Potutusketju

Meadow, liittyykö nämä nostamiset sun työhösi ja onko muutenkin raskas työ? Käy ehdottomasti työterveydessä keskustelemassa, niin siellä pystytään varmasti arvioimaan työtehtävien soveltuvuutta raskaana olevalle! Raskaana olevalle kun kaikki työ ei ole turvallista ja tämä täytyisi ottaa huomioon ihan työnantajan puolesta. Vika ei ole sinussa eikä tee sinusta huonoa ihmistä, jos työsi ei sovellu kokonaisuudessaan raskaana olevalle. Tällöin sinun tulisi tehdä vain niitä töitä, mitä pystyt tai jos mikään tällainen järjestely ei ole mahdollinen, jäädä jo varhennetulle äitiyslomalle.
 
Ihanaa, kun täällä saa tykittää omat potutuksensa!
Haluaisitkohan tietää, millä kaikenlaisista potutuksista pääsee helpolla eroon? Jos tunnet kokevasi stressiä, elämä painaa tai haluaisit helpotusta ahdistuksiin, olen tekemässä verkkokurssia, jossa noista ed mainituista voi todellakin päästä eroon. Jos haluat auttaa minua valmennuksen tekoprosessissa ja jättää kurssin suunnitteluun oman sormenjälkesi, käy vastaamassa tuolla kolmeen lyhyeen kysymykseen: https://tuovi1.typeform.com/to/LZE7Cc
Saat kiitokseksi vastauksesta ilmaisen lahjan, jolla pääset luomaan valoa päiviisi ja helpotusta tunteisiisi. Voimaa potutuksiin ja niiden veks heivaamiseen! T:Tuovi
 
Hei Meadow! Sun täytyy itse kuunnella tarkkaan jaksamistasi, jos tuntuu huonolta, lopeta.
Itse olen yrittäjä äärettömän raskaassa työssä eikä neuvolassa ollut mitään hajua työstäni.
Sovittiin nimenomaan että soitan heti jos on omituinen olo. Soittelivatkin sitten perään että miksen soita..
Kuuntele kroppaa ja soita heti jos on jotain outoa, sitä varten ne tädit siellä on!
 
Mua rupee kyllä niin ottaan päähän yhen kaverin toiminta. Me ollaan sillon tällön käyty lenkillä yhessä. Sellasina päivinä kun hänellä on vapaata, samana päivänä kun on töitä ei pysty lähtee, en voi ymmärtää. Täs on nyt kuukauden päivät pari kertaa viikossa pitäny mennä kävelee mut ei viäkään oo menty ku hän aina peruu, millon mistäki syystä. Ja se peruminen tapahtuu yleensä 2h ennen kun pitäs lähtee. Mun alkaa hermot oleen loppu kun ite pidän todella hyvin kiinni sovituista asioista. Ja usein oon koko päivän suunnitellut sitä mukaan että tiettyy aikaa mentäs kävelee, tosi kiva aina huomata et se suunnittelu oli ihan turhaa..
 
Voiko vauva haistaa jos isi haisee erilaiselta? Kyllä mun mielestä ainakin näin noin asian kun isin vieressä huudettiin äidin ei.
 
Muokattu viimeksi:
Martza_91 voin tavallaan samaistua tilanteeseesi. Oma "paras" ystävä tavallaan lopetti yhteyden pidon, kun tyttäreni syntyi (yli vuosi sitten). Monen monta kertaa on luvannut tulla käymään, mutta ei kuulu ei näy. Olen antanut olla. Hänen mielestään jos meidän ystävyys perustuu baarissa käynteihin (minä tavallaan esiliina hänelle) niin antaa olla. Vietän mieluummin aikani perheeni kanssa kuin juoksen selvinpäin baarissa. Ehkä hän joskus ymmärtää pointtini. Ehkä ei..
 
Hilpertti, jotenkin kuulostaa tutulta tuokin. Muutama vuosi sitten mulla oli myös tuollainen paras ystävä. Hän ei lopulta pitänyt yhteyttä kuin silloin kun tarvitsi kuskia. Joskus kävin hänen kanssa baareissa mutta lähes joka kerta hän katosi ja jätti minut yksin, ei oikein enää innostanut lähteä hänen kanssaan. Kerran hän sanoikin ettei minulle voi soittaa vkloppuisin kun en ikinä juo enkä käy baareissa. Muutin pois siitä kaupungista eikä sen jälkeen olla edes sanaakaan sanottu toisillemme. Ei kukaan ansaitse tuollaisia "ystäviä".
 
