musta sun jaksaminen on tärkeintä, niin ittes kun lastes kannalta.

Yksin oleminen lapsen, varsikin kahden, kanssa voi kuullostaa pelottavalta mutta siitä selviää. Mun äiti teki aikanaan sen päätöksen ja ei kadu sitä päätöstä. Etkä sä olis yksin, saisit ihan varmasti apua ja tukea neuvolasta, päivähoitopalveluista, Kelasta ja tietty läheisiltäs. Myös esim. tukiperhe- ja henkilöpalvelut olis sun käytettävissä aivan varmasti. Sun ei tarvi taputella neuvolassa ongelmia siloseks, suojella miestä. Ton ikäsen ukon pitäs osata ottaa teoistaan jo vastuuta.

Mitä asumiseen tulee niin onko asunto omistus- vai vuokra? Vuokra asunnonhan voit jättää vaikka miehelle ja muuttaa itse lasten kanssa johonkin toimivampaan ratkaisuun tai jos on omistus niin oletko harkinnut kaksosrattaita tai sitä että säilyttäisit rattaita esim. lukitussa varastotilassa ja kantaisin lapset hissiin? Kaikkia pikku niksi-pirkka ratkaisuja on kyllä.

Nyt kun lapsi on pieni niin sulle ei tule vielä huolestuneita kysymykisä siitä että missä isä on. Mutta niitä tulee aikanaan ja silloin sulla pitää olla vastaus päätit sitten jäädä tai lähteä. Kumpikin vaihtoehto avaa erilaisen vastauksen, kuten varmaan ymmärrät. Niin ja onhan sekin mahdollista että tapaat joskus jonkun uuden miehen joka arvostaa ja rakastaa sua ja antaa lapsille mallin miehestä ja isästä, ero ei ole automatic sitä että ollaan aina yksin. Mutta musta jos 30 mies ei ton enempää välitä susta, sun tunteistas, teidän tilanteesta ja lapsista niin vähintänkin opetuksen aika.

Mä olen ehkä suora tai saatat ehkä ajatella että mikä mä olen sanomaan mitään mutta mä haluan vain auttaa, antaa ideoita tai ees auttaa sua ymmärtään sen jos halutkin jäädä ja taistella teidän suhteen puolesta. Mä tiedän mitä sä mietit mielessäs just nyt, sen huolen määrän ja epävarmuuden. Kirjota paperille ylös kaikkien vaihtoehtojes hyvät ja huonot puolet, mieti asiaa myös lapsen edun kannalta ja omaa jaksamistas aatellen. Rakkaus on rankkaa. Muista myös että mikään tilanne tai heti ei ole lopullinen tai pysyvä, kaikki on tänään näin ja huomenna se sama kaikki voi olla jo ihan toisin. Älä luovuta, ole turhan kiltti tai usko loputtomasti toisen selityksiä. Joskus naisen tai miksei miehen tai kenen tahansa on aika ajatella mikä on oikeasti hyväksi itselle.Se on sitä tervettä itsekkyyttä.

Kaikkea hyvää, voimia, jaksamista, siunausta ja rohkeutta sulle.
 
Hei ja kiitos kaikille vastanneille ja tsempanneille!

Uusia yllätyksiä on taas tässä suhteessa kohdattu ensimmäisen kirjoitukseni jälkeen; valehtelua, salaamista ja muuta.
Mies käyttäytyy edelleen samoin ja todennäköisesti hänellä saattaa olla jopa joku toinen nainen. Toinen vaihtoehto että hän on alkanut käyttää huumeita tai enemmän pilveä kuin aikaisemmin. En ole niin tyhmä minä hän minua pitää, osaan kyllä aavistaa asioita ilman salapoliisileikkejäkin. Eli puhelimeensa en ole kajonnut vaikka mieli tekisi, enkä henkilökohtaisia tavaroita penkonut.