Tällä kertaa ottaa päähän kun mulle on paketti postissa väärällä sukunimellä. Miehen mummu lähettelee jatkuvasti korttia ja kirjettä mulle miehen sukunimellä, tää on jo liikaa kun paketti on postissa väärällä nimellä enkä sitä edes voi hakea sieltä. Olen sille mummulle kyllä sanonu oikean sukunimeni ja joskus hän lähetteli kaikkea oikealla nimellä. Luulen että anoppi on valehdellut että me ollaan naimisissa, ei todella olla eikä mennä. Mä en kehtaa mennä tonne postii selittää "joo tää paketti on vissii mulle vaikka mä en oo ton niminen..", tää tuppukyläs mut tunnetaan kyllä ja kerran elämässäni oon joutunu henkkarit näyttää mutta silti en kehtaa ton lapun kanssa mennä ja toisaalta mua ei edes kiinnosta hakea sitä pakettia kun olen aika varma että se sisältää jotain uskontoon liittyvää krääsää ja sellaista ei meille tarvis lähettää kun meillä sellasiin ei uskota eikä sellaset kiinnosta. En tiiä mikä täs nyt hyvä olis.. se mummu ei oo laittanu siihe pakettikorttiin ees koko nimeään niin en tiiä saako se sitä edes takasin kun en käy sitä noutamassa..
 
Mä oon pari päivää ollut vihainen ja surullinen yhtä aikaa. Oon miettinyt tulevaisuutta paljon ja oon niin suuttunut itselle vuosien hukkaamisesta. Ongelmana on, että olen vuosia sinnitellyt yliopistossa väärällä alalla. Tiesin melko nopeasti, että ala ei ole omani, mutta en halunnut heittää vuosia hukkaan ja yritin saada opinnot pakettiin. Tein töitäkin aina ohella, jotta sain ekstrarahaa ja pääsisin irti opintoahdistuksesta. Kokeilin myös eri aloja yliopistossa. No, ei siitä mitään tullut ja nyt voin myöntää, että epäonnistuin enkä saa opintoja loppuun. Yrittämisen seurauksena ahdistuin ja jälkeenpäin ajateltuna kärsin myös jonkinasteisesta masennuksesta.

Olen raskauden myötä tutustunut itseeni uudella tavalla ja alkanut hahmottaa, mitä elämältä todella haluan. Mutta tulevaisuus vaikuttaa ongelmamyttyrältä, enkä tiedä, miten selvitä tästä kaikesta. Eli tiedän, mitä alaa tahdon opiskella, mutta opintotukikuukaudet on käytetty ja lainaakin nostettu. Kotihoidon tuella voisi opiskella, mutta haluamallani alalla ainakin tällä paikkakunnalla monimuoto-opintoihin vaaditaan alan perustutkinto ja päiväopiskelu ei lapsen kanssa ole mahdollista. En myöskään haluaisi laittaa lasta ihan pienenä hoitoon, vaan hoitaisin kotona. Miehellä on täällä opinnot kesken, joten muuttaminen koulun perässä ei ole realistista.

Mikäli odotan, että mies on saanut opinnot kasaan ja töitä + lapsi on vanhempi ja aloittaisin koulun sitten, olisin valmis n. 35 vuotiaana, mikä tuntuu oudolta. Ja meidän pitäisi elää se 3,5 vuotta täysin miehen tuloilla & jos saisin osa-aikaista työtä. Ja opintolaina kasvaisi korkoa seuraavat 7 vuotta...

Just nyt ottaa päähän. Voi kun pääsis viis-kuus vuotta ajassa taaksepäin.
 
Mulla on vähän samansuuntaisia ongelmia eli opiskeluun liittyy. Mun maisterivaiheen opinnot alkaa olemaan lopputyötä ja harjoittelua vaille kasassa. Lopputyö tehdään meidän alalla yleensä paikallisena toimeksiantona ja harjoittelukin paikallisena. Eikä mulla oikein ilmaiseen tekoon olis varaakaan, koska mieskin aloitti juuri tänä syksynä opinnot ja meillä on yksi lapsi elätettävä, asutaan Helsingissä jne. No ei niitä töitä nyt vaan meinaa saada mitenkään ja en oikein ole oikeutettu mihinkään tuloihin. Nostan silti viimeisiä tukikuukausiani, vaikka en edes suorita yhtään kurssia tällä hetkellä, kun etsin vaan täysipäiväisesti töitä ja lapsikin on turhaan ollut pian pari kuukautta päiväkodissa. Saan kuitenkin kuitattua viimeisten 6 kk opintotukea vastaavat 30 opintopistettä, jos saan edes vuoden aikana lopputyön jollain lailla tehtyä. Huolestuttaa vaan jo tukikuukausien loppuminen, jonka jälkeen ainoa tulonlähde on sosiaalituki, jos ei helmikuun loppuun mennessä työtä löydy. Tosi ahdistavaa. Meillä on hieman eri tilanne, mut voin ymmärtää sinun tuskasi Sugarplum Sprite. Tuntuu, et näiden asioiden kanssa jää ihan yksin, eikä kukaan pysty auttamaan tai neuvomaan. Pohdin myös, kuinka pitkälle tällaista tilannetta pystyy sietämään.
 
Ärsyttää kun yrittää avautua toiselle ja tämä järkeilee asiat. Miksei voi vaan kuunnella ja sanoa jotain lohduttavaa. Kerroin eräälle mun tuntemuksia sairaalassa olosta ja siitä mitä siellä oikeesti tapahtui ja kun olin huolissani lapsesta. Argh. Lässyn lässyn taas sai kuunnella.
 
ostettiin tyhmänä sänky netin kautta ja sänky osottautui aivan kamalaksi. En ole tiistain jälkeen nukkunut yötäkään... Sama kun heittäs peiton ja tyynyn betonille. Selkä,lonkat ja olkapäät aivan paskana. Missään muussa asennossa ei nukkuminen enää onnistu kun kyljellään.. itken yöt,itken päivät... vaellan pitkin asuntoa ja kohta pitäs taas mennä nukkumaan..jeee...
 
Potuttaa kun juuri vaihdoit vaipan viet vauvan ylös toteat pisujen tulleen läpi. Ajattelet jos me siinä menis seuraavaan syöttöön. Nyt vanha puoli kuiva toisella puolella housuja pisat. Vaihdetaan koko yöpuku. Tullaan yläs. Asettelet itsesi vauvasi imetystyynyn. Miksi imetystyyny on märkä? Kokeilet vauvan olkapäätä... Ah maitoa on tullut ylös kun ehdit hieman syöttää ennen vaipan vaihtoon lähtemistä!!!!! Mä en ala! :'(
 
Täällä ärsyttää tää kroppa. Eikö vaan vois tulla kellon tarkasti kuukautiset 28pv välein. No ei mulla oo ennenkään tullut, mutta kierukan poiston jälkeen on tullut niin vaihtelevalla sykkeellä nää kuukautiset, että toivois jo rauhottumista. Nyt menossa kp 45, eikä kk kuulu. :banghead: Miks mä oon mä?
 
Mulla on koko ikäni ollut epäsäännöllinen kierto, 7-96. Joskus pännii pitkä kierto, mutta ei se herkkua ole kolmen kuukauden ajan joka toinen viikkokaan.
 
Potuttaa jo valmiiksi anopin huominen vierailu... Voisin lähteä pois siksi aikaa. En jaksa häntä.
 
Nukkumisesta ei ole moneen kuukauteen tullut mitään.. Nykyään vain vasemmalla kyljellä on hyvä nukkua, muissa asennoissa nukkumisesta ei tule mitään. Öisin vessassa saa ravata noin 2h välein, sitten kun pääsee takaisin sänkyyn mikään asento ei ole hyvä, kamala närästys alkaa, tukkoinen nenä vaivaa. Öisin on niin turhautunut olo, että tekisi välillä vain mieli itkeä. :sad001 Loppuraskauden "ihanaa" aikaa..
 
Pettymyksen karvas tunne.. ei ikinä sais toivoa mitään. Meillä on nyt 8kk tyttö, paras ystäväni miehensä kanssa ovat hänen kumminsa. Heille syntyi juuri toinen tytär. Ystävälläni on 3 hyvää ystävää, minä ja kaksi muuta. Nämä kaksi muuta ovat kumpikin heidän vanhemman tyttären kummeja. Toivoin kovasti että olisin saanut olla tämän nuoremman kummi. No ei minua pyydetty. Ei tämä mua muuten niin söisi mutta ne kaksi muuta hänen ystävää on sen toisen kummeja niin jotenkin tuli sellanen olo että mussa on jotain vikaa..
 
Takaisin
Top