En jaksa nyt kertoa ihan kaikkea, mutta kyllä tässä nyt niin taitaa käydä, kunhan saan kerättyä voimia, että otan asian puheeksi, autan häntä etsimään asunnon jostain meidän läheltä (lasten takia) tai jos ei kelpaa niin menköön sitten mihin menee. Mutta minä en voi jatkaa suhteessa joka on täynnä valhetta ja epäluottamusta.
En vain tiedä miten asian ottaisin puheeksi. Tiedän että sota syttyy jos ja kun hän jää valheista kiinni, koska hän ei niitä tule myöntämään tai myöntämään sitä että on tehnyt väärin.

Joten neuvoja kaivattaisiin vielä;
Eli kuinka ottaa puheeksi mahdollinen ero tai erilleen muutto?? Tietysti yritän pysyä tyynenä ja saada asian puhumalla selväksi, mutta miten ehkäistä huutokonsertti kun asiat ei menekään niinkuin mies haluaisi?

Kiitos kun jaksoit lukea tämän! :)
 
En valitettavasti osaa neuvoa, mutta voimia tulevaan! Ainakin varmasti auttaa, kun itse pysyt mahdollisimman rauhallisena etkä lähde mukaan loanheittoon ja huutamiseen.
 
Mulle ei tuu mieleen muuta kuin että lapsi hoitoon jos mahdollista. Lisäks oon ymmärtänyt et joillakin neutraali maaperä auttaa eli keskustelun avaus muualla kun kotona. Lähtekää vaikka käymään lenkillä yhdessä ja otat siinä samalla puheeksi. Siinä voi vielä molemmat käydä oman pikkumietintälenkin lopuksi, jos tunteet lämpenee. Hyvä että olet saanut päätöksen tehtyä nyt. Tsemppiä asioiden selvittelyyn ja järjestelyyn!
 
Jep, lapsi hoitoon ja kävelylle yhdessä. Edellisess elämässäni jos kotona yritti keskustella, niin oli uhkailua, nurkkaan ahdistamiata jne jne jne. Ulkosalla ei kehdannut, yritti hampaiden välistä sähistä. Hienoa, että olet saanut päätöksen tehtyä. Hurjasti voimia tulevaan, pärjäät kyllä!
 
Luin tämän ja aloin miettiä, miten sinulla nyt menee. Joulu ja uusi vuosi voivat tällaisessa tilanteessa olla haastavia aikoja. Tsemppihalaus!
 
Anteeksi kun tälleen tulen keskusteluun vähän niinkuin sekaan, mutta olen nyt läheltä seurannut yhtä perhettä, jossa samankaltaisia ongelmia kuin sinulla onnipulla. Siis mies juo paljon ja koko hänen elämänsä pyörii vain juomisen ympärillä, muulla ei ole väliä, vaimon "puhuttelut" ei auta. Miten voi siis ihmistä (ja samalla koko perhettä) jolla alko-ongelma auttaa? Jos ongelmainen itse ei näe ongelmaa juomisessaan, joten ei myöskään koe tarvitsevansa apua?
Ja tosiaan myös edellistä kompaten, mitä kuuluu nyt onnipulla? :sad001
 
Heippa kaikille! Onkin tovi kun viimeksi kävin... :)
Eipä ole parempaan suuntaan lähtenyt..
Joulu ja uusivuosi meni suht hyvin, oli pakko tsempata itteensä kun oli pojan ensimmäinen joulu
Entistä enemmän epäluottamusta kun jatkuvasti tulee uusia asioita ilmi (mm. miehen velat). Raha-asiat vaivaa koska minä olen perheen elättäjä. Miehen työttömyystuesta menee ruokaan ehkäpä se 50-100e kuussa, en tiedä mihin loput rahat katoavat mutta sen tiedän etteivät ainakaan velkoihin.
Rankkaa on enkä vieläkään ole uskaltanut ottaa asioita esille...
Sen sijaan taakka harteillani kasvaa kun olen niin pelkuri tekemään asialle mitään...
Kun olen yrittänyt avata keskustelua niin vastaus on joka kerta: "tällasta tää köyhän perheen elämä on. Ei meille jäis yhtään sen enempää rahaa käteen vaikka kävisin töissä".
Niin... Siihen se keskustelu sit yleensä jääkin...
 
Takaisin
Top